Uolevi Lehtinen: Ilmiö nimeltä liiketoimintaosaaminen - Edu.fi

Uolevi Lehtinen
ILMIÖ NIMELTÄ
LIIKETOIMINTAOSAAMINEN
Liiketoimintaosaaminen on moni-ilmeinen ja monitulkintainen ilmiö.
Tämä johtuu lähtökohtaisesti siitä, että on monenlaisia liiketoimintaosaamista
hyödyntäviä organisaatioita ja aloja, erilaisia toiminta- ja kulttuuriympäristöjä,
vaihtelevia kilpailu-, suhdanne-, tutkimus- ja opetustilanteita sekä poikkeavia
soveltamisaikajänteitä. Ne voivat johtaa huomattavasti toisistaan poikkeaviin
näkemyksiin liiketoimintaosaamisesta. Tällöin voi syntyä kovin erilaisia
tulkintoja liiketoimintaosaamisen luonteesta ja sisällöstä.
Niinpä tässä analyysissä ei varsinaisesti etsitä yhtä ja oikeaa liiketoimintaosaamisen
käsitettä vaan tarkastellaan erilaisia näkemyksiä liiketoimintaosaamisesta
ja analysoidaan osaamista eri käyttötilanteiden ja tulevaisuuden
kehitystrendien kannalta.
Liiketoimintaosaamisen käsitteestä
Vuonna 2001 tulkitsi työryhmä, jonka opetusministeriö oli asettanut
pohtimaan liiketoimintaosaamisen kehittämistä, liiketoimintaosaamista selvästi
kauppatieteellisestä näkökulmasta. Raportin (ks. Liite) laatimisajankohta
heijastuu tekstiin vahvasti tietoverkkopohjaisen liiketoiminnan ja
globalisoitumisen korostamisena, mitä voidaan pitää nykyhetken ja
tulevaisuudenkin kannalta oikeana visiona. Työryhmän liiketoimintaosaamisen
määritelmäksi voitaneen ymmärtää ilmaisu, jonka mukaan
“Liiketoimintaosaaminen tarkoittaa kykyä luoda, tutkia ja kehittää liiketaloudellista
toimintaa”. Määritelmä on varsin väljä ja yleisluontoinen. Kriittisesti
arvioiden sitä voidaan pitää lievästi kehämääritelmänomaisena.
2000-luvun alun toinen merkittävä raportti (ks. Liite) oli Valtion tiedeja
teknologianeuvoston suunnitelma (katsaus) Osaaminen, innovaatiot ja
kansainvälistyminen (2002), jonka laatimiseen Kauppatieteellinen yhdistyskin
pyrki vaikuttamaan keskusteluin ja muistioin. Jo suunnitelman tiivistelmässä
todetaan, että “onnistuminen innovaatioiden tuottamisessa on niin yritysten
kuin yhteiskuntien menestymisen avaintekijä. Sen perusedellytyksiä ovat teknologian
ja liiketoiminnan huipputason osaaminen”. Liiketoimintaosaamista
käsitellään muistion useassa kohdassa, mutta sitä ei määritellä. Edellisen
lainauksen perusteella neuvosto lienee tarkoittanut liiketoimintaosaamisella
lähinnä kauppatieteellistä osaamista.
13

Korkeakoulujen arviointineuvoston asettama ja vuoden 2003 alussa
raporttinsa (ks. Liite) jättänyt arviointiryhmä määritteli väljästi “liiketoimintaosaamisen
yleiseksi kyvyksi luoda, tutkia ja kehittää liiketaloudellista toimintaa”.
Tämä määritelmä on siis lähes sama kuin opetusministeriön asettaman
työryhmän määritelmä. Arviointiryhmä täsmensi määritelmäänsä toteamalla,
että ”liiketoimintaosaaminen näkyy käytännössä mm. yritystoiminnan
kykynä saada ideat sekä tutkimus- ja kehittämistyön tulokset osaksi innovaatio-
ja osaamisketjua, asiakkaiden tarpeet täyttäviksi kaupallisiksi tuotteiksi
ja palveluiksi”.
Arviointiryhmä korosti sitä, että liiketoimintaosaaminen on laaja käsite.
Siihen kuuluvat innovaatiot ja kaupallistaminen. Liiketoimintaosaamisen
ilmenemismuotoja ovat ryhmän mukaan liiketoimintakonseptit, investoinnit,
laatujärjestelmät sekä työyhteisön kannalta lisäksi ihmisten kehittäminen,
johtamismenetelmät ja johtajuus. Liiketoimintaosaamista edellyttää myös
tuottavuuden kohentaminen.
Myös pääministerin asettaman työllisyystyöryhmän (2003) ja valtioneuvoston
kanslian asettaman Suomi maailmantaloudessa -selvitystyöryhmän
(2004) raporteissa käsitellään monia liiketoimintaan liittyviä asioita. Edellisiin
käsitteellisiin pohdintoihin ne eivät tuo lisiä. Globalisaatioraportissa tarkastellaan
kuitenkin eräitä liiketoimintaosaamisen uudempia osa-alueita kuten
verkottumista, kansainvälisen liiketoimintaosaamisen kehittämistä, poikkitieteellisen
koulutuksen ja tutkimuksen lisäämistä, yrityspalvelujen,
teknologiakeskuksien ja yrityshautomojen kehittämistä sekä kaupallistamisvoimavarojen
ja -osaamisen kasvattamista.
Myös monet yksittäiset tutkijat ja johtajat ovat ottaneet kantaa
liiketoimintaosaamiseen. Lehtinen totesi jo useita vuosia sitten tehdyssä haastattelussa
(Anttonen 2002), että “liiketoimintaosaaminen sisältää kaikki ne
tiedot ja taidot, joita tarvitaan liiketaloudellisesti toimivien organisaatioiden
kannattavaan ja kestävään johtamiseen”. Tässä ensimmäisten joukkoon kuuluvassa
määritelmässä johtaminen on ymmärretty laajasti. Määritelmä on hyvin
avoin ja sen puitteisiin mahtuu erittäin monenlaisia aineksia. Jo aikaisemmin
Lehtinen (2000) oli korostanut liiketoimintaosaamisen tarvetta
perusfunktioiden eli johtamisen, markkinoinnin ja taloushallinnon osalta
kaikilla työaloilla ja johtopaikoilla toimivien kannalta. Nykytaloudessa
perusfunktioiden osaaminen ei ymmärrettävästi riitä liiketalouden ammattilaisille.
Varsinkin strategisen osaamisen merkitys kasvaa, kun asioita on hoidettava
ammattimaisesti, kokonaisvaltaisesti ja pitkällä tähtäimellä.
Mittilä (2003) on määritellyt liiketoimintaosaamisen laaja-alaiseksi, kokonaisvaltaiseen
talouden ja taloudellisen käyttäytymisen ja sen ehtojen ymmärtämiseen
ja hyödyntämiseen pyrkiväksi tavoitteelliseksi toiminnaksi. Hän
on myöhemmin fokusoinut määritelmänsä kuulumaan seuraavasti: ”Liiketoimintaosaaminen
on toimintaympäristön mahdollisuuksien ja rajoitteiden
tunnistamista, innovointia ja toimintojen organisointia ja koordinointia siten,
että saavutettu tulos on taloudellisesti, ympäristöllisesti ja sosiaalisesti
optimaalinen” (Mittilä 2004). Määritelmässä otetaan huomioon yhteiskun-
14

nallinen ja ympäristön kestävä kehitys aikaisempia määritelmiä kokonaisvaltaisemmin,
vaikkakin jo Lehtisen “kestävä johtaminen” tarkoittaa samaa.
Sosiaalisesti, ympäristöllisesti ja kulttuurisesti vastuullisen liiketoiminnan
edellytys on riittävät taloudelliset resurssit, joiden perustana taas on “kannattava
johtaminen”.
Reposen (2004) mukaan Turun kauppakorkeakoulussa on päädytty seuraavanlaiseen
hahmotelmaan: ”Liiketoimintaosaaminen sisältää kilpailun
kansainvälisillä markkinoilla, toimintamallit ja ansaintalogiikat tässä ympäristössä
sekä yritysten kasvun, muutosten ja osaamisen hallinnan eri elinkaaren
vaiheissa”. Paasion (2004) mukaan liiketoimintaosaamisessa on kysymys
nopean ja innovatiivisen muutoksen johtamisesta, dynaamisen yrityskokonaisuuden
hallinnasta. Laineman (2004) mielestä todellista liiketoimintaosaamista
on prosessilähestymistapa ja kokonaisvaltainen näkemys yritystoiminnasta.
Käytännön toimijoista Prizztech Oy:n Järnstedt (2005) luonnehtii
liiketoimintaosaamisen käsitteistöä liiketoimintaprosessikäsitteen avulla.
Liiketoimintaprosesseilla on perinteisesti ymmärretty tuotannollisen toiminnan
kuvaamista. Tätä käsitystä laajentaen Järnstedt kuvaa kokonaisvaltaisesti
ja käytännönläheisesti liiketoimintaan liittyvän kentän jakamalla liiketoimintaprosessit
viiteen erilliseen osa-alueeseen. Nämä osa-alueet ovat hallinto,
asiakkuudenhallinta, toimitusketjun hallinta, tutkimus & tuotekehitys ja
infrastruktuuri. TietoEnatorin Lehti luonnehtii liiketoimintaosaamista toteamalla,
että ” kysymyksessä on palvelujen ja teknologian uusi liitto, jossa
luovuus, tekninen osaaminen ja markkinointiosaaminen muodostavat uudenlaisen
liiketoimintaosaamisen ketjun” (Kämäräinen 2005). Tekesissä
liiketoimintaosaaminen on määritelty kyvyksi yhdistää poikkitieteellistä ja
monialaista osaamista, jolla luodaan teknologiaan ja innovaatioihin pohjautuvaa
kannattavaa ja kasvukykyistä liiketoimintaa (Saarnivaara 2005).
Niin edellä kuvatuissa luonnehdinnoissa ja määrittelyissä kuin yleisestikin
kukin analysoija tarkastelee luonnollisesti liiketoimintaosaamista omasta
näkökulmastaan, paljolti oman taustansa ja kokemuksensa pohjalta. Näkökulma
voi siis vaihdella varsin paljon, jolloin myös liiketoimintaosaamisen
esitetty sisältökin on erilainen. Seuraavassa on tästä muutamia esimerkkejä:
– tietyissä kilpailutilanteissa yritysjohdon täytyy tarkastella liiketoimintaosaamista
kriittisen kilpailutekijän kannalta. Silloin liiketoimintaosaamisen
sisältö voi painottua vahvasti esimerkiksi rahoituksen tai markkinoinnin
eli liiketaloustieteen jonkun osa-alueen suuntaan. Tässäkin kirjassa vilahtaa
pari kertaa kapea näkökulma, mutta valtaosa kirjoittajista näyttää
eksplisiittisesti tai implisiittisesti omaavan lavean vaikkakin käyttötilannelähtöisen
yleisnäkemyksen liiketoimintaosaamiskokonaisuudesta.
– edellisissä määritelmissä liiketoimintaosaamista on useimmiten tarkasteltu
liiketalouden, liiketaloustieteiden tai vähän laajemmin kauppatieteiden
näkökulmasta. Tällöin liiketoimintaosaaminen tulee ikään kuin toiseksi
keskeiseksi kilpailukyvyn osa-alueeksi teknologiaosaamisen rinnalle. Lehtinen
(esimerkiksi 2003 ja 2004) on usein painottanut liiketoimintaosaamisen
ja teknologiaosaamisen symbioosin keskeisyyttä. Jo termin muodon
15

vuoksi liiketoimintaosaaminen voidaan ymmärtää myös kauppa- ja liiketaloustieteiden
käytäntöön suuntautuvaksi ulottuvuudeksi (Lehtinen
2005a).
– periaatteessa liiketoimintaosaamiseen voidaan sisällyttää myös teknologiaosaaminen,
koska se on jonkin tasoisesti mukana kaikessa liiketoiminnassa.
Se voi olla mukana hyvin keskeisessä asemassa, avustavassa roolissa
tai taustatukena, ikään kuin välttämättömänä pahana. Useimmiten sen
rooli palveluissakin on kohtalainen mutta ei keskeinen (esimerkiksi Lehtinen
1994, 1998 ja 2005b). Sen sijaan innovaatioihin ja varsinkin innovatiivisuuteen
liittyvän osaamisen tulisi aina olla vahvasti mukana, koska
se voi kohdistua ja perustua myös liiketaloudellisiin osaamisalueisiin. Vaikka
usein puhutaan innovaatioista kuin ne olisivat uusia teknisiä keksintöjä,
ne voivat kohdistua yhtä hyvin palveluihin, systeemeihin, organisaatioihin,
markkinointitapaan, verkottumiseen, ansaintalogiikkaan jne., jolloin
ne myös perustuvat pääosin liiketaloudellisiin ajatus- ja toimintatapoihin.
Sekä liiketaloustieteisiin että teknisiin tieteisiin perustuvan osaamisen
symbioosi on kuitenkin olennainen myös innovaatiotoiminnan –
kuten koko liiketoiminnankin – onnistumisen kannalta. Parhaimmillaan
teknologiaosaamisen, design-osaamisen ja liiketaloustiedelähtöisen osaamisen
symbioosi tuottaa uuden innovatiivisen liiketoiminnallisen kokonaisuuden,
joka on predestinoitu menestymään niin kauan, kuin organisaatio
säilyttää siihen liittyvän luovuutensa ja joustavuutensa ja ennen
muuta asiakaslähtöisyytensä. Innovaatio-osaaminen ja -johtaminen on
tällaisen liiketoimintaosaamisen ydinaluetta.
Mitä suuremmaksi liiketoimintaosaamisen kokonaisuus hahmotetaan,
sitä varmemmin tulevat kuvaan sellaiset käsitteet kuin ansaintalogiikat, toimintalogiikat,
toimintajärjestelmät, strategialogiikat, toimintajärjestelmät, liiketoimintakonseptit
ja liiketoimintamallit. Ne kaikki kuuluvat liiketoimintaosaamismallien
eli -järjestelmien suurperheeseen ja niiden avulla –
nimestä riippumatta – pyritään ottamaan kulloinenkin liiketoimintaosaamiskokonaisuus
hallintaan. Ne ovat myös näkökulmia, joista kohteena
olevaa osaamiskokonaisuutta voidaan hahmottaa joko tieteellisesti tai
soveltavasti. Kokonaisuuden hallintaan kuuluu myös omasta ydintoiminnasta
ulkoistettavien toimintojen ja niiden edellyttämän verkostoitumisen hallinta.
Edellä viitattu opetusministeriön työryhmä sisällytti laaja-alaisen liiketoiminnan
osa-alueisiin perinteisten perusaineiden tai -funktioiden eli markkinoinnin,
laskentatoimen ja verotuksen, johtamisen ja rahoituksen lisäksi
kansantalouden, talousmatematiikan ja tilastotieteen, yritysjuridiikan ja
yrittäjyyden sekä tietojärjestelmät. Näkemys on hyvin “kauppakorkeakoulumainen”.
Viimeksi mainittuja aineita on jo pitkään hyödynnetty liiketaloustieteiden
sisäisessä kehittämistyössä. Samoin liiketaloustieteiden kehittämisessä
on hyödynnetty soveltuvaa tietoa talous- ja kulttuurimaantieteestä, yhteiskuntatieteistä,
kasvatustieteistä ja humanistisistakin tieteistä. Esimerkiksi
kansainvälisen liiketoiminnan kannalta kulttuurin tutkimuksella on ollut huomattava
merkitys, kun taas kuluttajan käyttäytymisen tutkimukseen on pal-
16

jolti sovellettu psykologiaa, sosiaalipsykologiaa ja sosiologiaa. Tätä liiketaloustieteilijöiden
hyödyntämishalua ja -kykyä ei aina tunnuta tiedostettavan,
kun vaaditaan näiden jo liiketaloustieteissä hyödynnettyjen aineiden
hyväksikäyttämistä liiketaloustieteiden rinnalla liiketoimintaa kehitettäessä.
Ei ole mitään syytä vähätellä organisaatioihin kertyvän hiljaisen tiedon
merkitystä. Tärkeää on myös tämän ja muunkin tiedon siirto esimerkiksi
organisaation muuttuessa. Tällaiseen “pehmeään” liiketoimintaosaamiseen
liittyvät myös organisaatioiden ja niiden henkilöstön yhteistyökyky sekä siihen
kytkeytyvä monitasoinen yhteisöllisyys.
Tässä vaiheessa lienee syytä palata artikkelin alkuun ja palauttaa mieleen
se, että liiketoimintaosaamisen monet tulkinnat ovat perusteltavissa osaamisen
erilaisten käyttäjien, käyttöympäristöjen ja määrittelynäkökulmien erojen
perusteella. Koska muutkin organisaatiot kuin yritykset pyrkivät toimissaan
yleensä tehokkuuteen ja usein taloudellisuuteenkin, ne soveltavat
liiketoimintaosaamistietoja ja - taitoja toiminnassaan. Erilaisia käyttäjiä ja
käyttötilanteita on siis todella suuri määrä. Näin ollen riittänee kattava yleismääritelmä,
jonka pohjalta voidaan täsmentää kullekin käyttäjälle kuhunkin
käyttötilanteeseen sopiva erityismääritelmä. Erityismääritelmänkin tulee kattaa
tietty kokonaisuus yleismääritelmän osaamiskokonaisuuden puitteissa.
Liiketoimintaosaamisen yleismääritelmäksi voisi edellisen perusteella
sopia seuraava:
Liiketoimintaosaamisella tarkoitetaan kaikkien niiden tietojen ja
taitojen kokonaisuutta, jota tarvitaan yrityksen tai muun organisaation
kannattavaan ja kestävään johtamiseen ja toimintaan.
Lienee vielä syytä korostaa, että onnistuminen liiketoimintaosaamisen
soveltamisessa sekä käytäntöön että tutkimukseen ja opetukseen edellyttää
soveltamishalua ja -kykyä yrityksiltä ja muilta organisaatioilta sekä luonnollisesti
niiden toimijoilta. Soveltamisen on oltava tavoitteellista mutta kyllin
kokonaisvaltaista, jolloin strateginen näkökulma ja jokin liiketoimintaosaamismalli
kokonaisuuden sitojana korostuvat. Liiketoimintaosaamisen soveltamishalu
luonnollisesti ilmentää soveltajan motivaatioperustaa. Soveltamiskyky
pohjautuu suuressa määrin luovuuteen ja innovatiivisuuteen.
Liiketoimintaosaamisen muutoksista ja muutostarpeista
Esimerkiksi arviointineuvoston asettaman arviointiryhmän raportissa
todetaan, että liiketoimintaosaaminen näkyy yritysten toiminnassa jatkuvana
muutoksena ja uudistumisena. Kehitys voi ilmetä kilpailuaseman etsimisenä
ja luomisena tai sisäisen työyhteisön kehityksenä (ks. Liite).
Liiketoimintaosaamisen sisältö muuttuu, kehittyy ja kansainvälistyy koko
ajan. Niinpä osaamisen keskeisiksi osiksi ovat lähimenneisyydessä muodostuneet
verkosto- ja kumppanuusosaaminen sekä yritysten yhteiskunnallisen
vastuun hallinta ja muut eettiset kysymykset. Kuten edellä on käynyt ilmi,
17

usein liiketoimintaosaamisen osa-alueeksi katsotaan myös innovaatioihin liittyvä
osaaminen. Soveltavassa osaamisessa ovat korostuneet kansainvälinen
ja globaali liiketoimintaosaaminen, palveluosaaminen, yrittäjyys ja tietotekninen
osaaminen. Muutokset ilmenevät selvästi tämän kirjan useimmista
teksteistä.
Myös perinteiset perusfunktiot, jotka ovat tulevaisuudessakin liiketoimintaosaamiskokonaisuuden
perusosa-alueita, muuttuvat ja kansainvälistyvät
jatkuvasti. Esimerkiksi markkinoinnissa muutospaineita ovat aiheuttaneet
muun muassa markkinoiden dynaamisuuden ja kansainvälisyyden
kasvu, tuotteiden elinkaarten lyhentyminen, reagointiaikojen kutistuminen,
tarvittavan tiedon hankkimis- ja seulontavaikeudet sekä ennustettavuuden
väheneminen. Niinpä markkinoinnissa onkin tapahtunut selvä asenteellinen
kokonaismuutos. On ymmärretty, että markkinointi ei ole pelkästään puuhastelua
markkinointiparametrien parissa (Lehtinen ja Niinimäki 2005).
Parametreiksi on perinteisesti luettu tuotesuunnittelu, hinnoittelu, jakelu ja
markkinointikommunikaatio, nykyisin yhä useammin myös henkilöstö, prosessit
ja näkyvät todisteet. Yrityksen menestys onkin ensisijaisesti riippuvainen
markkinointiosaamiseen perustuvasta kyvystä tuottaa arvoa asiakas- ja
muissa verkostosuhteissa ja siten turvata yrityksen kannattava liikevaihto ja
organisaation elossapysyminen. Markkinoinnin sisällä ovat korostuneet
kuluttajamarkkinoinnin ja organisaatiomarkkinoinnin erot, tavaroiden, palvelujen
ja niiden yhdistelmien markkinointierot, kansainvälinen ja globaalinen
markkinointi, sähköinen markkinointi, suhde- ja verkostomarkkinointi,
asiakkuuksien hallinta, brändäys, yhteiskunnallinen markkinointi, ympäristömarkkinointi,
sijoittajasuhdemarkkinointi sekä yhteiskunnallinen ja poliittinen
markkinointi. Kansainvälisyys, esimerkiksi globaalina brändin tai brändien
hallintana, ilmenee yhä voimakkaammin kaikilla markkinoinnin osaamisalueilla
kotimarkkinoidenkin kansainvälistyessä muun muassa tuonnin ja
ulkomaisten yritysten Suomeen etabloitumisen kautta. Kuvatunlainen
uudistumiskehitys on puolestaan muuttanut markkinointistrategista ajattelua,
joka on tullut yhä keskeisemmäksi yrityksen tai muun organisaation
kokonaisstrategisen osaamisen ja samalla koko liiketoimintaosaamisen osaksi.
Palvelujen ja osin myös tavaroiden sekä niiden tuotannon ja markkinoinnin
digitalisointi tuottaa suuria muutospaineita liiketoimintaosaamiseen.
Yhä tärkeämmäksi nousevat esimerkiksi digitaalisen tuotantoprosessin hallinta,
asiakkuuksien hallinta verkossa ja niihin liittyvä verkosto-organisaation
johtaminen. Vaikka yrityksellä olisi muu tarvittava liiketoimintaosaaminen,
sen menestymismahdollisuudet heikkenevät, jos se ei ripeästi pysty hyödyntämään
digitalisoitumisen tarjoamia mahdollisuuksia.
Nykyisin pitäisi olla itsestään selvää, että kaiken liiketoimintaosaamisen
on oltava asiakaslähtöistä ja -keskeistä. Sen pitäisi siis perustua asiakkaiden -
olivatpa nämä kuluttajia, yritysasiakkaita tai muiden sidosryhmien edustajia -
tiedostettujen ja tiedostamattomien tarpeiden, toiveiden, halujen ja arvojen
tuntemukseen. Tätä tuntemusta voidaan hankkia monin tavoin kuten
markkinatunnustelun, markkinatutkimuksen, tulevaisuuden tutkimuksen ja
18

introspektionkin avulla. Koska laiminlyöntejä kuitenkin tapahtuu paljon, tulee
perustellusti mieleen, että asiasta muistuttamiseksi pitäisi ehkä usein puhua
asiakaslähtöisestä liiketoimintaosaamisesta.
Liiketaloustieteet ovat varsin nuoria tieteenaloja. On kohtuullista odottaa
niiden voimakasta tutkimuslähtöistä kehitystä, joka samalla muokkaa
opetusta ja konsultointia nykyistä tiede- ja tutkimuslähtöisemmäksi. Otan
jälleen esimerkkejä kaikille näkyvästä ja kuuluvasta markkinoinnista. Mainontaan
käytetään valtavia summia kaikkialla maailmassa. Siitä huolimatta
mainonnan tehon mittausta luonnehtii yhä edelleen yritysjohtajan vanha
turhautuma: “Kyllähän minä tiedän, että toinen puoli mainonnastamme
menee hukkaan, mutta kun en tiedä kumpi puoli!” Mainonnan mittauksessa
kohtuullisen onnistunut huomionarvon mittaus ei voi korvata heikkoa tehon
mittausta. Markkinoinnin strategia- ja suunnittelumallien taustalta löytyy
onneksi aika tavalla tervettä järkeä, mutta tuskin niiden voidaan väittää
olevan kovin tiedepohjaisia. Tilannetta pahentavat niin markkinoinnin
konsultoinnin – kuten koko yrityskonsultoinninkin – osalta usein kritiikitön
konsulttityö ja yritysten yhtä kritiikitön konsulttityön osto esimerkiksi aivan
muilla aloilla julkisuutta keränneiltä helppoheikeiltä, joiden osaamisen
syvällisyyden ja laskun loppusumman välillä on monesti vahva negatiivinen
korrelaatio. Monessa suhteessa on siis hyödyllistä katsoa peiliin, vaikka Suomen
liiketaloustieteellinen tutkimus ja opetus menestyvät varsin kohtuullisesti
alan kansainvälisissä vertailuissa.
Onneksi monet alan toimijat, kuten Tekes ja VTT, ovat tajunneet ajan
merkit, esimerkiksi teknologian, liiketoimintaosaamisen ja innovaatiotoiminnan
symbioottisuuden. Mutta muutoksen aikaansaaminen on hidasta
ja muutosvastarintaa luonnollisesti on. Heijastelevatkohan tätä myös monien
toimijoiden toimintastrategiat, jopa nimetkin?
Erityisesti liiketoimintaosaamisen käytännön hyödyntämiskyvyn mutta
myös liiketoimintaosaamisen tutkimuksen ja opetuksen tason kannalta on
olennaista yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä yritysten yhteistyön
parantaminen. Tämä edellyttää niin tutkijoiden ja opettajien kuin yritystenkin
edustajien toimintakulttuurin muuttumista liiketoimintaosaamista ja yrittäjähenkisyyttä
painottavaan suuntaan. Se edellyttää erityisesti yliopistojen toimintamahdollisuuksien
parantamista aina talousautonomiasta lähtien sekä
uusien toimintamallien oppimista patentoinnista jälkimarkkinointiin (ks. Liite).
Akateemisen tahon ja yritysten ja muiden käytännön organisaatioiden
lähentyminen toteutuu paljolti verkottumisen keinoin. Oleellisia toimijoita
verkottumisessa ovat myös erilaiset välittäjäorganisaatiot. Tällaisen
verkottumisen etuja ja esteitä on analysoitu eri tahoilla (ks. esim. Elmuti,
Abebe ja Nicolosi 2005, Lehtinen 2005a ja Liite). Käytännön työssä
liiketoimintaosaamista ei juuri voida kytkeä liian aikaisessa vaiheessa yritysten
tai muiden organisaatioiden kehittämis- tai tutkimusprojekteihin.
Matti Lehti (2005) on todennut, että “Liiketoimintaosaaminen on kokonaisvaltaista
liiketaloudellista tietoa”. Liiketoimintaosaaminen on siis varsin
kokonaisvaltaista osaamista. Näin ollen liiketoimintaosaaminen tuottaa
19

vahvan sisällöllisen kokonaisvaltaisuuden haasteen niin yrityksille, julkisen
talouden organisaatioille, kolmannelle sektorille kuin koulutus- ja
tutkimusorganisaatioillekin. Se merkitsee ongelmalähtöisyyttä ja monitieteisyyttä.
Käsiteltävät ongelmat olisi ratkaistava tehokkaimmalla mahdollisella
tavalla riippumatta siitä, ylittävätkö ongelmat ja niiden ratkaisumallit
aineiden tai jopa tieteenalojen rajat. Viime kädessä on pyrittävä löytämään
liiketoimintaosaamismalleja, jotka yhdistävät lähtökohdiltaan erilaiset ainekset
toimivaksi kokonaisuudeksi. Kokonaisvaltaisuuden haaste ja nimenomaan
ongelmalähtöisyys edellyttävät muun muassa tutkimuksen relevanssin ja vaikuttavuuden
huomioonottamista tutkimuksen tieteellisen tasokkuuden ohella,
mikä ei kaikessa liiketaloudellisessakaan tutkimuksessa eikä sen arvioinnissa
ole aivan ongelmatonta. Tutkimusten relevanssin parempi huomioonottaminen
on kuitenkin tärkeä ehto sille, että liiketaloustieteellinen tutkimustyö
tukee käytännön liiketoimintaosaamista. Relevanssin huomioonottamisen
parantuminen ei välttämättä johda tutkimusten tieteellisten ansioiden vähenemiseen,
mitä usein pelätään. Kokonaisvaltaisuuden haasteeseen vastaaminen
edellyttää joka tapauksessa monenlaista kehittämis- ja yhteistyötä.
Tämän artikkelin viimeisenä korjauspäivänä hallintotieteen professori
Risto Harisalo (2006) kirjoitti julkisen hallinnon muutoksesta Helsingin Sanomissa
otsikolla “Kuntien hallinnossa otettava oppia konsernihallinnosta”.
Hän toteaa kunta- ja palvelurakenteen, kunnallisten talousjärjestelmien ja
etenkin tilaaja-tuottajamallien muutosten johtaneen siihen, että konsernihallintoon
siirtyminen selkeyttäisi olennaisesti kunnallisten instituutioiden
valtasuhteita varsinkin, kun monet kunnat jo ovat tosiasiassa konserneja.
Tämä merkitsisi kunnanjohtajan aseman muuttumista toimitusjohtajamaiseksi,
kunnan hallituksen toimimista konsernin johtokunnan tapaan ja
valtuuston muodostumista hallintoneuvostomaiseksi. Kirjoitus kuvastaa
julkishallinnon yleistä kehityssuuntaa. Julkishallinnossa on käynnissä
liiketoimintaosaamisen ajattelutapoja soveltava, pitkäkestoinen muutos.
Monelta osin perässä ja joiltakin osin edellä näyttää tulevan myös kolmas
sektori.
Onkin hyvä, että on rinnakkaisia, suppeampia ja laajempia näkökulmia
sekä liiketoimintaosaamisen käsitteitä, joita voidaan muokata eri tarkoitusten
mukaisesti. Käytännön liiketoiminnassa käsitteen sopivuuden ratkaisevat
organisaation luonne ja vaihtuvat tilanne- ja ympäristötekijät. Tutkimuksessa
ovat tärkeässä asemassa tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskohteet.
Tällaisen sallivan käsitetulkinnan ei pitäisi kuitenkaan johtaa siihen, että
liiketaloudellista tietoa ja taitoa vähätellään. Sitä tarvitaan jossain määrin jokaisessa
organisaatiossa. Aina ei muisteta eikä edes hyväksytä, että liiketoimintaosaamista
ja siihen liittyvää yrittäjyyttä tarvitaan esimerkiksi yliopistoissa
(Lehtinen 2005a), vaikka kansainvälinen kilpailu on aina koskenut niitä
ja se on viime vuosina tavattomasti kiristynyt. Myös liiketoimintaosaamisen
jatkuva seuranta on tarpeen, koska osaamisen tulkinnat, sisällöt ja laatuvaatimukset
muuttuvat jatkuvasti. Tätä tietä liiketoimintaosaaminen voi toimia
kilpailukykymme perustana ja pysyä jatkuvasti sen keskiössä.
20

Nämä eivät ole tämän kirjan viimeiset eivätkä ainoat näkökulmat
liiketoimintaosaamiseen. Ehkä joku nyt huokaisee helpotuksesta, joku ehkä
jo työlääntyneenäkin. Oli miten oli, kirjassa käsitellään moni-ilmeistä ilmiötä
nimeltä liiketoimintaosaaminen varsin moniäänisesti. Niin kuin pitääkin.
Lähteet
Anttonen, Liisi (2002) KTT Uolevi Lehtinen vakuuttaa: Sijoitus liiketaloustieteisiin
on paras sijoitus. Avista 2/2005, 10-12.
Elmuti, Dean, Abebe, Michael ja Nicolosi, Marco (2005) An Overview of
Strategic Alliances between Universities and Corporations. The Journal of
Workplace Learning, Vol. 17, No. 1-2, 115-129.
Harisalo, Risto (2006) Kuntien hallinnossa otettava oppia konsernihallinnosta.
Helsingin Sanomat 26.1.2006, Vieraskynä, 2.
Järnstedt, Jari (2005) Kokonaisvaltainen liiketoimintaympäristö. Pori:
Prizztech Oy.
Kämäräinen, Jouko (2005) Moniosaaminen kasvussa. Kauppalehti
28.2.2005, Extra, 28-29.
Lainema, Timo (2004) Liiketoimintaosaamisen koulutuksen tulisi tähdätä
kokonaisuuksien hallintaan. Mercurius 4/2004, 28.
Lehti, Matti (2005) Palvelujen teollistumien korostaa Kauppakorkeakoulun
merkitystä. Avista 1/2005, 8-9.
Lehtinen, Uolevi (1994) Palvelujen kehityksessä kattona on vain taivas.
Aamulehti 19.4.1994, Alakerta, 2.
Lehtinen, Uolevi (1998) Työllisyyden kehitys riippuu palveluista. Helsingin
Sanomat 24.8.1998, Talous: Vieraskynä, 12.
Lehtinen, Uolevi (2000) Kauppatieteet sivuraiteella. Helsingin Sanomat
18.4.2000, Vieraskynä, 4.
Lehtinen, Uolevi (2003) Liiketoimintaosaamista on kehitettävä. Ekonomi,
maaliskuu 2003, 20-31.
Lehtinen, Uolevi (2004) Liiketoimintaosaaminen on Suomelle elintärkeää.
Kauppalehti, Mielipide, 15.
Lehtinen, Uolevi (2005a) Liiketoiminta- ja teknologiaosaaminen sekä
yliopistojen yhteiskunnallinen rooli. Tieteessä tapahtuu 4/2005, 48-53.
Lehtinen, Uolevi (2005b) Palveluinnovaatioiden luonne ja liiketoimintaosaaminen.
Talous-Sanomat 10.3.2005, Mielipide, 25.
Lehtinen, Uolevi ja Niinimäki, Satu (2005) Asiantuntijapalvelut –
tuotteistamisen ja markkinoinnin suunnittelu. Helsinki, WSOY.
21

Liiketoimintaosaamisen kehittäminen korkeakoululaitoksessa. Opetusministeriön
työryhmien muistio 2001: I. Helsinki.
Mittilä, Tuula (2003) TaY:n Liiketaloustieteen opetussuunnitelmatyöryhmän
julkaisematon taustamateriaali.
Mittilä, Tuula (2004) TaY:n Liiketoimintaosaamisen sivuainekokonaisuuskehitystyöryhmän
julkaisematon taustamateriaali.
Osaaminen, innovaatiot ja kansainvälistyminen. Valtion tiede- ja
teknologianeuvosto 2002. Helsinki.
Osaava ja avautuva maailmantalouden murroksessa. Suomi maailmantaloudessa
-työryhmän raportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisu 2004:14.
Helsinki.
Paasio, Antti (2004) Liiketoimintaosaaminen ja yrittäjyys kauppatieteiden
haasteena. Mercurius 3/2004, 2.
Reponen, Tapio (2004) Kauppatieteistä vahva pohja yrittäjyydelle. Talouselämä
9.1.2004,34.
Saarnivaara, Veli-Pekka (2005) Liiketoimintaosaamisen kehittämishaasteet.
Juhlapuhe Helsingin kauppakorkeakoulun avajaisissa 2.9. (painettu).
Suomalaista kilpailukykyä liiketoimintaosaamisella. Kauppatieteiden ja
liiketalouden korkeakoulutuksen arviointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston
julkaisu 2003:6. Helsinki: Edita.
Työllisyysryhmän loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisu 2003:5.
Helsinki.
Uolevi Lehtinen on KTT, Tampereen yliopiston yrityksen taloustieteen emeritusprofessori,
Helsingin ja Turun kauppakorkeakoulujen dosentti, Kauppatieteellisen
yhdistyksen pj ja Taloussuunnittelu Oy:n tj. Hän on kirjoittanut 170 tieteellistä
artikkelia, joista kolmannes on julkaistu referoiduissa kv. aikakauslehdissä seitsemällä
kielellä, sekä kymmeniä lehtikirjoituksia. Kauppatieteellisen alan jatkokoulutusohjelma
KATAJA on rakennettu hänen tekemänsä suunnitelmaehdotuksen
pohjalta ja hän on toiminut KATAJAn ensimmäisenä johtajana. Hän on toiminut
Tampereen yliopiston professorina, rehtorina, dekaanina ja yrityksen taloustieteen
ja yksityisoikeuden laitoksen (nykyinen Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulu)
johtajana, Tampereen kesäyliopiston rehtorina ja useiden yhteisöjen ja yritysten
johtoelimissä. Lisäksi Lehtinen on toiminut tutkijana, konsulttina, yrittäjänä,
päätoimittajana ja luennoinut useissa maissa. Hän on Moskovan Taloustieteellisen
Akatemian kunniatohtori. Hän on jäsen Liiketoimintaosaamisen Forumissa, joka
on liiketoimintaosaamista kokonaisvaltaisesti kehittämään perustettu kansallinen
neuvottelukunta. Lehtinen on kirjoittanut runsaasti muun muassa liiketoimintaosaamisen
luonteesta, merkityksestä ja kehittämisestä sanoma- ja talouslehtiin.
22