Lue julkaisu - Emma

Nimetön, 1982, öljy kankaalle, EMMAn kokoelma. Kuva Ari Karttunen
kuten amerikkalainen maalari Ad Reinhardt
tapasi sanoa.
Arne työstää maalauksiaan pitkään, joskus
vuosia, kunnes satunnainen karsiutuu pois ja
ollaan oleellisen äärellä. Maalausprosessi on
hänelle ensiarvoisen tärkeä. ”Se on ainoa mahdollisuus
mennä johonkin tuntemattomaan. Se
on minulle ainoa mahdollisuus olla luova.”
Työprosessiin kuuluu hyvin nopeita ja hyvin
hitaita työvaiheita ja väistämättä myös epäonnistumisia.
”Useimmiten aloitan maalauksen
väärällä tavalla: eilispäivä sitoo kunnes huomaan,
että se sitoo, ja silloin on paras aloittaa
taas alusta”. Arne lainaa Ellen Thesleffin sanoja:
”I konsten skall man överrumpla sig själv”.
Kysymys maalauksen valmistumisesta askarruttaa
häntä. ”En tiedä koskaan, milloin
maalaus on valmis. Maalarille pitäisi riittää,
että hän on löytänyt jotain. Maalaushan on joko
jotain tai ei yhtään mitään”, hän sanoo. ”Kaikenlaisilla
käsityksillä ’valmiista maalauksesta’
olen ainakin minä pilannut monta maalausta.”
Arnen teokset ovat muutamaa poikkeusta lukuun
ottamatta vailla nimeä, paikkaa ja päivämäärää,
ja niiden vahva visuaalisuus saa niitä
kuvailevat sanat tuntumaan raskailta ja kömpelöiltä.
Taiteilija itse kokee sanat ”esteiksi” ja
”rasittaviksi” ja suhtautuu niihin epäluuloisesti.
Toisaalta hän ei myöskään halua ohjata katsojan
kokemusta.
”Jos maalaus herättää sinussa jotain, iloitse
siitä. Maalauksessa on jotain elävää, niin sinussakin”,
Arne kirjoitti 1998. ”Haluaisin osata
tuottaa iloa”, hän sanoo joulukuussa 2010,
retrospektiivisen näyttelynsä alla.
11