HYÖTY VAI HAITTA? - Lahden ammattikorkeakoulu

voisessa asemassa. Ongelma on kansainvälinen, sillä tutkimusten mukaan hyvinvointiteknologian
käyttö on samankaltaista eri maissa. Yleisimmin käytössä ovat kommunikoinnin
ja liikkumisen apuvälineet, mutta ns. high-teknologian käyttö on olematonta.
Kuntien haasteena onkin tulevaisuudessa järjestää hyvinvointiteknologian saatavuus
ja laitteiden huolto. Uuden teknologian kehittäminen ei riitä, tarvitaan myös palvelujärjestelmien
ja – rakenteiden uudistamista. Käytäntöjä tulee vakiinnuttaa yksinkertaistenkin
teknisten apuvälineiden kohdalla, mutta high-teknologia on erityisenä
haasteena, sillä sen tutkimus- ja kehitystyö etenee nopeasti. Jatkossa tarvitaan uusista
teknisistä ratkaisuista ja innovaatioista saatavan hyödyn puolueetonta arviointia ja uudenlaista
kumppanuussuhdetta yritysten, sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden ja
käyttäjien välille. (Löfqvist ym. 2005; Eerola ym. 2001.)
Suomessa on käynnissä lukuisia hyvinvointiteknologian hyötyjä kartoittavia ja sen
käyttöä kehittäviä hankkeita (ks esim. Stakesin Innoellisenior –ohjelman hankkeet),
joista saatava tieto ja kokemus ovat tärkeitä. Nähtäväksi jää, onko niillä pysyvää merkitystä
hyvinvointiteknologian käytön ja käytäntöjen vakiintumiseen. On ratkaistava,
mistä hankkeisiin osallistuneet henkilöt saavat vakituiset laitteet, mikäli ne ovat
osoittautuneet toimiviksi ja tarve niiden jatkuvaan käyttöön on syntynyt. Erilaisissa
hankkeissa ja kokeiluissa syntyy myös sosiaalista kanssakäymistä tutkijoiden ja teknologian
käyttäjien sekä heidän omaistensa välille, mikä on ratkaisevan tärkeää hyvinvointiteknologian
omaksumisessa ja hyväksymisessä sekä turvallisuuden tunteen
syntymisessä. Hyvinvointiteknologia ei saa koskaan korvata ihmissuhteita tai johtaa
yksinäisyyteen. On myös muistettava ihmisen oikeus kykyjensä käyttöön ja pyrittävä
välttämään passivoiva ylihuolehtiminen.
18