Akti 1/2010 - Arkistolaitos

akti 1/2010 akti 1/201014 15Onko Inkerinhistoria osaSuomenhistoriaa?Tammikuun 15. päivänä 2010 tuli kuluneeksi 65vuotta siitä, kun Liittoutuneiden Valvontakomissiontoteuttaman inkeriläisen siirtoväen palautusoperaationviimeinen juna ylitti Suomen rajan.Palautukset toteutettiin 5. joulukuuta 1944ja 15. tammikuuta 1945 välisenä aikana.Jatkosodan aikana toista vuotta kestäneissä väestönsiirroissamaahamme saapui noin 64 000 inkeriläissiviiliä. Heistä 80prosenttia oli naisia ja alle 15-vuotiaita lapsia.Neuvostoliittoon palautettiin noin 55 000 henkeä. Heidät pakkosiirrettiin,käytännössä karkotettiin, Pietarin ja Moskovan välissäsijaitseviin maakuntiin ilman muutto-oikeutta entisille asuinsijoilleen.Sen varmistivat sisäasiainministeriön salaiset asetukset.Neuvostohallitus kiitti Valvontakomission nimissä Suomen valtiojohtoaonnistuneista toimista.Kotiin karkotettavaksi-tutkimushankkeentuloksena Kansallisarkistossaon myösesillä näyttely Inkeri1860-luvulta nykypäivään.Ensimmäisiä muutoksia rajoituksiin tuli 1960-luvulla. Virkavallanheille esittämä arvon palautus Venäjän suomalaisina ajoittui vuoteen1993 ja jäi kuolleeksi kirjaimeksi. Kaikki eivät kuitenkaanpalanneet. Arviolta joka seitsemäs Suomeen sodan aikana saapuneistajäi maahan, ja noin puolet heistä pakeni salaa Ruotsiin.Yksittäisiä henkilöitä palautettiin Suomesta vielä kymmenen vuodenajan.Miksi inkeriläisiä siirrettiin?Mitkä olivat Suomen päättäjien sodanaikaisten väestönsiirtojenmotiivit? On yhä pohtimisen arvoista, miksi välirauhansopimuksenlaatinut Suomen valtiojohto otti inkeriläiset siinä huomioon?On myös syytä miettiä, oliko väestönsiirroilla ja palautuksilla keskinäisiäsyy- ja seurausyhteyksiä. Samalla voidaan kysyä, mikämerkitys sodanaikaisilla asioilla on tämän päivän Suomessa jaSuomelle, suomalaisuudelle ylipäänsä sekä inkerinsuomalaistenitsetunnolle erityisesti.Siirtoväen oikeuksia rajoitettiinInkeriläisen siirtoväen oikeudellinen asema Suomessa oli monessasuhteessa järjestämättä 1950-luvulle tultaessa. Heidän oikeutensaomistaa kiinteistöjä, saada virkoja ja toimia sekä harjoittaaliiketoimintaa oli joko rajoitettu tai he olivat kokonaan vailla sitä.Heidän oli vaikea päästä osalliseksi avustuksista, joita kunnat javaltio jakoivat ammattioppilaitoksissa opiskeleville.Siirtoväeltä puuttui tärkeä seikka – vapaus muuttaa Suomestamuualle kuin Neuvostoliittoon. Neuvostoviranomaiset eivät myöntäneetheille ulkomaanpasseja. Heidän antamansa apu rajoittuivain siirtoväen saamiseen rajan yli.Suomen kansalaisuutta sai odottaaSiirtoväen oikeudellinen asema kävi entistä ongelmallisemmaksi,kun otetaan huomioon inkerinsuomalaisten ja Suomen kansalaistenväliset avioliitot ja perheisiin syntyneet lapset. He saivatSuomen kansalaisuuden, kun Neuvostoliiton kansalaisena ollutperheenpää sai sen. Inkeriläisnaisten avioituessa suomalaistenHeidi Mustajokimiesten kanssa nämä saivat Suomen kansalaisuuden jo vuodesta1945.Epäselvyydet ja pulmat Inkerin siirtoväen asiassa lisääntyivät vuosienkuluessa. Inkeriläinen siirtoväki ei voinut vapautua neuvostokansalaisuudesta,mikä esti heitä saamasta Suomen kansalaisoikeuksia.Tämä puolestaan synnytti siirtoväessä pelkoja, että heidätvoidaan luovuttaa Neuvostoliittoon.Siirtoväen palautusten jälkeisten kymmenen vuoden aikana Suomenkansalaisiksi hyväksyttiin yhteensä 49 henkeä. Viimeiset saivatkansalaisuuden 1970-luvun alussa.Erikoistutkija Toivo Flink.Projekti on päättynyt– eläköön projekti!Kolmeksi vuodeksi mitoitettu Kotiin karkotettavaksi-tutkimushankkeeni alkoi vuonna 2007 hiemansekavissa tunnelmissa. Minun piti selvitelläinkeriläisten palautusten taustoja, syitä ja niidenseurauksia Välirauhan jälkeen vuonna 1944.Päällisin puolin kaikki oli kunnossa. Rahoitus oli turvattukoko tutkimusajaksi. Tutkimusympäristöni oli paras mahdollinen.Sain Siltavuoren yksiköstä oman työhuoneen ja tietoyhteydet.Minut otettiin kirjoille arkistoon, mikä tarjosi vapaudenkäyttää koko arkistolaitoksen suomia mahdollisuuksia.Lisäksi sain oikeuden liikkua itsenäisesti makasiineissa jahakea aineistoa.Eikä siinä kaikki. Te hyväksyitte minut työyhteisöönne. Te oletteantaneet työlleni arvoa. En enempää voinut toivoa.Matti TiisanojaYhteinen historia ei näy oppikirjoissaAutonomianaikaisen Inkerin ja Pietarin suomalaisten historiaa onvoitu perustellusti pitää osana Suomen historiaa jo kymmenenvuoden ajan. Uusin tutkimukseni on antanut mahdollisuuden siirtäätätä yhteenkuuluvuuden rajaa jatkosodan jälkeiseen aikaan.Seuraavaksi voimmekin kysyä: jos ja kun inkerinsuomalaisten historiaon näin pitkältä ajalta osa Suomen historiaa, miksi sitä ei oletietoa koulujen historian oppikirjoissa?teksti: Toivo Flink, erikoistutkija, SiirtolaisuusinstituuttiTuntematon matkaSyy oli itsessäni. Tiesin mihin minun tuli pyrkiä, silti itse matkaoli täysin tuntematon. Työni alkaessa en tajunnut kuinkakivinen tie minua odotti. On huvittavaa muistella kuinka kolmenensimmäisen työviikon jälkeen purin kotona vaimollenisydänsurujani tähän tapaan: ”On kulunut kokonaista kolmeviikkoa, enkä ole saanut aikaan vielä yhtään mitään.”Onnekseni kolmen vuoden päätyttyä minun ei tarvinnut jäädäalkuaikojen tunnelmiin. SKS julkaisi tutkimukseni tuloksenakirjan. Se on ilmestynyt Historiallisten tutkimusten ja Arkistolaitoksentutkimussarjassa. Huomasin tämän vasta saatuanikirjan käsiini. Havainto lämmitti mieltäni. Näen tässä merkinsiitä, että olen kuluneen kolmen vuoden aikana oikeasti ollutKansallisarkiston tutkijana, vaikka rahoituksen myönsikinSuomen Akatemia.Tiedostan nyt erityisen selkeästi, että ilman Kansallisarkistonja pääjohtaja Jussi Nuortevan tukea olisi projektini jäänyt toteutumatta.Tämä ei ole mikään korulause.Työ jatkuuSilti ende gut, alles gut. Tutkimukseni valmistumisen myötäolen saanut entistä useamman henkilön ja tahon ymmärtämystäpäättyneen tutkimukseni jatkamisen tärkeydestä. Janiin siinä kävi, että saan seuraavaksi paneutua viime sotiaedeltäneen kauden selvittelyyn. Uuden projektini yleisotsikkoon: Vieraassa veneessä. Inkerinsuomalaisen sivistyneistönnousu ja tuho Neuvostoliitossa 1920–1930-luvuilla.Kokonaisuus on paljon laajempi, kuin mitä otsikko kertoo.Siihen liittyy heimoaatteen vaikutuksen selvittely inkerinsuomalaistenelämään Neuvostoliitossa ja Inkerin pakolaistentoimintaan Suomessa. Kansallisarkisto on pääasiallinen tutkimuspaikkani.Tulen arkistoon iloisin mielin.teksti: Toivo Flink, erikoistutkija, Siirtolaisuusinstituutti