Maaseudun palveluaukot ja kolmas sektori - Helsinki.fi

Kolarilainen Lappean kylä (kts. tarkemmin sivut 60-70) on kuitenkin oivaesimerkki siitä, että myös pienessä ja syrjäisessä kylässä on mahdollista toteuttaamittaviakin hankkeita. Riski toiminnan lopahtamisesta toiminnan vetäjien siirtyessäsyrjään on pienissä kylissä tietenkin selvästi suurempi kuin asukasluvultaansuuremmissa kylissä.Myös alueen väestön ikärakenteella ja elinkeinorakenteella on merkitystä.Mitä nuorempi on alueen ikärakenne, sen monipuolisempi on erilaistenjärjestötoiminnan muotojen ja palvelujen tarve. Tätä kautta voi herätämyös ihmisten kiinnostus lähteä omakohtaisesti mukaan toimin-ja innostuneettaan. Vastaavasti toisaalta vanhemmilla ikäryhmillä on vapaammatAktiivisetihmiset ovatmahdollisuudet käyttää aikaa järjestöllisiin tehtäviin kuin nuoremmilla,elämän ruuhkavuosia elävillä ikäluokilla. Ikärakenteesta eikaiken toiminnanA ja Osiis voi yksiviivaisesti päätellä, millaiset kehittymisen edellytyksetkolmannen sektorin toiminnalla kussakin kylässä on.Elinkeinorakenne vaikuttaa niin ikään monilla tavoin. Mitä monipuolisempielinkeinojen kirjo kylässä on, sitä heterogeenisempia ovat sekä kylä että sen ihmiset.Muun muassa ammatti- ja koulutusrakenteella sekä työssäkäyntialueella onsuuri merkitys toisaalta palvelujen kysynnän kannalta, mutta myös siitä näkökulmasta,miten asukkaat suhtautuvat järjestötyöhön ja omaehtoiseen toimintaan.Tulomuuttajat ovat tuoneet monien kylien toimintaan uutta verta ja uusiaraikkaita ajatuksia ja toimintatapoja. Heidän lähtökohtansa yhteiseen toimintaanosallistumisessa on tavallaan helpompi kuin kylässä ikänsä asuneilla. He voivatsuhtautua asioihin ja ihmisiin puhtaalta pöydältä ilman perinteiden ja kylän historianpainolastia. Kenties jo sukupolvien ajan naapureiden ja kyläläisten välisiäsuhteita hiertäneillä menneillä tapahtumilla on yhä vieläkin suuri merkitys siinä,miten kylän yhteistoimintaan tai yhteistoiminnassa mukana oleviin ihmisiin halutaansuhtautua.Luonnollisesti myös kylän etäisyys taajamiin ja monipuolisempiin palvelukeskittymiinvaikuttaa siihen, kuinka realistista on ryhtyä järjestämään toimintaakolmannen sektorin voimin. Mitä syrjäisemmästä ja vähäväkisemmästä kylästäon kysymys, sen todennäköisempää on, ettei mikään ulkopuolinen taho tule järjestämääntoimintaa, jolloin ainoita mahdollisuuksia asukkaiden saada palvelujakylälle on järjestää ne itse. Taajamien läheisellä maaseudulla on mahdollisuuksiaja resursseja usein syrjäisempiä seutuja enemmän, mutta toisaalta myös kilpailevaatarjontaakin on enemmän. On selvää, että ilman todellista tarvetta jakysyntää ei kylälle kannata ryhtyä luomaan palveluja – ei yksityisen sektorin, eijulkisen sektorin eikä kolmannen sektorinkaan toimesta.- 12 -