HELSINKI – TULEVAISUUDEN KAUPUNKI

Helsingissä asuu 30 henkeä hehtaarilla ja Helsingin seudulla 3. Näinharva asutus merkitsee suurta energiankulutusta henkeä kohti, mitä eivoi pitää maailman ilmastosta vastuuta kannettaessa hyväksyttävänä.Liian harva asutus vaikeuttaa myös lähipalvelujen hengissä pysymistä jasaattaa aiheuttaa vanhusväestön liiallista eristäytymistä ja yksinäisyyttä.Toisaalta lähiöiden tiivistämisrakentaminen saattaa tärvellä lähiön hienonalkuperäisidean. Puolivuosisataa vakiintunut luonto on yleensä parhaimmillaan.Luonto on jo armahtanut ankaran arkkitehtuurin.Valtion tukema aravapohjainen asuntopolitiikka on sitonut sosiaalisestitukea tarvitsevien asuttamisen uudistuotantoon. Tästä on seurannut,että uusille alueille on saattanut keskittyä kohtuuttoman paljon moniongelmaisiaihmisiä. Myös maahanmuuttajat ovat usein yhteiskunnantuen varassa asumisasioissaan. Kun tähän lisätään vielä se tosiasia, ettätoisen maailmansodan jälkeinen elementtitekniikka ei ole aina vastannutodotuksia kestävyyden suhteen, lähiöihin sosiaaliseen ja taloudelliseenterveyteen panostaminen tulee olemaan yhteiskuntapolitiikan suurimpiakysymyksiä.Kaupan keskittyminen yhä suurempiin viihde- ja hypermarketteihin syöosaltaan perinteisten, usein jo rapistuneiden ostoskeskusten kilpailukykyä.Se kulkee käsi kädessä autoistumisen ja väyläinvestointien kanssa.Tulevaisuudessa voisi toivoa, että auton kielteiset ulkoisvaikutuksetmaailman ilmastoon, yhdyskuntarakenteeseen, meluun ja pölyyn voitaisiinsisältää autolla liikkumisen kustannuksiin. Samalla digiajan uudetmahdollisuudet hajauttavat toivottavasti jakelua uudestaan esimerkiksiviihtyisiksi saneerattujen ostarien virtuaalihankintakeskuksiksi ja lähijakelupisteiksi.Tiedon valtateiden pitäisi avata paikallisille virtuaaliostosparatiiseillekaikki maailman kauppapaikat. Dinosaurusten aika onjoskus ohi kaupassakin, lähiöiden onneksi.Suomalaisten lähiöiden erityispiirre on kerrostalojen muita maita suurempiosuus. Liekö tässä kyse myös suomettumisesta, kiellettiinhänomakotitalojen rakentaminen Neuvostoliitossa 1960-luvun alussa ”pikkuporvarillisena”asumismuotona. Pohjois-Korea, DDR ja Suomi loistivatkinpitkään elementtikerrostalojen rakentamisen kärkimaina.Vaikka kerrostalo on monelle paras paikka asua, luonnollinen tasapainovaatii pientalojen osuuden kasvattamista. Kun maasta on pulaa jajoukkoliikennettä pitäisi edistää, ainoa mahdollinen ratkaisu on tiivis28