Koko raportti pdf-muodossa - TTS

24neuvonnalla ja järjestämällä näyttelyitä (Wahlström 2000). Tolonen (2001) tutki Motivanja Helsingin kaupungin vuonna 2000 järjestämän energiansäästönäyttelyntoteutusta. Näyttelyssä kävi 1 500 ihmistä, joka oli neljä kertaa enemmän kuin vuoden1999 vastaavassa näyttelyssä. Myös tällä kertaa näyttely järjestettiin keskeiselläpaikalla mutta siten, ettei välittömässä lähinaapurustossa ollut ohikulkijoitamahdollisesti houkuttelevia kilpailevia tilaisuuksia. Näyttelyyn oli helppo poiketasuoraan kadulta. Sitä myös mainostettiin näkyvämmin kuin edellisvuonna.Tulevaisuutta ajatellen näyttäisi järkevältä järjestää enemmän interaktiivisia näyttelyitäja panostaa materiaalien ulkoasuun.Leino ja Jalarvo ovat tutkineet energiayhtiöiden tarpeita ja suunnitelmia asiakkaillesuunnatun energiansäästömateriaalin kehittämiseksi. Energiayhtiöitä (paikallisia jakelijoita)pidetään luontevina lähteinä energiansäästöviestinnän kuten palautteen tai keskitetyntiedon tuottamisessa. Näin on, vaikka energiansäästöön liittyvän tietouden levittäminenkatsotaan ensisijaisesti viranomaisten tehtäväksi. Asiakaslehdet ja puhelinneuvontakoettiin tärkeiksi. Internetin kasvava merkitys oli myös havaittavissa (Leino& Jalarvo 1999).Leppälä (1999) tutki miten toimittajat välittävät energiansäästöviikkoon liittyviä tietouttamediassa. Leppälän mukaan on suositeltavaa siirtyä yhteiskunnallisesta kampanjoinnistatiedottamaan jatkuvista energiansäästöprosesseista. Tällä tavoin kyettäisiintuottamaan mielenkiintoisempaa energiauutisointia.Tässä arvoketjujen järjestelmässä kolmantena on laitetta käyttävä kotitalous. Laitteetovat osatekijöitä palveluita kotitalouksille tuottavissa arvoketjuissa. Palveluita ovatesimerkiksi ruoanlaitto ja -säilytys, vaatehuolto, suoja ja viihdyke. Kylmälaitteita, liesiä,astianpesukoneita, pyykinpesukoneita ja kuivausrumpuja, puhdistuslaitteita javiihde-elektroniikkaa (TV, videot, musiikkilaitteet) käytetään muiden osasten kanssaenergiaa ja aikaa kuluttavalla tavalla.Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että kotitalouksien palveluja on ajateltava laajemminkuin ainoastaan laitevalintoina, jotta energiankulutus saataisiin laskuun. Eurooppalaisessaprojektissa The Sustainable Household ['Kestävä kotitalous'] (Vergragt,2000) esitetään vaihtoehtoisia tapoja näiden palvelujen järjestämiseksi. Melasniemi-Uutela (2001) pitää energiansäästöön keskittyvää lähestymistapaa riittämättömänäympäristönäkökohtien kannalta. Vaikka laitteet ovat yhä tehokkaampia, energian kokonaiskulutuson kasvussa. Kotitalouksissa tarvitaan radikaalimpia muutoksia. On tarpeellistapohtia kriittisesti erilaisia kulutuskohteita, esimerkiksi ulkomaanmatkailua,vapaa-ajan harrastuksiin kulkemista ja kakkosasuntoja. Päättäjien ja kansalaisten olisijaettava energiansäästövastuu yhteisessä oppimisprosessissa eikä säästöasioita saisipallotella eri osapuolten välillä. Reisbacka et al. (2001) ovat tutkineet asiaa käytännöntasolla. Tutkimuksessa kartoitettiin kerrostalojen kiinteistöpesuloiden käyttöä ja verrattiinkäyttöä tilanteeseen, jossa jokaisessa asunnossa on oma pesukone. Kiinteistöpesuloidenavulla voidaan vähentää kotitalouksien energiankulutusta. Pesuloiden onoltava toimivia ja sellaisia, että asukkaat pesevät siellä mielellään pyykkiä. Pesulan