Aivokasvainten toiminnallinen magneettikuvaus - Terveyskirjasto
Aivokasvainten toiminnallinen magneettikuvaus - Terveyskirjasto
Aivokasvainten toiminnallinen magneettikuvaus - Terveyskirjasto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
aivokasvaimet ennen leikkausta. Glioomien heterogeenisuuden<br />
vuoksi niiden tutkimisessa tarvitaan<br />
spektroskopiakuvantamista, jossa 1.5 T<br />
laitteilla on mahdollisuus päästä noin 1 cm 3 :n<br />
erotuskykyyn. Tämä mahdollistaa gliooman<br />
pahanlaatuisimman kohdan määrittämisen, joka<br />
on myös tärkeää leikkauksen ohjaamisessa.<br />
Neuraalisen kudoksen korvautuminen kasvainsolukolla<br />
merkitsee aina neuronimerkkiaine<br />
NAA:n vähentymistä tai häviämistä. Hidaskasvuisissa<br />
glioomissa (gradus II) kasvainsolukon<br />
joukossa voi vielä olla neuroneita, jolloin NAA<br />
on säilynyt niissä. Sen sijaan NAA puuttuu nopeakasvuisista<br />
glioomista (III–IV) ja aivokudoksen<br />
ulkopuolisista kasvaimista. Solumembraanien<br />
rakennusaineet, koliiniyhdisteet, ovat osoittautuneet<br />
arvokkaiksi glioomien tutkimisessa<br />
(Alger ym. 1990, Arnold ym. 1990, Fulham ym.<br />
1992) ja niiden hoidon seurannassa. Nopeakasvuisissa<br />
glioomissa koliinia on enemmän kuin<br />
hidaskasvuisissa. Glioomille ominainen pahanlaatuinen<br />
degeneraatio eli hidaskasvuisen gliooman<br />
muuttuminen nopeasti kasvavaksi tai<br />
hoidetun kasvaimen residivointi on tunnistettavissa<br />
koliinipitoisuuden suurenemisen perusteella<br />
(Tedeschi ym. 1997). Pahanlaatuisissa glioomissa<br />
esiintyy koliinin lisäksi laktaattia anaerobisen<br />
metabolian johdosta ja lipidejä myeliinituhon<br />
merkkinä. Nämä metaboliitit vähenevät<br />
onnistuneen solunsalpaaja- tai sädehoidon (Bizzi<br />
ym. 1995) seurauksena.<br />
Spektroskopian menestyksekäs soveltaminen<br />
ja tiedon raportointi kliinikoille käyttökelpoisessa<br />
muodossa edellyttävät, että metaboliittimuutokset<br />
voidaan ilmoittaa kvantitatiivisesti<br />
tai semikvantitatiivisesti. Kohdistetun spektroskopian<br />
löydöksiä voidaan jo nyt luotettavasti<br />
mitata kvantitatiivisesti, mutta spektroskopiakuvantamisessa<br />
kvantifiointi on vielä vailla tyydyttävää<br />
ratkaisua. Nopeasti proliferoivan pahanlaatuisen<br />
gliooman koliinipiikki on tosin<br />
niin suuri, että käytännössä riittää koliini-indeksi,<br />
jonka referenssinä ovat vastakkaisen aivopuoliskon<br />
valkean aineen metaboliittiarvot. Tedeschin<br />
ym. (1997) 27 glioomapotilaan seurantatutkimuksessa<br />
yli 45 %:n suurenema koliiniindeksissä<br />
merkitsi etenemistä ja alle 35 %:n<br />
kasvu stabiilia tilannetta.<br />
Sädenekroosin erottaminen aktiivista kasvaimesta<br />
on kliinisesti tärkeä kysymys, johon tavanomainen<br />
<strong>magneettikuvaus</strong> ei anna vastausta.<br />
Spektroskopiassa sädenekroosi ilmenee kaikkien<br />
metaboliittien yleisenä vähenemänä. Spektroskopian<br />
arvo hoitovasteen mittaamisessa on<br />
tutkimusasteella. Kuvassa 4 on esimerkki kasvainresidiivistä,<br />
joka tunnistettiin spektroskopian<br />
avulla.<br />
Aivojen toiminnallisten alueiden paikannus<br />
Viime aikoihin saakka ei ole ollut olemassa noninvasiivia<br />
menetelmiä toiminnallisesti tärkeiden<br />
alueiden preoperatiiviseen paikantamiseen ja riskien<br />
arviointiin neurokirurgiassa. Uudet aivojen<br />
toiminnalliset kuvantamismenetelmät tarjoavat<br />
tähän mahdollisuuden. Asialla on taloudellista<br />
merkitystä, koska potilaan kuntouttaminen esimerkiksi<br />
liikuntakyvyn, näön tai puhekyvyn menetyksen<br />
jälkeen on kallista. Elektroenkefalografialla,<br />
magnetoenkefalografialla (MEG),<br />
magneettisella stimulaatiolla, toiminnallisella<br />
magneettikuvauksella (TMK) ja positroniemissiotomografialla<br />
on mahdollista paikantaa toiminnallisia<br />
alueita aivoista noninvasiivisesti.<br />
MEG ja TMK ovat edellä mainituista nykyään<br />
eniten käytetyt menetelmät tähän tarkoitukseen.<br />
Ne mittaavat varsin eri tavalla aivojen toimintaa,<br />
ja niiden soveltuvuus eri alueiden paikantamiseen<br />
vaihtelee. Magneettikuvauksen avulla<br />
suoritettavien aivojen aktivaatiotutkimusten perusteita<br />
on aiemmin laajemmin käsitelty tämän<br />
lehden katsauksessa (Aronen 1997).<br />
Aivojen <strong>toiminnallinen</strong> <strong>magneettikuvaus</strong> perustuu<br />
paikallisen verenkierron muutosten seurantaan<br />
aistiärsykkeiden tai kognitiivisten tehtävien<br />
aikana. Paikallinen verenvirtaus ja veritilavuus<br />
kasvavat aktivoituneella alueella suhteessa<br />
enemmän kuin hapen kulutus. Tämä johtaa<br />
kapillaarilaskimoissa ja pienemmissä laskimoissa<br />
deoksihemoglobiinin suhteellisen osuuden<br />
pienenemiseen ja signaalin vahvistumiseen<br />
suskeptibiliteettivaikutuksen kautta. Oksihemoglobiinin<br />
ja deoksihemolobiinin magneettisten<br />
momenttien erilaisuuden takia paikallisessa<br />
magneetikentässä tapahtuu muutos. Käyttäen<br />
T2*-painotteista kuvaussekvenssiä voidaan näh-<br />
<strong>Aivokasvainten</strong> <strong>toiminnallinen</strong> <strong>magneettikuvaus</strong><br />
437
Change language