Pohjola-Norden 1/2009

Ironiske krisevittigheder
Hvorfor sidder ejendomsmæglere ikke længere
og kigger ud gennem vinduet om formiddagen?
Svar: For at de skal have noget at lave
om eftermiddagen. Dette er en af de såkaldte
krisevittigheder der nu fortælles i Island. Årsagen
dertil er at hele vores samfund blev meget
hårdt ramt nu i efteråret og det ser ud til at det
ingen ende får. Og under katastrofale tilstande
forsvarer man sig gerne ved hjælp af ironi
og galgenhumor.
Denne gang er det ejendomsmæglerne der
er de udsatte, dem som blomstrede i opgangstiderne
i Island, men nybyggerier skød da også
op som paddehatte overalt i landet. Nu sidder
ejendomsmæglerne med hænderne i skødet
og mange af dem har tilbageleveret deres
licenser og taget fat på noget andet hvis der så
har været noget at give sig til.
Indtil for nylig drømte mange unge om
at opnå topstillinger/ i de islandske banker
og man så dem ofte i fjernsynet nyvaskede i
fint jakkesæt og stivede skjorter, med et betydningsfuldt
udtryk. Nu er bankerne blevet
overtaget af staten og mange af de tidligere
ansatte er uden arbejde. Forretnigerne averterer
som ingenting med jakkesæt til nedsat
pris og en af krisevittighederne lyder som følgende:
Hvordan definerer du optimisme i dag?
Svar: En bankassistent som en søndag står og
stryger fem skjorter.
Ironisia kriisivitsejä
Mikseivät kiinteistövälittäjät enää katso ulos
ikkunasta aamupäivällä? Vastaus: Jotta heillä
olisi jotain tekemistä iltapäivällä. Tämä on
yksi niin sanotuista kriisivitseistä, joita nyt
kerrotaan Islannissa. Syy tähän on viime vuoden
loppupuolella yhteiskuntaamme ravistellut
talouskriisi, eikä loppua ole näkyvissä.
Ja katastrofien koittaessa ihminen varjelee itseään
ironian ja hirtehishuumorin avulla.
Tällä kertaa kohteena ovat kiinteistövälittäjät
– he, jotka kukoistivat nousukauden aikana,
mutta tuolloin uudisrakennuksia nousikin
kaikkialle kuin sieniä sateella. Nyt välittäjät
istuvat kädet puuskassa ja monet ovat
luopuneet luvastaan ja ryhtyneet muihin töihin,
mikäli sellaisia on ollut saatavilla.
Aivan viime aikoihin asti moni nuori
uneksi huippupaikoista Islannin pankeissa,
ja heitä näkikin usein televisiossa puhtoisina
hienoissa puvuissa ja tärkätyissä paidoissa
tärkeä ilme kasvoillaan. Nyt pankit ovat
valtion omistuksessa ja monet aikaisemmista
työntekijöistä ilman töitä. Liikkeet ilmoittelevat
alennetuista puvuista, ja eräs kriisivitseistä
kuuluukin: Miten optimisti nykyään
määritellään? Vastaus: Pankkivirkailija, joka
Men bankdirektørerne som bærer den største
del af skylden for det økonomiske fald får
ikke mindst deres portion af ironien. Situationen
i de nu nationaliserede banker bliver beskrevet
som følgende: Man henvender sig til
sin bankdirektør og fortæller at man ønsker
at stifte en mindre virksomhed. Svaret bliver
noget i den retning at man bare kan købe en
stor virksomhed og så vente lidt.
Ja, ærlig talt, i dag har vi usikre tider i Island.
Virksomheder er blevet tvunget til nedskæringer
og mange går ledige, mens andre
har måttet gå betydeligt ned i løn. Der har været
adskillige demonstrationer med voksende
aktiv deltagelse. Mange forsøger dog at være
stortalende og hentyder til hvor godt det gik
både finnerne og svenskerne at redde sig ud
af deres økonomiske kriser.
Kravene om at søge medlemskab indenfor
EU bliver stadig mere højrøstede mens landmændene
og fiskerivirksomhederne sætter sig
imod. Det virker som om hver anden islænding
er blevet til økonom og har bestemte meninger
om hvad slog fejl i vores finansverden
og hvilke løsninger der muligvis findes.
Center for mundtlig historie ved Islands
Universitet der blev stiftet for to år siden
forsøger nu så godt som muligt at få overblik
over hvilke konsekvenser situationen har haft
på den islandske folkesjæl. Lederen af projektet
siger i et avisinterview at straks efter at vi
blev ramt af krisen interviewede de dem der
blev ramt og derved fik de en masse oplysinger
samlet sammen.
Denslags katastrofer kan fremkalde forandringer
af sindstilstand og omgangsvaner hos
individer så vel som samfundsgrupper. Til
trods for tydelige symptomer på desperation
mange steder, kan man stadig gøre nar ad den
alvorlige situation, men det er da også en velkendt
udvej til at overleve katastrofer, hvilke
ikke er et nyt fænomen her i landet.
HÄR ÄR
TÄÄLLÄ
Gudrún Egilsson
Journalist
Toimittaja
silittää sunnuntaina viisi paitaa.
Mutta myös pankinjohtajat, jotka kantavat
suurimman syyn talouden syöksystä, saavat
ainakin oman osuutensa ironiasta. Tilannetta
nyt kansallistetuissa pankeissa kuvataan
seuraavasti: Pankinjohtajalta anottaessa lainaa
pienen yrityksen perustamista varten saa vastaukseksi
toteamuksen, että ostaa voi vain suuria
yrityksiä ja sitten vain täytyy odottaa.
Vakavasti puhuen Islannissa on epävarmat
ajat. Yritykset ovat joutuneet tekemään leikkauksia,
jotkut ovat työttömiä, toiset ovat joutuneet
suostumaan merkittäviin palkanalennuksiin.
Useita mielenosoituksia on järjestetty,
ja niihin osallistuvien määrä kasvaa jatkuvasti.
Useat yrittävät kuitenkin olla myönteisiä
ja muistelevat, kuinka hyvin Suomi ja Ruotsi
selviytyivät omista talouskriiseistään.
EU-jäsenyyden hakemista vaaditaan yhä
kovaäänisemmin, mutta maanviljelijät ja kalateollisuus
vastustavat. Vaikuttaa siltä kuin joka
toisesta islantilaisesta olisi tullut ekonomi,
jolla on vankka käsitys siitä, mikä meni vikaan
rahoitusmaailmassa, ja mitä ratkaisuja ongelmiin
on mahdollista löytää.
Kaksi vuotta sitten perustettu Islannin yliopiston
suullisen historian keskus yrittää nyt
parhaansa mukaan saada käsityksen siitä, miten
tilanne on vaikuttanut islantilaiseen kansanluonteeseen.
Projektin johtaja kertoo lehtihaastattelussa,
että he haastattelivat heti kriisin
alettua niitä, joita romahdus pahiten koetteli
ja saivat näin koottua paljon tietoa. Tämänkaltaiset
katastrofit voivat aiheuttaa muutoksia
mielentilassa ja seuraelämässä sekä yksityisillä
ihmisillä että ryhmillä.
Huolimatta selvistä masennuksen merkeistä
vaikeasta tilanteesta voidaan yhä tehdä pilaa,
mikä on hyväksi havaittu keino selvitä katastrofeista,
jotka eivät todellakaan ole uusi ilmiö
maassamme.
REYKJAVIK
Johannes Jansson/norden.org
21