Lapsen oikeuksien sopimus ja Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevayleissopimus tulevat osittain tarkastelun kohteeksi, mutta Lapsen oikeuksien sopimuksentoteutumista seurataan tarkemmin lasten hyvinvointi-indikaattoreilla. Naisten syrjinnänpoistamista koskeva yleissopimus tulee tarkasteluun lähinnä siten, että indikaattoreidentuottama tieto pyritään saamaan sukupuolittain jaoteltuna, jotta mahdolliset sukupuoltenväliset hyvinvointierot ja erot oikeuksien toteutumisessa käyvät ilmi.4 Ehdotukset nuorten hyvinvointi-indikaattoreiksi4.1 Huomioitavia seikkoja teemakohtaisissa indikaattoreissaIndikaattoripatteriston kokoamisessa pyrittiin huomioimaan nuorten hyvinvointiamuodostavat elämänalueet mahdollisimman laajasti. Jo indikaattoripatteriston kokoamisenalkuvaiheessa tuli selväksi, että hyvinvoinnin mittaamisessa keskeisin ongelma on se, ettäseuranta tapahtuu lähinnä pahoinvointia kuvaavilla indikaattoreilla. Suomessa ei vallitseyksimielisyyttä säännöllisestä onnellisuuden mittaamisesta väestötasolla, vaikka erilaisiakansainvälisiä vertailuja esimerkiksi elämänlaatua koskien onkin tehty. Hyvinvoinninkuvaajana käytetään usein erilaisten pahoinvointia kuvaavien ilmiöiden, kuten itsemurhien,koulukiusaamisen ja lapsiperheköyhyyden mittaamista.Useat tahot keräävät nuorista tietoja palvelujärjestelmän käyttäjinä. Palveluiden käytönmittaamisessa on kuitenkin muistettava, että esimerkiksi psykoterapiapalveluiden käyttöönvaikuttaa nuorten mielenterveysongelmien määrän ohella myös palveluiden tarjonta jasaavutettavuus. Tämä taas tarkoittaa sitä, että esimerkiksi psykoterapiapalveluidentarjonnan vähentäminen johtaa myös palveluiden käyttäjämäärien vähenemiseen, vaikkaitse ongelma - nuorten mielenterveysongelmat - on saattanut kasvaa tilastojen osoittaessapäinvastaista trendiä. Indikaattoritietoa tulkittaessa on siis huomioitava erilaiset muutoksetpalvelujärjestelmässä, joilla voi olla vaikutusta indikaattorin antamaan tietoon.Varsinaisen hyvinvointitiedon puute nousi esiin myös nuorten hyvinvointikyselyssä, jossauseissa avoimissa vastauksissa kritisoitiin sitä, että nykyisenkaltaiset mittarit eivätoikeastaan tuota mitään relevanttia tietoa nuorten hyvinvoinnista. Ainoa oikea tapaselvittää nuorten hyvinvointia olisi kysyä nuorilta itseltään heidän kokemuksiaan omasta taiystäviensä hyvinvoinnista. Kouluterveyskyselyn lisäksi tällaista jatkuvaa ja säännöllistätutkimustoimintaa Suomessa ei kuitenkaan juuri ole tarjolla kattavasti nuorten erielämänalueilta, vaan kokemustietoa keräävät tutkimukset ovat olleet pääasiallisestierillistutkimuksia.Ongelmana indikaattoripatteristojen tekemisessä erityisesti jo olemassa olevistatiedonkeruista on se, että säännöllistä tiedonkeruuta aiheesta olisikin, saattaa niidenfrekvenssi olla sellainen, ettei tietoa ole saatavissa kuin esimerkiksi kerran viidessä taikerran kymmenessä vuodessa. Nuorten hyvinvoinnin osalta kerran kymmenessävuodessa tapahtuva tiedonkeruu ei tuota relevantimpia tutkimustuloksia hyvinvoinninkehittymisen seurannan kannalta kuin erillistutkimuksetkaan.Nuorten hyvinvointikyselyn tuloksissa myös todettiin, että nuoret pitivät esimerkiksikoulutusta, työtä, terveyttä ja arjenhallintaa koskevia indikaattoreita merkityksellisempinähyvinvoinnin kuvaajina kuin esimerkiksi vapaa-aikaa tai vaikuttamista koskeviaindikaattoreita. Tästä syystä koulutusta, työtä, terveyttä ja arjenhallintaa koskevia8
indikaattoreita on painotettu määrällisesti ja eri teemojen alle kategorisoitujenindikaattoreiden määrä vaihtelee.Indikaattorityön tavoitteena oli myös saada tietoa erilaisista vähemmistöistä ja heidänhyvinvoinnistaan, mutta käytännössä tällaisen tiedon saaminen jo nyt kerättävään tietoonnojautuen on hyvin vaikeaa, sillä esimerkiksi Tilastokeskus ja THL käyttävät pääasiassataustamuuttujina väestötiedonkeruissa ikää, sukupuolta ja mahdollisesti esimerkiksiasuinaluetta. Tilastollisissa kyselytutkimuksissa vähemmistöstatuksen käyttäminentaustamuuttujana on hankalaa siksi, että otokseen ei eri tutkimuksissa osu riittävästi erivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, jotta näistä voitaisiin tehdä mitään tutkimuksellisestipäteviä havaintoja. Taustamuuttujakysymyksiin vastaaminen saattaa olla hankalaa myöskyselytutkimuksiin vastaaville henkilöille, sillä esimerkiksi sukupuolivähemmistöihinkuuluvat eivät mahdu valmiiseen nainen/mies -luokitteluun. Indikaattorityöryhmän tekemiähavaintoja tiedonkeruun puutteista ja tulevista kehitystarpeista on eritelty luvussa 5.4.2 Koulutus4.2.1 Sijoittuminen peruskoulun jälkeenIndikaattori:Peruskoulun 9. luokan päättäneiden välitön sijoittuminen jatko-opintoihin ja koulutuksenulkopuolelle jääneiden sijoittuminen muihin toimenpiteisiin (esim. ammattistartti,perusopetuksen lisäopetus tai työpajat)Indikaattorin tausta ja tarkoitus:Pelkän peruskoulutuksen saaneiden riski jäädä yhteiskunnan ja työelämän ulkopuolelle onkolminkertainen verrattuna ammatillisen keskiasteen koulutuksen saaneisiin. Pelkänperuskoulutuksen varassa olevien työvuosien odotusarvo on miehillä miltei seitsemän janaisilla jopa 10 vuotta lyhyempi kuin ammatillisen koulutuksen saaneilla.Peruskoulun jälkeisessä nivelvaiheessa koulutuksesta syrjään jääneillä on kohonnut riskijäädä syrjään koulutuksesta ja työstä pysyvästi. Mikäli nuori jää ilman toisen asteenopiskelupaikkaa yhteishaussa, olisi tälle taattava jokin muu mielekkään toiminnan muoto,kuten esimerkiksi osallistuminen ammattistarttiin, työpajatoimintaan tai perusopetuksenlisäopetukseen.Huomioimalla sekä tutkintotavoitteisen koulutuksen ulkopuolelle jääneet sekä muihintoimintoihin osallistuvat nuoret pystytään saamaan havainto siitä, kuinka suuri määränuoria on vaarassa syrjäytyä koulutus- ja työelämästä kokonaan.Indikaattoritiedon lähde:Tilastokeskus: Koulutukseen hakeutuminen (http://www.stat.fi/til/khak/index.html)Tieto on saatavissa kuntakohtaisesti. Julkaisu: vuosittain joulukuussa koskien edellisenvuoden tietoja.4.2.2 Opiskelun keskeyttäminenIndikaattori:9