HELSINKI – TULEVAISUUDEN KAUPUNKI

kaupunkipientalokonsepti. Oma piha on monelle tärkeä vaikka se olisikuinka pieni kunhan se on yksityisalue. 2-4 -kerroksiset viipaleomakotitalotmahdollistavat lähes yhtä suuret tontti- ja aluetehokkuudet kuinnykyisentyyppiset kerrostalotkin. Suomalaisten pitäisi vain oppia sietämäänlähellä olevia naapureita ja oppimaan asunnon sisäisissä portaissakulkeminen.Joukkoliikenteen solmukohtiin on lähiöissäkin voitava rakentaa urbaanejaperiaatteita noudattaen niin, että syntyy suojaisia toreja ja oleskelutilojaja kunnollisia palvelujen keskittymiä.Helsingin kokoisessa kaupungissa on myös harjoitettava kaupunginsisäistä aluepolitiikkaa. Itä-Helsinkiä on kuormitettu asukkailta voimavarojavaativilla ratkaisuilla, kun taas kulttuurilaitokset, yliopistot jasairaalat sijoittuvat keskimääräistä enemmän länteen. Westend ja Eastendnäyttävät yhä uudestaan uusintavan itsensä asutuksen laajentuessa.Päättäväisillä toimilla, joista Vuosaaren Aurinkolahti on yksi esimerkki,kaupunki voi tasoittaa alueellista kehitystä. Stadian keskeisten koulutuslinjojenja päivystyssairaalan perustaminen Myllypuroon rakennettavaanuuteen keskustaan antaisi uskoa suunnanmuutoksesta Helsinginpolitiikassa. Vuosaaren sataman ja Helsinki-Vantaa lentokentän välinentyöpaikkavyöhykkeen määrätietoinen kehittäminen on sekin Helsinginaluepolitiikan kärkihankkeita.4.5 Laajentuminen SipooseenKustaa Vaasa perusti Helsingin vuonna 1550 Vantaanjoen suulle. Itämerenalueen geopoliittiset muutokset estivät kuitenkin pitkään kaupunginkasvun. Maannouseman seurauksena Vanhankaupunginlahti eiollut myöskään hyvä satamapaikka. Niinpä Kristiina kuningatar siirsinoin 500 hengen kylän uuteen paikkaan Vironniemelle eli Kruununhakaanja Katajanokalle. Kaupungin väkiluku kohosi noin 1 000 henkeenvuonna 1700. Vasta Suomenlinnan rakentaminen 1700-luvun puolivälissäkäynnisti Helsingin kasvun. Pääkaupungiksi tulon ja teollistumisenmyötä väkiluku tavoitti 100 000 rajan vuonna 1907 ja puolenmiljoonanrajan vuonna 1966.29