tarkoittaa, ettei välitä ihmisestä, Hakkiskritisoi.Retkuun menemistäei voi välttääJarmo Hakkarainen sanoo, ettei oikeintunne olevansa töissä. Yksinkertainentekemisen salaisuus on siinä, että saatehdä sitä, mistä pitää.– Osaan kyllä rajata, mutta en haluaolla tavoittamattomissakaan, Hakkisselittää.Puhelimen hän pitää pois päältävain jos on meneillään jotain sellaista,jonka aikana ei ole sopivaa vastailla.Humalassa soittelevan on myös hiemanvaikea saada Hakkiksesta juttukumppania.– Soittajat ovat tärkeitä ihmisiä,joilla on tärkeitä asioita, joita haluavatkelata juuri minun kanssani.Hakkis selittää mielellään, miksityö, jota hän tekee, tuntuu mielekkäältä.– Haluan katsoa päihde- tai mielenterveysongelmantaakse. Eivät ihmisetole surkimuksia, vaikka jollain voi ollavähän likaiset vaatteet, Hakkis toteaa.Hyväntahtoiselta päihdetyöntekijältäpitää kyllä kysyä, eikö ole vaaratulla asiakkaiden manipuloimaksi.Siihen Hakkis kertoo heti esimerkinkaukaa vuosien takaa, kun hän menieräänä aamuna töihin Intiaanikyläänmukanaan mukavasti rahaa ja tupakkaa.Töistä pois lähtiessä hänellä eiollut enää kumpaakaan.– Ihmisyyden nimissä menee välilläretkuun. No mitä sitten, seuraavallakerralla ei tee samaa virhettä, Hakkiskuittaa ja toteaa oppineensa suhtautumaan.Päihdeongelmaiset syyttävät helpostitoisia juomisestaan. Kenenkäänjuomisesta Hakkis ei suostu ottamaansyyllisyyttä itselleen. Sen sijaan hänsanoo usein kilpailevansa kurjien tarinoidenkertomisessa. Hyväksi koettutapa keskeyttää vikaan mennyt keskusteluon myös asioiden kääntäminenuudelle uralle kysäisemällä, onkotoiselle tapahtunut yhtään mitäänhyvää.Tasapaksu elämäkauhistuttaa– On osattava surra ja iloita toistenkanssa. Joitakin pitää välillä opettaa,Hakkis listaa reseptejä, miten kyynisyyttävoi torjua.Tasapaksu pökeltämiselämä, kutenhän asiaa kutsuu, on Hakkikselle kauhistus.Sellaisesta seuraa vain kokemus,ettei mikään tunnu enää miltään.Tunteiden kuolettaminen valitettavastialkaa monella, kun omaiset ovat kaikonneet,työt ovat loppuneet eikä kilpailussaenää pysy mukana.Hakkis sanoo ihmettelevänsä, miksihumalapäissään itkeskelevällä onkauhea tarve selittää myöhemmin, ettäteki näin vain siksi, että oli niin kännissä.Humalassa pitkin kadunkulmiajulkisesti kuseskelevat harvemminselittelevät tekemistään jälkeenpäin, seei hävetä lainkaan.– Yhtä tippaa silmäkulmassa pitääkäydä puhumassa tyhjäksi, Hakkispäivittelee.Hänen itsensä on kuitenkin kovinhelppoa ymmärtää, kun lapsistaanerossa oleva vanhempi kaipaa jälkikasvuaantai joku kokee yksinäisyyttäja heikkona hetkenään tunnustaa sentoiselle ihmiselle.– Meillä on tultu varovaisiksi, kukaanei oikein sano asioita, mistään eiolla oikein mitään mieltä. Suunta onkateissa, Hakkis latelee.Hän sanoo kaipaavansa gurua, jokajoskus tekisi stopin asioille ja sanoisisamaan tapaan niin kuin lapsi Keisarinuudet vaatteet -sadussa, että mustaon musta ja valkoinen on valkoinen.– Kaikkea ei pidä hyväksyä, onlupa sanoa oma mielipiteensä, jos eihyväksy jotain, Hakkis tuohtuu.Hakkis sanoo kaipaavansa myösrajoja ja reunaehtoja. Niitä tarvitseemyös hänen asiakaskuntansa. Olisihyvä, jos asioilla on selkeät rajat, pieninvaihteluvälein ja yksilölliset asiathuomioiden. Nykyään tuntuu ettäkaikki käy, vaikka on paljon asioita,jotka yksinkertaisesti ajateltuna eivätkäy ja sovi.Hakkis pohtii, miten asioita voisisaada paremmaksi. Väkisin runnomistahän pitää huonona tapana.Hakkiksella on kokemusta myös luottamustehtävistä,joten tuntumaa onainakin siltä saralta kertynyt. Hyvyydellähänen mielestään saakin asioitaparemmin eteenpäin.– Tarvitaan yhteinen nyökkäys,Hakkis sanoo ja selittää sen tarkoittavan,että päätetään yrittää yhdessä janiin myös tehdään.Vapaaehtoistyötäette voi estääHakkiksesta kiertää tarina, jonkatodenperäisyys piti päästä varmistamaan.Hakkis on tunnettu sitoutumisestaantekemäänsä työhön. Vaikka JyväskylänKatulähetyksen nuorisotyössähänellä oli työajat, se ei silti estänytHakkaraista olemasta palokunnanlailla paikalla, kun työntekijää tarvittiin,vuorokaudenaikaan katsomatta.Muutenkin työpäivät tuppasivat venymään.Erään kesäloman kynnyksellä Ka-6
Yhteiskristillinenvankilalähetysseminaari40 vuottaVihdin NummelassaPelastusarmeijanlomakodilla,Hiidenrannantie 2215.–17.5.<strong>2009</strong>(pe klo 12 – su klo 13)Teema:”OdotankoJeesuksen paluuta”tulähetyksen johtokunnalla oli syvähuoli työntekijänsä jaksamisesta japelko siitä, että riittävä hengähdystaukoloman muodossa ei toteutuisi,vaikka loma on ansaittu. Johtokuntapäätti kutsua Hakkaraisen puhutteluunja varmistaa siten, että lainmukaisetvuosilomat tulisi pidettyä.Hakkis kuunteli puhuttelun loppuunja poistui kokoushuoneesta.Ovella hän kuitenkin kääntyi vielätakaisin ja totesi johtokunnan jäsenilleehkä hieman uhmaakin äänessään:”Mutta vapaaehtoistyötä ette voi estää.”Hakkis myöntää, että tarina on tosi.Kun Hakkikselta kysyy syytä siihen,miksi myös hänen jälkikasvunsaTasapaksu elämäon Hakkiksellekauhistus.tuntuu hakeutuneen erilaisiin hoiva-alanammatteihin ja päihdetyönpariin, vastaus on, että ”olisikohangeeneissä” tai ”en ole pystynyt suojelemaan”.Selvästi mies on kuitenkinhyvillään siitä, että nyt jo aikuistuneetlapset ovat tavalla tai toisella seuranneethyvässä isänsä jalanjälkiä.Nuorempi Hakkaraisten suku, lapsettoisesta avioliitosta, on vasta kouluvuosiensaalkupäässä. Kotona ontällä hetkellä Hakkiksen mukaan hyväyhteisö, jonka ytimen muodostavateri tavoin hankitut lapset, kuten hänasian ilmaisee. Kertomus Jarmo Hakkaraisestaisänä myös toisten lapsille,onkin sitten ihan oma tarinansa. •Majuri Tella Puotiniemi, Vankeinhoidonedustaja, vankilalähetitAntti Sainio, PerttiHottinen, Salme Elo, KyöstiSimanainen, rovasti KeijoRainerma, pastori JuhaniEriksson, päihdetyöntekijä SakariPihlaja, kapteeni JormaRavantti, vankilapastori TapioPastila.Ylläpito, ruoka, majoitus, sauna(omin liinavaattein)50 c / henkilö.Ilmoittautumiset 4.5. mennessä,Ilkka Nummelaturku.osasto@pelastusarmeija.fiPuh. 044-7577893Järj. Pelastusarmeija, YhteinentoimikuntaTervetuloa,luonnon keskelle,elävän vedenääreen!7