1/1999
1/1999
1/1999
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
nen käsitys siitä, että näissä työtilanteissa<br />
on läsnä myös kolmas<br />
osapuoli: äänetön yleisö, yhteiskunta,<br />
oikean väkivaltapuheen<br />
dogmi. Se vahtii, puhuuko työntekijä<br />
oikeaoppisesti, vastuutetaanko<br />
varmasti miestä taiteen<br />
sääntöjen mukaan, onko puhe<br />
varmasti asian vakavuuden mukaista.<br />
Onneksi tuo tunne katoaa,<br />
kun työssä keskitytään asiakkaaseen,<br />
hänen tapaansa puhua<br />
ja ei mietitä, millaista Oikean<br />
Puheen väkivallasta tulisi olla.<br />
KIELI LUO SANOJA, SA-<br />
NOISTA TULEE ESINEITÄ<br />
Gregory viittasi venäläiseen<br />
kirjallisuustieteilijään Mihail<br />
Bahtiniin, joka on tuonut esille<br />
sitä, miten kieli voi rakentaa joko<br />
sulkeutunutta tai vaihtoehtoja<br />
luovaa maailmankuvaa. Sana voi<br />
olla joko autoratiivinen tai sisäisesti<br />
vakuuttava. Sulkeutunut<br />
maailmankuva syntyy helposti,<br />
mikäli sanat ovat yksiulotteisia<br />
totuuksia ja pitävät yllä joko-taiasetelmaa.<br />
Sanat ovat myös ajattelun välineitä,<br />
eivät lopullinen kuva todellisuudesta.<br />
Hyvä esimerkki on<br />
psykologinen käsite itsetunto.<br />
Siitä puhutaan arkikielessä kuin<br />
esineestä, ihmisen ominaisuudesta.<br />
Missä se on tai mitä se<br />
on? Voidaanko ajatella, että joissain<br />
tilanteissa ja tietyssä vireessä<br />
olet epävarmempi ja jossain<br />
muussa tilanteessa varmempi?<br />
Tätäkin on sananmahti: kieli luo<br />
sanoja, sanat luo maailmaa ja sanoista<br />
tulee ikään kuin esineitä<br />
ja sana/ajatusmalli voi muuntua<br />
ihmisen ominaisuudeksi, joka alkaa<br />
elää omaa elämäänsä luoden<br />
määritteitä siitä, millainen on<br />
esim. ihminen, jolla on huono itsetunto<br />
ja miten hän käyttäytyy.<br />
Tätä ilmiötä voi hyödyntää myös<br />
(kuten mm. ratkaisu- ja voimavarakeskeiset<br />
menetelmät tekevät)<br />
antamalla sanoille positiivisia<br />
määreitä. Silloin ne luovat<br />
myönteisiä, itseään toteuttavia<br />
ennusteita. Mutta myös ratkaisukeskeinen<br />
puhetapa voi jäädä<br />
“kuolleeksi sanaksi“, jos dialogia<br />
ei synny. Bahtinin sanoin ratkaisukeskeinenkin<br />
kielenkäyttö<br />
voi muuttua mekaanisesti ylhäältä<br />
annetuksi, suljetuksi sanaksi.<br />
TUNTEET KERTOVAT, MITÄ<br />
KEHOMME ON OPPINUT<br />
Tunnekäsitteen määrittelyt olivat<br />
tuttuja, mutta kielikuvat ja näkökulmat<br />
tuoreita ja oivaltavia. “Jotkut<br />
kuvaavat tunteita ikään<br />
kuin ne olisivat ihmisissä sijaitsevia<br />
esineitä, jotkut pitävät<br />
niitä nesteinä, jotka synnyttävät<br />
paineita.“ Esitystapa kirvoitti<br />
kuulijassa hauskan sanojen metsästyksen:<br />
pahaolo on kuin pala<br />
kurkussa, halkean tai kiehun raivosta.<br />
Tunteet ovat kehollista tietoa siitä<br />
mitä ihminen on oppinut. Viehättävä<br />
ajatus! Itkuni on muisto<br />
ensimmäisestä itkustani. Tämä<br />
on näyttelijöille tuttua: on löydettävä<br />
kehosta vanhat muistot,<br />
joihin liittyviä tunteita voi roolissa<br />
käyttää. Tunne on sisäinen<br />
kokemus. Eräs esimerkki tunteeseen<br />
sisältyvän toiminnan suuntautuneisuudesta<br />
on rakkaus.<br />
Siitä voidaan sanoa että se on<br />
tunne, jossa haluan olla/päästä<br />
toisen lähellä(e).<br />
Vastaavasti Gregory määritteli<br />
tunteettomuuden seuraavasti:<br />
sijoitan itseni ulos, ulkopuolelle<br />
jonkin asian osallisuudesta.<br />
Tietyt tunteet heijastavat tapaa,<br />
Venäläinen kirjallisuustieteilijä<br />
Mihail Bahtin<br />
( Kirjallisuuden ja estetiikan<br />
ongelmia, Progress<br />
1979 ) toteaa, että ”autoritaarinen<br />
sana” (uskonnollinen,<br />
poliittinen, moraalinen,<br />
isän tai äidin<br />
sana, aikuisten, opettajien<br />
sana jne.) on vailla sisäistä<br />
vakuuttavuutta, sillä sisäisesti<br />
vakuuttava sana on<br />
auto-ritaarisuutta vailla.<br />
Autoritaarisessa sanassa<br />
on valmiina taustaoletukset,<br />
arvot ja moraalikoodi.<br />
Se on ”valmiina löytyvä”<br />
sana. Se vaatii meitä hyväksymään<br />
itsensä ehdoitta<br />
ilman vuoropuhelua<br />
”oman sanamme” kanssa.<br />
Vastaavasti sisäisesti vakuuttava<br />
sana ei ole lopullinen,<br />
vaan avoin. Jokaisessa<br />
uudessa keskusteluyhteydessä<br />
sille avautuu<br />
uusia merkityksiä ja määrittelyitä,<br />
merkityksellisiä<br />
mahdollisuuksia. Se luo<br />
dialogia puhujan, kuulijan,<br />
kirjoittajan ja lukijan<br />
välille.<br />
Gregoryllä oli tästä esimerkki:<br />
lapsille voi kertoa<br />
tarinan lastenkutsuista<br />
siten, että kaikki on<br />
turvallisesti ennakoitavissa.<br />
Päi-vänsankarille tuodaan<br />
kakku, jaetaan lahjat<br />
ja leikitään. Kerroit<br />
kuinka hyvin tahansa, lapsia<br />
se ei puhuta, koska he<br />
tietävät ennakkoon, mitä<br />
tapahtuu. Toinen tapa on<br />
pistää vieraita elementtejä<br />
tarinan sekaan : kakku<br />
kaatuu, rosvo tulee ikkunasta<br />
jne. Tarinan suljettu<br />
kehä rikkoutuu ja alkaa<br />
tuottaa vaihtoehtoja lasten<br />
mieleen. Innostus lisääntyy.<br />
Tarina motivoi.<br />
17<br />
RATKES 1/99
Change language