Maaseudun palveluaukot ja kolmas sektori - Helsinki.fi
Maaseudun palveluaukot ja kolmas sektori - Helsinki.fi
Maaseudun palveluaukot ja kolmas sektori - Helsinki.fi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
torirajo<strong>ja</strong>. Konkreettisimmin oli esillä erilaisten kotipalvelutehtävien liittäminenosaksi maatalouslomittajien työtä.Vapaakyläsuunnitelmat eivät sinnikkäästä yrittämisestä <strong>ja</strong> lukuisista palavereistahuolimatta johtaneet konkreettisiin toimenpiteisiin. Kävi ilmi, ettei todellistatarvetta <strong>ja</strong> kysyntää olemassa olleiden palvelujen uudistamiselle tai täydentämiselleollut kylässä riittävästi. Myöskään palveluammateissa toimivat henkilöteivät innostuneet lähtemään niin suuriin työnkuvaansa koskeviin muutoksiin,mitä esimerkiksi osuuskunnan työntekijäksi siirtyminen tai lasten hoitopaikan siirtyminenperhepäivähoita<strong>ja</strong>n kotoa kylätalolle olisi tarkoittanut. Työntekijöidensitoutuminen <strong>ja</strong> omakohtainen kiinnostus vapaakyläsuunnitelmia kohtaan oli alunpitäenkin varauksellista ehkä eniten sen vuoksi, että suunnitelmia laativat osuuskunnanpuuhaihmiset, eivät palveluammateissa työskennelleet henkilöt itse.Yksi selvä syy Kimingin vapaakyläsuunnitelmien kariutumiseen oli a<strong>ja</strong>nkohdanhaasteellisuus. Suunnitelmien laatimiseen aikaan elettiin 1990-luvun alkupuolenraskaimpia lamavuosia. Kuntien <strong>ja</strong> valtion talousongelmat pahenivatvuosi vuodelta, eikä halua uusien palvelutuotannon mallien ideoimiseen, saatikokeilemiseen juurikaan ollut. Muutosten pelättiin johtavan toisaalta entistä suurempaanepävarmuuteen kylän palvelujen <strong>ja</strong> työpaikkojen suhteen <strong>ja</strong> toisaaltaentistä suurempaan palvelujen käyttäjien omavastuuseen.Yksi suurista kysymyksistä uudenlaisten palvelujen kehittämisessä maaseutukyliinon palvelujen rahoitus. Jos Kimingillä tehdyt vapaakyläsuunnitelmat olisivatjohtaneet esimerkiksi ostopalvelusopimuksen tekemiseen kylän osuuskunnan<strong>ja</strong> Karstulan kunnan välillä, rahoitus ei olisi ollut toiminnan käynnistämisen <strong>ja</strong><strong>ja</strong>tkuvuuden kynnyskysymys. Ilman kunnan osallistumista palvelujen tuottamisenrahoittaminen muodostuu kylille kuitenkin ylivoimaiseksi, eikä pitkäjänteistäpalvelutuotantoa voida rakentaa esimerkiksi työllistämisvarojen tai projektirahoituksenvaraan. Ilman ulkopuolista rahoitusta palvelujen hinta taas muodostuuniin korkeaksi, ettei kysyntää muodostu riittävästi.Näihin rahoitukseen <strong>ja</strong> palvelujen kysyntään liittyviin ongelmiin perehdyttiinKimingillä käytännössä kyläavusta<strong>ja</strong>toiminnan myötä. Osuuskunta palkkasi useanvuoden aikana useita kyläavustajia. Kokemukset vaihtelivat laidasta toiseen. Niinkauan kun kyläavusta<strong>ja</strong>n palkkaamiseen saatiin työllistämistukea <strong>ja</strong> niin kauan kunkylälle löytyi työllistämistukiehdot täyttäviä työhaluisia työntekijöitä, toiminta<strong>ja</strong>tkui. Palveluista perittävät taksat kyettiin pitämään asiakkaiden näkökulmastariittävän alhaisena, <strong>ja</strong> aktiivisella markkinoinnilla asiakkaita saatiin jotakuinkinriittävästi. Työllistämistukien määräaikaisuus teki toiminnasta kuitenkin lyhytjänteistä,eikä ilman työllistämistukia palkatun kyläavusta<strong>ja</strong>n selvästi kalliimmillepalveluille riittänyt tarpeeksi kysyntää.Selvästi myönteisempiä <strong>ja</strong> pitempiaikaisia kokemuksia palvelujen tarjoamisestaon saatu Purolan kylässä, jossa maanviljelijäpariskunnan 1990-luvun alussaperustamalle monipalveluyritykselle on riittänyt töitä. Yritys toimii edelleen.- 76 -
Change language