Lue julkaisu - Emma

More documents

Recommendations

Info

HIUKSET JA JÄÄ VEISTOKSEN METAFORA Vapaasti assosioiva juttutuokio kuva taiteilija Jaume Plensan kanssa lokakuun lopussa 2010 alkaa ja päättyy EMMAn pysyvän kokoelman teokseen HAIR – ICE vuodelta1999. Kerroit, että kirjoitat runoja silloin kun se Meillä kotona isä luki aina, kirjoja ja lisää tuntuu tarpeelliselta. Sinulla on teoksessasi kirjoja. Hän soitti myös vähän pianoa. nuo kaksi sanaa ”ice” ja ”hair” ”jää” ja Ajatus värähtelystä on peräisin sieltä. KUN ”hiukset”. Tuon kauden teoksesi pohjaavat OLIN LAPSI, MENIN PIANON SISÄÄN usein ristiriitaan. Hiukset ja jää, kaaos ja PIILOON. Siinä oli liukuovet, ja kun kotona sylki esiintyvät tuonaikaisissa teoksissasi. oli ongelmia… En soita itse mitään instrumenttia, mutta EN IKINÄ UNOHDA NIITÄ - Monissa teoksissani on kyse ruumiin ja sielun dualismista, käsittelen sitä paljon VÄRÄHTELYJÄ PIANON SISÄLLÄ, pölyn työssäni. Esimerkiksi valoteoksissani on tuoksua pianon sisällä, siinä oli jotain sisällä jollain tavalla liikkuva valo. Se voisi erityistä. Ja sitten tekstit, se että meillä olla sielu, jota emme koskaan löydä ruumiin oli kotona tekstejä. Eräänä päivänä kaikki sisältä. Kyse on siis tästä tärkeästä kysymyksestä: MISSÄ SIELU ASUU? Aina kun tarvit- välineenä. Löysin William Blaken palautui mieleeni, ja päätin käyttää tekstiä hyvin - Näin näyttelysi CHAOS - SALIVA kymmenen vuotta sitten Palacio de Velázquezissa Madridissa, muistan kaikki ne gongit… oliko niitä yhdeksän paria? Plensa vastaa huvittuneena: Kaksi paria! Aina kun muistelen tuota näyttelyä, minusta tuntuu myös, että niitä oli paljon enemmän. Jostain syystä tila voimisti jollain tavalla kuvaa, ei pelkästään ääntä. Se oli hyvin outoa, koska niitä oli vain kaksi paria, symmetrisesti aseteltuna, palatsin molemmin puolin. Keskilattialla olivat kaikki symbalit--- ja niihin putoilivat vesipisarat, jotka synnyttivät äänen. Molemmat /gongit ja symbalit/ olivat sukua toisilleen sikäli, että symbalit kuiskailevat. Siinä on kyse luonnon metronomista, siitä miten pisarat putoilevat katsojan lainkaan puuttumatta asiaan. Ne vain mittaavat aikaa. Joka 8–10 sekunti tippuu yksi pisara ja osuu symbaaliin, samalla kun muut odottavat vuoroaan. Lopulta ne hiljenevät ja odottavat, että katsoja ottaa nuijan käteen ja iskee gongia. Kyseessä on siis täysin erilainen lähestymistapa, vaikka teokset kuuluvatkin samaan perheeseen. Kun katsoja lyö gongia, tapahtuu jotain, jokin saa katsojan hymyilemään tai tuottaa onnellisuuden tunteen. Gongin värähtelyt kulkevat kehon läpi ja gongista ja katsojasta tulee yksi. Koska en työstä aineellisia elementtejä vaan materiaalien värähtelyjä jotka laajenevat ja täyttävät tilan, AJA- TUS SIITÄ, ETTÄ YKSI AJATUS TÄYTTÄÄ ÄÄRETTÖMYYDEN, ON TÄRKEÄ TYÖL- LENI. Jos lyö gongia, ääni syntyy metallin värähtelystä. Se ei ole musiikkia, se on vain materiaalin värähtelyä. Samoin kuin me värähtelemme, jos joku koskee meitä. Mutta koska meidät on tehty eri materiaalista, ääni on hyvin matala. Mutta ihmiset siis värähtelevät. Ja tuo kaunis ajatus, että EHKÄ AJATTELU ON YKSI TAPA, JOLLA semme sitä, emme löydä sitä. Missä osassa ruumista se on? Käsitys ruumiista tilana ja sielusta ajatuksena on keskeinen piirre työssäni. Hiukset puolestaan ovat jotain, johon pukeudutaan, jota pidetään päällä. Hiukset liittyvät suojaamiseen, HIUKSET TOIMIVAT SUOJAUTUMISEN VERTAUS- KUVANA. Jää puolestaan edustaa ongelmia ja meidän on vastustettava sitä. HIUKSET EDUSTAVAT MYÖS PIMEYTTÄ, JOTAIN HÄMÄRÄÄ, INTIIMIÄ. Siinä mielessä ne liittyvät sylkeen. ME SYNNYMME ÄIDIN SISÄLLÄ OLEVASTA PIMEYDESTÄ. Sylki on neste, jonka avulla asiat tulevat ulos, ja me voimme kommunikoida. Vastakohdat liittyvät siis toisiinsa. Jää taas – luultavasti siksi, että olen kotoisin Välimeren maasta – on minulle eksoottista, JÄÄ MERKITSEE VAARAA. Mutta se voi myös merkitä ON- NEA, koska minun kulttuurissani lumentulo tarkoittaa, että vuodesta tulee runsas ja onnekas. Kun Barcelonassa sataa lunta, se on kuin valon juhla. Välimeren kulttuurissa rakastan nimenomaan sitä, että siinä on ristiriita. Sitä tuntee olevansa kotona missä tahansa Välimeren alueella. Mutta siihen liittyy myös sama ristiriita. En esimerkiksi osaa uida. Äitini oli aivan epätoivoinen, koska Välimeren alueella on häpeä, jos ei osaa uida. Mutta minä en osaa edes kellua ja ihmiset katsovat minua kieroon. Muistan, miten eräänä päivänä ystäväni Israelissa veivät minut Kuolleelle merelle – ja minä kelluin! Olin niin onnellinen, minä uin, sinä päivänä tunsin itseni maailmankaikkeuden kuninkaaksi! Se merkitsi, ettei vika ollut minussa, olin vain yrittänyt vuosikaudet uida väärässä meressä. ”Löysit oikean paikan!” JOKAISEN PITÄISI LÖYTÄÄ ITSELLEEN OIKEA MERI. Se oli valtava vertauskuva. Luulen, että se saattoi tapahtua vain tässä varhain ja myös Shakespearen. Molemmat olivat minulle avaimia. Shakesperen Macbeth oli tavattoman tärkeä ja Blaken Helvetin sananlaskut. Molemmat auttoivat minua kasvamaan ihmisenä. Luultavasti siksi, että jos heidän ajatuksiaan seuraa vähän syvemmälle, he puhuvat molemmat kuvanveistosta niin kuin minä ymmärsin, että kuvanveistäjän pitää olla. Minusta siinä on kyse kuvanveistosta, koska me työskentelemme hyvin materiaalisten elementtien kanssa mutta emme pysty kuvailemaan… Se mitä minä teen tänään on vaikea toteuttaa teoksessa huomenna. Voisin ehkä tehdä siitä tekstin, mutta en voi puhua teoksessa itsessään. Teokset puhuvat aina jostain abstraktista. Macbeth ei siis surmannut ihmistä, hän murhasi unen. KUN SOTILAAT PIIRITTÄVÄT MACBETHIN LINNAA, HE KIINNITTÄVÄT KYPÄRIINSÄ PUUN OKSIA. MACBETHISTÄ TUNTUU KUIN KOKO METSÄ LIIKKUISI, MUTTA EI SE OLE METSÄ, VAAN NAAMIOITUNEET SOTILAAT, JOTKA LIIKKUVAT. SIINÄ ON KYSE KUVANVEISTOSTA. Macbethissä on runsaasti noita vertauskuvia. Blakelta löytyy runsaasti ideoita, joista voi löytää voimaa tehdä veistoksia. Hänen teoksensa ovat omituinen sekoitus hyvin matalaa ja korkeaa kulttuuria. Hän kirjoitti: ”Kylvöaikaan opi, satoa korjatessa opi, talvella nauti.” Voi viettää kokonaisen vuoden miettimällä tuota yhtä ja hämmästyttävää lausetta. Ja ”Ylettömyyden tie vie viisauden palatsiin.” Tai ”Kaikki, mihin on mahdollista uskoa, on totuuden kuva.” Näitä sitaatteja riittää, jotka olivat teini-ikäiselle niin jännittäviä. Minä olen 55-vuotias, mutta ne ovat minusta edelleen jännittäviä, olen siis ikuinen teini. William Blake eli samanlaista elämää kuin me nyt, koska hän eli kahden vuosisadan KEHOMME VÄRÄHTELEE, LAAJENEE JA TÄYTTÄÄ TILAN. pienessä paikassa, jota kutsutaan Välimeren kulttuuriksi. Siinä on aina jokin ristiriita. risteyskohdassa. Hänen piti kehittää itselleen täysin yksin tietty eettinen ja IHMINEN ON KAIKKEA TAI EI MITÄÄN. moraalinen asenne. Blake kuitenkin jostain Pidän siitä valtavasti, tiedäthän? syystä kosketti asioita, jotka ovat myös 18
osa minun luonnettani, vaikka hän ei olekaan samasta kulttuurista kuin minä. Minusta tuntuu kuin hän olisi… ikään kuin veli. Hair-Ice on teos, jonka kanssa pitää olla vuorovaikutuksessa. Teoksen äärellä voi myös ymmärtää, millainen katsoja on. Jotkut ihmiset ovat suorasukaisia, toiset ovat hienovaraisempia. Jotkut panevat värähtelyt merkille paremmin, toisten mielestä se on taas vain typerä. Joskus veistos ei ole esine itsessään, vaan se on veruke ihmisille katsoa omaa itseään. Se on kuin peili. SIINÄ ON VEISTOKSEN KAUNEUS: TEOS EI LIIKU VAAN KATSOJA LIIKKUU. Siinä mielessä se on hyvin ´taolainen´. Parvi ei liiku vaan katsojan sydän liikkuu. Paluumatkalla kokoelmanäyttelystä Plensa pysähtyy EMMAn museoassistentti Eeva Tuomen silppurin kohdalla ja kysyy, mihin tekstit joutuvat, niitä voi joskus vielä tarvita tai joitain sanoja voi hävitä! Teosturvallisuuden vuoksi kongin ääntä voit kuulla ainoastaan opastetuilla kierroksilla. PLENSA Jaume Plensaa haastatteli Päivi Karttunen Kuva Ari Karttunen aastamoisen säätiön S kokoelmataiteilijoita 19
Page 1 and 2: 1 / 2 011
Page 3 and 4: Hei toi veistos on isompi kuin mä
Page 5 and 6: Miró EMMAssa 4.3.-12.6. muutoksest
Page 7 and 8: Mirón Studio Sert -ateljee, Fundac
Page 9 and 10: Tor Arne EMMAssa 4.3.-12.6. Maalaus
Page 11 and 12: Nimetön, 1982, öljy kankaalle, EM
Page 13 and 14: UUTTA! Perheille: WEEGEEN REPPUREIS
Page 15 and 16: Taidehaltijoiden sirkus Lastentapah
Page 17: Audiovisuaalinen performanssi PIIP
Page 21 and 22: Kuka olet? Tuija Karjalainen, Talou
Page 23 and 24: Få ut mer av konsten! Guidningar o

Lue julkaisu - Emma

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?