Artikkelisivut / Artikel - Rengas

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTAja siitä, mitä vielä 50+ -nainen saa aikaan. Hänmuun muassa suoritti parhaillaan suomen kielengradua yksinhuoltajuuden ja monenmoisenviran ja työn rinnalla.Lauantaina teimme töitä ryhmissä ja mietimme,mitkä olivat lapsuutemme haaveet ja mitkäniistä olivat toteutuneet. Linja-auton rahastajaaei kenestäkään ollut tullut. Mitä tuli, riippuiusein siitä, mihin pääsi tai mikä osui eteen. Läheskaikkien elämään oli tullut jossain vaiheessa se”mustatukkainen saksalainen mies”, joka muuttisuunnitelmia. Työelämään oli suurin osa päässyt,mutta osa oli ollut ainakin osan elämästään ”akateemisestikoulutettu kotiäiti”, kuten eräs meistäsen sattuvasti ilmaisi.Mietimme myös, miten olimme saaneet tietoauskonnosta. Kodin uskonnollisuus, koulunaamurukoukset ja rippikoulu olivat meistä nelähteet, jotka herkistivät omaatuntoa ja antoivatmeille uskonnollisen pohjan elämälle.Uusin eväin eteenpäinJumalanpalveluksen teema leipäsunnuntainaoli tarina ”viisi leipää ja kaksi kalaa”. Elektra veimeidät saarnassaan Irlantiin, missä pyhä Brigidasai myös paljon aikaan. Hän kulki kevyin askelinläpi elämän. Ruokaa hän sai aina laitettuatarpeeksi kaikille ja kun piti saada tontti hänentoivomalleen luostarille (se sai olla vain hänenviittansa suuruinen), niin Jumalan avulla viitastatuli niin suuri, että tontin koko riitti ja luostarisaatiin rakennettua.Illalla katsoimme koskettavan elokuvan ”Postiapappi Jaakobille”. Myös tässä elokuvassa henkilötolivat elämänsä murrosvaiheessa.Tulevaisuutta ajatellen päätimme kaikki ainakinyrittää tehdä tai aloittaa jotain, mitä olimmetoivoneet tai mistä olimme kauan haaveilleet.Kaiken kukkuraksi jouduimme kaikki hiljaisenhetken aikana etsimään väliseinän takaa aarretta.Jokainen yksitellen sai hiippailla sinne. Taisiyksi tai toinenkin olla vähän ymmällään, kunsiellä ei ollut muuta kuin peili, johon katsoessanäkyi vain oma pöllähtänyt naama. Sitä ehkä joajatteli, että muut olivat ehtineet napata sen aarteenjo mukaansa. Helena sai meidät kuitenkinvakuuttumaan siitä, että aarteitahan me kaikkiolemme. On vain yritettävä vaalia omaa itseäänja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.Lähtöpäivä päättyi myrskyisissä merkeissä –Xynthia lähestyi! Matkasiunauksen jälkeen lähdimmevähän etuajassa ja pääsimme uusin eväinja iloisin mielin aarteinemme turvallisesti perille.Meidän Hollannin rajalaisten puolestaKirsti NockmannKuvat: Asta Flegler,Tarja Rötkin-Kraft ja Pirkko SchaeferElämän aarteita.18 | 5 • 2010Seminaarin vetäjät Elektra Eija Minkkinenja Helena Eckhoff.