HELSINKI – TULEVAISUUDEN KAUPUNKI

1 Helsinki läheltä jakaukaaTässä ihmisten maailmassa monet asiat ovat miltä ne näyttävät. Mielikuvatovat keskeisiä ajattelun ja kokemisen välineitä. Väärät mielikuvatmuuttuvat valitettavan hitaasti.Muuttaessani 1980-luvun alussa Washingtoniin asuin aluksi hotellissa.Ensimmäisenä päivänä törmäsin kadulla Suomen Pankin ajoiltani tuttuunranskalaiseen Maailmanpankin ekonomistiin ja kysyin mistä täältäkannattaa etsiä asuntoa? Viipymättä hän vastasi, että Georgetown onainoa asuinalue, jolla on karaktääriä. Sitten hän piti tauon ja jatkoi: ”Itseasiassa se on ainoa koko Yhdysvalloissa”.Asuttuani kolme vuotta Georgetownissa ja katseltuani monia paikkojaUSA:ssa olen samaa mieltä ranskalaisen ystäväni kanssa. Jouduttuanikaupunkisuunnittelutehtäviin olen yrittänyt saada Helsinkiin yhdenvaikka pienenkin alueen, jossa olisi piirteitä Georgetownin karaktääristä.Vaikka monessa asiassa voin katsoa onnistuneeni, tässä asiassa olenainakin toistaiseksi epäonnistunut. Urbaani kaupunkipientalojen alue eivielä istu suomalaisiin suunnittelukonsepteihin. Tulollaan se kuitenkinon.Kun joitakin vuosia sitten olin OECD:n järjestämässä kaupunkipolitiikankonferenssissa, kuulin aamiaisella amerikkalaisen professorinselostavan vaimolleen kokousta: ”Tämä on kummallinen kokous. Täälläpitäisi keskustella kaupungista, mutta ruotsalaiset ja suomalaiset ovatsuuna ja päänä, vaikka noissa maissa ei ole muuta kuin metsää.”Helsingin valmistautuessa vuoden 2000 kulttuurikaupunkivuoteen asiaanvihkiytynyt työryhmä tilasi ruotsalaiselta valokuvauksen professoriltakuvituksen mainosvihkoseen. Mustavalkoisissa kuvissa Helsinki olikaru paikka, jossa ei näkynyt juuri yhtään ihmistä. Venäläistyyppisissäkatukuiluissa näkyi vain vaijerissa keikkuvien lamppujen heikot valokiilat.Kaupunginhallitus päätti olla julkaisematta kirjasta. Kun kutsuintukholmalaisen kollegani viitisentoista vuotta sitten Helsinkiin, hän eihalunnut nähdä muuta kuin Suomenlinnan ja Puu-Käpylän.