Ainutlaatuinen Koivukylä - Vantaan kaupunki
Ainutlaatuinen Koivukylä - Vantaan kaupunki
Ainutlaatuinen Koivukylä - Vantaan kaupunki
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Asukkaan <strong>Koivukylä</strong><br />
Muistikuvia ja mielikuvia <strong>Koivukylä</strong>stä<br />
Leena Kaarna-Oinonen, eläkeläinen, (entinen aluenuorisosihteeri)<br />
Tiedättehän toki, miten lähiöt ovat syntyneet.<br />
Lyhyt kertaus: Helsingin seutu teollistui, tarvittiin<br />
valtava määrä duunareita ja duunarit tarvitsivat<br />
asuntoja. Vapaata rakennusmaata löytyi runsaasti<br />
Helsingin reuna-alueilta kuten esim. Helsingin maalaiskunnasta<br />
ja Espoosta. Näin se kävi. Ja jos joku ihmettelee,<br />
että miksi lähiöt sitten ovat edelleenkin julkisessa<br />
sanassa jotenkin ylenkatsottuja asuinalueita, niin tarjoan<br />
tässä nyt ihan oman tulkintani. Niihinhän muutti lähinnä<br />
vuokra-asujia ja oman asunnon velaksi ostaneita,<br />
vähemmän varakkaita työläisperheitä eri heimoista ja eri<br />
kulttuureista. Kunnon ihmisethän asuivat Stadissa, siis<br />
ne oikeat <strong>kaupunki</strong>laiset, joiden lähiökritiikki oli aikoinaan<br />
aika armotonta. Lähiöt olivat melkein slummeja jo<br />
syntyessään. Asukkaat leimattiin luusereiksi ja samalla<br />
kauhisteltiin rumia betonilaatikoita, missä ihmiset joutuivat<br />
asumaan.<br />
Tähän ilmiöön kuului myös se, että lähiössä työskentelevä<br />
opettaja, sosiaalityöntekijä, nuorisotyöntekijä,<br />
kirjastovirkailija, diakonissa, pappi tai kuka tahansa<br />
ammattilainen oli himpun verran huonompi kuin Stadissa<br />
(myöhemmin myös Espoossa/Länsi-Vantaalla ) työskentelevä<br />
kollegansa. Kuulin joskus jopa sellaista puhetta,<br />
että kyllähän täällä (Korso-<strong>Koivukylä</strong>) voi hyvinkin<br />
töissä olla, kun onneksi asuu itse jossain vähän arvostetummalla<br />
alueella. Eikä tämä ole mikään vitsi.<br />
<strong>Koivukylä</strong>stä tulisi erilainen!<br />
<strong>Koivukylä</strong>ä lähdettiin suunnittelemaan varsin kunnianhimoisista<br />
lähtökohdista. Hyvän suunnittelun avulla uskottiin<br />
vältyttävän huonomaineisen lähiörakentamisen<br />
suurimmilta sudenkuopilta. Piti löytyä loistavia maisemallisia<br />
ratkaisuja, jotka korostaisivat elementtitalojen<br />
parhaita puolia.<br />
Syntyi loistava idea n. 50 000 asukkaan kompaktikaupungista,<br />
jossa on otettu huomioon kaikki todelliseen<br />
asumisviihtyvyyteen vaikuttavat seikat: palvelut kävelyetäisyydellä,<br />
autoille ja ihmisille eri väylät (siis paljon<br />
kevyen liikenteen väyliä ja vain vähän autoilla ajettavia<br />
väyliä), paljon miellyttäviä puistoja, paljon pikkuliikkeitä<br />
asuintalojen katutasoissa ja todella mallikas pieni ostoskeskus.<br />
Suunnittelijat ja VR:n hemmot päättivät ristiä<br />
tulevan juna-asemankin <strong>Koivukylä</strong>ksi eikä suinkaan Havukoskeksi,<br />
vaikka ne ensimmäiset elementtitalot nousivat<br />
kuin nousivatkin Havukosken kaupunginosaan. Havukoski<br />
oli kuulemma jotenkin synkkä nimi. <strong>Koivukylä</strong>ssä<br />
oli juuri sitä keveyttä, ilmavuutta ja modernia draivia,<br />
jota tälle erityislaatuiselle lähiölle toivottiin. Siis erityinen<br />
lähiö: <strong>Koivukylä</strong>. Ihana suunnitelma, olen nähnyt<br />
hienoja havainnekuvia.<br />
määräisen vakanssin nuorisotoimeen näitä yhdyskuntatyön<br />
alullepanemia ideoita toteuttamaan. Mutta, mutta…<br />
ilman aktiivisten asukkaiden panosta siitä olisi tullut<br />
kovin lyhyt tähdenlento. Tietääkseni <strong>Koivukylä</strong>n Lähisanomat<br />
ilmestyy edelleenkin…<br />
Meidän juttu!<br />
Alueelle syntyi paljon erilaisia yhdistyksiä. Väki liikkui ja<br />
tutustui toisiinsa ja omaan asuinalueeseen. Tosin rehellisyyden<br />
nimissä pitää tunnustaa, että aktiiveja ei ehkä ollut<br />
pitemmän päälle enempää kuin muuallakaan, mutta<br />
aktiivisuutta syntyi niin yhtäaikaisesti ja niin näkyvästi,<br />
että vaikutus tuntui paljon normaalia pitemmälle.<br />
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että yhdistyksillä<br />
on omat elinkaarensa. Ne syntyvät, kasvavat, kukoistavat<br />
ja sitten pikkuhiljaa hiipuvat. Jotkut kuolevat pois,<br />
jotkut lepäävät hetken verran ja lähtevät taas uuteen nousuun.<br />
Koskaan ei ennalta voi sanoa, kuinka pitkä tai lyhyt<br />
jonkun yhteisön elinkaari on. Tärkein tekijä kuitenkin<br />
on osallistuvien ihmisten motivaatio, toiminnan palkitsevuus<br />
ja henkilökemiat. Esim. urheiluseurat tuntuvat<br />
olevan pitkäikäisimpiä ja elinvoimaisimpia yhteisöjä. Ehkä<br />
niissä on tajuttu juniorityön merkitys siten. että myös<br />
Rakennustyötä tämäkin<br />
Varmaan parasta, mitä koivukyläläisille on tapahtunut,<br />
oli 1970 -80 lukujen vaihteessa toteutettu yhdyskuntatyön<br />
kokeilu ja sen jatko. Ensimmäinen omakohtainen<br />
kosketukseni yhdyskuntayöhön tapahtui jossain Havukosken<br />
kerrostaloalueen keskellä olevalla pihalla, jossa<br />
olin mukana kesäisessä pihaleikkitapahtumassa. Ihania<br />
lapsia, kivoja ohjaajia. Hieno kokemus. Olin mukana<br />
myös uusiin kerrostaloihin muuttaneille asukkaille<br />
suunnatuissa rappuneuvonta-tietoiskuissa. Kerrassaan<br />
toimiva idea viedä tietoa kunnan palveluista ja varsinkin<br />
yhdyskuntatyöstä sanan mukaisesti ruohonjuuritasolle.<br />
Uusien talojen rappuihin teipattiin kaikki kivat suunnitelmat<br />
ja ohjeita, vihjeitä, tietoja alueesta. Myös esitteitä<br />
jaettiin. Tultiin tutuiksi.<br />
Yhdyskuntatyön ideahan oli löytää yhteisestä tekemisestä<br />
kiinnostuneita asukkaita - ikään kuin tekemisen<br />
kautta tutustuttaa ihmisiä toisiinsa ja tietenkin kunnan<br />
eri palkollisiin. Luoda arjelle sujumisen mahdollisuuksia<br />
ja viihtymiselle luontevia uomia. Kyllähän näitä hedelmällisiä<br />
kanssakäymisen tilaisuuksia sitten syntyikin<br />
ihan roppakaupalla. Oli rauhantapahtumaa, kirpputoria,<br />
kuvataidepiiriä, turnauksia, nuorten tekemiä nuorisotalosuunnitelmia,<br />
kaitafilmejä, oma lehti ensin yhdessä<br />
seurakunnan kanssa. Sittemmin julkaisuvastuun otti<br />
alueen yhdistysten perustama yhteenliittymä eli <strong>Koivukylä</strong>n<br />
Toimintakeskuksen Tuki ry. Lehteä tukivat mm.<br />
kaupungin kulttuuritoimi ja alueellinen huoltoyhtiö <strong>Koivukylä</strong>n<br />
Huolto. Kaupunginvaltuusto myönsi yhden yliuusia<br />
vetäjiä ja toimihenkilöitä pitää ”valmentaa” jatkuvasti.<br />
Olisiko tämä ehkä yhteisöllisyyttä?<br />
Palaset kohdalleen ja vähän tsemppiä<br />
<strong>Koivukylä</strong>n yhdyskuntatyön kokeilusta ja jatkotyöskentelystä<br />
pitää kaivaa esille muutama tärkeä pontti. Alueellahan<br />
toimi aikoinaan ja toimii varmaan vieläkin lukuisa<br />
joukko kunnan ja seurakunnan työntekijöitä. Ehkä yhdyskuntatyön<br />
ja sittemmin toteutetun Urban-hankkeen<br />
vaativin sarka oli saada eri toimijat katsomaan aluetta samalla<br />
kiikarilla. Että näkyisi samat puut, pensaat, talot,<br />
ihmiset tarpeet, ongelmat ja ratkaisut. Jos kukin katsoo<br />
vain oman okulaarinsa läpi, näkyy vain hajanaisia kuvia,<br />
kuin kaleidoskoopissa. Vähän kun siirrät linssiä, niin jo<br />
on kokonaisuus ihan erilainen. Siitähän syntyy vain paikoilleen<br />
jämähtämistä ja tyhjänpäiväistä kilpailua. Voimavarat<br />
valuvat hukkaan, imeytyvät byrokratian kirjaviin<br />
käytäntöihin – näkymättömiin.<br />
Yhdyskuntatyön parhaimpia opetuksia oli se, että ei<br />
pidä vähiä voimavaroja tuhlata ongelmien pyörittelyyn,<br />
pitää yrittää löytää ratkaisuja, vaikkapa miten pieniä.<br />
Tästä malliesimerkkinä toimikoon Yökirjasto ja imppariprojekti.<br />
10 11
Change language