Ainutlaatuinen Koivukylä - Vantaan kaupunki

Muistoja Rekolan päiväkodista 1956 – 1960
Tuula Tolonen, Havukallion päiväkodin johtaja
Alueen kunnallisen päivähoidon alettua 1956 Rekolan päiväkodissa, minä olin yksi onnellisista
”hoidokeista” koska pääsin sinne päiväkotiapulaisena toimineen äitini mukana. Yhteiskunta ja odotukset
olivat erilaisia, mutta lapset olivat silloinkin lapsia ja parasta päiväkodissa olivat kaverit ja mukava toiminta.
Lasten fyysisestä hyvinvoinnista kannettiin
erityistä huolta, sillä monet tulivat varsin puutteellisista
oloista ja päiväkodin ravitsevalla ruoalla oli
suuri merkitys lapsen kasvussa. Jännittäviä päiviä olivat
ne kun kunnanlääkäri ja terveydenhoitaja, jotka kävivät
säännöllisesti päiväkodissa , tulivat tarkastamaan meidät
samalla mitaten ja punniten. Onko nyt minun vuoroni
? Saanko tänään myös jonkun piikin ? Siinä ajatukset
myllersivät, kun alusvaatteet päällä odottelin vuoroani ja
katselin tarkastuksesta tulevien kavereiden ilmeitä yrittäen
tulkita: Sattuiko se ? Onko tuo itkenyt? Lääkäri antoi
tarvittaessa ohjeita kotiin terveyden ylläpitämiseksi.
Normaali päivä päiväkodissa alkoi leikkien kavereiden
kanssa, jonka jälkeen, ennen aamupuuroa, kuunneltiin
opettajan mukanaan tuomasta radiosta aamuhartaus.
Ennen puuroa, kuten ennen kaikkia aterioita, luettiin
ruokarukous : “Siunaa Jeesus ruokamme. Aamen.” Sitten
opettaja jakoi vielä isosta pullosta jokaiselle lusikallisen
kalanmaksaöljyä (Yök!). Lautanen syötiin aina tyhjäksi
joka aterialla, pelkkä ruoan maistaminen ei riittänyt. Joskus,
kun kalanmaksaöljy ei olisi maistunut, panin lusikan
syliin piiloon, ja kun en sitä suostunut pyynnöistä huolimatta
ottamaan esiin, huomasin syöväni puuroa maidon,
jossa kalanmaksaöljy kellui pinnalla, kanssa. Usein ei
viitsinyt moista temppua tehdä, sillä lautasen tyhjäksi
syöminen oli silloin todella haastavaa.
Hyvät tavat ja aikuisen kunnioittaminen olivat tärkeitä;
Aikuiselle vastaansanomisesta tai toisten lastenkanssa
nahistelemisesta seurasi pieni rangaistus esim.
tuolilla istuminen hetken hiljaa, tai eteiseen yksin laittaminen.
Minäkin sen koin muutaman kerran, ja kyllä
harmitti kun ei saanut olla ystävien kanssa, mutta se tehosi
pitkäksi aikaa. Kiitos, ole hyvä ja anteeksi olivat perussanastoa,
joita opetettiin ja niitä tuli osata käyttää oikeissa
tilanteissa.
Toiminnan kolme kulmakiveä olivat: Leikki, oppiminen,
työ. Työkasvatusta pidettiin tärkeänä, se kuului
olennaisena osana toimintaan. Sillä haluttiin tukea lapsen
kasvua arkielämää varten. Toiminta sisälsi paljon
“oikeita töitä “ kuten taloustöitä, tiskaamista, leipomista,
kukkien hoitoa, nuken vaatteiden pesua ja silittämistä.
Se ei tuntunut ollenkaan pahalta, päinvastoin, oli mukavaa
olla tarpeellinen ja saada tehdä “tärkeitä asioita” samoin
kuin aikuiset.
Leikit olivat paljolti toiminnallisia varsinkin ulkoillessa:
Piilosta, hippaa, palloleikkejä, polttopalloa, piirileikkejä
jne., koska hienoja välineitä tai leluja oli rajoitetusti.
Ämpärit ja lapiot kyllä löytyi, joten hiekkaleikkejä
päästiin leikkimään. Luonnosta löytyivät myös kauppaleikin
elintarvikkeet: Ratamon lehti oli makkaraa, kivet
perunoita, hiekka jauhoa jne. mitä milloinkin yhdessä
leikkijöiden kanssa keksittiin ja sovittiin. Sitä leikittiinkin
pääsääntöisesti ulkoleikkinä. Sisäleikeissä mielikuvitus
oli tärkeää, koska lelut olivat yksinkertaisia. Esim.
rakentelupalikat olivat erikokoisia puunkappaleita, mutta
hieno linna, talo tai linnoitus niistä kuitenkin syntyi.
Ammattileikit ja kotileikit olivat myös suosittuja, kun
niissä ei oikeastaan tarvittu muuta kuin kaveri tai kavereita,
jokin hattu päähän ja mielikuvitusta; lääkärit, kampaajat,
hoitajat, konduktöörit, bussinkuljettajat, äidit, isät
jne. touhusivat, ja kaveruus kukoisti. Vuorovaikutustaidot
paranivat, kun joutui koko ajan tekemään paljon sopimuksia.
Sopimukset eivät aina syntyneet ilman väittlyä,
joten myös sovinnon tekoa harjoiteltiin paljon..... ja
välillä istuttiin miettimässä.
Leikin lisäksi satujen kuuntelu oli mukavaa, varsinkin
kun opettaja kertoi sen omasta päästään, silloin oli
varmaa, että tätä tarinaa ei ole kuultu koskaan aikaisemmin
ja piti mielenkiintoa yllä. Satuja piti todella kuunnella,
sillä vaikka olisi luettu kirjasta, niissä ei ollut valmiita
kuvia näytettäviksi. Niinpä mielikuvituksen annettiin
lentää ja kun tuli aika piirtää tai maalata, usein “kuvitin”
kuulemiani satuja .Varsinkin kun päiväkotiin tuli
vanhojen kovien vahaliitujen, joista tuskin irtosi väriä
paperille, jälkeen hienot Sakura -liidut, joissa oli kirkkaat
kauniit värit, piirtäminen oli mukavaa. Sakuroiden
huono puoli oli se, että niistä tarttui yhtä paljon väriä käsiin
kuin paperiinkin ja koska liidut silloisen tavan mukaan
käytettiin aivan loppuun, välillä joutui piirtämään
pienen pienellä palasella, joka tuskin pysyi sormien välissä.
Sorminäppäryys kehittyi, eikä se piirustusintooni
vaikuttanut.
Päiväkodissa laulettiin säännöllisesti lasten virsiä ja
jotkut isänmaalliset laulut kuuluivat perinteisiin, mutta
paljon oli myös lasten laululeikkejä ja loruja. Kun lauluhetki
koitti, innokkaana viittasin päästäkseni mukaan
mihin tahansa leikkiin, jossa puettiin päälle ajan mukai-
sesti henkilökunnan itse tekemiä roolivaatteita: Mansikka-,
mustikka- tai eläinpäähine tai minulle, ja monelle
muullekin tytölle unelma.... , prinsessan puku. Se oli
niin ihana kokemus, että sitä kerrottiin vielä monta päivää
kotonakin: “Minä olin tänään mustikka”. Kaikki opitut
laulut oli tärkeää laulaa kotona ja ne kohdat, joita vielä
en muistanut lallattelin, mutta koko laulu piti vanhempien
kuunnella.
Muistoni päivähoidosta ovat ihanat: parhaat kaverit,
mukava toiminta ja henkilökunta on jäänyt muistoihinelämään
niin, että vielä 50 vuoden jälkeen niitä mielelläni
muistelen. Liekö huonoja asioita ollutkaan, paitsi kalanmaksaöljy,
vai onko aika “kullannut” muistoni. Kehitys
menee eteenpäin ja asiat muuttuvat melkein koko
ajan, mutta lasten oikeus olla lapsia pysyy aina.
Nuorisotalo tukee
nuoren kasvua
Nuorisotyöllä on Koivukylässä pitkä perinne.
Havukosken Nuorisotalo valmistui 1980- luvun alussa
tarjoten monipuolisen toiminta-areenan niin lapsille
kuin ikääntyville. Vuosien aikana nuorisotalo on ollut
lukuisten osallisuutta ja yhteisöllisyyttä tukevien tapaamisten
ja tapahtumien keskipisteessä.
Vuoden 2009 lopussa valmistuva Havukosken nuorisotalon
mittava remontti avaa alueen asukkaille ja etenkin
nuorille erinomaiset mahdollisuudet kohtaamisiin
ja harrastamiseen. Nuorisotalon uudistetut toimintatilat,
uudet laitteet, laajat aukioloajat ja ammattitaitoinen henkilökunta
mahdollistavat toiminnan kehittämisen painottaen
erityisesti nuorisokulttuurin eri muotoja ja huomioiden
talossa toimivien lasten ja nuorten eri kulttuuritaustat
voimavarana.
Nuorisotyön perustehtävänä on tukea lasten ja nuorten
kasvua ja osallisuutta sekä estää syrjäytymistä yhteistyössä
lasten ja nuorten arkeen kuuluvien aikuisten kanssa.
Nuorisotalon työntekijöillä on vuosien kokemus moniammatillisesta
yhteistyöstä ja sen kehittämisestä. Yhteistyön
jatkaminen niin vanhempien, kaupungin eri toimialojen
kuin kolmannen sektorin edustajien kanssa luo
uusia toimintatapoja kunkin toimintaan ja mahdollistaa
nuorisotalon monipuolisen käytön tulevaisuudessakin.
Tässä työssä on tärkeää turvata ammattitaitoisen henkilökunnan
riittävä määrä alueella.
18 19