1 NUORTEN HYVINVOINTI-INDIKAATTORIT 31.5.2012 ...

Lapsen oikeuksien sopimus ja Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevayleissopimus tulevat osittain tarkastelun kohteeksi, mutta Lapsen oikeuksien sopimuksentoteutumista seurataan tarkemmin lasten hyvinvointi-indikaattoreilla. Naisten syrjinnänpoistamista koskeva yleissopimus tulee tarkasteluun lähinnä siten, että indikaattoreidentuottama tieto pyritään saamaan sukupuolittain jaoteltuna, jotta mahdolliset sukupuoltenväliset hyvinvointierot ja erot oikeuksien toteutumisessa käyvät ilmi.4 Ehdotukset nuorten hyvinvointi-indikaattoreiksi4.1 Huomioitavia seikkoja teemakohtaisissa indikaattoreissaIndikaattoripatteriston kokoamisessa pyrittiin huomioimaan nuorten hyvinvointiamuodostavat elämänalueet mahdollisimman laajasti. Jo indikaattoripatteriston kokoamisenalkuvaiheessa tuli selväksi, että hyvinvoinnin mittaamisessa keskeisin ongelma on se, ettäseuranta tapahtuu lähinnä pahoinvointia kuvaavilla indikaattoreilla. Suomessa ei vallitseyksimielisyyttä säännöllisestä onnellisuuden mittaamisesta väestötasolla, vaikka erilaisiakansainvälisiä vertailuja esimerkiksi elämänlaatua koskien onkin tehty. Hyvinvoinninkuvaajana käytetään usein erilaisten pahoinvointia kuvaavien ilmiöiden, kuten itsemurhien,koulukiusaamisen ja lapsiperheköyhyyden mittaamista.Useat tahot keräävät nuorista tietoja palvelujärjestelmän käyttäjinä. Palveluiden käytönmittaamisessa on kuitenkin muistettava, että esimerkiksi psykoterapiapalveluiden käyttöönvaikuttaa nuorten mielenterveysongelmien määrän ohella myös palveluiden tarjonta jasaavutettavuus. Tämä taas tarkoittaa sitä, että esimerkiksi psykoterapiapalveluidentarjonnan vähentäminen johtaa myös palveluiden käyttäjämäärien vähenemiseen, vaikkaitse ongelma - nuorten mielenterveysongelmat - on saattanut kasvaa tilastojen osoittaessapäinvastaista trendiä. Indikaattoritietoa tulkittaessa on siis huomioitava erilaiset muutoksetpalvelujärjestelmässä, joilla voi olla vaikutusta indikaattorin antamaan tietoon.Varsinaisen hyvinvointitiedon puute nousi esiin myös nuorten hyvinvointikyselyssä, jossauseissa avoimissa vastauksissa kritisoitiin sitä, että nykyisenkaltaiset mittarit eivätoikeastaan tuota mitään relevanttia tietoa nuorten hyvinvoinnista. Ainoa oikea tapaselvittää nuorten hyvinvointia olisi kysyä nuorilta itseltään heidän kokemuksiaan omasta taiystäviensä hyvinvoinnista. Kouluterveyskyselyn lisäksi tällaista jatkuvaa ja säännöllistätutkimustoimintaa Suomessa ei kuitenkaan juuri ole tarjolla kattavasti nuorten erielämänalueilta, vaan kokemustietoa keräävät tutkimukset ovat olleet pääasiallisestierillistutkimuksia.Ongelmana indikaattoripatteristojen tekemisessä erityisesti jo olemassa olevistatiedonkeruista on se, että säännöllistä tiedonkeruuta aiheesta olisikin, saattaa niidenfrekvenssi olla sellainen, ettei tietoa ole saatavissa kuin esimerkiksi kerran viidessä taikerran kymmenessä vuodessa. Nuorten hyvinvoinnin osalta kerran kymmenessävuodessa tapahtuva tiedonkeruu ei tuota relevantimpia tutkimustuloksia hyvinvoinninkehittymisen seurannan kannalta kuin erillistutkimuksetkaan.Nuorten hyvinvointikyselyn tuloksissa myös todettiin, että nuoret pitivät esimerkiksikoulutusta, työtä, terveyttä ja arjenhallintaa koskevia indikaattoreita merkityksellisempinähyvinvoinnin kuvaajina kuin esimerkiksi vapaa-aikaa tai vaikuttamista koskeviaindikaattoreita. Tästä syystä koulutusta, työtä, terveyttä ja arjenhallintaa koskevia8