Esse 25-26/2012 (pdf) - Espoon seurakuntasanomat

10 esse ❘ 21.6.2012 21.6.2012 ❘ esse 11Ripari on elämysjuttuRippikoulussa ei ole tarkoitus pönöttää vakavanavaan heittäytyä kohti uusia kokemuksia.teyttä ja odotettu tätä viikkoa”,kertoo Emilia Berghem.Teksti Maria HakalaKuva Karoliina EkRippikoulu on portti kohti kypsempää nuoruutta.Leirillä saa kuitenkin olla vielä lapsi ja heittäytyäriparileikkeihin täysin rinnoin.Velskolan idyllisen tilan pihallaon rauhallista. Aurinko porottaa,latokappelin katolla lirkuttaalintu. Tuuli humisee koivujenlatvoissa ja valkoiset pilvetköllöttelevät raukeina taivaalla.Kartanon sisältä kuuluu hilpeä möly ja mekastus.”Tos on kaks pitkää edessä, miks te ettejo oo takana!””J-P, soitaksä kitaraa?”Tuomiokirkkoseurakunnan rippikoululaisetparveilevat luokkahuoneessa. On tarkoitustreenata tulevan konfirmaation lauluosuuksia.Pienen sähellyksen jälkeen porukkaon löytänyt paikkansa kuoromuodostelmassa.”Avataan sitä suuta kunnolla, ei mitäänpiperrystä”, ohjeistaa pastori Kirsi Muurimäki.Takarivin pojatkin antavat laulun raikaaihan täysillä, vaikka monia naurattaa.”Se meni loistavasti, hyvä pikkuiset!” isosetkannustavat.Lauluvelvollisuuksista vapautetut leiriläisetryntäävät kohti lounasta.Ikuisuuskysymyksiäja arjen huoliaRippikoulu ei menetä suosiotaan, vaikkakirkko jäsenkatoa poteekin. Osa nuoristavalitsee Prometheus-leirin, mutta harva jättääleirikokemuksen kokonaan väliin. Eikäihme, onhan ripari eräänlainen vedenjakaja,portti kypsempään nuoruuteen. Leiriläisilleannetaan ajatteluvastuuta mutta myös vapauksia.Moni yllättyy, että ripari ei muistutakaankoulua.”Mä luulin, että täällä olis samanlainentiukka meininki kuin koulussa, mut täällä ontosi rentoo!” iloitsee Tero Hyvönen.”Tunneilla saa piirtää!””Ja syödä karkkia!” jatkavat EmiliaBerghem ja Fadima Kaukoranta.Uskonto luonnollisesti lävistää kaikkileirillä käsiteltävät teemat, mutta ripari onmyös nuorten oma turvallinen ja avoin areena:täällä saa puhua kaikista aiheista.”Kun puhuttiin rukoilusta, moni sanoipyytävänsä, että pääsisi mieleiseen opiskelupaikkaankoulun jälkeen”, kertoo KirsiMuuri mäki.”Nämä menestymispaineet ovat tulleetnuorilla yhä raskaammiksi, suorittaminenalkaa jo varhain.”Myös ulkonäköpaineet, sekä pojillaettä tytöillä, vilisevät riparikeskusteluissa.Muuri mäki toteaa, että nuorten arkielämäon rankempaa kuin koskaan, siksi pappienkinon pysyttävä ajan hermolla. Tarkoituson myös luoda uusia turvaverkkoja ja pysy­vyyttä.”Olen sanonut, että mulle voi sitten ainasoittaa, jos tulee paha paikka. Vaikka sittenkolmenkymmenen vuoden päästä!” vakuuttaaMuurimäki.Hyvää henkeäluomassaLounassalissa on kova hälinä, kun pitkät pöydätovat täyttyneet nälkäisistä leiriläisistä.Ruokapöytäseurueet arvotaan lätkäkorttienavulla. Tällä leirillä ei suvaita kuppi kuntia,vaan porukkaa pyritään sekoittamaan mahdollisimmanpaljon. Taktiikka on toimiva.”Oon tutustunut täällä ihan uusiin tyyppeihinja lähentynyt joidenkin puolituttujenkanssa. Meillä on ihan mahtava ryhmähenki!”hehkuttaa Emilia Berghem. Hän ei oleainoa. Myös ohjaajien lounaspöydässä kehutaanleiriläisiä.”Nämä leikkii, laulaa ja on muutenkinmessissä. Ja nukkuu öisin!” nauraa kokenutkausiteologi Lauri Savonen.Myös leirin pääjehu J-P Niskanen pitäätätä ryhmää erityisenä.”Suurin osa porukasta on samasta koulusta,mutta se ei ole mikään hyvän hengen tae.Joillekin nuorille tekee hyvää olla vieraampientyyppien kanssa, kun voi päästä niistäkoulurooleista hetkeksi eroon.”Tämän leirin salaisuus lienee se, että nuoretymmärtävät itse olevansa vastuussa mukavastameiningistä. Kun J-P Niskanen taannoinpäätti perustaa riparilaisille Facebookryhmän,tuli hänelle leiriläisiltä ilmoitus,että hei, meillä on ollut semmoinen jo neljäkuukautta.”Siellä me ollaan jo pitkään pidetty yh­”Tää onsemmoinenelämysjuttu.Unohtumaton.”Lupaleikkiä”Tänään saatatte sitten kastua”,vihjaa J-P Niskanen nauraen, kunkoko lössi suuntaa kohti järvenrantaa. On Päivän skaban aika,ovathan leikit oleellinen osa riparimeininkiä.Jo leirin alussa nuoret on jaettutiimeihin, jotka kisailevat päivittäinsaadakseen mahdollisimmansuuren pistetilin ennen leirin loppua.Tällä kerralla luvassa on vesiviesti:jokaisen joukkueen isonenistuu rantahiekalla tyhjä limupullopäässään. Se joukkue voittaa, jonkapullo on ensimmäisenä saatu täyteenjärvivettä.”Ottakaa kengät ja sukat pois”,kuuluu ohje.”Mä pidän sukat, kun mulla onse rakko!” hihkaisee yksi leiriläisistäennen lähtölaukausta.Tyyli on vapaa. Joku kantaa vettäkäsissään, toinen hörppää poskettäyteen. Pullopäiset isoset kastuvatläpikotaisin. Muutama riparilainenosallistuu kisaan laiskemmin,ikään kuin aikuismaista kyllästymistätavoitellen. Suurin osa loiskuttaakylmässä järvessä vimmaisestija riemulla.”Hyi, mä vahingos join sitä!””Nyt vielä tsemppiä, jengi!””Hei, aikasakko!”Ripari lienee viimeisiä paikkoja,jossa nuori voi lapsekkaasti heittäytyäleikkiin.Linkkinä nuortenja aikuisten välilläKisan ratkettua läpimärkä ja hekottavaporukka hyppää kiljuenlaiturin päästä järveen. Isosetkaaneivät jää empimään vaan molskahtelevatveteen perässä.”Isoset heittäytyvät kaikkeentekemiseen mukaan, se on mahtavaa!”sanoo Toni Ojala.”Nää on ihan huipputyyppejä”,jatkaa Emilia Berghem.Isoset ovatkin onnistuneen riparinydinosa, he ovat oleellinen linkkileiriläisten ja aikuisten välillä.”Niiden kanssa on kumminkinhelpompi keskustella. Kai niillä ontuoreemmassa muistissa oma riparija silleen”, pohtii Tero Hyvönen.Ripari-ikäiset nuoret ovat arjessaeri auktoriteettien alaisia, siksiisosten tasa-arvoinen kohtelu onvoimauttava askel kohti aikuisuutta.”Jos näitä pikkuisia ei kohteleihan vauvoina, homma yleensä pelaa”,toteaa ohjaaja Hanna-KristiinaKettunen.Lämpimät riparikokemukset takaavatsen, että isosia riittää tulevinakinvuosina.”Mä oon jo lupautunut isoskoulutukseen”,kertoo Fadima Kaukoranta.Emilia Berghemille, Tero Hyvöselle, Toni Ojalalle ja Fadima Kaukorannalle ripari onollut "yllättävän rento ja älyttömän upea kokemus".EväitäelämäänTämä ripari lähenee loppujaan. Fiilison haikea, mutta uusiin kavereihinluvataan pitää yhteyttä. Mitäriparilta on jäänyt mieleen?”No ainakin seurakuntatoimintaon tullut tutuksi”, miettii TeroHyvönen ja Toni Ojala jatkaa:”Ja tietty uskontokin, kun olikuitenkin jotain ennakkoluuloja.”Monen nuoren kuva kirkostaja uskonnosta yleensäkin on olluttiukka ja jäykkä. Mielikuvat muuttuvatpositiivisiksi, jos nuoret kokevattulevansa aidosti kohdatuiksi.”Esimerkiksi toi J-P, se on ihanhuippu! Ei se ole vaan, että ’JeesuksenKristuksen nimeen’, vaan seSuomi on rippikoulun ja konfirmaationsuhteen ainutlaatuinenmaa maailmassa, sanoo rippikoulujatutkinut teologian tohtori,uskonnonpedagogiikan dosenttiKati Niemelä Kirkon tutkimuskeskuksesta.”Missään muualla nuoret eivätole niin motivoituneet rippikouluunkuin Suomessa. Motivaationousee sekä rippikoulunhauskuudesta ja sosiaalisuudestaettä rippi koulun käymisen jakonfirmaation tuomista oikeuksista.”Valtaosa suomalaisista konfirmoidaan.Vuonna 2011 Suomessakävi rippikoulun noin54 000 nuorta, ja heistä vainnoin yksi prosentti keskeyttirippi koulun ilman konfirmaatiota.Konfirmaatio on osa rippikouluprosessia,se on rippikoulunjuhlava päätös. Se koetaan ennenkaikkea suvun juhlaksi.Tätä on haluttu konfirmaatiossakorostaa, kun omat kummiton oikeasti hauska ja rento!” ylistääOjala.”Tää on semmoinen elämysjuttu.Unohtumaton”, toteaa FadimaKaukoranta.”Täältä saanut ajateltavaa. Meollaan käsitelty paljon sellaisia juttuja,joista on hyötyä sitten aikuisena.Eväitä elämään”, huokaa EmiliaBerghem. Kaverit nyökyttelevätvierellä.Konfirmaatio huipentaa rippikoulunsaavat siunata kummilapsensaalttarilla kätten päälle panemisenkautta. Kummien ohella taiheidän sijastaan rippilapsen voivatsiunata myös esimerkiksi isovanhemmattai omat vanhemmat.Koko seurakunta rukoilee konfirmaatiossarippilapsen puolesta.Konfirmaatio vahvistaa nuortahänen elämässään ja uskossaansekä hänen yhteyttään seurakuntaan.Osassa seurakuntia kesänrippi koululeirin konfirmaatio onalettu järjestää syksyllä.”Seurakunnat katsovat, ettänuoret voivat sitoutua paremminseurakunnan toimintaan, kunkonfirmaatiota lykätään ja sitä ennenjärjestetään yhteisiä tapaamisia.Peräti puolet rippikoulunkäyneistä kertoo haluavansa jatkaaseura kunnassa isosina taikerhon ohjaajina”, Niemelä sanoo.Sakari Sarkimaa/Kotimaadeski