Metsää kasvava kosteikko puroveden ... - Vantaan kaupunki

Metsää kasvava kosteikko puroveden
virtauksen ja laadun säätelijänä
Tutkimuskohteena Kylmäojan korpi Vantaalla

Metsää kasvava kosteikko
puroveden virtauksen
ja laadun säätelijänä
-tutkimuskohteena
Kylmäojan korpi Vantaalla
Tiivistelmä pro gradusta:
The regulation of stream water quality and flow
by a forested wetland, Kylmäojankorpi, Vantaa
Helsingin yliopisto
Metsätieteen laitos
Maatalous- ja metsätieteellinen tiedekunta
Marraskuu 2012
Andrew Taylor
1

Sisällys
Tiivistelmä 3
1 Johdanto ja tausta 4
1.1 Kosteikko puroveden säätelyssä, ekosysteemin tuottamat palvelut ja
maankäytön suunnittelu 4
1.2 Määritelmät ja teoria 5
1.3 Päämäärät ja tavoitteet 7
2 Aineisto ja menetelmät 7
2.1. Tutkimuspaikan kuvaus 7
2. 2 Näytteiden keruu ja tarkkailupisteet 10
3 Tuloksia 11
3.1 Veden laatu 11
3.2 Puron virtaamat 16
4 Pohdiskelua 20
4.1 Veden laatu 20
4.1.1 Veden laatu kosteikkopuron sisääntulokohdassa 20
4.1.2 Kosteikon vaikutus veden laatuun 21
4.2 Puron virtaamat 24
5 Johtopäätöksiä 25
6 Kirjallisuus 27
2

Tiivistelmä
Yleisen käsityksen mukaan kosteikot parantavat ja
säätelevät puroveden laatua ja puron virtausominaisuuksia,
joilla kummallakin on tärkeä tehtävä
ekosysteemissä. Tämän tutkielman päätarkoituksena
oli selvittää, parantaako ja sääteleekö Vantaan
Kylmäojan korpi – 11,3 ha suuruinen suojeltu
metsäinen kosteikkoalue – kaupunkimaisen
ympäristön vaikutusalueella olevan puron veden
laatua ja virtausominaisuuksia. Puroveden laatua
ja virtausominaisuuksia mitattiin sekä puron kosteikkoon
tulo- että lähtöpaikassa käyttämällä monipuolista
mittaus- ja analyysitekniikkaa: jatkuvaa
on-line -menetelmää sekä kertanäytteenottoa.
Virtaamien arviointia varten laadittiin puron purkauskäyrä,
joka kertoo mitatun vedenpinnan tason
sekä virtaaman yhteydestä. Kosteikko paransi
huomattavasti (p=

1 Johdanto ja tausta
1.1 Kosteikko puroveden säätelyssä, ekosysteemin
tuottamat palvelut ja maankäytön suunnittelu
Kosteikkojen tiedetään parantavan ja säätelevän
puroveden laatua, puron virtausominaisuuksia
ja valuma-alueelta tapahtuvan valunnan ominaisuuksia.
Tämä tarkoittaa myös liiallisten ravinteiden,
sedimenttien ja muiden haitallisten aineiden
pidättelyä sekä veden fysikaalisten ominaisuuksien
parantumista (esimerkiksi liuennut happi ja veden
lämpötila). Tämän lisäksi valumat varastoituvat,
mikä vaikuttaa tasoittavasti perusvirtaamaan, ja
lisäksi sekä hulevesien huippuvirtaamat että tulvien
koko ja tulvariskit pienenevät (Johnston et al.,
1990; Costanza et al., 1997, Woodward & Wui. 2001;
Millennium Ecosystem Assessment, 2005; Mitsch &
Gosselink, 2007; Keddy, 2010; Zhang et al., 2010).
Kosteikot ovat hyödyttäneet ihmisyhteisöjä tällä
tavoin vuosituhansien ajan (Ewel, 1997). Uudempaa
kehitystä on pyrkimys parantaa kuormitettujen
vesien laatua rakentamalla kosteikkoja (Bolund
& Hunhammar, 1999).
Voidaan katsoa, että puroveden laadun ja virtauksen
parantaminen ja säätely ovat osa ekosysteemin
tuottamien palveluiden kokonaisuutta, kuten
”the Millennium Ecosystem Assessment” -asiakirjassa
(2005) tähdennetään. Ekosysteemin tuottamia
palveluita ovat kaikki sellaiset toiminnot, tavarat
ja palvelut, jotka hyödyttävät yhteiskuntaa
(Costanza et al., 1997; Bolund & Hunhammar, 1999;
Kimmel & Mander, 2010).
Ekosysteemipalvelut osoittavat siis luonnon hyödyllisyyden
yhteiskunnalle. Ekosysteemipalvelut
-käsitteen kautta voidaan määritellä luonnon tuottamien
hyötyjen rahallinen arvo, jota voidaan käyttää
ympäristön markkinoimisessa tai maankäytössä
ja päätöksenteossa (Kimmel and Mander, 2010).
Ekosysteemipalvelut voidaan viime kädessä nähdä
strategiana, jonka avulla voidaan lievittää tämän
hetken globaaleja ympäristöön liittyviä huolenaiheita,
esim. ilmastonmuutosta, hydrologisen
kiertokulun muuntumista, ekosysteemien vahingoittumista
(esimerkiksi Itämeren saastuminen)
ja biodiversiteetin katoamista. (Rockström et al.,
2009).
The Millennium Ecosystem Assessment -asiakirjassa
(2005) ekosysteemipalvelut on jaoteltu neljään
pääryhmään: tuotantopalvelut (esim. raaka-aineet),
säätelypalvelut (esim. veden varastointi ja
vedenpuhdistus), kulttuuripalvelut (esim. virkistys)
ja tukipalvelut (esim. ravinteiden kierrätys).
Costanza et al. (1997) arvioivat, että kaikkein arvokkaimpia
maanpäällisiä ekosysteemejä ovat kosteikot.
Tämä tutkielma tarkastelee kahta metsäisen
kosteikon tuottamaa palvelua: veden laadun parantamisen
ja veden varastoimisen sääteleviä vaikutuksia.
Kaupunkiväestöt kaikkialla maailmassa tarvitsevat
maaseutualueiden ekosysteemipalveluita. Jotta
saadaan tuotettua tarvittavat ekosysteemipalvelut
Itämeren alueen kaupunkien asukkaiden tarpeisiin,
tarvitaan alue, joka on 500-1000 kertaa suurempi
kuin näiden asukkaiden asuinalue (Bolund
and Hunhammar, 1999). Koska kaupungit kasvavat
nopeasti – kaupungit laajenevat ja väestötiheys
kasvaa – (YK, 2009), ekosysteemien palveluilta vaaditaan
jatkossa yhä enemmän, jotta ne pystyvät
ylläpitämään kaupunkien väestöä. On päätettävä,
millaisia ekosysteemipalveluja kunkin kaupungin
tulisi tuottaa pienistä maa-alueista koostuvien verkostojen
avulla, ja kuinka paljon pitäisi keskittää
isoille maa-alueille kaupunkien ulkopuolelle.
Kosteikkoja on kautta historian kuivatettu rakentamis-
ja maatalouskäyttöä varten (Johnston et al.,
1990; Woodward and Wui, 2001). Kosteikot on kuitenkin
viime aikoina tieteen ja tutkimusten ansiosta
alettu nähdä arvokkaina ekosysteemeinä, ja monet
niistä on suojeltu. Kaupunkialueilla kosteikot
tuottavat useita palveluita: ne muun muassa säätelevät
paikallisten asukkaiden käyttämän veden
laatua ja määrää, vähentävät saasteita, tasoitta-
4

vat jätteenkäsittelykuluja ja pienentävät tulvariskiä
(Niemelä, 2010; Jacobsen, 2011). Rakennettuja
ja luonnon omassa hoidossa olevia kosteikkoja on
onnistuttu nivomaan urbaaniin maankäyttösuunnitteluun
ja metsänhoitoon (Schueler, 1992; Mitsch
and Gosselink, 2007).
Ekosysteemipalveluiden merkitystä ei useinkaan
ole kovin selväsanaisesti tuotu esiin Suomessa
maankäyttösuunnittelussa (Niemelä et al., 2010),
joten tämän näkökannan selkeämpi soveltaminen
suunnittelussa voisi entisestään kohentaa ekosysteemien
terveyttä ja näiden eri aspektien yhteyttä
toisiinsa (Bolund and Hunhammar, 1999). Monet
suomalaiset suunnitteluviranomaiset ovat asettaneet
nämä tavoitteikseen, ja ne on kirjattu myös
Vantaan kaupungin yleiskaavaan 2007. On kuitenkin
huolehdittava siitä, että olemassa olevat luonnon
kosteikot eivät tuhoudu, kun niiden tuottamia
ekosysteemipalveluita hyödynnetään.
Kuva: Sinikka Rantalainen
Jarmo Honkanen ja Andrew Taylor tutkivat korpialueen kasvillisuutta
1.2 Määritelmät ja teoria
Tässä tutkielmassa tarkastellaan korpisuota, joka
on syntynyt paikkaan, jossa pintavesi kerääntyy.
Puut ja puumaiset pensaat ovat hallitsevia. Maaperä
on vetistä ja paikoitellen on turvetta. Yleisenä
piirteenä on reunavyöhyke – vaakasuora siirtymävyöhyke,
joka alkaa makean veden lähteestä, tässä
tapauksessa purosta ja jatkuu ylempänä rinnemetsänä
(Naiman, et al., 2005). Suomessa yleisiä korpisoilla
kasvavia puita ovat tervaleppä (Alnus glutinosa)
and kuusi (Picea abies).
Veden laatuun ja ominaisuuksiin, joita tarkastellaan
toksikologisten rajojen tai standardien näkökulmasta,
kuuluvat tietyssä vesimäärässä olevat
”liuenneiden kiinteiden ainesten, kaasujen ja
suspendoituneiden kiintoaineiden pitoisuudet,
vetyionit, patogeeniset organismit ja lämpötila”
(Dingman, 2002, p.488). Kun tietty raja ylitetään,
ominaisuudesta tulee saastuttava. Koska kosteikot
ovat erittäin monimuotoisia ja tuottavia, ne generoivat
monenlaisia biologisia, kemiallisia ja fysikaa-
5

lisia prosesseja ja muutoksia ja parantavat siten veden
laatua (Mitsch and Gosselink, 2007; Adhikari et
al., 2010).
Kosteikot parantavat veden laatua muun muassa
erottamalla vedestä sekä varastoimalla liuenneita
ravinteita, suspedoitunutta kiintoainesta, patogeenejä
ja joitakin raskasmetalleja, jotka saattavat
olla myrkyllisiä; näin kosteikot nostavat liuennen
hapen pitoisuutta ja laskevat puron lämpötiloja
(Ewel, 1997; Mitsch and Gosselink, 2007; Cornell
and Klarer, 2008). Muita veden laatua parantavia
mekanismeja ovat perustuotannossa tapahtuva
aineksen hyödyntäminen ja varastointi, sekä myös
ainesten siirtyminen vedestä sedimentteihin – tätä
edistää se, että veden virtaus kosteikon läpi tapahtuu
usein hitaasti. Veden laatua kohentavat myös
muut mikrobiprosessit, kuten denitrifikaatio – typen
poistuminen ilmakehään.
Mikäli valuma-alueelta tuleva virtaus kulkee kosteikkojen
läpi, virtaama pysähtyy ja varastoituu.
Tuolloin hulevesien aiheuttamat virtauspiikit
(huippuvirtaamat) ovat vähäisempiä ja perusvirtaama
kasvaa, tulvamäärät puolestaan pienenevät
ja tulvavaara vähenee (Novitzki, 1978; Johnson et
al., 1990; Costanza et al., 1997; Woodward & Wui,
2001). Nämä vaikutukset voidaan erityisen selvästi
todeta, jos otetaan vertailukohteeksi kaupunkimaisessa
ympäristössä sijaitsevat valuma-alueet:
niiden vettä läpäisevän pinnan määrä on vähäisempi,
pintavirtaukset ovat suurempia, huippuvirtaamat
syntyvät nopeammin ja ovat suurempia
(”tapahtuvat hetkessä”) ja myös tulvariski on suurempi.
Kosteikkovirtauksen säätelymekanismeja
ovat pinnan karheus, kosteikkomaaperäaineksen
kyky varastoida suuret määrät vettä sekä loivennetut
rinteet – kaikki nämä seikat edistävät veden
imeytymistä maaperään.
Kuva: Andrew Taylor
Kaupunkiympäristön tulvavesiviemärin ulostuloputki 500 m ennen kosteikkoa
6

1.3 Päämäärät ja tavoitteet
Tämän tutkielman ensisijaisena tavoitteena oli tutkia,
parantaako ja sääteleekö Kylmäojan korven
metsäinen kosteikko puroveden laatua ja virtausta,
sekä tutkia, missä määrin näin tapahtuu. Puroveden
laatua ja virtausominaisuuksia analysoitiin
sekä kohdasta, josta puro virtaa kosteikkoon, että
puron kosteikosta lähtöpisteestä. Näytteitä verrattiin
tilastollisen analyysin parittaisella t-testillä. Tästä
aiheesta aiemmin kirjoitetun mukaan kosteikon
tulisi sekä parantaa että puskuroida puroveden
laatua ja virtausominaisuuksia.
Olettamuksena oli, että puron kosteikkoon tulokohdassa
veden laatu ja virtausominaisuudet olisivat
huomattavan erilaiset (P

Kanavaksi rakennettu puro ennen kosteikkoa
Kuva: Andrew Taylor
Kuva: Andrew Taylor
Korpikosteikossa sijaitseva Kylmäojan puro
8

Kuva 2.1 Tutkimusalue Kylmäojan luonnonsuojelualueilla. Vantaan kaupungin mittausosaston pohjakartta.
Purokartta, Krebs (2009). Kuvan merkinnät: tarkkailupisteet, Kylmäojan korven ja Kylmäojanmetsän suojelualueet,
Tuusulan ja Vantaan välinen raja, Kylmäojan puron itäinen haara.
9

Maankäyttö Tuusulassa, Kylmäojan korven kosteikon
pohjoispuolella ja kosteikon ylävirran suunnassa
olevalla valuma-alueella kaupungistuu
koko ajan, mikä merkitsee alueen vettä läpäisevän
pinnan vähenemistä. Näihin vettä läpäisemättömiin
alueisiin kuuluu merkittävä liikenneväylä
(Kulomäentie-152), ja täältä tulevia hulevesiä valuu
Kylmäojaan ja myös Kylmäojan korven läpi.
Maankäyttö on Kylmäojan korven valuma-alueen
eteläpuolella ja puron alavirrassa Vantaalla on
muuttunut yhä enenevässä määrin asumiseen.
Valuma-alueen Tuusulan-puoleisessa osassa vettä
läpäisemättömän pinnan osuus on 12 %, Vantaan-puoleisessa
osassa osuus on 4 % (Krebs,
2009), joten puro on ”kuormittunut” ennen kuin
se tulee Kylmäojan korpeen. Virratessaan Kylmäojan
korven halki puro on Schuelerin luokittelun
(1994) mukaisesti ”sensitiivinen” eli luonnontilaista
vastaava. Kesän 2010 tarkkailuaikana (15.6.-17.8.)
keskilämpötila Kylmäojalla oli 20,1 °C , ja kokonaissademäärä
oli 49,5 mm; kyseinen kesä oli siten
vuosien 1971-2000 keskiarvoa lämpimämpi ja kuivempi.
2. 2 Näytteiden keruu ja tarkkailupisteet
Puroveden tietoja kerättiin kahdesta tarkkailupisteestä,
jotka sijaitsivat Kylmäojan korven suojellulla
kosteikkoalueella (Kuva 2.1). Ylävirran tarkkailupiste
sijaitsi Tuusulan ja Vantaan välisen rajan tuntumassa
kohdassa, jossa puro saapuu kosteikkoon.
Alavirran tarkkailupiste sijaitsi suurin piirtein siinä
kohdassa, jossa puro lähtee kosteikosta. Tarkkailu
tapahtui 15.6.-17.8.2010. Veden laatua tutkittiin
myös ottamalla kertanäytteitä tulo- ja lähtöpisteistä.
Puroon asennettiin kaksi sondia veden jatkuvaa
tarkkailua varten – toinen kohtaan, jossa puro tulee
kosteikkoon, ja toinen jossa puro poistuu kosteikosta.
Tämän lisäksi läheisen logistiikkakeskuksen
katolle asennettiin sääasema. Veden laatua ja
sään ominaisuuksia koskevat mittaustulokset on
esitetty taulukoissa 3.1, 3.2 ja 3.3. Jotta puron ulosvirtaus
ja sadekäyrät voitiin laskea, veden virtaus ja
purouoman profiili mitattiin tulevassa ja lähtevässä
mittauspisteessä. Tiedot yhdistettiin myöhemmin
jatkuvan tarkkailun antamiin tietoihin vedenpinnan
tasosta. Näin saatiin laadittua puron purkauskäyrä
ja jatkuvan tarkkailun antamat vedenkorkeustiedot
muunnettiin virtaamaksi (Q).
Kuva: Sinikka Rantalainen
Vedenlaadun mittauslaite tutkimusalueella
10

3 Tuloksia
Seuraavaksi selostetaan tärkeimpiä tutkimustuloksia:
ensin veden laadun osalta ja sitten puron virtauksen
osalta. Lisää tuloksia löytyy tämän tiivistelmän
pohjana olevasta pro gradu –työstä.
3.1 Veden laatu
Veden laatuominaisuuksien keskimääräiset arvot
eroavat huomattavasti toisistaan riippuen siitä,
onko kyseessä kosteikon tulo- vai lähtöpiste (taulukko
3.1), mikä tukee olettamusta, että tulevan
veden laatu eroaa huomattavasti lähtevän veden
laadusta ja että kosteikko parantaa veden laatua.
Liuennutta happea koskevat luvut vaihtelivat suuresti
tulopisteessä, kun taas lähtöpisteessä tätä
vaihtelua oli paljon vähemmän, ja tämä tukee käsitystä,
että kosteikko puskuroi veden laatua. Myös
sähkönjohtavuus vaihteli enemmän tulopisteessä.
Sameuden vaihtelu taas oli suurempaa lähtöpisteessä,
ja veden lämpötilan vaihtelu taas oli hieman
suurempaa lähtöpisteessä.
Taulukko 3.1 Kuvaileva tilasto (keskimääräinen poikkeama, standardipoikkeama, minimi, maksimi, vaihtelukerroin)
ja parittaiset t-testitulokset kesällä tapahtuneen jatkuvan tarkkailun ajalta (15.6.-17.8. 2010); Kylmäojan
kosteikon puroveden laatuominaisuudet tulo- ja lähtöpisteessä. Tulokset kattavat sekä perusvirtaaman
että sateen aiheuttaman virtaaman.
Ominaisuus
Liuennut happi
(mg/L)
Sähköjohtavuus
(μS/cm)
N
Tarkkailupiste
Keskim.
Standardipoikkeama
Min Max CV (%)
t-koeparit
Sisään 8541 2.7 2.0 0.1 9.8 76 8494

(a)
(b)
(c)
(d)
Punainen käyrä: tulopiste, sininen käyrä: lähtöpiste
Kuvio 3.1 Aikasarja tunnin välein tehtyjen arvioiden keskiarvoista: jatkuvan tarkkailun kohteena olleet veden
laadun ominaisuudet ja virtaama puron tulopisteessä ja lähtöpisteessä 15.6.-17.8.2010. Oletettua saastumistapahtumaa
koskevat tiedot (24.6.10-26.6.10) eivät ole tässä mukana, vaan niitä tarkastellaan erikseen
alkuperäisessä pro gradu –tutkielmassa. Liuenneen hapen pitoisuus (a), sähkönjohtavuus (b) sameus (c)
veden lämpötila (d).
Seuraavaksi esitellään tulokset, jotka saatiin mitattaessa
veden laatua kertanäytteiden avulla – ensin
pitoisuudet, sitten kuormitukset.
Puroveden laadun pitoisuutta ja kuormituksia koskevan
Wilcoxonin järjestyssummatestin tulokset
eivät viitanneet siihen, että tulevan ja lähtevän veden
laadussa olisi merkittäviä eroa perusvirtaaman
aikana (pitoisuudet taulukossa 3.2). Siksi nämä tulokset
eivät tue sitä olettamusta, että kosteikkoon
tulevan veden laatu eroaisi merkitsevästi sieltä lähtevän
vedenlaadusta tai että kosteikko kohentaisi
veden laatua. Tulisi kuitenkin ottaa huomioon, että
näytteiden määrä oli pieni.
Jos unohdetaan hetkeksi tilastollinen merkitsevyys
ja tarkastellaan pelkästään puron perusvirtaaman
mediaanipitoisuuksien arvoja, nähdään, että kokonaistyppi,
ortofosfaatti-P -pitoisuus, arseeni, kupari,
rauta, sinkki, kalsium, natrium ja väripitoisuudet
vähenevät tulo- ja lähtöpisteen välissä. Koska
kosteikko sijaitsee kaupunkiympäristön liepeillä,
saadaan mielenkiintoinen tulos: fosforin ja COD:n
kokonaispitoisuudet ja ulosteisiin viittaavien bakteerien
määrät ovat nousseet lähtöpisteessä, ja
sama koskee myös puron pH- ja TOC -arvoja. Perusvirtaaman
emäksisyyden mediaanipitoisuuksissa
sekä nikkeli- tai lyijypitoisuuksissa ei ole eroja.
Kadmium-, kromi- ja elohopeapitoisuuksia ei käsitellä,
koska ne yhtä lukuun ottamatta jäävät alle
havainnointitason.
12

Taulukko 3.2 Perusvirtaaman laatu: Kylmäojan purosta kesällä 2010 otetut kertanäytteet.
Ominaisuus Tarkkailupiste N Keskim. Sp Mediaani Min Max CV(%)
Emäksisyys
(mmol/L)
Sisään 3 2.8 0.61 2.5 2.4 3.5 22
Ulos 3 2.7 0.62 2.5 2.2 3.4 23
pH Sisään 4 7.5 0.05 7.5 7.4 7.5 0.7
Ulos 4 7.9 0.06 7.9 7.8 7.9 0.7
COD (mg/L) Sisään 3 16 1.0 16 15 17 6
Ulos 3 17 4.6 20 12 20 27
TSS (mg/L) Sisään 4 3.4 2.1 3.2 1.0 6.1 62
Ulos 4 5.0 1.3 4.5 4.0 6.8 26
Ammonium-N
(mg/L)
Nitraatti ja nitriitti N
(mg/L)
N, kokonaismäärä
(mg/L)
Sisään 3 1.0 0.6 0.9 0.5 1.7 58
Ulos 3 0.03 0.002 0.03 0.03 0.03 6
Sisään 3 0.4 0.1 0.4 0.3 0.4 16
Ulos 3 1.1 0.5 1.1 0.6 1.5 45
Sisään 4 2.0 0.6 2.0 1.3 2.7 32
Ulos 4 1.7 0.4 1.8 1.3 2.1 22
TIN (mg/L) Sisään 3 1.4 0.6 1.3 0.8 2.1 43
Ulos 3 1.1 0.5 1.1 0.6 1.5 45
TON (mg/L) Sisään 3 0.8 0.2 0.8 0.7 1.0 21
Ulos 3 0.7 0.3 0.7 0.5 1.0 35
Ortofosfaatti
P (µg/L)
P, kokonaismäärä
(µg/L)
Sisään 3 16 7.0 19 8.0 21 44
Ulos 3 15 3.1 16 12.0 18 20
Sisään 4 47 25 38 30 84 53
Ulos 4 54 29 44 33 96 53
TOC (mg/L) Sisään 4 20 5.0 22 13 24 25
Ulos 4 20 5.6 20 15 26 27
As (µg/L) Sisään 4 2.5 0.6 2.5 2.0 3.0 23
Ulos 4 1.8 0.5 2.0 1.0 2.0 29
Cu (µg/L) Sisään 4 2.8 1.5 3.0 1.0 4.0 55
Ulos 4 2.3 1.3 2.0 1.0 4.0 56
Fe (mg/L) Sisään 4 1.6 0.2 1.6 1.5 1.9 12
Ulos 4 1.2 0.5 1.0 0.9 1.9 37
Ni (µg/L) Sisään 4 3.4 1.3 4.0 1.5 4.0 37
Ulos 4 3.4 1.3 4.0 1.5 4.0 37
13

Ominaisuus Tarkkailupiste N Keskim. Sp Mediaani Min Max CV(%)
Pb (µg/L) Sisään 4 1.1 0.6 1.0 0.5 2.0 56
Ulos 4 1.1 0.6 1.0 0.5 2.0 56
Zn (µg/L) Sisään 4 12.8 7.1 12.5 5.0 21.0 56
Ulos 4 10.3 4.1 10.5 5.0 15.0 40
Ca (mg/L) Sisään 2 62.0 24.0 62.0 45 79.0 39
Ulos 2 59.5 27.6 59.5 40 79.0 46
K (mg/L) Sisään 2 7.75 1.9 7.8 6.4 9.1 25
Ulos 2 7.90 2.5 7.9 6.1 9.7 32
Mg (mg/L) Sisään 2 13.5 4.9 13.5 10 17 37
Ulos 2 14.3 6.7 14.3 9.5 19.0 47
Na (mg/L) Sisään 2 57.9 33.9 57.9 34 81.8 59
Ulos 2 52.6 31.3 52.6 30 74.7 60
Ecoli (CFU/100ml) Sisään 3 266 369 96 13 690 139
Ulos 3 267 300 140 51 610 112
Enterococcus (CFU /
100 ml
Sisään 3 86 26 88 59 110 30
Ulos 3 296 255 220 87 580 86
Väri (mg Pt l) Sisään 3 97 5.8 100 90 100 6
Ulos 3 90 17.3 100 70 100 19
Jos jätetään taas tilastollinen merkitsevyys väliaikaisesti
taka-alalle ja katsotaan pelkästään mediaanikuormituksen
arvoja, kokonaisfosforin,
TOC:n, nikkelin ja lyijyn kuormitukset vähenevät
siirryttäessä tulopisteestä lähtöpisteeseen (Taulukko
3.3). Ammonium- ja kokonaistyppikuormitukset,
TIN-nitriitti- ja TIN-nitraattikuormitukset
samoin kuin TON-, ortofosfaatti-, arseeni-, kupari-,
rauta- ja sinkkikuormitukset ovat laskeneet; edellä
todettiin jo, että niiden pitoisuudet olivat laskeneet.
TSS-mediaaniarvo on edelleenkin korkeampi
puron lähtöpisteessä.
14

Taulukko 3.3 Perusvirtaaman laatu: kuormitus; Kylmäojan purosta kesällä 2010 otetut kertanäytteet
Ominaisuus Tarkkailupiste N Keskim. Sp Mediaani Min Max CV (%)
TSS (mg/s) Sisään 4 6.9 5.6 6.4 1.0 13.9 81
Ulos 4 6.3 2.3 6.5 3.7 8.6 36
Ammonium-N
(mg/s)
Sisään 3 1.71 1.07 2.08 0.51 2.55 62
Ulos 3 0.03 0.02 0.03 0.02 0.06 56
N nitriitti ja nitraatti Sisään 3 0.7 0.5 0.4 0.3 1.2 76
(mg/s)
Ulos 3 1.3 0.9 1.6 0.3 2.1 70
Kokonais- N (mg/s) Sisään 4 3.6 2.1 3.1 1.6 6.6 59
Ulos 4 2.5 1.4 2.6 0.7 4.0 57
TIN (mg/s) Sisään 3 1.45 1.18 0.80 0.75 2.81 81
Ulos 3 0.92 0.82 0.51 0.39 1.86 89
TON (mg/s) Sisään 3 2.4 1.5 2.5 0.8 3.8 62
Ulos 3 1.4 1.0 1.7 0.3 2.2 69
Ortofosfaatti-P
(µg/s)
Sisään 3 22 3 23 19 26 15
Ulos 3 17 7 17 10 23 40
Kokonais-P (µg/s) Sisään 4 76 26 81 42 103 34
Ulos 4 69 34 74 25 105 49
TOC (mg/s) Sisään 4 36 20 28 24 66 55
Ulos 4 28 17 24 13 50 60
As (µg/s) Sisään 4 5.0 4.4 3.2 2.3 11.5 86
Ulos 4 2.8 1.4 3.0 1.1 4.1 51
Fe (mg/s) Sisään 4 2.9 1.3 2.6 1.8 4.6 45
Ulos 4 1.5 0.6 1.5 1.0 2.1 38
Ni (µg/s) Sisään 4 5.9 3.7 4.4 3.4 11.5 63
Ulos 4 4.3 2.4 3.7 2.2 7,7 56
Pb (µg/s) Sisään 4 2.3 1.8 1.9 0.6 4.6 81
Ulos 4 1.4 0.7 1.5 0.5 2.1 51
Zn (µg/s) Sisään 4 23 17 19 9 46 74
Ulos 4 13 7 13 5 21 52
15

3.2 Puron virtaamat
Keskimääräiset virtaamat kosteikkopuron tuloja
lähtöpisteessä eroavat toisistaan erittäin merkitsevästi,
ja keskimääräinen virtaama pienenee
1,17 l/s puron tulo- ja lähtöpisteen välissä (Taulukko
3.4). Nämä tulokset tukevat olettamusta, että
kosteikkoon tuleva puron virtaus eroaa huomattavasti
kosteikosta lähtevästä virtauksesta ja että
kosteikko parantaa huomattavasti puron virtausominaisuuksia.
Sisääntulokohdan virtaama on lisäksi
vaihtelevampaa (81 %) verrattuna lähtöpisteen
lukuihin (62 %). Tämä tukee olettamusta, että kosteikko
puskuroi puron virtauksia.
Taulukko 3.4 Puron (Kylmäojan) virtaama 15.6.10-17.8.10; perusvirtaama ja sateen jälkeinen virtaama.
Ominaisuus Tarkkailupiste N Min Max
Keskim
Sp
CV
(%) Parittainen t-testi
n p
Virtaama (L/s) Sisään 8586 0.8 29.6 3.2 2.6 81.0 8586

Taulukossa 3.5 on esitetty, miten puro on reagoinut
kuuteen rankimpaan sateeseen. Sekä tapahtumanaikainen
virtaus että huippuvirtaama pienenivät
huomattavasti, ja kaikki viipymäluvut nousivat
huomattavasti. Kaikki nämä tulokset tukevat olettamusta,
että tulo- ja lähtöpisteen virtausominaisuudet
eroavat toisistaan huomattavasti ja että ne
ovat parempia lähtöpisteessä. Myös vaihtelevuus
oli suurempaa tulopisteessä, kaikkien muiden ominaisuuksien
osalta lukuun ottamatta seuraavia:
sateen alkamisen ja virtaaman alkamisen välinen
viive, sateen loppumisen ja virtaaman palautumisen
välinen aika (tapahtui niukin naukin), sekä virtaamatapahtuman
kesto. Siksi tämä tukee suurimmaksi
osaksi olettamusta, että kosteikko puskuroi
purovirtauksen ominaisuuksia.
Taulukko 3.5 Puron reagointi kuuteen suurimpaan sadetapahtumaan 15.7.– 17.8.2010
Ominaisuus Tarkkailupiste N Min Max Keskim Mediaani Sp
CV
(%)
Wilcoxonin
järjestyssummatesti
(Ulostulo-Sisääntulo)
z
p
Virtaama
(m 3 ) Qef
Huippuvirtaama (L/s)
qpk
Sateen alkamisen ja
virtaaman alkamisen
välinen viive (min) TLR
Sateen alkamisen ja
huippuvirtaaman välinen
viive (min) TLP
Huippuvirtaaman kehittymisaika
(min) Tr
Virtaamatapahtuman
kesto (min) Tb
Sadehuipun ja huippuvirtaaman
välinen viive
(min) TLPC
Sateen loppumisen ja
virtaaman palautumisen
välinen aika (min)
Tc
Sisään 6 18 351 148 124 110 74 -2.20

Kuvio 3.3 Perusvirtaamaa ja sateen aiheuttamaa virtaamaa kuvaava hydrografi; 14,5 mm sadetapahtuma
Erilliset käyrät osoittavat, että virtaustapahtuma on paljon rajumpi, äkkijyrkempi ja runsaampi kosteikkopuron
tulopisteessä verrattuna kosteikkopuron lähtöpisteeseen. Myös vaihtelevuus oli suurempaa.
Taulukossa 3.6 esitetään jatkuvan tarkkailun antamia
puroveden ominaisuuksien, puron virtaaman,
puroveden lämpötilan ja ilman lämpötilan välisiä
korrelaatioita (huom. veden lämpötilaa pidetään
sekä veden laadun ominaisuutena että tekijänä,
jolla on vaikutusta muihin ominaisuuksiin). Liuenneen
hapen ja virtaaman välinen korrelaatio on
vahva puron tulopisteessä ja kohtalainen sen lähtöpisteessä.
Liuenneen hapen ja veden lämpötilan
välinen korrelaatio on vahva sekä tulopisteessä
että lähtöpisteessä. Sameuden ja virtaaman sekä
sameuden ja veden lämpötilan välillä on korrelaatiota
puron tulopisteessä. Veden lämpötilan ja ilman
lämpötilan välillä on vahva korrelaatio (ei esitetty).
Taulukko 3.6 Jatkuvan tarkkailun antamien veden laatuominaisuuksien, puron virtaaman ja veden lämpötilan
välisiä korrelaatioita tulo- että lähtöpisteessä.
Ominaisuus Tarkkailupiste n Virtaama (L/s) Veden lämpötila (°C)
Korrelaatio a p Korrelaatio a p
Liuennutta happea Sisään 8541 0.69

Kuvio 3.4 Kylmäojan vedenlaatu virtaustapahtumassa, joka syntyi 8.8.2010 tapahtuneen 14,5 mm sateen
aikana. Kosteikon tulo- ja lähtöpiste ovat toistensa pareiksi perustettuja havaintopisteitä.
Kuviossa 3.4 kuvataan, mitä vedenlaadulle tapahtuu
sadetapahtuman aikana. Tapahtuma etenee
ajallisesti seuraavasti Ensiksi: kasvanut puron virtaama
lisää puroon liuenneen hapen pitoisuutta
etenkin tulopisteessä. Toiseksi: virtaaman kasvun
myötä myös sameus lisääntyy, erityisesti tulopisteessä.
Erittäin mielenkiintoista tässä on se, että
sameus lisääntyy ennen kuin puron virtaama kasvaa,
kuten Valkama et al., 2007 ovat raportoineet.
Ja lopuksi: kasvava virtaus laskee tilapäisesti veden
lämpötilaa. Veden laadun ominaisuudet vaikuttavat
yleisesti ottaen olevan paremmin suojattuja
puron virtauksen kasvua vastaan kosteikon tulopisteessä.
19

4 Pohdiskelua
4.1 Veden laatu
4.1.1 Veden laatu kosteikkopuron sisääntulokohdassa
Liuenneen hapen pitoisuudet ovat kosteikkopuron
tulopisteessä äärimmäisen matalat, ja niissä on
suurta vaihtelua. Havaintokauden keskimääräinen
arvo oli 2,7 mg/l, joten puro on äärimmäisen niukkahappinen,
ja sen vuoksi monet vesissä elävät lajit
eivät voi elää siinä (Nebeker, 1972). EU:n standardien
mukaisesti puro on “huono” (2000/60/EC)
eikä se myöskään mahdu EPA:n ohjearvojen (1986)
sisälle.
Keskimääräinen sähkönjohtavuus (EC) on tulopisteessä
533 μS/cm – tämä on myös suomalaisittain
poikkeuksellisen korkea lukema. Vuonna 2006
Tenhola ja Tarvainen tutkivat 241 purosta otettuja
näytteitä ja saivat mediaaniarvoksi 52 μS/cm
(2008). Jotkut vedessä elävät lajit eivät voi elää tällaisissa
olosuhteissa (EPA:n ohjearvot v. 2012). Keskimääräinen
sameus on melko korkea (15.6 NTUs),
koska arvon 10 ylittävät lukemat voivat rasittaa joitakin
kylmän veden lajeja, ja vaihtelevuus (58 %)
on paljon suurempaa kuin Oregonin ympäristönlaatuviraston
(Oregon Department of Environmental
Quality) esittämä 10 % (v. 2010). Tämä viittaa
suspendoituneen kiintoaineksen suureen määrään.
Keskilämpötila on myös melko korkea (18.1 o C) ja
kesän enimmäislämpötila oli 23.3 o C, joka on korkeampi
kuin se enimmäislämpötila, jossa monet
kylmän veden kalalajit elävät (EPA, 1986). Veden
laatu on kosteikkopuron tulopisteessä kehnoa ja
kuormittunutta, eikä puro vaikuta kovinkaan terveeltä.
Kehno laatu voi johtua kaupunkimaisesta
maankäytöstä ja valunnasta ja ehkä myös ylävirran
alueella 1990-luvulla tehdyistä ruoppaus- ja kanavointitöistä.
Kosteikkovirran tulopisteessä otettujen kertanäytteiden
tarkastelu osoittaa, että HCO 3
emäksisyyden
mediaaniarvo on paljon korkeampi kuin Tenholan
ja Tarvaisen tutkimuksessa saatu suomalaisten purojen
mediaaniarvo (2008). Myös pH:n mediaanipitoisuus
on korkeampi kuin Suomen puroissa
keskimäärin, vaikkakin se mahtuu makean veden
normaalilukemiin (6-9), (Kalff, 2002). COD:n määrä
(16 mg/l) on korkea ja viittaa siihen, että puro on
“kuormittunut” (Perry ja Vanderklein, 1996). Myös
TSS-luku (3.2 mg/l) on korkea. Ammoniumtaso on
äärimmäisen korkea ja saattaa viitata pistemäiseen
saastelähteeseen. Tilannetta kärjistää hapen niukkuus,
jolloin nitrifikaatio ei pääse tapahtumaan ja
nitraatti-N:n muodostuminen estyy.
Paikallisia viranomaisia on informoitu näistä poikkeuksellisen
korkeista lukemista. Koska pH-arvo on
korkealla, ammonium saattaa haihtua ja muuttua
myrkylliseksi ammoniakkikaasuksi, joka on terveydelle
haitallista. Nitraattien ja nitriittien mediaaniarvot
ovat niin ikään hyvin korkeita verrattuina
Suomessa mitattuihin tavanomaisiin arvoihin. Ortofosfaattien
ja kokonaisfosforin pitoisuudet (38
µg/l) ovat liki kaksinkertaiset verrattuna Yhdysvaltojen
pintavesien tyypilliseen (20 µg/l) -pitoisuuteen
(Burton ja Liss, 1976). TOC-arvo, 22 mg/l, mahtuu
Burtonin ja Lissin tutkimuksen lukujen rajoihin
(15-30 mg/l).
Kaikki metallijäämiä koskevat luvut (arseeni, kupari,
rauta, nikkeli, lyijy, sinkki) olivat paljon korkeampia
kuin mihin Suomessa on totuttu, joten kaupunkiympäristön
hulevedet ovat saattaneet saastuttaa
puroa (taulukko 4.1). Tulokset ovat samansuuntaiset
kuin jatkuvan mittauksen avulla saadut tulokset:
veden laatu ja puron kunto vaikuttavat kehnoilta
kosteikkopuron tulopisteessä. On kuitenkin
otettava huomioon, että näytteiden määrä oli pieni.
20

Taulukko 4.1 Vertailua: Kosteikkopuron tulopisteessä otetut kertanäytteet verrattuna Suomen pintavesien
tyypillisiin arvoihin
Ominaisuus Yksikkö Kosteikkopuron sisääntulo,
mediaani
Suomessa tyypillinen (Tenhola
and Tarvainen, 2008)
Emäksisyys-HCO 3
mg/L 152.5 22
pH 7.5 6.5
Nitraatti ja nitriitti-N mg/L 0.4 0.1
As µg/L 2.5 0.37
Cu µg/L 3 0.55
Fe mg/L 1.6 0.76
Ni µg/L 4 0.6
Pb µg/L 1 0.15
Zn µg/L 12.5 3.58
Ca mg/L 62 4.8
K mg/L 7.8 1.18
Mg mg/L 13.5 1.74
Na mg/L 59 2.63
4.1.2 Kosteikon vaikutus veden laatuun
Tämän tutkielman ensimmäinen oletus oli, että
kosteikko parantaa veden laatua. Jatkuvan tarkkailun
avulla saadut tulokset (liuennut happi, sähkönjohtavuus,
sameus ja veden lämpötila) osoittivat,
että veden laatu muuttui selvästi ja merkitsevästi
kosteikkopuron tulo- ja lähtöpisteen välillä ja että
veden laatu parani; näin tapahtui kaikkien ominaisuuksien
osalta. Tämä on ehkä selvimmin
havaittavissa liuenneen hapen pitoisuuksien
kohdalla (Kuvio 3.1). Pitoisuudet kasvoivat huomattavasti
(p=

jossa veden laatu ja puron kunto parantuvat, koska
kosteikkojen arvellaan poistavat suspendoituneita
sedimenttejä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä,
että veden nopeuden hidastuminen aiheuttaa laskeutumista
ja sedimentoitumista. (Mitsch and Gosselink,
2007). Lähtöpisteessä sameus on kuitenkin
enemmän kuin 10 NTU-yksikköä, mikä rasittaa joitakin
veden eliöryhmiä. Lisäksi sameuden maksimiluku
oli korkeampi, joten on epäselvää, onko
sameusarvoissa tapahtunut parannusta kosteikkopuron
lähtöpisteessä.
Voidaan jälleen todeta, että veden laatu ja puron
kunto ovat parantuneet puron tulo- ja lähtöpisteen
välisellä matkalla, sillä puroveden keskilämpötilassa
on tapahtunut tilastollisesti merkitsevää
(p=

Kosteikko ei pysty pidättelemään bakteerimäärää
ja vähentämään sitä. Perusvirtaaman emäksisyyden
mediaaniarvot ovat yhtäläiset. Värejä mittaavien
arvojen mediaaniluvut (100 mgPt/l) ovat myös
yhtäläiset; lukuja voidaan pitää normaaleina. Lähtöpisteen
pH-arvo on hieman korkeampi kuin tulopisteen
pH-arvo.
Toinen oletus oli, että kosteikko säätelee ja puskuroi
veden laatua. Jos tarkastellaan jatkuvia ominaisuuksia,
liuenneen hapen pitoisuudessa esiintyy
paljon vähemmän vaihtelua kosteikkopuron
lähtöpisteessä, ja myös sähkönjohtavuudessa on
vähemmän vaihtelua. Tämä viittaa siihen, että
kosteikko puskuroi veden laatua. Lähtöpisteessä
esiintyy kuitenkin yllättäen paljon enemmän
sameusvaihtelua, mikä saattaa johtua puron rantojen
eroosiosta. Veden lämpötilassa taas on lievästi
enemmän vaihtelua lähtöpisteessä. Kertanäytteiden
kommentoiminen on vaikeata, koska niiden
osalta ei saatu merkittäviä tuloksia.
Kuva: Sinikka Rantalainen
Korven rahkasammalpohjaa
23

4.2 Puron virtaamat
Kosteikkopuron virtaama vähenee huomattavasti
(p=

sateen jälkeisen virtaaman mediaanivolyymiä
(Qef) ja huippuvirtaamaa (qpk), ja viipymien mediaaniajat
(TLR, TLP, Tr, Tb, TLPC ja Tc) ovat huomattavasti
suurempia kosteikkopuron lähtöpisteessä
verrattuna puron tulopisteeseen. Nämä kaikki
merkitsevät sitä, että virtausominaisuudet ovat
parantuneet, mikä puolestaan viittaa siihen, että
kosteikko parantaa hydrologisia olosuhteita. Tämä
johtuu todennäköisesti maankäytön eroavaisuuksiin
liittyvistä seikoista.
Kuuden suurimman sadetapahtuman aiheuttaman
virtaushuipun mediaanivirtaama väheni huomattavasti
(p=

vuudessa ja virtaamassa esiintyvää vaihtelevuutta,
mikä viittaa siihen, että kosteikko puskuroi puron
ominaisuuspiirteitä.
Kertanäytteinä kerätyistä veden laatutiedoista ei
löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia.
Kokonaistypen, ortofosfaatti-P:n, arseenin, kuparin,
raudan ja nikkelin pitoisuus ja kuormitus olivat
kuitenkin pienentyneet kosteikkopuron lähtöpisteessä.
Fosforin kokonaispitoisuudet olivat korkeampia
lähtöpisteessä, mutta kuormitukset olivat vähentyneet.
Kaupunkimaisessa ympäristössä kosteikoilla on
oma erityislaatuinen arvonsa. Kosteikot ja kosteikkojen
suojelu kuuluvat kestävän kaupunkimaisen
maankäytön suunnitteluun. Tulisi kuitenkin huolehtia
siitä, että kaupunkiympäristö ei pääse vaikuttamaan
haitallisesti ekosysteemien toimintaan.
26

6 Kirjallisuus
Adhikari, A., Acharya, K., Shanahan, S. & Zhou, X. 2011, ”Removal of nutrients and metals by constructed and
naturally created wetlands in the Las Vegas Valley, Nevada”, Environ Monit Assess 180, pp 97-113.
Bolund, P. & Hunhammar, S. 1999, ”Ecosystem services in urban areas”, Ecological Economics, vol. 29, no. 2, pp.
293-301.
Cornell, L.P. &Klarer, D.M. 2008, ”Patterns of dissolved oxygen, productivity and respiration in Old Woman
Creek estuary, Erie County, Ohio during low and high water conditions”, Ohio J Sci, vol. 108, no. 3, pp. 31-43.
Costanza, R., D’Arge, R., de Groot, R., Farber, S., Grasso, M., Hannon, B., Limburg, K., Naeem, S., O’Neill, R., Paruelo,
J., Raskin, R., Sutton, P. & van den Belt, M. 1997, ”The value of the world’s ecosystem services and natural
capital”, Nature, vol. 387, no. 6630, pp. 253.
Dingman, S.L. 2002, Physical hydrology, Prentice Hall, NJ.
EPA (Environmental Protection Agency) 1986, Quality Criteria for Water, Environmental Protection Agency,
Washington, D.C.
EPA (Environmental Protection Agency) 1993, Constructed wetlands for wastewater treatment and wildlife
habitat, Environmental Protection Agency, Washington, D.C.
EPA (Environmental Protection Agency) 2012, Rivers & Streams, Monitoring and Assessment, Available: http://
water.epa.gov/type/rsl/monitoring/stream_index.cfm, Environmental Protection Agency, Washington, D.C.
European Commission (EC) 2000, Directive 2000/60/EC, Council of the European Union.
European Commission (EC) 2006, COM (2006)397: Proposal for a directive of the european parliament and of
the council on environmental quality standards in the field of water policy and amending Directive 2000/60/
EC, Council of the European Union.
Ewel, K.C. 1997, ”Water quality improvement by wetlands” in Nature’s services: societal dependence on natural
ecosystems, ed. G. Daily, Island Press, Washington DC, pp. 329-344.
Golterman, H.L., Clymo, R.S. &Ohnstad, M.A.M. 1978, Methods for physical and chemical analysis of fresh waters,
Blackwell Scientific, Oxford.
Jacobson, C.R. 2011, ”Identification and quantification of the hydrological impacts of imperviousness in urban
catchments: A review”, Journal of environmental management, vol. 92, no. 6, pp. 1438-1448.
Johnston, C.A., Detenbeck, N.E. & Niemi, G.J. 1990, ”The cumulative effect of wetlands on stream water quality
and quantity. A landscape approach”, Biogeochemistry, vol. 10, no. 2, pp. 105.
Kalff, J. 2002, Limnology: inland water ecosystems, Prentice Hall, NJ.
Keddy, P.A., 2010, Wetland ecology: principles and conservation, Cambridge University Press.
Kimmel, K. & Mander, Ü. 2010, ”Ecosystem services of peatlands: Implications for restoration”, Progress in
Physical Geography, vol. 34, no. 4, pp. 491-514.
Krebs, G. 2009, Development of land-use within the urbanizing Kylmäoja watershed, Helsinki University of
Technology.
Lampert, W. & Sommer, U. 1997, Limnoecology, the ecology of lakes and streams, Oxford University Press.
Millenium Ecosystem Assessment 2005, Ecosystems and human well-being: wetlands and water synthesis,
World Resources Institute, Washington D.C.
27

Mitsch, W.J. & Gosselink, J.G. 2007, Wetlands, Wiley.
Naiman, R.J., Décamps, H. & McClain, M.E. 2005, Riparia: ecology, conservation, and management of streamside
communities, Elsevier.
Nebeker, A.V. 1972, ”Effect of low oxygen concentration on survival and emergence of aquatic insects”, Transaction
of the American Fisheries Society, vol. 101, pp. 675-679.
Niemelä, J., Saarela, S-R., Söderman, T., Kopperoinen, L., Yli-Pelkonen, V., Väre, S., Kotze, D. 2010, ”Using the
ecosystem services approach for better planning and conservation of urban green spaces: a Finland case
study”, Biodiversity and Conservation, 2010, Vol.19(11), pp.3225-3243, vol. 19, no. 11, pp. 3225-3243.
Novitzki, R.P. 1985, ”The effects of lakes and wetlands on flood flows and base flows in selected northern and
eastern states.” in Proceedings of a Wetland Conference of the Chesapeake. Environmental Law Institute, ed.
H.A. Groman, Washington D.C.
Novitzki, R.P. 1978, Hydrologic Characteristics of Wisconsin’s Wetlands and Their Influence on Floods, Stream
Flow, and Sediment, .
Oregon Department of Environmental Quality 2010, Turbidity Technical Review, available http://www.deq.
state.or.us/wq/standards/docs/Turbidity/10-WQ-022.pdf.
Perry, J. & Vanderklein, E. 1996, Water quality: management of a natural resource, Blackwell Sciences, Cambridge.
Rockström, J.,J., Steffen, W.W., Noone, K.K., Persson, A.A., Chapin, F.S.F., Lambin, E.F.E., Lenton, T.M.T., Scheffer,
M.M., Folke, C.C., Schellnhuber, H.J.H., Nykvist, B.B., de Wit, C.A.C., Hughes, T.T., van der Leeuw, S.S., Rodhe,
H.H., Sörlin, S.S., Snyder, P.K.P., Costanza, R.R., Svedin, U.U., Falkenmark, M.M., Karlberg, L.L., Corell, R.W.R.,
Fabry, V.J.V., Hansen, J.J., Walker, B.B., Liverman, D.D., Richardson, K.K., Crutzen, P.P. & Foley, J.A.J. 2009, ”A safe
operating space for humanity”, Nature, vol. 461, no. 7263, pp. 472-475.
Schueler, T. 1992, Design of stormwater wetland systems: guidelines for creating diverse and effective stormwater
wetlands in the mid-Atlantic region. Metropolitan Washington Council of Governments, Washington,
D.C.
Schueler, T. 1994, ”The Importance of Imperviousness”, Watershed Protection Techniques, vol. 1, no. 3, pp.
1-12.
Tenhola, M. & Tarvainen, T. 2008, Element concentrations in stream water and organic stream sediment in
Finland in 1990, 1995, 2000 and 2006, Geological Survey of Finland (GTK), Espoo.
Uudenmaan elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus 2012, Luonnonsuojelualueen perustaminen (the establishment
of a protected area) UUDELY/746/07.01/2011, Helsinki.
Uudenmaan Ympäristökeskus 2001, Luonnonsuojelualueen perustaminen (the establishment of a protected
area) 0100L0240-251, Helsinki.
Valkama, P., Lahti, K. & Särkelä, A. 2007, ”Automaattinen veden laadun seuranta Lepsämänjoella”, Terra.-, vol.
119, no. 3, pp. 195-206.
Wengrove, M.E. & Ballestero, T.P. 2012, ”Upstream to downstream: stormwater quality in Mayagüez, Puerto
Rico”, Environmental Monitoring and Assessment, vol. 184, pp. 5025-5034.
Woodward, R.T. & Wui, Y. 2001, ”The economic value of wetland services: a meta-analysis”, Ecological Economics,
vol. 37, no. 2, pp. 257-270.
Zhang, L., Wang, M., Hu, J. & Ho, Y. 2010, ”A review of published wetland research, 1991–2008: Ecological engineering
and ecosystem restoration”, Ecological Engineering, vol. 36, no. 8, pp. 973-98
28

Julkaisija Vantaan kaupunki/Ympäristökeskus ja Kuntatekniikan keskus
Teksti
Andrew Taylor
Kannen kuva Kylmäojan puro/Andrew Taylor
Taitto
Tarja Starast
Paino
Vantaan kaupungin paino
Sarja C 7/2013
ISBN ISBN 978-952-443-445-4

Vantaan kaupunki
Maankäytön, rakentamisen ja ympäristön toimiala
Ympäristökeskus
Pakkalankuja 5
01510 Vantaa