Kuva: Päivi StrandénYstävyydestäKÄVIN ELOKUVISSA joulun jälkeen katsomassaKolme viisasta miestä. Elokuvakertoo kolmesta viisikymppisestä tuttavasta,jotka vuosien jälkeen kohtaavattoisensa. Tapahtumat ajoittuvat jouluaattoon.Miehet kyselevät toisiltaan kuulumisia.Hyvin kuulemma menee.Tapahtumat etenevät illan mittaan niin,että todellisuus alkaa selvitä. Yksi miehistäon tulossa sairaalasta, missä hänenentinen vaimonsa on juuri kuollut. Hänenaikuinen poikansa on samal la sairaalareissullahakannut isänsä kat keruudestahäntä kohtaan. Toinen miehistä asuu yhdessävenäläisen naisen kanssa, joka onraskaana. Kolmas miehistä on sairastunutparantumatto masti syöpään. Elokuvanedetessä pal jastuu että syöpäsairas kaverion syntymättömän lapsen isä, mikäei siis tarjona kovin hyvää pohjaa näidenkahden miehen jälleennäkemiseen.Meillä miehillä keskustelu jää useinvain pinnalliselle tasolle. Kaikki on ok,ei valittamista tai ihan hyvin. Kuuntelinerään psykoterapeutin haastattelua radiosta.Hän sanoi, että ihminen kasvaavain tappioiden, menetysten ja vastoinkäymistenkautta. Joulutarinan miehetolivat näitä vastoinkäymisiä kohdanneitaihmisiä. Ehkä siksi he pääsivät illan aikanapitkälle ja ystävyys lujittui. Asioistavoitiin puhua oikeilla nimillä.Olen siitä onnekas, että minulla on hyviäystäviä jotka ovat säilyneet vuosienvarrella. Perustimme 90-luvun alussa ryhmän,jossa sitouduimme kokoontumaanaina kun joku kutsuu porukan kokoon.Aluksi tapaamisia oli muutaman kerranvuodessa. Viime vuosina olemme tavanneetnoin kerran vuodessa. Aina on ollutvähintään puoli tusinaa paikalla, vaikkaolemme ajautuneet eri puolille maata jamaailmaakin. Matkan varrella on tapahtunutpaljon, mutta ystävyys on säilynyt.YSTÄVYYS on liian aliarvostettu käsite.Francesco Alberoni on kirjoittanutkirjan ystävyydestä. Hänen mielestäänystävyyssuhde on kaikkein herkin ihmissuhde sillä siinä ei sallita loukkaamista.Ystävyyteen sisältyy salaisuuksien pitäminen.Voin kertoa toiselle mitä tahansaja luottaa siihen, että toinen ei kerroasioista muille jos niin olemme sopineet.Jos luottamuksen pettää, sitä on erittäinvaikeaa saada takaisin. Ystävyys on siisuseimmiten herkempi suhde kuin parisuhde,jossa usein loukataan toista.Ystävyys ei maksa mitään. Tuntuumyös, että se tulee iän myötä haasteellisemmaksi.Kuinka monta uutta ystävääolen hankkinut viime vuosina? Nimenomaanhankkinut. En voi odottaa, ettäystäviä vain ilmaantuu. Huomaan, ettämukavuudenhaluni ja laiskuuteni vainlisääntyy. Kiinnostus tavaroihin ja mukavuuteenon liian vahva. Ystävyys vaatiiponnisteluja. Se vaatii myös kykyä empatiaanja omasta luopumista. Meneilläänoleva taantuma ja aiemminkin koetutkovat taloudelliset ajat paljastavat,että ihmiset eivät ole vain itsekkäitä.Tiukkoina aikoina ihmisten auttaminenja lahjoitukset hyväntekeväisyyteen ovatlisääntyneet. Toivottavasti tämä aika tarkoittaamyös minun osaltani panostustatoisiin ihmisiin ja ystävyyteen.Suomalainen kristitty terapeutti, muistaakseniErik Ewalds, on kirjoittanut etteimielisairaaloita tarvittaisi, jos jokaisellaihmisellä olisi edes yksi ystävä. Edes yksijoka kuuntelisi ja kulkisi vierellä tarvittaessa.Ystävyys ei vaadi aina edes läsnäoloa.Joskus riittää tunnekin, että on joku jokavälittää.ME KRISTITYT OLEMME ETUOIKEU TET-TUJA sillä meillä on kuuntelija. Jee suskinkutsui opetuslapsiaan ystä vik seen. Paljonkohe olivat valmiit uhraa maan ystävyyteen?Lähes kaik ki, yhtä lukuun ottamatta,kuolivat väkivaltaisen kuolemanystävyyden ja uskon puolesta. Raamattutoteaa, ettei suurempaa rakkautta olekuin antaa henkensä toisen puolesta.Katselin hiljattain tv-ohjelmaa jossa terapeutitja terapioissa olleet keskustelivatkokemuksistaan. Liian pienelle huomiollejäi selvitys, jonka mukaan niillä ihmisilläjoiden puolesta rukoiltiin, oli viisinkertainenmahdollisuus parantua muihinryhmiin verrattuna. Uskon, että osa vaikutuksestaperustuu siihen, että rukoilijathaluavat toisen parasta. Toinen puoli onJeesuksen lupaus siitä että missä useampiihminen on koolla hänen nimessään,siellä myös Hän itse on mukana.Niin helppoa kuin rukouksen luulisiolevan, vaikeaa se kuitenkin on. Muistanvieläkin tilanteen Turun torilla 80-luvunalusta. Nuorena kristittynä tapasin siellävanhan laitapuolen kulkijan, joka pyysireilusti markkaa aamukaljaan. Hurskastelinsiinä tilanteessa turhaan etteimarkka kaljaan auttaisi häntä, mut talupasin rukoilla hänen puolestaan. Yllättäenhän tarttui lupauk seen ja pyysi että”rukoillaan sitten”. Ajattelin etten voi vetäytyälupauksesta ja niin hiljennyimmeseisten keskellä Turun toria kiivaimpaantoriaikaan. Rukousta en kuvailisi kovinhartaaksi, mieluumminkin väkinäiseksi.Jälkeenpäin ymmärsin, ettei rukouksenaina tarvitsekaan olla harras. Yrityskinriittää. Tätä yritystä se tuntuu edelleenkinolevan.KEVÄT ALKAA OLLA PARHAIMMILLAANkun tämä lehti ilmestyy. Minulle yksi keväänluontoäänistä on moottoripyörä. Siihenliittyy paitsi pitkä oma ajohistoria niinmyös nykyisin liikkuminen Gospel Riders-moottoripyöräkerholaisten kanssa. Vierailutrippileireillä ja yhteiset kokoontumisetpitkin kesää ovat kesän kohokohtia.En koe olevani hyvä saarnamies muttaosaan vastata kysymyksiin. Miksi oletkristillisen moottoripyöräkerhon jäsen?Paljonko kerhossa on jäseniä? Paljonkopyörässäsi on tehoa? Mitä usko merkitseesinulle? Vastaukset tulevat entistähelpommin. Näin on ollut helppoa tunnustaaväriä. Ystävien seurassa. •Vesa LehtelätoimitusjohtajaSininauhasäätiö8
Kansa pois kadultaSininauhasäätiö kerää varoja asunnottomuuden vähentämiseksiKeräyskaksikkona Diakonia ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija Katja Peltonen ja Sininauhasäätiön Taina Andreev. Kuvanottaneen ohikulkijan ensi kommentti oli ”ei ole rahaa”, mutta eihän tämä kampanjakaksikko ota maksua valokuvasta!u Sininauhasäätiö on toiminutSuomessa jo yli viidenkymmenenvuoden ajan ja viimeisinä vuosinayhtenä toiminnan painopistealueenaon korostunut erityisestivaikeimmassa asemassa olevienasunnottomien asuttaminen. Vuosienvarrella toiminnan laajetessamyös uusille työmuodoille on tulluttarvetta. Tämän vuoden alussaSininauhasäätiö polkaisi käyntiinEtelä-Suomen lääninhallituksenmyöntämän keräysluvan myötäKansa pois kadulta <strong>2009</strong> – 2010-varainkeräyskampanjan. Kampanjanavulla vetoamme kaikkiinsuomalaisiin tarttumaan keräyshaasteeseenkodittomuuden poistamiseksimaastamme.Kampanjaidea sai alkunsaentisen kansanedustajan,tuusulalaisen yrittäjä JuhaniSjöblomin lahjoitettuakansanedustajan työstähänelle maksetun, vuoden 2007 sopeuttamiseläkkeensäSininauhasäätiölleasunnottomuuden poistamisohjelmanmukaiseen työhön.Lahjoituksen innostamana säätiössäalkoi suunnittelutyö keräyshaasteenviemiseksi eteenpäin. Myös Sjöblom onlupautunut haastamaan kaikkia muitakintukemaan keräystä ja lähtemäänyhteisiin talkoisiin asunnottomuudenpoistamiseksi.Varainhankintakeräys on alkanutmuun muassa neuvotteluilla UudenmaanYrittäjien kanssa tehtävästä yhteistyöstä.Alku on aina haasteellista jamonella tapaa mielenkiintoista aikaauusien yhteistyöverkostojen luomisen,erilaisten osoiterekistereiden kokoamisenja kampanjasuunnitelman luomisenparissa. Kaiken kaikkiaan voisi todeta,että nyt kampanjan myötä Sininauhasäätiössäkehitetään kokonaan uutta varainhankintakulttuuria,joka monella tapaaSuomessa on lapsenkengissä verrattunaamerikkalaiseen tapaan vaikuttaa yhteiskunnallisiinepäkohtiin varainhankinnankeinoin.Monella meistä on vauhdikkaitavisioita siitä, mitä kaikkia varainhankintamuotojakampanjassa voisikaan ollamukana, mutta niin tässä, kuin monessamuussakin asiassa, raha luo selvät raamitmiten edetään. Olisi hienoa järjestääesimerkiksi televisioitava hyväntekeväisyysilta,mutta huh, kylläpä toteuttamisessaonkin kovat kustannukset!Syksyllä vietetään YK:n köyhyyden9