ISBN 978-951-594-316-3 - Keski-Suomen liitto

7.4 KustannustenjakoEläinlääkäreiden suoritteet olisivat monien haastateltujenmielestä reiluin ja oikeudenmukaisinpäivystyskustannusten jakoperuste, mutta niihinvoi liittyä tiettyjä käytännön hankaluuksia, silläkaikki eläinlääkärit eivät ole tottuneet niiden raportoimiseenja pitävät sitä hankalana. Saarijärvenja Palokan kuntayhtymissä käytössä oleva suoritepohjainenkustannustenjako toimii ja siihen ollaantyytyväisiä. Myös esimerkiksi Mikkelin seudullakustannustenjako perustuu suoritteisiin.Monilla alueilla Suomessa eläinlääkintähuollonkustannukset jaetaan erilaisten ”sekamallien”mukaan osin asukasluvun ja osin hyötyeläintilojentai eläinten määrän suhteessa. Sekamallitsaivat kannatusta osalta haastatelluista (vrt.myös kyselyvastaukset). Myös Kuntaliiton mukaansopiva sekamalli olisi hyvä, kun se ei ole liianmonimutkainen.Pieneläinpäivystyksen kustannukset olisi helpointajakaa asukasluvun mukaan ainakin aluksi. Keski-Suomenpohjoisosasta kuljetusmatkan pituussaattaa aiheuttaa palvelujen käytön vähäisyyttä, jaalueen suureläinpäivystäjät hoitaisivat mielelläänmyös pieniä eläimiä, jos ovat vapaita. Saarijärveläisillepieneläinpäivystys ei olisi yhtä kaukana(etenkään jos se järjestetään välillä Äänekoskella),mutta esimerkiksi haavapotilaille päivystyskäyntisaattaisi tulla nykyistä paljon kalliimmaksija eläin jäädä hoitamatta.Tuotantoeläinten päivystystapauksia on eläinlääkäreidenkokemusten mukaan eniten maidontuotantotiloilla,ja myös hevosten ähkyt työllistävätpäivystäjiä usein. Tuotantoeläinpäivystysten kustannuksetolisikin joidenkin haastateltujen mukaanreiluinta jakaa joko niiden yksilömäärän taitilojen määrän mukaan, yhden haastatellun mukaanmyös suureläinpäivystyksen kustannuksetvoitaisiin jakaa asukasluvun perusteella. Nautojenja hevosten osalta on mielekästä tarkastellaeläinmäärätietoja, ja ne on myös mahdollista saadavarsin helposti ja luotettavasti maa- ja metsätalousministeriöntietopalvelukeskuksesta (TIKE)ja Suomen Hippoksesta. Hippos tilastoi hevosetomistajan kotikunnan mukaan, joten esimerkiksiJyväskylä, jonka asukkaat omistavat paljon muidenkuntien alueilla pidettäviä hevosia, joutuisiosallistumaan suureläinpäivystyksen kustannuksiinniiden osalta.Muiden tuotantoeläintilojen osalta eläinmäärätiedot(siat, kanat, lampaat, vuohet) eivät ole mielekkäitäjakoperusteita, sillä niille ei juurikaan tehdäpäivystysaikaisia sairaskäyntejä vaan lähinnävirka-aikaan hoidettavia terveydenhoitokäyntejäja muita ennalta sovittuja ei-kiireellisiä toimenpiteitä.Etenkin kanojen osalta tilakohtaiset eläinmäärätovat erittäin suuria ja vääristäisivät tilastojaerittäin merkitsevästi, sillä kanaloihin ei tehdäpäivystyskäyntejä juuri koskaan. Eläintilojenmäärä ei korreloi eläinlääkäreiden päivystystyönkanssa kovinkaan hyvin, sillä tilakoot vaihtelevatsuuresti ja osa tiloista työllistää päivystäjiä usein,toiset eivät juuri koskaan.Kuntien maksamat subventiot poistetaan uudestaeläinlääkintähuoltolaista. On kunnan omassa harkinnassa,maksetaanko niitä vielä jatkossa. Tuotantoeläintenomistajien maantieteellisen tasaarvonja eläinsuojelun näkökulmasta olisi toivottavaa,että korvauksia maksettaisiin edelleenjossain muodossa; liian korkeat matkakustannuksetja matkan pituuteen sidotut palkkiot saattavataiheuttaa aikaisempaa suuremmilla päivystysalueillasen, ettei eläinlääkärin apua ole varaa pyytääpäivystysaikaan, vaan odotetaan arkea, jolloineläin voi olla jo hyvin huonossa kunnossa.43