Pohjola-Norden 1/2009

Två vägar till ny trygghet
Det är verkligen ett märkesår i år. För 200
år sedan tvingades Sverige inse att landet en
gång för alla mist sin ställning som regional
stormakt.
Men förändringen var ännu större för den
forna östra rikshalvan. Finland och Sverige
hade varit som siamesiska tvillingar, som
Svenska Akademiens ständige sekreterare
Horace Engdahl sade i sitt tal i Sveriges Riksdag
när det svenska märkesåret inleddes.
Tvillingarna skildes åt i två parallella steg.
Det första i mars 1809 då Finland vid lantdagen
i Borgå av kejsar Alexander hade ”upphöjts
bland nationernas antal”. Landet blev
ett eget storfurstendöme, med betydande
självstyre.
Samtidigt avskaffades enväldet i Sverige,
då kung Gustaf IV Adolf avsattes.
Andra steget togs ett par, tre år senare. Den
gamle gustavianen Gustaf Mauritz Armfeldt
lyckades med konststycket att få tsaren att
återupprätta Finlands gräns från före 1721.
Och att ärenden rörande Finland skulle tas
upp direkt med tsaren, utan att blandas in i
den ryska förvaltningsdjungeln.
I det nu krympta Sverige etablerade tronföljaren
Karl Johan, marskalk Bernadotte,
1812 års fredspolitik med Ryssland. Fördraget
gjorde slut på de ständiga krigen.
Sverige undslapp en katastrof, Polens delning
var ju bara något årtionde gammal, erinrade
Horace Engdahl om i sitt tal. Finland
fick ett oväntat självstyre.
Våra historier har löpt väldigt olika sedan
dess. Neutral avskildhet mot kamp för överlevnad.
När de svenska historiedagarna hålls i Vasa
nu i september och samtidigt nordiska forskardagar
i Umeå sker det mot bakgrund av
kriget 1808–1809. Det var ju i Österbotten
och Västerbotten som de stora slagen stod.
Men nu kan blicken riktas framåt.
Vi har båda måst skapa förtroende i omvärlden
för att kunna skapa dagens trygghet.
Nu gäller det att sprida erfarenheten utåt av
att bygga förtroende och fred.
Kaksi tietä uuteen turvallisuuteen
Tämä vuosi on todellakin merkkivuosi. Kaksisataa
vuotta sitten Ruotsi pakotettiin ymmärtämään,
että maa oli kerta kaikkiaan menettänyt
asemansa suurvaltana.
Muutos oli kuitenkin vielä suurempi valtakunnan
itäiselle osalle. Suomi ja Ruotsi olivat
olleet kuin siamilaiset kaksoset, kuten Ruotsin
Akatemian pysyvä sihteeri Horace Engdahl
totesi puheessaan Ruotsin eduskunnassa
juhlavuoden alkajaisiksi.
Kaksoset erotettiin toisistaan kahdella samansuuntaisella
askeleella. Ensimmäinen
otettiin maaliskuussa 1809 Porvoon maapäivillä,
kun keisari Aleksanteri kohotti Suomen
”kansakunnaksi kansakuntien joukkoon”.
Maasta tuli suurruhtinaskunta, jolla
oli merkittävä itsehallinto.
Samalla yksinvaltius Ruotsissa purkautui,
kun Kustaa IV Aadolf syrjäytettiin.
Toinen askel otettiin pari kolme vuotta
myöhemmin. Vanha kustavilainen Gustaf
Mauritz Armfeldt onnistui taidonnäytteessä,
jolla tsaari palautti Suomen rajan ennen
vuotta 1721 vallinneeseen tilanteeseen. Hän
sai läpi esityksen, että Suomea koskevat asiat
käsiteltiin suoraan tsaarin kanssa ilman,
että ne piti kierrättää venäläisen hallintoviidakon
kautta.
Kutistuneen Ruotsin hallitsija Kaarle Juhana,
marsalkka Bernadotte, aloitti Venäjän
kanssa rauhanpolitiikan, joka teki lopun alituisista
sodista.
Ruotsi vältti katastrofin, Puolan jako oli
vain muutaman vuosikymmenen takainen,
Horace Engdahl muistutti puheessaan. Suomi
sai odottamattoman itsehallinnon.
Historiamme ovat sen jälkeen poikenneet
toisistaan melkoisesti. Puolueeton eristyneisyys
ja eloonjäämiskamppailu toistensa vastapuolina.
Ruotsin historiapäivät Vaasassa syyskuussa
ja pohjoismaiset tutkijapäivät Uumajassa
järjestetään vuoden 1808–09 sodan merkeissä.
Suurimmat taisteluthan käytiin juuri
Pohjanmaalla ja Västerbottenissa. Nyt katseet
voidaan kuitenkin luoda eteenpäin.
Molempien maiden on täytynyt rakentaa
luottamusta ympäröivään maailmaan, jotta
nykyinen turvallisuus on saatu luotua. Nyt
meidän on tärkeätä levittää kokemuksiamme
luottamuksen ja rauhan rakentamisesta.
HÄR ÄR
TÄÄLLÄ
Olof Kleberg
Frilansjournalist
Vapaa toimittaja
STOCKHOLM
Johannes Jansson/norden.org
13