Uusi toivo 1/2009 - Sininauhaliitto

u Jarmo ”Hakkis” Hakkarainenkertoo mielelläänlep poisalla tavallaan omaaelämäntarinaansa ja pohtiielä män filosofioitaan.Ta ri naan kuu luvat onnellisetlapsuus vuo det isovanhempienhoi vis sa, villit vauhtivuodetja vii mein, noin 25 vuottasitten tehty päätös jättääjuomi nen. Nyt kun mittarissaon 50 ja ri sat, Hakkis onennättänyt teh dä jo merkittävänuran nuo risotyön ja päihdetyönpa ris sa. Päihdetyöon ehkä täl lä erää vetänytpitemmän kor ren.Hakkis kertoo viettäneensä12 ensimmäistäelinvuottaanisovanhempiensahoivissa.– Minulla oliälyttömän hyvä lapsuus, varmaan parempikuin keskiverto suomalaisellamiehellä. Isovanhemmat eivät siltiole sama asia kuin omat vanhemmat,Hakkis arvioi.Kuusivuotiaana Hakkis muistaasuuttuneensa kovasti mummolleen,jonka käytös oli tuntunut epäoikeudenmukaiselta.Silloin hän päätti isonatarjota lapsille kodin, jossa heidän olisihyvä olla. Sanaa sijaiskoti pieni poikaei tietenkään tuolloin voinut tuntea,mutta tuon yhteentörmäyksen mummonkanssa Hakkis, myöhemminmyös pitkäaikainen sijaiskotivanhempi,muistaa elävästi.Meille on vuosikymmenet uskoteltumainosten välityksellä ja hoettu slogania,että tiilitalossa asuu onnellinenperhe. Jarmo sen sijaan luuli pienenä,että Myrna-kahvikupit tekevät kodinonnelliseksi. Sellaisessa perheessä hänoli päässyt käymään vieraisilla ja oliselvästi aistinut Myrna-kuppien kalinankeskellä onnen tuntemuksia.Omat vanhemmat tulivat kuvaanmukaan Hakkiksen ollessa 12-vuotias,mutta tähän muutokseen hän ei vieläollut valmis. Siitä alkoivat vauhtivuodetja päihteiden käyttö. IsäksiJarmo tuli alaikäisenä ja naimisiinkinhän esikoisensa äidin kanssa päätyipresidentin luvalla. Huvittavalta kuulostaanyt vuosien jälkeen, kun Hakkiskertoo, miten sai ensin muutamankuukauden ajan nuoresta vaimostaanlapsilisää ja sen jälkeen omasta esikoisestaan.Päihteilyn Hakkis arvelee omallakohdallaan olleen jonkinlaistasydä men tyhjän aukon täyttämistä.Muutok sen mahdollisti muun muassaym märrys siitä, etteivät päihteet olerat kaisu elämän ongelmiin. Omakohtainentausta on auttanut myöhem minkohtaamaan asiakkaita, joiden kanssahän kokee samankaltaisuutta. Parempanahän ei myöskään itseään osaapitää.– Kokemusta siis on myös tiskintoiselta puolelta, Hakkis huomauttaa.Luuhaamisestaunelma-ammattiHakkis sanoo, että hänellä on ainaollut näky työstä, jota haluaa viedäeteenpäin. Tosin hän myöntää, ettähelpompaa olisi joskus voinut olla, josolisi vain ottanut ja luovuttanut. Tosinauttaa jaksamaan, jos työnäyn pystyysäilyttämään. Se on myös hänen reseptinsätyöuupumusta vastaan.Hakkis toivoo, että pystyisi ainanäkemään rujon päihdeongelmaisentakana olevan ihmisen. Jos se näky katoaa,voi hänen mielestään yhtä hyvinmennä vaikka jonkun kunnan vesilaitokselletöihin.– Omalla tuurilla se olisi Nokianvesilaitos, Hakkis vitsailee.Nuorempana Hakkis päätyi suurenmetallitehtaan palvelukseen. Jokinkuitenkin veti tekemään työtä ihmisten,erityisesti päihdeongelmaistenparissa. Siitäkin on näyttöä, että vetoajuoppoköörien puoleen pojalla olijo nuorena. Muistin syövereihin onjäänyt tilanne, kun vihainen mummohaki Jarmo-pojan pois seuraamastaukkojen juopottelua.Ollessaan vielä tehtaan palkkalistoilla,Hakkis kysyi silloiselta JyväskylänKatulähetyksen toiminnanjohtajalta,Jorma Soinilta, työmahdollisuutta.Soini kehotti tulla aluksi tutustumaanniin sanottuun Intiaanikylään, alkoholistienhuonomaineiseen parakkiyhteisöön.Hakkis myöntää, että ilman koulutustahänellä ei juuri muita mahdollisuuksiaolisi ollutkaan. Intiaanikylässähän alkoi käydä vapaa-aikoinaan.Jalkapalloharrastus, omakohtaisenpäihdetaustan lisäksi, saattoi ollaavuksi, kun ura Katulähetyksessä lähtiurkenemaan.– Luuhasin kaduilla ja kämpissä,Hakkis kuvailee lyhyesti työtään, jostavähitellen tuli hänelle unelma-ammatti.Niukin naukin Hakkikselta puuttuuedelleen muodollinen pätevyys.Ollessaan Jyväskylän Katulähetyksenpalveluksessa, hän olisi päässyt opiskelemaansairaanhoitajaksi, mutta samaanaikaan avoinna ollut vastaavannuorisotyöntekijän paikka oli houkuttelevampivaihtoehto. Päihdetyönammattitutkinto on hieman kesken,mutta parhaillaan meneillään olevan,kaksivuotisen yhteisöhoidon koulutuksenHakkis on päättänyt viedä ensinloppuun. Yhteisöllisyys kiinnostaa.– Ammatillisuus on kirosana, jos se5