Pohjola-Norden -lehti

Vi strandsoneverstinger
Rantaviivapahikset
Hyi, hävetkäämme! Olemmehan me Norjassa
ja Suomessa kauheita pahiksia. Tänä kesänä
Norjassa on keskusteltu vilkkaasti talojen
ja mökkien rakentamisesta rannoille. Tässä
yhteydessä paljastui, että Norja on Euroopan
”rantaviivapahis” yhdessä Suomen kanssa. Ja
jotkin Norjan kunnista, usein oikeiston johtamia,
ovat pahempia kuin toiset.
Periaatteessa on kiellettyä rakentaa alle 100
metrin päähän rantaviivasta, mutta vuonna
2009 kiellosta myönnettiin 900 poikkeuslupaa.
Tämän vuoksi vasemmistososialistinen
ympäristöministeri Erik Solheim varoittaa,
että kuntien itsehallinto tällä alueella on vaarassa.
Hän uhkaa evätä oikeuden poikkeuslupien
myöntämiseen erityisesti länsinorjalaisilta
Osin ja Fjellin rannikkokunnilta. Ne
ovat osoittautuneet pahiksista pahimmiksi.
Usein on kysymys rantojen suojelun ja
elinkeinoelämän kehityksen vastakkainasettelusta.
Työpaikkoja luoville rakennuksille on
helpompi saada lupa kuin asuin- ja lomarakennuksille.
Suositussa saaristokunnassa Oslonvuonossa
tästä on jo monen vuoden ajan
ollut seurauksena merkillinen käytäntö: Sellaisten
liikerakennusten rakentamiseen, joissa
on asunto vahtimestarille, on myönnetty
Fy, skamme oss! For vi er visst noen forferdelige
”värstingar”, vi i Norge og Finland. I Norge
hadde vi i sommer en heftig mediedebatt
om bygging av hus og hytter langs kysten, og
det var der det kom frem at Norge er Europas
”strandsoneversting” – sammen med Finland.
Og noen norske kommuner, ofte de som
er styrt av høyrepartiene, er verre enn andre.
Det er i prinsippet forbudt å bygge nærmere
enn 100 meter fra vannet, men det ble
i 2009 gitt 900 dispensasjoner fra forbudet.
Derfor varsler den venstresosialistiske miljøminister
Erik Solheim at det kommunale selvstyre
på dette felt må vike. Han truer spesielt
med å frata de vestnorske kystkommunene
Os og Fjell retten til å innvilge dispensasjoner.
De har vist seg å være det aller verste
”verstinger”.
Ellers er det ofte et spørsmål om strandsonevern
versus næringsutvikling. Det er lettere
å få tillatelse til bygninger som genererer
arbeidsplasser enn til bolig- og feriehus.
I en populær øykommune i Oslofjorden har
det i mange år versert en pussig sak: Der ble
det tillatt å bygge næringsbyginger med vaktmesterleilighet,
og i disse leilighetene bor eierne
selv. Husene, som ligger på stranden,
ser slett ikke ut som industribygg – men heller
som Beverly Hills-palasser, og brukes på
samme måte.
Vaktmesterleilighetene med tilhørende representasjonslokaler,
søyleganger og svømmebassenger
omsettes for opptil 5 millioner
Euro. Carl I. Hagen, mangeårig leder for det
høyrepopulistiske Fremskrittspartiet, bodde
der en periode – men flyttet tilbake til Oslo
da oppmerksomheten om ”vaktmesterleilighetene”
ble for stor.
Utvikling av turisme er også noe som kan
gjøre det lettere å få byggetillatelse i strandsonen.
Folk kjøper eksklusive leiligheter på
stranden, og leier dem ut til spa-hoteller en
så stor del av året at det kan kalles ”næringsvirksomhet”.
I det hele tatt - oppfinnsomheten
er stor. Men bygging av rene privathytter
kan ikke defineres som turisme. En ordfører,
som også er grunneier, fikk ja fra sine lokale
medpolitikere til å legge ut 96 hyttetomer.
Det har Miljøverndepartementet stoppet. De
godtok her ikke ”turisme”-argumentet.
Men det er likevel ikke full enighet om at
verstingene er så ille. Ordføreren i foran ne-
vnte Fjell kommune sier at det der er vanskelig
å finne byggetomter utenfor strandsonen.
Det er en kommune med enormt lang
strandlinje, avlange øyer, skjær og holmer.
Det fins også mennesker som mener at hus
visuelt kan berike et område.
Tidligere TV-2-sjef Kåre Valebrokk skrev
en debattartikkel i Aftenposten om hvordan
klynger med gamle, hvite trehus nettopp
er hva som har skapt Norges kanskje aller
vakreste kystled, Blindleia på Sørlandet.
HÄR ÄR
TÄÄLLÄ
Einar Aaraas
Politisk redaktör
Poliittinen toimittaja
lupia, mutta näissä rakennuksissa asuvatkin
niiden omistajat.
Nämä talot, joka sijaitsevat rannalla, eivät
kyllä näytä teollisuusrakennuksilta, pikemminkin
Beverly Hills -palatseilta, ja niitä
myös käytetään sen mukaisesti. Vahtimestariasunnot
edustustiloineen, pylväskäytävineen
ja uima-altaineen arvioidaan 5 miljoonan
euron arvoisiksi. Carl I. Hagen, monivuotinen
oikeistopopulistisen edistyspuolueen
johtaja, asui siellä jonkin aikaa – mutta
muutti takaisin Osloon, kun huomio ”vahtimestariasunnosta”
kasvoi liian suureksi.
Myös matkailun edistäminen helpottaa
rakennusluvan saamista rantaviivalle. Ihmiset
ostavat ylellisiä asuntoja rannalta ja vuokraavat
niitä kylpylähotelleille niin suureksi
osaksi vuotta, että sitä voidaan kutsua elinkeinotoiminnaksi.
Kaiken kaikkiaan kekseliäisyydellä
ei tunnu olevan rajoja.
Puhtaasti yksityisten mökkien rakentamista
ei kuitenkaan voi määritellä matkailun
edistämiseksi. Eräs puheenjohtaja, joka
on myös maanomistaja, sai paikallisilta poliitikkokollegoiltaan
luvan tuoda markkinoille
96 mökkitonttia. Tämän touhun ympäristöministeriö
on kuitenkin pysäyttänyt. Perustelu
matkailun edistämisestä ei mennyt läpi.
Pahisten pahuudesta ei olla kuitenkaan yksimielisiä.
Aiemmin mainitun Fjellin kunnan
puheenjohtaja sanoo, että alueelta on vaikea
löytää rakennustontteja rantaviivan ulkopuolelta.
Kunnalla on suunnattoman pitkä
rantaviiva, saaret ja luodot ovat muodoltaan
pitkulaisia. Jotkut ovat myös sitä mieltä, että
talot voivat parantaa alueen maisemallista
arvoa.
Entinen TV2:n johtaja Kåre Valebrokk
kirjoitti Aftenpostenissa, miten valkoisten
puutalojen ryppäät on juuri se tekijä, joka
on luonut Norjan ehkä kauneimman rannikkokaistaleen,
Blindleian Sørlandetissa.
OSLO
Mikael Risedal/norden.org
15