Koko raportti pdf-muodossa - TTS

30tosen (1999) luoman mallin pohjalta. Tutkimuksesta käy ilmi, että vuotuiseen energiankulutuksenja rakennuksen tilavuuden perusteella lasketut tunnusluvut eivät kovinkaanhyvin kuvaa kohteiden energiankäytön tehokkuutta tai muutoksia kuluttajienenergiankäytössä. Haasteena olisikin siten löytää tasapaino käytössä olevan seurantasysteemintoimivuuden ja siitä saatavan tiedon sisällön ja tarkkuuden välillä. Minimivaatimuson, että palveluista ja rakennuksen toiminnoista on kerättävä tietoa vuosittainja tieto on myös otettava huomioon. Tutkimuksessa suunniteltiin tätä tarkoitustavarten kaavakkeet, joilla tietoa kerätään. Kansallisella tasolla Kara ja Kolttola (1998)ovat ehdottaneet pkt- ja palvelusektoreilla käytettäviä ominaiskulutuksen ja energiatehokkuudenmittareita.Tässä tapauksessa ulospäin suuntautuvaan logistiikkaan voidaan sisällyttää lämmöntuottaminen kunnallisten palvelujen tuottajille ja käyttäjille. Toimintojen seurantarutiinitolisi järjestettävä niin, että palautteen avulla saataisiin selville tehokkuuden edistämiseentarvittavat toimenpiteet ja tarpeet. Kosken ja Siitosen (1999) ja Kosken (2001)ja Heljon (2001) malli julkisten palvelukohteiden energiatehokkuuden muutosten arvioimiseksija seuraamiseksi on kehitetty tähän tarkoitukseen. Leskinen et al. (2001)ovat tutkineet perusparannusten vaikutuksia julkisten rakennusten energiankulutukseen.Yleensä tuloksena oli lämmönkulutuksen pieneneminen ja sähkönkulutuksenkasvu.Markkinointi ja myynti voidaan tulkita käyttäjien informoimiseksi energiatehokkaistatoimenpiteistä rakennuksen ja palveluiden käytössä sekä palautteeksi ja käyttäjien esityksiksijohdolle. Energiankäytön laskutustapa määrää sen, onko käyttäjän näkökulmastaedullista vaatia energiatehokkaita perusparannuksia ja kiinteistönpitoa (Haakana2000).3.5 Kunnallisiin palveluihin liittyvät arvoketjutKunnallisia palveluja koskevat päätökset, energiankulutuksen seurantamekanismit,energiankulutuksen laskutus ja kannustimet ovat erilaisia eri kunnissa. Nämä seikatvaikuttavat yleisellä tasolla kunnallisten palveluiden varsinaisiin toimintoihin ja niidenenergiankulutukseen (Haakana 2000).Tässä logistiikka sisäänpäin käsittää lämmityksen (ks. luku 4.2.) sekä erikoislaitteet jaruuan oppilaille kouluissa, potilaille sairaalassa ja niin edelleen. Se kattaa myös tavat,joilla henkilökunta ja asiakkaat saapuvat palvelurakennukseen. Henkilöstölogistiikanesimerkkinä tutkimme autojen lämmityspaikkojen saatavuutta kylmäkäynnistystenvälttämiseksi ennen kotimatkaa (Kalenoja & Lahti 1999). Esilämmittämisen lisääminenonnistuu parhaiten siten, että käyttösuosituksista tiedotetaan autoilijoille ja ettälämmitin sisältyy uuden auton vakiovarustepakettiin. Wahlström (2000) tutki taloudellisenajotavan opettamista helsinkiläisille bussinkuljettajille ja siitä seuraavia säästöjä.Taloudellisen ajotavan avulla päästiin kymmenen prosentin polttoainesäästöihin. Pekkarinen(1998) tutki autokoulussa annettavan taloudellisen ajotavan opetuksen pitkäaikaisvaikutuksiaautoilijoiden ajotapoihin. Vaikka opetuksen merkitystä asenteisiin onvaikea tutkia yksittäisenä tekijänä, autokoulujen kokemukset ovat olleet positiivisia.