Uusi toivo 1/2009 - Sininauhaliitto

työntekijä, mutta toteaa samalla, ettäpäihdetyö on myös perhetyötä, jokaon tällä hetkellä lähellä hänen sydäntään.Tätä haastatteluakin tehdään perheleirinyhteydessä, jonka Kylmäkoskenvankila toteutti Viljakkalan vankilantätä tarkoitusta varten olevissa tiloissa.– Olen pyytänyt Jumalalta, että hänosoittaisi selvästi, jos on lähdettäväRaumalta, Törmä sanoo.Vuosikymmenet Raumalla eivätEila-Marja Törmää ole tehneet täysinraumalaiseksi. Merta hän sanoo mielelläänkatselevansa, mutta samallase on pelottava elementti. Kotiseutulöytyy muualta, lapsuuden harjumaisemista.Koti on edelleen Raumalla,jonne Eila-Marjakin viikonlopuiksipalaa.”Olen voinut kulkeaennalta valmistettuja teitä.”Ennalta valmistettujateitä kulkienEila-Marja laskee palvelleensa Raumanseurakuntaa 31 vuoden ajan, yksiosa tätä palvelutyötä on ollut vankilatyö.Ensimmäisen vankilakäyntinsähän teki jo ennen Raumalle muuttoaan.Diakonissaksi valmistuttuaan hänsiirtyi kotikunnastaan JanakkalastaRaumalle, sillä tuore aviomies, HeimoTörmä, oli työssä länsirannikolla.Eila-Marja Törmä uskoo vakaastiJumalan johdatukseen kaikissa elämänsämuutoskohdissa. Varmuus lähteäRaumallekin tuli Pyhäkoulu-lehdensivulta. Hän tarttui unettomanayönä lehteen, kun viimeistään aamullaoli pakko päättää, jättääkö kotikonnutHämeessä. Lehden avattuaan Eila-Marja luki sieltä sanat ”TervetuloaRaumalle”. Se tosin oli otsikkonakutsulle osallistua pyhäkoulupäiville,mutta Eila-Marjalle se oli rukousvastaus.Eila-Marja kertoo kirkkaasta urasuunnitelmastaan,jota hän sitkeästiyritti nuorena toteuttaa. Sairaanhoitajakoulutuksenjälkeen hän hankkidiakonissan pätevyyden.– Kävin kauppaa Jumalan kanssaja olin varma, että jatkan vielä omaasuunnitelmaani, hän toteaa huvittuneena.Siitä, että myös Jumalalla oli hänelleoma suunnitelmansa, vihjaa muunmuassa ääni, jonka Eila-Marja opiskeluvuosinaankuuli. Ääni sanoi, että”sinut on pelastettu palvelemaan”.Diakonissan koulutukseen kuuluneentyöharjoittelun hän päätti mennä suorittamaanKuortaneelle, voidakseenkohdata aitoja körttejä. KuortaneellaEila-Marjalle vahvistui ajatus lähteäseurakuntatyöhön, johon hänellä eialuksi ollut minkäänlaista kutsumusta.Tärkeinä vaikuttajina tälle päätökselleenhän mainitsee kirkkoherraPekka Vihman ja seurakuntasisarSanna Sippolan.Myöhemmin Eila-Marja ei mielestäänole enää haikaillut omien suunnitelmiensaperään.– Olen voinut kulkea ennalta valmistettujateitä, kuten Raamattu sanoo.Tärkeän merkityksen elämäkululleenEila-Marja sanoo lankeavanuskossa olevalle miehelleen, Heimolle,joka on kokenut tehtäväkseen Eila-Marjan pitämisen pystyssä, jotta tämäon voinut tehdä työtään niin kuin onhalunnut. Osa yhteistä tehtävää onollut kolmen lapsen kasvattaminenaikuisuuteen.Rauman Seudun Katulähetyssaa alkunsaRauman seurakunnassa perustettiinvuonna 1983 erityisvirka kriminaali-ja päihdetyöhön, johon virkaanEila-Marja Törmä nimitettiin. Samaanaikaan hän alkoi etsiä itselleen tukijoukkoa,jonka avulla voitaisiin auttaalaitapuolen kulkijoita. Törmää harmitti,kun joku onnistuneesti hakeutuipäihdehoitoon, mutta joutui palaamaansieltä takaisin tyhjän päälle, entisiinkaveriporukoihin työttömäksi jaasunnottomaksi.Tukijoukon ydin löytyi Heimo-puolisontyökavereista, uskovista teknisenalan miehistä. Syntyi Länsi-Suomenvapautuvien tuki -yhdistys, omadiakoniapiiri, jonka nimi sittemminvaihdettiin Rauman Seudun Katulähetykseksi.Moni koki, että vapautuvallatarkoitetaan vain vankilasta vapautuvaaja ajatus yhdistyksen tarkoituksestatuli väärin ymmärretyksi.Eila-Marja Törmä muistelee vuonna1985 perustetun yhdistyksen alkutaipaleita,jolloin melkein kaikillamukana olleilla oli myös pieniä lapsia.Kuukausikokoukset ja leirit toteutettiinlasten ehdoilla ja lapsille järjestettiinomaa toimintaa, kun vanhemmatopiskelivat mitä milloinkin.1990-luvulle tultaessa Eila-MarjaTörmä oli myös jo mukana Sininauhaliitonhallituksessa, josta hän sanoosaaneensa paljon virikkeitä katulähetystyöhön.Raumalla kaivattiin vaihtoehtoaA-killalle, jonka toimintaan eikuulunut hengellisyys. Törmän seurakuntatyössäkäyttämä kolmen huoneenja keittiön huoneisto sai palvellamyös yhdistyksen päiväkeskuksena,mutta se kävi pian ahtaaksi. Väkeäkävi liian paljon. Alkoi haaveilu suu-19