Oikea palkka - Eva

in palveluiden kasvava kysyntä haastavat sen maailman, jossa
julkisen sektorin palvelut aikanaan kehitettiin.
Konsensusmalli on tullut tiensä päähän, eikä uutta yhteistä
näkemystä yhteiskuntamme tulevasta suunnasta ole näköpiirissä.
On vaikea edes löytää keskustelua, jossa näkemystä
hahmoteltaisiin.
Osaamiseen perustuvassa taloudessa on mietittävä, miten voi
pärjätä, vaikkei menestyisi osaamiskisassa. Nykyään mahdollisuuksien
tasa-arvo näyttäytyy lähinnä hetkellisenä. Nuorena
tehdyt koulutusvalinnat ja niistä seuraava suuntautuminen
rajatuille työmarkkinoille määrittävät herkästi yksilön aseman
loppuelämäksi.
Tarjolla olevat vaihtoehdot ovat hyvin ristiriitaisia. Pyrkimys
mahdollisuuksien tasa-arvon ja meritokratian yhdistelmään
vain vahvistaa eriyttävää yhteiskunnallista kehitystä. Maailmantalouden
avoimuus on elinehto Suomen kaltaiselle pienelle
taloudelle, mutta samalla se nostaa tuloeroja. Korkean
verokiilan taustalla on aikomus pienentää tuloeroja tulonsiirroilla,
mutta palveluyhteiskunnassa sekin voi nostaa tuloeroja.
Näiden ristiriitojen yhteensovittaminen tilanteessa, jossa perinteisillä
vastauksilla ei ole mitään vaikutusta, on yksi seuraavien
vuosien suurimmista poliittisista haasteista.
Ristiriidat myös rehottavat julkisuudessa. Kesällä presidentti
Tarja Halonen tarjosi lääkkeiksi yhteiskunnan kahtiajakautumiseen
työllisyyspolitiikkaa, tuloerojen tasoittamista ja sitä,
että jokaiselle uudelle sukupolvelle taataan samanlaiset lähtökohdat.
Tämä yhtälö ei valitettavasti toimi.
Vaikka kannamme huolta tulevasta, emme voi olla pettyneitä.
Monella tapaa äveriäämpi Suomi on ollut vapauteen ja kasvuun
perustuvan politiikan tulosta – mutta myös sitä kaitsevan
tasa-arvoisen ympäristön ansiota. Menestys ei saa mullistaa
tämän ympäristön perustaa.
Tuloeroihin on sopeuduttava – 79