HELSINKI – TULEVAISUUDEN KAUPUNKI

Myös modernin metsälähiön juuret ovat kaupunkikielteisyydessä. Sijoittamallatalot harvakseen luontoon saadaan valoa ja terveyttä jokaiseenasuntoon. Katukuilut, torit ja muut julkiset tilat rikotaan kaavoittamallapiste- ja lamellitaloja vinoon ja irti katulinjoista ja korttelirakenteista.Modernistinen kaupunkisuunnittelu halusi jakaa elämän funktioihinja kaupungin vyöhykkeisiin, jotka liittyvät toisiinsa mahtipontisillatie- ja väyläverkoilla. Asuintalo oli lähinnä nukkumiskone. Tämä myösfordismiksi kutsuttu kehitysvaihe ratkoi ongelmia standardisoinnin jasarjatuotannon keinoin. Kertakulutus- ja pikaruokakulttuuri olivat hallitsevana.Tämä kaikki on syvässä ristiriidassa eurooppalaisen urbaaninperinteen kanssa. Juuri kompaktikaupungin vapaus tarjoaa parhaatmahdollisuudet luovuuteen ja yksilölliseen persoonallisuuteen, jotaauktoriteetit tai yhdenmukaistamisen paineet eivät voi saavuttaa ja lannistaa.Kriittinen luova henki, joka on hyvää elämää kohti kehittyvänihmisyyden perusta, on aina ärsyttänyt anarkistisuudessaan hierarkiaantaipuvaisia valtiollisia auktoriteetteja. Kaupungin hajottaminen irrallisiinmetsälähiöihin on omalta osaltaan heikentänyt urbanismin voimaa javähentänyt luovaa kaaosta.Urbaania yhteisöllisyyttä voidaan toki edistää myös suunnittelun keinoin.Vanhoissa kaupunkikulttuureissa kuten Roomassa korttelikohtainenpaikallisuus on paljon vahvempaa kuin Helsingissä. Roomajakautuukin hyvin persoonallisiin kaupunkikyliin omine kokoontumispaikkoineen.Helsingissä torit ja aukeat ovat yleensä liian suuria ja epäviihtyisiä.Ei myöskään kahvilakulttuuri ole levinnyt korttelitasolle. Kun tähänvielä lisätään pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon liittyvä korkea verotus,pienpalveluihin kohdistuva rankka verokiila ja siitä johtuvatkivijalkakauppojen ja -korjaamojen kuolemat, elävälle pienimuotoiselleurbaanille sykkeelle ei ole paljon tilaa täällä pohjolan perukoilla.Kerrostaloasukkaat tuskin tuntevat tai tervehtivät toisiaan. Pienimittakaavainenkaupunkipientalo omalla sisäänkäynnillä kadulta leimataansuunnittelupiireissä helposti matalaksi esikaupunkimaiseksi matoksi,kuten on käynyt mm. arkkitehti Trevor Harrisin hienolle kilpailuvoitolleSörnäisten ja Hermanninrannassa. Urbanismin juuruttamisessa tännemetsien maahan on vielä paljon työtä.Helsinki on aivan viime aikoja lukuunottamatta rakennettu valtio/keisarivetoisestinimenomaan pääkaupungin tarpeiden näkökulmasta.63