Maaseudun palveluaukot ja kolmas sektori - Helsinki.fi

jen tuottaminen. Lappean asukkaiden ikärakenne ja kotona asuvien iäkkäidenvanhusten suuri määrä oli nostanut esiin ajatuksen kylän vanhusten auttamisesta.Kolarin kunnan tarjoaman kotipalvelun ei nähty riittävän, ja kyläläiset halusivattehdä jotain asian korjaamiseksi. Talo talolta oli selvitetty vanhusten olosuhteitaja avun tarvetta, ja kysyntää kyläavustajan palveluille oletettiin olevan riittävästi.Lappean kyläyhdistys ry ja Lappean Loma Oy järjestivät vuosina 1993-94 kyläavustajakokeilun,jossa tarjottiin kylän vanhuksille apua kotiaskareisiin ja asiointiin.Vanhusten palvelujen tarve ei kuitenkaan näkynyt kyläavustajan palvelujenkysynnässä, ja kyläavustaja jouduttiin ajoittain jopa lomauttamaan töiden vähäisyydenvuoksi. Myöskään Kolarin kunta ei juurikaan hyödyntänyt sille tarjottuamahdollisuutta hoitaa esimerkiksi kunnan kotipalveluhenkilökunnan sairas- ja kesälomasijaisuudetyhdessä kyläavustajan kanssa.Kotipalvelua suositummaksi osoittautui Lappean Lomassa vuosina 1993-94järjestetyt vanhusten virkistyspäivät ja neuvolatoiminta. Kylän varttuneelle väelletarjottiin mahdollisuus kokoontua syömään ja saunomaan Lappean Lomaan.Myös seurakunta, terveyskeskus ja kunta olivat toiminnassa mukana siten, ettävuorotellen esimerkiksi terveydenhoitaja tai seurakuntasisar oli mukana kertomassaoman alansa asioista. Koska kiinnostus virkistyspäiviäkin kohtaan hiipuivähitellen, vanhusten palvelujen tuottamisesta luovuttiin.Yksi suurimmista syistä, miksi Lappean kyläyhdistyksen ja Lappean Lomantuottamat vanhusten palvelut otettiin vastaan varsin varauksellisesti, oli varmaankinpalvelun järjestäjän outous. Matkailubisnestä harjoittavan osakeyhtiönei uskottu toimivan pyyteettömästi ja voittoa tavoittelematta. Pienessä kylässäei loppujen lopuksi myöskään ollut riittävästi kysyntää kyläavustajan tarjoamillepalveluille.Vanhusväestön palvelujen kehittämisestä suunniteltiin tervetullutta lisää kyläyhtiöntoimintaan. Henkilökunnan työpanosta olisi voitu käyttää tehokkaastitarpeen mukaan vuoroin kotipalvelussa, vuoroin matkailun oheispalvelujentuottamisessa. Kantavana ajatuksena matkailubisneksen ja vanhustenhuollonyhdistämisessä oli, että kylän oman matkailuyrityksen kautta olisi hankittu rahoitustavanhusten palvelujen järjestämiseen. Vuosien myötä kävi ilmeiseksi, ettämatkailutoimintaan tehdyt investoinnit rasittivat yhtiön taloutta niin, ettei muuntoiminnan rahoittaminen matkailutoiminnan tuloilla ollut mahdollista.Kyläyhtiön toiminnan kannattavuus oli koko sen toiminnan ajan haastavimpiakysymyksiä. Voitolliseen tulokseen yllettiin kahtena vilkkaimpana vuotena1997 ja 1998. Taloutta rasittivat ennen kaikkea suuret rahoituskulut, jotka aiheutuivattehdyistä korjaus- ja uudisrakennushankkeista. Toimintaa käynnistettiin1990-luvun alun kiihkeimpinä vuosina, jolloin lainoista oli maksettava jopa 14prosentin korkoa. Vaikka korkokulut laskivatkin vuosien mittaan selvästi (vuonna- 67 -