Pohjola-Norden 1/2009

Vårt daglige brød
“Vårt dagliga bröd gif oss i dag”, heter det i
Herrens Bønn. Dette tar vi nordmenn bokstavlig
– hver eneste dag. Folkeslagene i Norden
er like i mangt og meget, men når det
gjelder matvaner finnes klare ulikheter. Og
vi i Norge er store brødetere, i langt større
grad enn øvrige nordboere.
Gjennomsnittsnordmannen – tannløse
babyer og oldinger statistisk inkludert – fortærer
henimot to kilo brød og andre kornprodukter
i uken, og konsumet har faktisk
øket de seneste par decennier. Skjønt tilbudet
av nye og ofte eksotiske matretter øker, holder
brødet stand også blant ungdom. Stort
sett spiser den oppvoksende slekt nøyaktig
som sine foreldre.
I Norge er det ikke vanlig med varm mat
til lunsj - bortsett fra i møter med forretningsforbindelser
eller på konferanser. Større
virksomheter har egne kantiner, men ofte
bare med brød og salat - sjelden med et
utvalg varmretter. Ordninger med lunsjkuponger
og denslags eksisterer ikke i Norge.
Mat betraktes som arbeidstagerens eller studentens
egen sak å sørge for. Til daglig består
80 prosent av norske lunsjer av brødskiver,
gjerne fra en hjemmesmurt matpakke.
Jokapäiväinen leipämme
Dette forrvirrer ofte nordiske besøkende.
Tidlig på 1980-tallet rapporterte en venstreradikal
svensk radiokorrespondent i Oslo om
hvordan den konservative norske regjering
på tross av oljerikdommen pinte og plaget
vanlig folk. Hun var oppbragt over at barna
hennes ikke fikk varm mat i barnehagen,
og øynet vel et politisk poeng. Daværende
statsminister Kåre Willoch følte seg forurettet,
og gav til beste en dose voksenopplæring
om norske matvaner. Han ville ikke at kollegene
Olof Palme og Kalevi Sorsa skulle tro
at han var en slem politiker. Selv spiste han
alltid brød til lunsj, hvis det var mulig. I parlaments-
og regjeringskantinene kjøpte han
bare kaffe og melk - og tok fram matpakken
han hadde med hjemmefra.
Nordmenn flest spiser brød tre ganger om
dagen, til frokost, aftens - og til lunsj, som
nevnt. Og det er faktisk to prosent som pleier
å spise brød til middag også - og som altså ikke
har noen varme måltider i det hele tatt.
Brødmatens helt dominerende rolle i
norsk kosthold går åtti-nitti år tilbake i tid.
I tiden etter første verdenskrig forsvant den
gamle grøt- og velling-tradisjonen, og ble erstattet
av smørbrød. Om dette store konsum
av karbohydrater er gunstig, tviler kostholdsekspertene
på – men tre av fire nordmenn
tar avstand fra tvilerne. Nesten halvparten av
oss er ikke engang enig i at brød er fetende.
Spredte politiske forsøk på å innføre varm
lunsj i skoler og barnehager, blir i opinionen
gjerne avfeid som uinteressante.
For vi nordmenn er faste i troen på at det
daglige brød er sunt, i alle fall hvis brødet
er grovt. Og det er det, i økende grad. Sånn
sett skjer det likevel en endring i nordmenns
matvaner.
HÄR ÄR
TÄÄLLÄ
OSLO
Mikael Risedal/norden.org
”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”,
sanotaan Isä meidän -rukouksessa. Me
norjalaiset otamme tämän kirjaimellisesti –
joka ainoa päivä. Pohjolan kansat ovat monessa
suhteessa samanlaisia, mutta ruokailutottumuksissa
löytyy suuria eroja. Norjalaiset
ovat suuria leivänsyöjiä, leipää kuluu paljon
enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
Keskivertonorjalainen – hampaattomat
lapset ja vanhukset sisältyvät tilastoihin –
kuluttaa melkein kaksi kiloa leipää ja muita
viljatuotteita viikossa, ja kulutus on vain lisääntynyt
parin viimeisen vuosikymmenen
aikana. Vaikka uusien ja usein eksoottisten
ruokalajien tarjonta lisääntyy, leipä pitää pintansa
myös nuorison keskuudessa. Kasvava
polvi syö oikeastaan täsmälleen kuten vanhempansa.
Lämmin lounas ei ole tavallinen ateria
Norjassa – paitsi liikeneuvottelujen tai konferenssien
yhteydessä. Suurilla yrityksillä on
omat kanttiininsa, mutta tarjoilla on usein
vain leipää ja salaattia – lämpimiä ruokia vain
harvoin. Lounasseteleitä tai vastaavia järjestelyjä
Norjassa ei tunneta. Ruokaa pidetään
asiana, josta työntekijöiden ja opiskelijoiden
on huolehdittava itse.
Norjalaisten päivittäisistä lounaista 80
Einar Aaraas
Politisk redaktör
Poliittinen toimittaja
prosenttia koostuu leivistä, jotka useimmiten
on koottu kotona. Tämä hämmentää
usein pohjoismaisia vierailijoita. 1980-luvun
alussa vasemmistoradikaali ruotsalaiskirjeenvaihtaja
raportoi Oslosta, miten Norjan
konservatiivinen hallitus piinaa ja kiusaa
tavallista kansaa. Hän oli kiihtynyt siitä,
etteivät hänen lapsensa saaneet lämmintä
ruokaa päiväkodissa, ja oli näkevinään mahdollisen
poliittisen pisteen. Tuolloinen pääministeri
Kåre Willoch tunsi itsensä loukatuksi
ja antoi oppitunnin norjalaisista ruokatottumuksista.
Hän ei halunnut, että kollegat
Olof Palme ja Kalevi Sorsa pitäisivät häntä
ilkeänä poliitikkona. Itse hän söi aina leipää
lounaaksi, mikäli se oli mahdollista. Eduskunnan
ja hallituksen kanttiinista hän osti
ainoastaan kahvia ja maitoa – ja kaivoi esiin
kotoa tuomansa leipäpaketin.
Useimmat norjalaiset syövät leipää kolme
kertaa päivässä: aamiaiseksi, iltapalaksi
ja lounaaksi, kuten jo tuli mainittua. Ja kaksi
prosenttia syö leipää myös päivälliseksi, eli
he eivät syö oikeastaan lainkaan lämmintä
ruokaa.
Leivän hallitseva rooli norjalaisten ravinnossa
juontaa juurensa kahdeksan-yhdeksänkymmenen
vuoden taakse. Ensimmäisen
maailmansodan jälkeisenä aikana vanha
puuro- ja velliperinne katosi ja korvautui
voileivillä. Ravitsemusasiantuntijat epäilevät,
ettei tällainen valtava hiilihydraattien saanti
ole hyväksi, mutta kolme neljästä norjalaisesta
ottaa etäisyyttä epäilijöihin. Melkein
puolet meistä uskoo, ettei leipä lihota. Poliittiset
yritykset saada lämmin lounas kouluihin
ja päiväkoteihin hylätään mielipidemittauksissa.
Me norjalaiset siis uskomme vahvasti jokapäiväisen
leipämme terveellisyyteen, ainakin
jos se on täysjyväleipää, ja niin se yhä
useammin onkin. Tästä näkökulmasta norjalaisten
ruokailutottumukset ovat sittenkin
muuttumassa.
19