Oppimisen Sillat.pdf - Kokkola

huomion tiedolliseen ulottuvuuteen. Käsitteellä voidaan kuitenkin kuvata myöstaitoja, asenteita ja tapoja. Tietovarannot ovat merkittäviä kognitiivisia ja kulttuurisiasisältöjä ja välineitä, jotka mahdollistavat yhteisön ja siinä toimivien yksilöidenosallistumisen ja oppimisen. Tietovarannot säätelevät yksilön ja yhteisöntoimintaa, tarjoavat viitekehyksiä hahmottaa ilmiöitä ja luoda uutta.Tietovarannoissa ei ole kyse pelkästään yhteisön formaalista tiedosta, joka onsaatettu muokata kirjan, prosessin tai tietopankin muotoon, vaan elävistä, toiminnassaesiin nousevista verkostomaisista resursseista, joiden varassa yhteisö,ajoittain tietämättään, toimii. Tästä näkökulmasta luokkahuoneyhteisön voidaanajatella olevan kuin solmukohta tiedon verkossa, joka sisältää monia erilaisiatietovarantoja. Oppiminen on kasvamistayhteisöllisyyteenVanhan sanonnan mukaan lapsen kasvatukseen tarvitaan kokonainen kylä. Metaforahavainnollistaa hyvin kasvatuksen ja kehityksen keskeisiä piirteitä. Vygotskynuraauurtavassa tiedollisen kehityksen teoriassa esitetäänkin, että ajattelumme jaelämäntapamme ovat syntyneet juuri vuorovaikutuksessa toisten kanssa .Vygotskyn ajatusten perustalle rakentunut sosiokulttuurinen teoria korostaaoppimisen sosiaalista ja kulttuurisidonnaista luonnetta. Oppimista tarkastellaankokonaisvaltaisena ja dynaamisena prosessina, jossa yksilö kasvaa osaksitoimijayhteisön kulttuuria, sen arvopohjaa, toimintarepertuaaria ja välineistöä.Osallistumisen kautta yksilö oppii hallitsemaan yhteisölle tarkoituksenmukaisiaajattelun ja toiminnan välineitä. Keskeiseksi teoriassa nouseekin vuorovaikutusympäristön ja sen välineiden, yhteisön ja yksilön välillä. Esimerkiksi osaaminennähdään yhteisöllisenä tekemisen ja toimimisen taitona .Vastavuoroisesti toimijayhteisö kehittyy yksilön osallistumisen myötä. Osallistuessaanyhteiseen toimintaan yksilö ei vain reagoi asioihin, vaan aktiivisestimuuttaa ja mukauttaa niitä osallistumisensa kautta. Yhteisöön osallistumisenlähtökohtana on toiminta, josta yhteisön jäsenet sopivat keskenään ja ottavatvastavuoroisesti vastuuta . ”Yhteisen jutun” toteuttamisessa muodostuu myösjatkuvasti uutta ja jaettua toimintaa tukevaa välineistöä: erilaisia käytäntöjä, työvälineitä,käsitteitä ja kieltä. Jaetut käytännöt ja toimintaan liittyvät välineet sitovatyhteisön jäseniä toisiinsa. Gonzalez, Moll & Amanti (2005) Vygotsky (1978) Lave & Wenger (1991) Wenger (1999)1213