Hoitotyöntekijöiden kokemuksia kaksoisdiagnoosipotilaiden ...

12luokkaan: katatoninen, paranoidinen ja hebefreeninen. Niiden lisäksi on olemassaharvinaisempia skitsofrenian tyyppejä. (Punkanen 2001, 110-111.)Kaksisuuntainen mielialahäiriö on psyykkisistä sairauksista yksi periytyvimmistä,yli puolella potilaista on oirehtivia omaisia (Riihiranta 1999, 15-16). Sairauskuitenkin kehittyy kullekin potilaalle yksilöllisesti. Noin prosentilla ihmisistä onelinikäinen sairastumisriski kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppi I:lle eli maanisdepressiivisyydelle.Oireet alkavat yleensä 15-24-vuoden iässä ja yhdeksälläkymmenestä ennen 30 vuoden ikää. (Saarijärvi 2001, 42.)Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppiä II, joka tunnetaan lievänä maanisuutenaeli hypomaniana yhdistettynä depressiojaksoihin, on vaikeampi havaita kuinmaanisdepressiivisyyttä. Hypomaanisuudesta ei juurikaan ole katastrofaalisiaseurauksia ja hypomaanisuuden ja depression vaihtelut tulkitaan yleensä helpostitavallisiksi, elämään kuuluviksi mielialavaihteluiksi. (Riihiranta 1999, 16.)Manian voi laukaista massiivinen, yleensä kielteinen elämänmuutos, kovat paineettai valvominen. Altistavana tekijänä voi olla myös huumeiden käyttö tai rajualkoholin käyttö. Aina laukaisevaa tekijää ei kuitenkaan voi tunnistaa (Riihiranta1999, 16.) Jotta potilaalle voi tehdä kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosintulee hänellä olla takanaan vähintään kaksi maanista vaihetta ja vähintään yksimasennusjakso (Punkanen 2001, 119).Kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidetaan lääkkeillä ja psykoedukatiivisella terapialla,joka tarkoittaa potilaan ja hänen läheisten informoimista sairaudenluonteesta, oireista ja hoidosta. Koska kaksisuuntaisen mielialahäiriön ollessausein elinikäinen uusiutuva sairaus, on tärkeää, että potilaalla on pysyvä hoitosuhde,mielellään psykiatrian erikoislääkäriin. (Saarijärvi 2001, 45.)Persoonallisuushäiriöitä on useanlaisia. Potilas voi olla eristäytyvä, huomionhakuinen,käyttäytyä oudosti, epävakaasti, vihamielisesti, riippuvaisesti tai hänenimpulssikontrollinsa on löyhä tai hänellä on pakkomaneereja (Punkanen 2001,132). Persoonallisuushäiriöitä esiintyy noin 10-14 prosentilla väestöstä ja neovat yleisempiä miehillä kuin naisilla. Persoonallisuushäiriöt ovat nuorilla aikui-