Aivokasvainten toiminnallinen magneettikuvaus - Terveyskirjasto

dä noin 1 %:n suuruinen kuvasignaalin vahvistuminen
aktivoituneilla alueilla (Kwong 1995,
van Zijl ym. 1998). Tämä heikko signaali saadaan
esiin toistamalla ärsykettä useita kertoja
ja keskiarvoistamalla siihen saatuja vasteita. Tilastollisia
kuva-analyysimenetelmiä käyttäen
saadaan kuvasarjassa esiintyvät signaalimuutokset
esiin (Bandettini ym. 1993). Tyypillisesti kuvataan
yli 100 kuvan sarja, ja tällöin tutkimus
kestää noin viisi minuuttia. Aktivaatiotutkimus
vaatii potilaalta hyvää yhteistyötä, sillä muutaman
millimetrin suuruiset pään liikkeet kuvauksen
aikana saattavat pilata tutkimuksen.
TMK:ssa keskeinen epävarmuustekijä on menetelmän
epäspesifisyys mikroverenkierron suhteen.
Tästä aiheutuva paikannusvirhe suurempien
laskimoiden suuntaan saattaa olla useita millimetrejä.
Menetelmän eduksi voidaan katsoa
siihen soveltuvien 1.5 magneettikuvauslaitteistojen
yleisyys. Laitteistojen toimittajien tarjoamat
kuva-analyysiohjelmistot ovat vielä melko
kehittymättömiä, ja analyysissä käytetään itse
kehitettyä ohjelmistoa tai useiden tutkimusryhmien
laatimia, vapaasti Internetistä saatavia ohjelmistoja.
TMK:lla voidaan paikantaa primaarien sensoristen
ja motoristen alueiden (Morioka ym.
1995, Puce ym. 1995, Yousry ym. 1996, Shimizu
ym. 1997, Yetkin ym. 1997, Pujol ym. 1998)
lisäksi myös esimerkiksi kieleen ja muistiin liittyviä
alueita sekä mahdollisesti tarkastella näiden
toimintojen lateralisaatiota (Desmond ym.
1995, Detre ym. 1998). Kuvassa 5 on esitetty
aivokasvainpotilaan liikeaivokuorien paikantaminen
magneettikuvauksen avulla suoritetulla
aktivaatiotutkimuksella.
Magnetoenkefalografia (MEG) mittaa aivojen
sähköisen toiminnan synnyttämiä heikkoja
magneettikenttiä. Keskiarvoistamalla tätä ärsykkeeseen
lukittua toimintaa saadaan herätevasteita,
joiden syntyalueet voidaan mallintaa tarkasti,
ja joita voidaan käyttää paikantamaan eri
aistinalueita tai vaikkapa puheeseen tai lukemiseen
liittyvää aivotoimintaa (Hämäläinen ym.
1993). Vasteiden paikannetut lähdealueet voidaan
liittää potilaan anatomiseen magneettikuvaan.
Magneettikuvista ja MEG-paikannuksista
on mahdollista rakentaa kolmiulotteinen malli,
Kuva 5. Glioomapotilaan liikeaivokuori paikannettuna aktivaatiotutkimuksella.
Aivokasvain sijaitsee oikealla parietaalialueella
keskiuurteen takana, ja vasemman käden liikkeen aiheuttama
motorinen aktivaatio on nähtävissä selvästi aivokasvaimen
edessä.
josta tulevat esiin aivojen pintarakenteet, verisuonet
mukaan luettuina, sekä toiminnalliset aivoalueet
kasvaimen lähistöllä (Gallen ym.
1995). Leikkaustavan entistä suunnitelmallisempi
valinta on myös mahdollista ennen operaatiota
laadituista rekonstruktioista (kuva 6).
Leikkaustilanteessa rekonstruktioiden vastaavuus
aivojen rakenteisiin on 20 tutkimallamme
potilaalla ollut yleensä erinomainen (kuva 7).
Toiminnallisten alueiden leikkauksenaikainen
tunnistus tarkentuu merkittävästi rekonstruktioiden
avulla.
Aivojen toiminnan noninvasiivisia kuvantamismenetelmiä
kliinisessä käytössä arvioiva tutkimus
on tähän asti koostunut pienistä, noin
10–20 potilaan aineistoista. Alustavat tulokset
TMK:n käytöstä neurokirurgisten leikkausten
suunnittelussa näyttävät rohkaisevilta. Kliiniset
kokemuksemme ovat osoittaneet TMK:n antavan
yhtenevän paikannustuloksen MEG:n ja
leikkauksenaikaisen kortikaalisen stimulaation
ja kortikografian kanssa primaarisen sensorimotorisen
aivokuoren paikannuksessa.
Aivokasvainten toiminnallinen magneettikuvaus
439