Maaseudun palveluaukot ja kolmas sektori - Helsinki.fi

mista. On totta, että vapaaehtoistyötä hyödyntämällä kolmannen sektorin toimijoidenon joissain tehtävissä mahdollista toimia kustannustehokkaammin kuinjulkisen sektorin tai yritysten. Ja on totta, että lähellä ihmisten arkea ja asiakkaitatoimivana kolmannen sektorin palveluratkaisut vastaavat monesti tehokkaammin,ennakoivammin ja kustannuksia palvelujärjestelmässä toisaalla säästäen ihmistentarpeisiin. Nämä ovat kuitenkin niin monitahoisia kysymyksiä, että niistäolisi välttämätöntä käydä laajempaa arvokeskustelua silloin, kun puhutaan kolmannensektorin ja julkisen sektorin yhteistyöstä.KuntakulttuuriVaikka vaihtoehtoiset palvelujen tuottamisen tavat ovatkin yleistyneet Suomessanopeasti viimeisten 10-15 vuoden aikana, on yhteistyöhön, kumppanuuteenja verkostomaiseen toimintaan tottumisessa ja oppimisessa vielä monin paikoinpaljon tehtävää. Niin kuntien viranhaltijoilla ja luottamushenkilöillä kuinkylien asukkaillakin on edelleen usein vaikeuksia hahmottaa ja hallita kumppanuudenhaasteita.Kumppanuutta sekä palvelujen suunnittelua ja toteuttamista lei-maa edelleen vahva virkamiesvetoisuus. ”Aloitevallan” koetaanhyvin usein vielä kuuluvan kunnan viranhaltijoille. Jos kyläläisettoimivat oma-aloitteisesti ja aktiivisesti suunnitellen ja toteuttaenkunnan perinteisesti hoitamiin palveluihin liittyviä hankkeita eikäkunnan viranhaltijoita oteta mukaan työhön riittävän aikaisessa vaiheessa,voi kumppanuuden ilmapiiri tulehtua hyvin nopeasti.Kumppanuuson vaativatoiminnan lajiOn totta, että kylien hankkeiden suunnittelussa tulisi heti alusta alkaen ottaahuomioon esimerkiksi rahoitusratkaisut ja se, miten kyläläisten päätökset sitovatkunnan resursseja. Kuntien toiminta perustuu edustukselliseen demokratiaan elipäätökset resurssien kohdentamisesta tehdään vaaleilla valituissa valtuustoissa.Vaikka kyläläisten suunnittelema toiminta olisi kylän kannalta ja kyläläisten näkökulmastakuinka perusteltua ja tarpeellista tahansa, se on alistettava kunnanpäättäjien käsiteltäväksi, jos sen toteuttamiseen käytetään verovaroja. Näin huolehditaanresurssien jakamisesta kunnan eri alueiden, toimijoiden ja sektoreidenkesken niillä demokraattisilla pelisäännöillä, jotka ovat suomalaisen yhteiskunnantoimivuuden peruspilareita.On myös niin, että varsinkin pienemmissä kunnissa asiat henkilöityvät valitettavanusein. Tämä näkyy käytännössä monin eri tavoin. Asioiden käsittelyneteneminen voi olla kiinni asenteista, asiaa toimittavan henkilön ”maineesta”tai kyläläisten aikaisemmista hankkeista. Asetelmasta tekee vielä haasteellisemmanse, että kylässä aktiivisesti toimivat ihmiset ovat usein aktiivisia myös muualla,kuten kunnallispolitiikassa tai muissa näkyvissä luottamustehtävissä. Monissasaappaissa seisominen voi aiheuttaa epäselviä ja ristiriitaisia tilanteita, joiden- 25 -