Aivokasvainten toiminnallinen magneettikuvaus - Terveyskirjasto
Aivokasvainten toiminnallinen magneettikuvaus - Terveyskirjasto
Aivokasvainten toiminnallinen magneettikuvaus - Terveyskirjasto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
tamalla enemmän kasvainkudosta. Aivometastasoinnissa<br />
on tärkeätä tietää etäpesäkkeiden todellinen<br />
määrä. Jos on havaittu vain yksi leesio<br />
standardiannoksen jälkeen, voi lisäannos auttaa<br />
merkittävästi oikean hoitolinjan valinnassa.<br />
Varjoaineella tehostuvan aivokasvaimen erotettavuutta<br />
ympäröivästä aivokudoksesta voidaan<br />
lisätä yhdistämällä magnetisaation siirto<br />
ja gadoliniumvarjoaine (Kurki ym. 1992). Magnetisaation<br />
siirtopulssi vaimentaa normaalin aivokudoksen<br />
signaalia huomattavasti enemmän<br />
kuin paramagneettisella varjoaineella tehostuvasta<br />
aivokasvaimesta tulevaa signaalia (kuva<br />
1). Tämä tekniikka lisää tehostuvien kasvainten<br />
erottuvuutta sekä 1.5 teslan (T) että 0.1 T<br />
laitteilla (Finelli ym. 1994, Mathews ym. 1994,<br />
Abo Ramadan ym. 1997). Magnetisaation siirrolla<br />
(Lundbom 1992) ja erityyppisillä spininlukitustekniikoilla<br />
(Aronen ym. 1996) voidaan karakterisoida<br />
aivotuumoreita mittaamalla magnetisaation<br />
siirtopulssin aiheuttamaa tummumista<br />
kasvaimessa.<br />
Perfuusiokuvaus<br />
Aivokasvaimien magneettiperfuusiotutkimuksissa<br />
mielenkiinto on hiussuonitasolla. Mikroverenkierto<br />
on terveiden ja sairaiden aivojen toimintaa<br />
tutkittaessa tärkeä kohde, koska aivosolujen<br />
ja myös pahanlaatuisten solujen toiminnan<br />
kannalta keskeinen kaasujen ja ravinteiden<br />
vaihto tapahtuu hiussuonissa. Aivojen harmaan<br />
aineen alueella on noin 4 % hiussuonia, ja valkeassa<br />
aineessa veritilavuuden osuus on noin 1–<br />
2 %. Toisin kuin magneettiangiografiassa suonia<br />
ei nähdä, mutta kudosperfuusiota voidaan<br />
mitata epäsuorasti dynaamisista kuvasarjoista<br />
kuva-alkiokohtaisesti, vaikka yli 95 % kuvaalkion<br />
tilavuudesta koostuukin muista kuin virtaavista<br />
osista (solunulkoinen ja -sisäinen ekstravaskulaaritila).<br />
Perfuusio- ja aktivaatiotutkimuksissa käytetään<br />
hyväksi suskeptibiliteettikontrastia ja huippunopeaa<br />
<strong>magneettikuvaus</strong>ta. Varjoaine ja myös<br />
deoksihemoglobiini ovat paramagneettisia aineita,<br />
jotka muuttavat lähiympäristönsä magneettikenttää.<br />
Magnetoituvuus eli suskeptibiliteetti<br />
heikentää alueen signaalia ja voidaan havaita<br />
kuvissa (tarkemmin Aronen 1997). Gadoliniumilla<br />
on voimakas magneettinen momentti, jota<br />
voidaan käyttää hyväksi myös T2-painotteisessa<br />
kuvauksessa. Kun gadoliniumkelaatin ja vesimolekyylin<br />
etäisyys on ångströmien suuruinen,<br />
voi suskeptibiliteettikontrastivaikutus ulottua<br />
aina noin 5 µm:n päähän varjoainetta sisältävästä<br />
tilasta (Villringer ym. 1998). Jos gadoliniumvarjoaineen<br />
pitoisuus hiussuonen sisällä on<br />
suuri, myös suonen ulkopuolella olevissa protoneissa<br />
tapahtuu muutos paikallisessa magneettikentässä,<br />
minkä vuoksi ne epävaiheistuvat. Lopputuloksena<br />
on signaalin heikkeneminen, joka<br />
on lineaarisessa suhteessa varjoaineen pitoisuuteen<br />
hiussuonissa (Belliveau ym. 1990). Tavallisimmin<br />
perfuusiokuvauksessa käytetään samanaikaisesti<br />
varjoainetta ja huippunopeaa <strong>magneettikuvaus</strong>ta,<br />
mutta myös ilman varjoainetta<br />
suoritettavat perfuusiotutkimukset ovat mahdollisia<br />
(Kwong 1995). Gadoliniumvarjoaineen kulkua<br />
aivokudoksen lävitse voidaan seurata usean<br />
leikkeen alueella laskimonsisäisen ruiskutuksen<br />
jälkeen. Perfuusiokuvista laskettu veritilavuus<br />
heijastaa ensisijaisesti pienten suonten veritilavuutta.<br />
Mikäli veri-aivoeste on vaurioitunut, kuten<br />
monissa aivotuumoreissa, varjoainetta pääsee<br />
jo ensikierron aikana verisuonista solunulkoiseen<br />
tilaan. Tällöin menetelmä aliarvioi jonkin<br />
verran suhteellista veritilavuutta. Koska veritilavuuskartoitukseen<br />
tarvittavan kuvasarjan<br />
kerääminen vie aikaa valmisteluineen vain muutamia<br />
minuutteja, voidaan se helposti yhdistää<br />
tavalliseen magneettikuvaukseen (Rosen ja Aronen<br />
1993, Caramia ym. 1995). Kuvassa 2 on<br />
esitetty varjoaineen annon jälkeiset T1-kuvat ja<br />
samojen leikkeiden perfuusiokuvauksesta lasketut<br />
veritilavuuskartat.<br />
Aivokasvaimet ovat usein heterogeenisia tuumoreita,<br />
ja niiden mikroverenkierto poikkeaa<br />
normaalista aivokudoksesta. Glioomien luokittelussa<br />
ja hoidon seurannassa on veritilavuuskartoituksesta<br />
osoitettu olevan hyötyä (Aronen<br />
ym. 1993, 1995). Glioomissa veritilavuus korreloi<br />
glukoosimetaboliaan, mikä viittaa siihen,<br />
että itse kasvainsolujen aineenvaihdunta on läheisesti<br />
yhteydessä niiden ympärillä olevan kasvainsuonituksen<br />
määrään. Glioomissa osat, joissa<br />
veritilavuus on suuri, edustavat nopeaa kas-<br />
<strong>Aivokasvainten</strong> <strong>toiminnallinen</strong> <strong>magneettikuvaus</strong><br />
433
Change language