KOULII-hanke, loppuraportti - InnoOmnia.fi

KOULII -hankeKoulutuksen Innovaatio & Integraatio 2010-2013Omnian julkausuja C 13ISBN:978-952-5745-13-9 (nid.)ISBN:978-952-5745-14-6 (pdf)Toimitus:Kirjoittajat:Julkaisija:Rahoittaja:Briitta HiitolaUlla-Maija Arminen, Hannele Heikkinen-Hellsten, Auli Hietanen,Briitta Hiitola, Tarja Ikonen, Petra Joulio, Hannu Kallio, Eva Kauhanen,Kyllikki Kupari, Nina Lahtinen,Virpi Lund, Henry Lybäck, Kaija Pesso,Sari Sarlio-Siintola, Hannamari Talasma,Sirpa Vattulainen, Riitta VihunenEspoon seudun koulutuskuntayhtymä OmniaEuroopan sosiaalirahasto (ESR)Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY)Painopaikkaja taitto: Multiprint, Vantaa, 20131

KUVAILULEHTIJulkaisija: Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia, tammikuu 2013Toimittanut:Kirjoittajat:Kuvat:Briitta HiitolaUlla-Maija Arminen, Hannele Heikkinen-Hellsten, Auli Hietanen, Briitta Hiitola,Tarja Ikonen, Petra Joulio, Hannu Kallio, Eva Kauhanen, Kyllikki Kupari, Nina Lahtinen,Virpi Lund, Henry Lybäck, Kaija Pesso, Sari Sarlio-Siintola, Hannamari Talasma,Sirpa Vattulainen, Riitta VihunenhanketoimijatJulkaisun nimi: Koulutuksen innovaatiot ja integraatiot Koulii -hankkeessaTiivistelmäKoulutuksen Innovaatio & Integraatio-hanke, KOULII, oli Espoon seudun koulutusyhtymäOmnian ja Laurea-ammattikorkeakoulun yhteisprojekti. Hankkeessa edistettiin ammatillisentoisen asteen ja ammattikorkeakoulun yhteistyötä ja osaamista metropolialueen innovaatiojärjestelmänkehittämiseen Espoon alueella. Opetushenkilöstön osaamisen kehittäminen oliavaintekijä koulutusorganisaatioiden palveluinnovaatioita painottavassa aluekehitystyössä.Koulutusasteiden yhteistyö innovaatiotoiminnassa ja aluekehitystyössä on ollut satunnaista,jonka vuoksi opetushenkilöstön yhteistoiminta nähtiin projektissa keskeisenä asteiden integraatiotaedistävänä tekijänä. Projektin yhtenä tuloksena syntyi toimintamalli toisen asteen jaammattikorkeakoulun yhteistyölle, joka mahdollistaa yhteiset opinnot, kehittämishankkeet jahelpottaa opinpolkua ammatillisen toisen asteen opinnoista ammattikorkeakouluopintoihin.Projektissa kehitetiin opetushenkilöstön t&k&i-osaamista erityisesti palvelumuotoilun konseptiahyödyntäen. Palvelumuotoilulla tarkoitetaan palvelukokemuksen käyttäjälähtöistäsuunnittelua niin, että palvelu vastaa käyttäjien tarpeita ja palvelun tarjoajan liiketoiminnallisiatavoitteita. KOULII -hankkeessa palvelujen innovointi kohdistui Espoon Suurpeltoon, jonkarakentamisessa tavoitellaan viihtyisyyttä, ekologisuutta sekä työn, perheen ja vapaa-ajanyhdistämistä. Suurpelto toimi LivingLab-ympäristönä, jossa opettajat, opiskelijat ja alueentoimijat kehittivät ja kokeilivat elämäntapaan ja -tilanteeseen sopivia palveluja ja tuotteitavuorovaikutuksessa käyttäjien kanssa.KOULII on parantanut ammatillisen toisen asteen ja ammattikorkeakoulun yhteistyötä, innovaatio-osaamistaja aluekehitystyön laatua. Projekti on tuettu alueellista innovaatiojärjestelmääedistämällä toimijoiden välistä verkostoitumista ja yhteistyötä. Opettajien ja opiskelijoidenosaamista on kehitetty vastaamaan paremmin asiakkaiden ja työelämän tarpeita.Projektissa tuotettiin tutkimustietoa, jota voidaan hyödyntää koulutuksen kehittämisessäpaikallisella ja kansallisella tasolla.www.koulii.fiAvainsanat:Kokonaissivumäärä:68Kieli:Jakelu:Raporttia voitiedustella:ammatillinen koulutus, pedagoginen kehittäminen, asteiden välinen yhteistyö,innovaatiot, intergaatio, palvelumuotoilu, käyttäjälähtöisyyssuomiwww.omnia.fi ja www.koulii.fiProjektiassistentti Helena Kämäräinen (helena.kamarainen@omnia.fi)Sarjan nimi janumero: Omnian julkaisuja C 134

SISÄLLYSEsipuhe......................................................................................................................... 6Valokuvaus pedagogisena välineenä KOULII -hankkeessa .............................................. 7Pedagogisia menetelmiä, välineitä ja kokeiluja Parasta arkea pilotissa.......................... 19Kohti vihreää keidasta................................................................................................. 26Omnian aikuisopiston hotelli-, ravintola- ja cateringalan opiskelijat Suurpellossa.......... 29Vihreä keidas-pilotti kehitti pedagogisen toimintamallin asteiden välisestäyhteistyöstä................................................................................................................. 38Laurean ja Omnian opiskelijoiden kuvailua oppimisestaan SuurpellonLiving Lab ympäristössä............................................................................................... 42Urbaani lavaviljely – yhteisöllistä ja verkostotoimintaa................................................. 47Opiskelijaosuuskunnasta pedagogisen osuuskuntamallin rakentamiseen ...................... 56Palvelukoordinaattori.................................................................................................. 655

EsipuheBriitta HiitolaInnovaatiossa on kyse ideasta, käytännöstä tai tuotteesta, jonkayksilö tai yhteisö kokee uutuudeksi, hyödylliseksi ja se saariittävän laajan käytön. Koulutusinnovaatiot tarkoittavat useinuusien tietoteknisten sovellutusten hyödyntämistä ja mukaanottamista koulutukseen ja opetukseen. Oppimisympäristöt jaopetusmenetelmät ovat jatkuvassa uudistumisprosessissa välineiden,laitteiden ja ohjelmien sekä sovellutusten kehittyessä.Integraatio puolestaan yhdistää ja yhdentää kaksi tai useammanasian, tekijän tai toiminnon yhdeksi kokonaisuudeksi.Integraationkäsite koulutuksessa ja kasvatuksessa puolestaanliitetään yleensä erityisopetuksen ja -kasvatuksen järjestämistapaan,jossa erilaisia oppilaita yhdistetään keskenään toiminnallisiksija pedagogisiksi ryhmiksi. Integraation käsite voidaanorganisaatiotasolla ymmärtää myös horisontaalisesti, jolloinkaksi erilaista toiminta-alaa yhdistetään, tai vertikaalisesti, jolloinsaman alan toimijat yhdistävät voimavaransa tuottaakseenparempaa osaamista.Koulutuksen innovaation ja integraatio - Koulii oli Espoonseudun koulutuskuntayhtymä Omnian ja Laurea-ammattikorkeakoulunyhteinen kehittämishanke. Hanke toteutui vuosina2010-2012 ja sen rahoitti Euroopan Sosiaalirahasto ja UudenmaanELY -keskus. Hankeen avulla haluttiin edistää ammatillisentoisen asteen ja ammattikorkeakoulun yhteistyötä ja koulutusorganisaatioidenaluekehitystyöosaamista. Valtakunnallisetinnovaatio - ja koulutuspoliittiset linjaukset toimivat hankkeenlähtökohtina. Hankkeen käytännön toteutuksessa ja tutkimuksessahyödynnettiin käyttäjälähtöistä tutkimus -,kehittämis - jainnovaatiotoiminnan mallia, joka korostaa yksittäisten henkilöiden,yritysten, käyttäjäyhteisöjen sekä julkisten toimijoidenmerkitystä tiedon ja osaamisen tuottajina. Hankkeen totutukseenliittyi prosessimainen arviointitutkimus ja yhtenä hankkeentuloksena syntyi toimintamalli toisen asteen ja ammattikorkeakoulunyhteistyölle ja tulevaisuuden kehitystyön pohjaksi(Juujärvi & Pesso 2012).Hankkeen tavoite oli kehittää molempien oppilaitosten opettajieninnovaatio-osaamista. Tämän tueksi opettajat saivat perehtyäpalvelumuotoilun prosessiin, työtapoihin ja -menetelmiin.Yhteisenä toimintaympäristönä ja kehittämiskohteena toimiSuurpellon asuinalue Espoossa. Suurpellon alue oli jatkuvastimuuttuvana ja kehittyvänä Living Lab -ympäristönä haasteellinentoimintaympäristö, mutta se mahdollisti käyttäjälähtöistenpalvelujen kehittämisen ja kokeilemisen. Hankehakemuksen(2010) mukaan integraation edistämiseksi toimintamuodoiksiajateltiin oppilaitosten yhteisiä opintoja, kehittämishankkeitaja oppimispolun kehittämistä ammatillisen toisen asteen opinnoistaammattikorkeakouluopintoihin.Hankkeen toiminnan ja kehittämistyön lähtökohtana oli oppilaitostenopettajien yhteistoiminnallisuus, joka konkretisoituipilottiryhmissä. Pilotit muodostuivat molempien oppilaitostenopettajista ja pilotin kehittämiskohde valikoitui hankkeeseenosallistuneiden opettajien mielenkiinnon mukaisesti. Hankkeessasyntyi yhteensä seitsämän pilottiryhmää. Pilottien syntyminen,verkostoituminen ja käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnankehittelytyö on raportoitu hankkeen aikaisemmissajulkaisuissa (Juujärvi 2012, Juujärvi & Pesso 2012). Tähän julkaisuunon koottu pilottien pedagogisia kokeiluita hankkeenajalta. Mukana on esimerkkejä yhteisopetuksen toteutuksista,palvelumuotoilun menetelmien hyödyntämisestä opetuksessa,opintoihin liittyvistä toiminnallisista hakkeista Suurpellossa,yhteisesti kehitetty pedagogisen toiminnan soveltamismalli,opiskelijoiden ja opettajien mielipiteistä ja kokemuksia pedagogisestatoiminnasta Living Lab ympäristössä, oppilaitosten yhteisestäopiskelija osuuskunnasta, yhteisöllisyyden ja verkostojenkehittämisestä sekä palvelukoordinaattorin merkityksestä.LähteetHankehakemus Koulii. 30.6.2010.Juujärvi, S. 2012. Saappaat Suurpellon savessa. Koulii -hankeenväliraportti. Helsinki: Edita Prima Oy.Juujärvi, S. & Pesso, K. 2012. Ihmiset tehevät Suurpellon. Koulii-hankeen arviointitutkimus. Helsinki: Edita Prima Oy.6

Valokuvaus pedagogisena välineenäKOULII – hankkeessaUlla-Maija Arminen ja Virpi Lund”Täs on se kaukoputki”Tarkoituksesta ja kysymyksenasettelustaKOULII -hankkeen yhtenä tarkoituksena oli saada aikaan toimintamallioppilaitosten väliselle yhteistyölle, joka mahdollistaayhteiset opinnot, kehittämishankkeet ja oppimispolun ammatillisentoisen asteen opinnoista ammattikorkeakouluopintoihin.Tarkoituksena oli toteuttaa oppilaitosten opettajien ja oppilaidenkanssa yhdessä opetuskokeiluja. Opintojaksoiksi näissäopetuskokeilussa valikoituivat kuvallinen ilmaisu sekä varhaiskasvatusja toteuttajajoukoksi sosionomiopiskelijat ja lähihoitajaopiskelijat.Menetelmäksi valittiin valokuvaaminen lasten,nuorten ja aikuisten asukkaiden kanssa (ESR ProjektihakemusKOULII -hankkeelle, 2010).Valokuvausprojektit toteutti KOULII -hankkeen Parasta arkea-pilotti ja tarkoituksena oli tallentaa uuden rakenteilla olevanEspoon Suurpellon asuinalueen historiaa, monimuotoisuutta,vuodenaikoja ja rakentamista eri-ikäisten ihmisten silmin.Asuinalueen valokuvaamisen avulla haluttiin saada selville ajatuksiarakenteilla olevasta asuinalueesta. Tavoitteena oli kuullakuvaajien mielipiteitä luonnosta, taloista, liikenteestä, leikkipaikoistaja rakennustyömaasta. Kuvaajien ajatuksia kirjattiin ylösmm. sadutuksen avulla sekä havainnoimalla ja valokuvaamallakuvaamiskertoja.Ennen valokuvausprojektin aloittamista ilmeni monia kysymyksiäesim. miten oppilaitosten opettajien yhteissuunnittelu jalukujärjestysten tekeminen onnistuu. Toisena kysymyksenä olise, miten eri koulutusasteilla ja opintovaiheissa olevien opiskelijoidenyleiset, yhteiset ja omat oppimistavoitteet toteutuisivat.Kolmanneksi kysyttiin, miten saadaan asiakkaiden mielipide jaosallisuus esiin, miten se viitoittaa opintojen tavoitteita sekämitä uutta yhteinen hanketoteutus tuo. Ajatuksena oli myössaada tietoa kentän yhteistyökumppaneista, asiakkaiden tarpeista,onko tällainen toiminta hyödyllistä ja sitouttaako tämäntyyppinen toiminta oppilaita. Viimeisenä kysymyksenä oli op-7

pilaitosten opinto-ohjaajien yhteistyö opintojen jatkumon jahyväksi lukemisen mahdollistamiseksi.Suurpelto lapsen silmin – ValokuvausprojektintoteutusUlla-Maija Arminen ja Virpi LundEnsimmäiseksi käytännön yhteistyöksi valittiin lasten kanssatoteutettava valokuvausprojekti. Tässä opetuskokeilussa tarkoituksenaoli toteuttaa käytännössä eriasteisten oppilaitostenopettajien ja oppilaiden yhteistyöprojekti (Laurea ja Omnia).Opintojaksoiksi valittiin varhaiskasvatus ja kuvallinen ilmaisu.Yhteisinä tavoitteina oli antaa lapsille mahdollisuus ilmaistanäkemyksensä Suurpellon asuinalueen rakentamisesta, oppiasaduttamista, valokuvaamista ja lasten osallisuutta. Tavoitteinasosionomiopiskelijoiden opinnoissa oli toiminnan alkusuunnittelusekä teorian ja käytännön vuoropuhelu. Lisäksi tavoitteenaoli tulevan työelämäkumppanuuden syventäminen tuntemallatoisen asteen opiskelijoiden opintopolkua. Tavoitteetlähihoitajaopiskelijoiden opinnoissa oli ymmärtää ja tutustuaammattikorkeakoulun opiskelutapaan sekä huomata omanoppimispolun toteuttamisen mahdollisuudet jatko-opinnoissaammattikorkeaopinnoissa. Molempien oppilaitosten opiskelijoidentavoitteina oli yhteisesti suunnitella, toteuttaa ja arvioidavalokuvausprojekti lasten kanssa (Laurea Opetussuunnitelma2009, Omnia opetussuunnitelma 2009).Oppilaitosten opettajat suunnittelivat lukujärjestykset yhteensopiviksijoulukuussa 2010, ja varsinainen sisällöllinen yhteistyöaloitettiin tammikuussa 2011, jolloin suunniteltiin tarkempiaikataulu ja työnjako. Sosionomiopiskelijoita oli 7, lähihoitajaopiskelijoitaoli 19 ja opettajia oli 3. Sosionomiopiskelijat olivatkutsuneet mukaan heille tuttuja lapsia 7. Opettajista 2 olikasvatustieteellisten aineiden opettajia ja 1 kuvaamataidonopettaja. Opiskelijoiden ryhmät muodostuivat yhdestä sosionomi-opiskelijastasekä 3 lähihoitajaopiskelijasta. Ryhmissä18.1.2011 opiskelijat ryhmäytyivät ja suunnittelivat tulevaavalokuvausprojektin retkipäivää Suurpellon asuinalueelle sekäsen jälkeen pidettävää lasten taidepajatyöskentelyä.Valokuvausprojektin retkipäivä toteutui Suurpellon alueella5.2.2011. Mukana olivat 25 opiskelijaa, 7 lasta ja 1 opettaja.Lapset olivat 2–11 -vuotiaita, opiskelijoille tuttuja, mutta keskenääntoisilleen vieraita lapsia. Lasten annettiin tutustua toisiinsarauhassa leikkien päiväkodin piha-alueella ennen varsinaistaretkeä. Tutustumisleikkien jälkeen opiskelijat jakaantuivat sovittuihinpienryhmiin, siirtyivät päiväkodin pihalta asuinalueellelasten kanssa ja varsinainen valokuvaaminen alkoi. Pienryhmätkoostuivat nyt 4 opiskelijasta ja 1 lapsesta. Opiskelijoista 2 ohjeistilasta valokuvaukseen ja keskittyi lasten ajatusten kuuntelemiseenja kirjaamiseen ja 2 opiskelijaa dokumentoi eli otti valokuviaheidän toiminnastaan. Lapset johdattelivat pienryhmääeteenpäin ja toiminta eteni lapsen ehdoilla. Lapset eivät liikkuneetlaajalle alueelle, vaan löysivät kiinnostuksen kohteensalähimaastosta. Pienryhmät hajaantuivat pikku hiljaa toisistaan.Osa lähti luontoon, osa kiinnostui rakennustyömaasta ja osahalusi pysytellä päiväkodin lähellä. Lapset tutustuivat kaivinkoneisiinja muihin rakennustyömaakoneisiin sekä lumikasoihinja kokeilivat mäenlaskua. Työmaakuopat, montut, lätäköt sekävesileikit kiinnostivat lapsia. Myös lasten pihatelineet olivatKaikki paikalla, valokuvausretki voi alkaa8

kuvauskohteena. Opiskelijat ottivat valokuvia lapsista heidäntoiveidensa mukaisesti ja esittelivät kameroitaan ja juttelivatlasten kanssa sekä kannustivat lapsia itsenäiseen valokuvaamiseen.Pikku hiljaa lapset alkoivat ottaa kuvia ja opiskelijatauttoivat lapsia kuvaamisessa. Suosituimpia valokuvakohteitaolivat kuvat työmaakoneista, vesielementit ja lumi sekä toisetlapset. Lapset viihtyivät ja uppoutuivat uuden asuinalueen kuvaamiseen.Lasten ottamia kuvia kertyi kaiken kaikkiaan 250.Opiskelijoiden ottamia kuvia kertyi noin 300.Lapsen näkökulma”Näin kamera toimii””Traktorilla tehdään töitä”Valokuvaaminenvaatii keskittymistä9

”Kesällä siellä paistaa aurinko. Kesällä voisi pelata jalkapalloa.”Valokuvanäyttely ”Suurpelto lapsen silmin” 8.3.2011 Pitkiä Pellavia!-tapahtumassaaikana ja se herätti mielenkiintoa ja sai myönteistä palautettakävijöiltä. Tämän jälkeen näyttely siirtyi hankkeessa mukana olleisiinoppilaitoksiin.Suurpelto lapsen silmin -valokuvausprojektista valmistettiinartikkeli Lahden ”Innovations for Competence Management”-konferenssiin 19.-20.5.2011 ja projekti esiteltiin siellä Innovatiivisetkoulutusorganisaatiot -työpajassa käytännön kehittämistyönä.Tulosten sovellettavuusTaidepajatyöskentelyä retken jälkeen.toiminnan valokuvin. Lapset työskentelivät erittäin keskittyneestija lopputuotoksena oli isoja ja värikkäitä valokuvakollaaseja.Saduttaminen tapahtui rauhallisesti toisessa huoneessa.Valokuvausprojektin purku- ja arviointitilaisuus pidettiin 16.2.2011 opiskelijoiden ja opettajien kesken. Valokuvausprojektikäytiin läpi osissa ja opiskelijat saivat ilmaista mielipiteensäja kehittämisehdotuksensa projektista. Opiskelijat toivat esillemielipiteensä, kehittämistoiveensa ja onnistumisen kokemuksensayhteisestä uudentyyppisestä työskentelystä. Lisäksi opiskelijoiltakerättiin kirjallinen itsearviointi, joka oli tehty KOULII-hankkeen opetus- ja tapahtumakokeiluja varten.Opettajat jatkoivat valokuvien työstämistä valitsemalla valokuvanäyttelyyntulevat valokuvat, painattamalla ne mainostoimistossa,kehystämällä kuvat sekä pystyttämällä näyttelyn.Yhteisen työskentelyn lopputulos huipentui 8.3.2011 pidettyynvalokuvanäyttelyyn ”Suurpelto lapsen silmin”. Näyttely pidettiinMaakirjan päiväkodissa ”Pitkiä Pellavia!” -tapahtumanyhteydessä. Näyttelyssä kävi noin 250 vierasta kahden tunninYhteisten työelämähankkeiden toteuttaminen on mahdollista.Opiskelijat olivat innostuneita ja kiinnostuneita työskentelemäänkeskenään. Projektin aikana opiskelijat huomasivat, ettäopinnoissa on yhteneväisyyksiä sekä eroja; ammattikorkeakouluopiskeluon itsenäisempää ja työelämälähtöistä sekä tieteellisiintutkimuksiin ja teoriakytkentöihin perustuvaa. Toisenasteen opinnot ovat opettajalähtöisempiä ja käytännön työelämäänvalmentavia ja toiminnallisempia. Huomioitavaa oli se,että projektin toteutuksessa opiskelijat olivat valmiita ottamaanomat vastuualueensa suunnitelmien mukaisesti. Osa toisen asteenopiskelijoista kiinnostui jatko-opinnoista ammattikorkeakoulussa.(KOULII -hankeraportti, 2011).Oppimistulokset olivat sidoksissa opiskelijan motivaatioon jasitoutuneisuuteen. Tämän tyyppinen opiskelu vaatii tiimityötaitoja,jotta työskentely vieraiden opettajien ja opiskelijoidenkanssa sujuisi. Lisäksi opettajien tuki ja ohjaus nousi opiskelijoidenarvioinnissa tärkeäksi. Teorian ymmärtäminen esim. lasteneri ikä- ja kehitysvaiheiden ominaisuuksista oli pohja toiminnansuunnittelulle ja toteutukselle. Työmenetelmien opetusta yhteisestikaivattiin enemmän esim. kameroiden käytöstä ja ohjeistuksestakohderyhmälle. Toiminnallisten menetelmien käyttökuten sadutus, valokuvaus ja taidepajatyöskentely soveltuvatopiskelijoille koulutusasteesta riippumatta (KOULII -hankeraportti,2011).11

Opettajien sitoutuminen yhteistoimintaan ja ajallisten resurssienmahdollistaminen ovat edellytyksiä toiminnan onnistumiselle,samoin kuin riittävä määrä opettajia suhteessa opiskelijoihin.Joustavuutta tarvitaan, koska etukäteen on vaikea tietääopintojaksoille osallistuvien tarkkaa määrää. Jotta opiskelijathyötyisivät suoritetuista opintokokonaisuuksista jatkossa tuleeoppilaitosten opinto-ohjaajien sopia yhteistyössä aiemmin hankitunosaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta (Haltia &Jaakkola, 2009).Asiakkaiden tarpeista saatua tietoa hyödynnetään myöhemminvalokuvanäyttelyn kierrättämisellä eri paikoissa sekä alueenpäiväkodin lasten mukaan ottamisella tuleviin projekteihin jamahdollisesti valokuvaamisen laajentamisella eri ikä- ja asukasryhmiineri vuodenaikoina sekä valokuvaamisen lisäkoulutuksella.Mielenkiintoista on tallentaa alueen rakentamisen erivaiheita ja historiaa valokuvaamisen avulla.Puheenvuoro ihmiselle - Suurpelto asukkaansilminVirpi LundParasta Arkea -pilotin toinen valokuvausprojekti toteutettiinloppuvuodesta 2011 ja alkuvuodesta 2012. Ensivalmistelutteki Laurean kuvallisen ilmaisun lehtori loka-joulukuussa 2011ja niihin kuului lukujärjestyksen laadinta, luokkien varaus, vapaaehtoistenasukasvalokuvaajien rekrytointi ja lämpimien iltaisinavoinna olevien kokoontumistilojen kartoitus Suurpellonalueelta, kameroiden, muistitikkujen ja muiden tarvikkeidenvalmistelu, yhteistyökumppanin mukaan kutsuminen, joka tässätapauksessa oli Helinä Rautavaara -museon museonjohtajaMaria Koskijoki sekä opas Elina Mäkilä, yhteistyöstä sopiminenOmnian mediaharjoittelija Jarno Paavolan kanssa sekä suunnitteluLaurean yliopettaja Soile Juujärven kanssa. VapaaehtoisiaSuurpellon asukkaita kuvaajiksi oltiin etsitty lehti-ilmoitusten jamainosten avulla sekä erilaisten tapahtumien yhteydessä. Vapaaehtoisiakuvaajia löytyikin 14 Suurpellon alueelta. Osallistuasaivat myös ne, jotka vasta suunnittelivat muuttoa alueelle.Laurea-ammattikorkeakoulun 28 toisen vuoden sosionomiopiskelijaaaloittivat kuvallisen ilmaisun Voimaannuttava Ilmaisu-opintojakson 11.1. 2012, jolloin Helinä Rautavaara -museonasiantuntijat kertoivat opiskelijoille osallisuutta lisäävistävalokuvaamismahdollisuuksista, yhteisöllisistä työpajoista jatekemistään valokuvausprojekteista. Heille esiteltiin Photovoice-menetelmääkäytännön esimerkkien ja harjoitusten avulla.Opiskelijoille kerrottiin tulevan valokuvausprojektin ohjeistus jatehtäväksianto. He tuottivat tapaamisen aikana yhdessä tehtävänsäkysymyksen asettelun sekä toimintamallit asiakkaiden tapaamiseen.Lisäksi kerrottiin kamerankäytön mahdollisuuksista,tallennusohjeita, aikataulut, käytettävissä olevista resursseistaHeini Pitkänen: ”Urbaani kerrostalosaunamme, jonka ikkunanäkymäherättää vieraissa monenlaisia reaktioita ja joko ihastuttaa taivihastuttaa. Asukkaat pitävät siitä hyvin paljon.”Tuomo Rantanen: Usko tulevaan12

”Puheenvuoro ihmiselle – Suurpelto asukkaan silmin” -näyttelyn avajaiset olivat 8.3.2012 Pitkiä Pellavia!-tapahtumassa Suurpellon Infopaviljongissa.valokuvata, missä he tapaisivat ja katselisivat otoksiaan, kerrattiinkamerankäytön lisävinkkejä ja painotettiin valokuvienjulkaisuluvan allekirjoittamista. Tässä tapaamisessa suunniteltiinmyös ryhmätapaamisten järjestelyistä (näihin pyrittäisiin),sovittiin väritulostamisesta, annettiin ohjeita tiedonkeruuseen,tallentamiseen ja tarinoiden dokumentoimiseen. Opiskelijatvastuutettiin pitämään yhteyttä ”omaan” asukkaaseensa ja pitämäänhänet ajan tasalla projektin etenemisestä.Seuraavien viikkojen aikana opiskelijoiden oli määrä toteuttaaneljästä kuuteen valokuvaus- ja tarinankeruukertoja pienissätai suuremmissa ryhmissä asukasvalokuvaajien kanssa suunnitellustija itse toiminnasta vastaten. Näissä tapaamisissavalokuvattiin, kuunneltiin toisten näkemyksiä ja ääntä, tehtiinalustavia kuvavalintoja ja kuvatekstejä lopulliseen näyttelyynja rakennettiin alueen yhteistä tarinaa. Tätä vaihetta kutsuttiintiedonkeruuvaiheeksi. Samalla pidettiin sähköisessä oppimisympäristössäpäiväkirjaa projektin tapahtumista, josta voitiinseurata, mitä milloinkin oli tapahtunut.Viimeinen tapaaminen 16.2.2012 oli opiskelijoiden, opettajanja asukkaiden yhteistapaaminen, jota kutsuttiin ”Kuvista tarinoiksi-pajaksi”. Kukin asukas valitsi kaksi valokuvaa näyttelyyn,jossa kuvaan liittyi saumattomasti asukkaan kertoma tarina.Nämä 28 valokuvaa asetettiin luokan seinälle suurennettuina janumeroituina. Jokainen sai valita ja asettaa liimalapun sellaisenkuvan kohdalle, joka miellytti eniten. Eniten lappuja keränneetvalokuvat muodostivat näin seuraavan kierroksen otsikkokuvatja ne nostettiin muiden kuvien yläpuolelle. Otsikkokuviksi valittiin4 eniten ääniä saanutta valokuvaa, joille annettiin teemanimi.Seuraavaksi keskityttiin katsomaan otsikkokuvia ja pohdittiin4 hengen ryhmissä, mitkä alemmista kuvista voisi liittyäjohonkin otsikkokuvan teemaan. Jokaisen otsikkokuvan kanssatoimittiin samoin ja jäljellä olevat valokuvat sijoittuivat tasaisestiteemaotsikkojen alle. Asioista ja näkemyksistä keskusteltiinja pyrittiin pääsemään yhteisymmärrykseen. Jokaisessa 4 teemassaoli nyt 7 valokuvaa. Seuraavaksi kuvat irrotettiin seinästäja ne aseteltiin rullapaperin päälle. Osallistujat ryhmäytyivätkuvien ympärille ja alkoivat hahmotella kuvista muodostuvaayhteistä tarinaa. Yhdessä erilaisia kuvayhdistelmiä sommitellensaatiin tarinan erilaisia ääniä kuuluviin, keksittiin tarinallenimi, kirjoitettiin tarina ja liitettiin osallistujien nimet mukaan.Lopuksi suunniteltiin kuvien lopullista painatusta, tarkastettiinkuvien laatu, huolehdittiin kuvien ja tekstien numeroinnista jasiirrettiin tuotokset muistitikuille oikeaan järjestykseen.”Puheenvuoro ihmiselle – Suurpelto asukkaan silmin” -näyttelynavajaiset olivat 8.3.2012 Pitkiä Pellavia! -tapahtumassaSuurpellon Infopaviljongissa. Mukana olivat asukkaat, opiskelijat,opettajat, mediaharjoittelija, Helinä Rautavaara-museonasiantuntijat, esiintyjiä ja yleisöä. Näyttely koostui 5 kokoonrullaantuvasta roll-upista, joissa valokuvien teemoina oli Photovoive-menetelmän esittely sekä teemat Piirtoa vaille valmis,Yhteisöllisyyden henki, Kävelyllä ja Koti on siellä, missä sydänon. Näyttelystä kirjoitettiin mm. Länsiväylä-lehdessä. Suurpeltoasukkaan silmin -valokuvanäyttelyn mahdollistivat KuntayhtymäOmnian ja Laurea-ammattikorkeakoulun Koulii -hanke jaSuurpellon markkinointi Oy.Valokuvanäyttely on kiertänyt useissa Espoon kirjastoissa, kouluissa,näyttelytiloissa, tilaisuuksissa, Espoon valtuustosalissa,Suurpellon markkinointitilassa, Weegee-talossa ja se kiertääedelleen. Näyttely on saanut myönteistä palautetta ja herättänytihastusta. Valokuvanäyttely oli esillä KOULII -hankkeen14

Nuoret Suurpellossa syyskuu 2012päätösseminaarissa 21.11.2012 ja siitä on tehty abstrakti KuopionKansainvälisen konferenssin COHEHREn posterinäyttelyyn17.-19.4.2013.PhotoVoice-menetelmä käyttäjätiedonlähteenäPhotoVoice -valokuvausmenetelmän avulla on helppo tapalähestyä ihmisen ajatuksia ja mielipiteitä. Sen tavoitteena onrohkaista ihmistä tuomaan esille hänelle tärkeitä asioita, valokuvatayhdessä ja tutustua toisiin ihmisiin. Samalla käynnistyyyhteisön voimaannuttava yhdessäolon prosessi. Tarkoituksenaon ohjatusti synnyttää keskustelua ja yhteistä tarinaa samastateemasta. (Berg & Lune, 2011).Tavoitteena oli valokuvaamisen avulla tuoda asukkaiden äänikuuluviin asuinalueen laadun arvioinnissa. PhotoVoice - menetelmänavulla etsittiin sellaisia asioita, joita asukkaat kokevatitselleen tärkeiksi. Samalla keskusteltiin alueen vahvuuksista jaheikkouksista sekä asukkaiden yhteisestä tarinasta. Valokuvausprojektinaloittaman prosessin toivotaan syventävän asukkaidenja asuntoalueen suunnittelijoiden välistä yhteistyötä jatuovan asukkaiden äänen kuuluviin asuinalueen arvioinnissa.(Berg & Lune, 2011).”Sain kuulla projektista Suurpeltoseuran perustamiskokouksessa,jossa Koulii -hankkeen edustaja pyysi kiinnostuneita osallistumaanprojektiin. Tähän oli helppo innostua.””Sovimme käytännön järjestelyistä puhelimitse ja sähköpostitse.Yhteyttä ottaneet opiskelijat olivat ystävällisiä ja innostuneita.””Oli mukavaa ja tuli ajateltua omaa asuinympäristöään ja perheentarinaa uudella tavalla.””Myönteinen kokemus. Yhdenlainen, hauska tapa kasvattaajuuria uudelle asuinalueelle.”Suurpelto nuoren silmin – valokuvausprojektiUlla-Maija ArminenSyyskuussa 2012 toteutettiin kolmas Parasta arkea - pilotin valokuvausprojekti,joka oli nimeltään Suurpelto nuoren silmin.Koska Parasta arkea - pilotilla oli jo muiden projektien avullasaatua tietoa lapsilta ja aikuisilta, haluttiin tämän valokuvausprojektintoteuttajiksi nuoret. Suurpelto nuoren silmin -valokuvausprojektitoteutettiin Omnian ammattiopiston lähihoitajaryhmänkanssa. Ryhmä oli aloittanut opiskelunsa elokuussa2012.Suurpelto nuoren silmin -valokuvausprojektin tarkoituksena oliantaa nuorille mahdollisuus ilmaista mielipiteensä Suurpellonrakenteilla olevasta asuinalueesta ja rohkaista heitä etsimäänja valokuvaamaan mielipaikkansa Suurpellossa. Tavoitteena15

oli saada nuorten ääni kuuluville. Kysymyksinä esitettiin, mitkäpaikat uudessa asuinalueessa kiinnostavat nuoria ja miksi sekämitä näissä mielipaikoissa voisi tehdä.Valokuvausprojektin toteutti 23 elokuussa 2012 opiskelunsaaloittanutta lähihoitajaopiskelijaa. Luokka on ensimmäinenkansainvälisyyspolkua opiskeleva opiskelijaryhmä kuntayhtymäOmniassa. Opettajista oli mukana luokan ryhmänohjaaja sekäyksi alkusyksyllä luokkaa opettanut opettaja. Opiskelijoistaseitsemän oli poikia ja 16 tyttöä. Suurin osa opiskelijoista oli16-vuotiaita, luokassa on kaksi täysi-ikäistä opiskelijaa (22v ja19v.). Projektiin integroitiin kaksi lähihoitajien vapaasti valittavienopintojen opintokokonaisuutta; Maailman kansalaisuus 1,(Kansainvälisyyspolku -opintoja) ja Nuoren maailma.Valokuvausprojekti koostui monesta eri osasta. Projekti aloitettiintutustumalla ensin KOULII -hankkeeseen, Parasta arkea-pilottiin ja sen toimintaan sekä Suurpellon asuinalueeseen.Opettaja kertoi opiskelijoille KOULII -hankkeen tavoitteista jatoiminnasta ja Parasta arkea pilotin sekä Laurean ja Omnianyhteisistä projekteista. Lisäksi katseltiin Suurpelto lapsen silmin-valokuvausprojektin valokuvat. Suurpellon nettisivut antoivatopiskelijoille kattavan kuvan alueesta. Valokuvaamisen teoriaopetuskeskittyi lähinnä kameran käytön opiskeluun sekä aihealueenrajaamiseen.Varsinainen valokuvaaminen tapahtui Suurpellossa 18.9.2012.Paikalle saapui 20 opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Kolme poissaollutta opiskelijaa kävivät valokuvaamassa mielipaikkansaitsenäisesti Suurpellossa myöhemmin omalla ajallaan. Nimenhuudonja yhteisen ryhmäkuvan jälkeen ryhmänohjaaja jakoialueen kartan jokaiselle. Ensimmäiseksi opiskelijat kiersivätopettajien johdolla tutustumassa Suurpeltoon. Ryhmänohjaajakertoi parin tunnin kierroksen aikana Suurpellon alueesta ja senrakennuksista sekä ympäröivästä luonnosta. Kierroksen lopuksikokoonnuttiin Infopaviljongin eteen saamaan tarkemmat ohjeetvalokuvaamista varten. Opiskelijat jakaantuivat ensin pieniin4-6 hengen ryhmiin. Jokaisella ryhmällä oli vähintään yksikamera käytössä.Tämän jälkeen ryhmänohjaaja antoi jokaiselle opiskelijalle kirjallisenohjeistuksen valokuvaamista varten. Yhtenä ohjeenaoli, että jokainen valitsee oman mielipaikan. Opiskelijoille annettuohje: Kiertele ensin rauhassa ryhmäsi kanssa Suurpellonasuinalueella. Katsele ympärillesi ja mieti mikä voisi olla sinunmielipaikkasi Suurpellossa. Ota tämän jälkeen viisi valokuvaamielipaikastasi. Mieti lisäksi seuraavia kysymyksiä: Miksi valitsinjuuri tämän paikan? Mikä herätti huomiosi / mielenkiintosipaikkaa kohtaan? Mikä tekee paikasta erityisen, sinua viehättävän?Mitä ajatuksia paikka herättää sinussa? Mitä nuoretvoisivat tehdä tässä mielipaikassasi? Valokuvaamisen jälkeennuoret merkitsivät karttaan mielipaikkansa sijainnin.Seuraavalla viikolla oli valokuvaukseen liittyvä työpaja, jolloinkeskusteltiin valokuvauskokemuksista, Suurpellosta asuinalueenasekä arvioitiin projektityöskentelyä. Lisäksi nuoret valitsivatparhaan otoksen ottamistaan viidestä mielipaikkakuvistaansekä kirjoittivat kuvaan sopivan tekstin Mielipaikkani Suurpellossa.Mielipaikkani valokuvat jakaantuivat neljään eri teemaan:Suurpellon rakennukset (5 kuvaa), luonto (3 kuvaa), vapaa-aika(9 kuvaa) sekä Angry Birds -puisto (6 kuvaa). Teksteissä pohdittiinja perusteltiin mielipaikan valintaa monipuolisesta.Rakennusteema: ”Valitsin kuvassa näkyvän paikan, koskapidän alueen kerrostalojen väreistä. Ne piristävät kivasti Suurpeltoaja ovat kauniita ollakseen kerrostaloja. Haluaisin itsekinasua tuollaisessa talossa.”Luontoteema: ”Valitsin paikan, koska se oli kauniin näköinenja se oli mukavaa vaihtelua rakennustyömaihin. Metsä näyttihienolta asuinalueen vieressä ja kallio sai sen tuntumaan ”pysyvältä”.Paikka on tien vieressä oleva metsä, joka on pienenkallion päällä.” Nuoret arvostivat asuinalueen luontoa, rauhallisuuttasekä kauniita näköaloja: ”Valitsin tämän paikan, koskase oli rauhallinen. Paikassa viehätti kauniit näköalat ja siitä näkipitkälle Suurpeltoa.”Vapaa-aikateema: ”Valitsin kuvassa olevan paikan koskaharvoilla asuinalueilla on mahdollisuus pelata lentopalloa. Paikkaon lisäksi todella viihtyisä ja huoliteltu sekä avara paikkanuorille viettää aikaa. ”Angry Birds -puisto: ”Valitsin mielipaikakseni SuurpellostaAngry Birds -puiston. Oli kiva huomata, että kaikki puistot ei olesamantyylisiä, tylsiä ja teemattomia. Se miten pisto oli teemallatäytetty ja sen ainutlaatuisuus viehätti minua.”Nuoret kuvailivat seuraavanlaisesti vapaa-ajan tekemisiäänmielipaikassaan.16

Rakennusteema: ”Kerrostalo on söpö ja värit tekivät talostaviehättävän. Talo herätti lämpimiä ajatuksia ja nuoret voisivatoleskella talon ulkopihassa tai sisällä.”Angry Birds -puisto: ”Mielipaikkani soveltuu enemmän pienemmillelapsille, mutta silti illan tullen voi siellä nuorisokinviettää aikaa.”Luontoteema: ”Paikassa nuoret voivat rentoutua ja ihastellaluonnon kauneutta. Luonto on hyvä inspiraation lähde.” Sekä:”Paikka on sopiva miettimiseen, piirtelyyn sen rauhallisuuden jahienon maiseman takia.”Vapaa-aikateema: ”Valitsin tuon paikan koska koin, että seon sellainen missä voisin itse viettää aikaa kavereiden kanssahyvällä säällä. Paikasta tekee erityisen se, että se vaikutti hyvinrauhalliselta lukuun ottamatta työmaan hälinää.”Ryhmänohjaaja tulosti valokuvat, kehysti ja liitti nuorten tekstitkuviin toisen projektissa mukana olleen opettajan avustamana.Suurpelto nuoren silmin -valokuvanäyttely oli esillä KOULII-hankkeen päätösseminaarissa 21.11.2012. Palaute näyttelystäon ollut ajatuksia herättävää ja positiivista. Suurpelto nuorensilmin - valokuvanäyttely on esillä seuraavaksi Omnian ammattiopistonaulassa tammikuussa 2013.Projektin onnistuminen edellytti opettajien yhteissuunnittelunlisäksi opetusjärjestelyiden ja lukujärjestysten muokkaamista.Opiskelijoilta projekti vaati uudenlaisia projektiopiskelutaitoja,sitoutumista aikatauluihin sekä luovuuden esiin nostamista valokuvauksenkeinoin. Projektin tarkoituksena oli saada selvilleminkälaiset paikat kiinnostavat nuoria ja missä he viettäisivätvapaa-aikaa. Lisäksi parasta arkea -pilotti halusi selvittää mitänuoret tekisivät mielipaikoissa. Valokuvausprojekti antoi vastauksetasetettuihin kysymyksiin. Nuoria kiinnostavat hyvin erilaisetpaikat. Osa nuorista arvostaa luontoa ja rauhallista ympäristöä.Toiset haluavat toiminnallisia paikkoja, joissa voi liikkua,harrastaa ja tehdä yhdessä. Angry Birds -puisto herätti nuorissasisäisen lapsen ja se koettiin erittäin mielenkiintoiseksi ja leikkimiseenhoukuttelevaksi paikaksi. Nuorten ottamat kuvat toivatesille nuorten äänen ja ne lisäsivät hivenen ymmärrystä nuortenajattelumaailmasta.LopuksiUlla-Maija Arminen ja Virpi LundValokuvaus pedagogisena välineenä on soveltunut erittäin hyvineri koulutusasteiden väliselle yhteistyölle. Toiminnallinenkäytännön projekti on mahdollistanut sekä yhdessä toimimisenettä eri tasoisen teoriatiedon opiskelun ja käyttämisen. Kamerankäyttö on helppoa ja kameroita on kaikilla. Valokuvaamisenavulla olemme saaneet uutta tietoa eri-ikäisten kiinnostuksenkohteista, olemme oppineet kuuntelemaan toista ihmistä ja hä-17

nen mielipiteitään ja kannustamaan toisia tuomaan oma mielipiteensäkuuluviin ja näkyviin. Olemme pystyneet tarjoamaanSuurpellon asukkaille mielenkiintoisen ja helpon tavan ja mallinyhdessä toimimiselle.Valokuvien kautta eri-ikäisten ihmisten äänet tulevat näkyviksija kuuluviksi. Lasten kanssa valokuvattaessa tapaamiset onsuunniteltava huolellisesti, mutta toimintahetkellä lapsi johdatteleeaikuisen kiinnostuksensa kohteen äärelle, kun hänelläon riittävä vapaus siihen. Tarkentavien kysymysten tekeminenlapselle antaa aikuiselle tietoa lapsen ajattelusta. Lapset kuvasivatkonkreettisia rakennustyömaavälineitä, lunta, lätäköitä,luontoa, pihoja ja leikkipuistoja. Nuoria kiinnosti hyvin erilaisetpaikat; luonto ja toiminnalliset harrastuspaikat. Nuorilla heräsioma sisäinen lapsi Angry Birds -puistossa ja se koettiin leikkisäksipaikaksi. Siellä nuorten ajattelumaailma tuli selvästi näkyviin.Asukkaat kuvasivat paikkoja, jotka ovat heille tärkeitäesim. tunnelmaltaan. Asukkaat kuvasivat mielellään omaa kotiatai ikkunastaan avautuvaa näkymää tai arjen kulkureittien maisemia.Heille oli tärkeää saada näkyviin myös aiemmin ottamiaanomia valokuvia samasta kohteesta eri vuodenaikoina. Hehalusivat jatkaa valokuvaamista ja heistä oli tärkeää tallentaaalueen historiaa.LähteetBerg, B., Lune, H. 2011. Qualitative research methods for thesocial sciences. Pearson.US.ESR Projektihakemus KOULII -hankkeelle. 30.6.2010.Haltia, P., Jaakkola, R. 2009. Osaaminen esiin, Näkökulmia tunnistamiseenja tunnustamiseen. Helsinki, Edita.Hankeraportti. 2011. Opintojaksolta Lapsen ja perheen hyvinvointi.Harjunkoski, A., Ikonen, H., Kohonen, E., Paulin, K.,Serpola, J., Vänskä, V., Väärälä, T.Opetussuunnitelma Laurea. 2009. Laurea-ammattikorkeakoulu.Opetussuunnitelma Omnia. 2009. Espoon seudun koulutuskuntayhtymäOmnia.Internet-lähteetTietoa Laureasta. Luettu 14.4.2011.http://www.laurea.fi/fi/tietoa-laureasta/Sivut/default.aspxTietoa Omniasta. Luettu 14.4.2011.http://www.omnia.fi/Resource.phx/sivut/sivut-omnia/omnia/index.htx18

Pedagogisia menetelmiä, välineitä jakokeiluja Parasta arkea pilotissaBriitta Hiitola, Hannamari Talasma ja Riitta VihunenParasta arkea pilotissa on Koulii -hankkeen aikana kehitettymatalankynnyksen palveluja sosiaali - ja terveydenhuollonopettajien ja opiskelijoiden voimin. Tavoitteena on ollut ennaltaehkäisevätoiminta ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi jasitä kautta Suurpellon alueen yhteisöllisyyden kehittämiseksi.Palveluja on tarjottu erityisesti lapsille ja lapsiperheille, muttamyös aikuisille hyvinvointi-iltoina, terveyskioskina ja unikouluna.Palvelujen kehittämisessä on hyödynnetty palvelumuotoilunmenetelmiä ja pilotissa on aktiivisesti kokeiltu niiden käyttöäopetuksessa. Samoin tavoitteena on ollut löytää ja kokeilla erilaisiamalleja asteiden väliselle opetukselle. Tässä artikkelissaon kuvattu yhtä toteutettua asteiden välistä oppimisprosessia,joka toteutettiin Laurean sairaanhoitajaopiskelijoiden ja Omnianlähihoitajaopiskleijoiden kanssa syksyllä 2011. Toisena käsitelläänmenetelmiä, joilla lasten mielipiteitä heille suunnatuistapalveluista on kerätty hankkeen aikana ja lopuksi kuvataan lähihoitajaopiskelijoiden toteuttamia lastenpalveluja Nuori Yrittäjä-toiminnan kautta.Yhteinen ja eritytetty oppimisprosessisairaanhoitaja ja lähihoitaja opiskelijoilleBriitta Hiitola ja Hannamari TalasmaSosiaali- ja terveydenhuollon alalla ammattikorkeakoulujen jatoisen asteen oppilaitosten kouluttamat ammattilaiset toimivatmonissa työyhteisöissä työtovereina ja työtiimien jäseninä.Monet opetuksen ammattisisällöt ovat samaan aihealueeseenkuuluvia ja yhtenevät ammatilliset käsitteet toistuvat niin toisenasteen opetussuunnitelmassa kuin ammattikorkeakoulunopetussuunnitelmassakin. Eri koulutusasteiden opetussuunnitelmissaon kuitenkin selviä taso - ja vaatimusero. KeskusteltaessaKOULII -hankkeessa yhdessä toteutettavasta pedagogistakokeilusta arvioitiin, että yhteiset opinnot ammatillisellatoisella asteella ja ammattikorkeakoulussa ovat mahdollisia, josne suunnitellaan molempien koulutusten opetussuunnitelmienvaatimukset huomioiden. Tähän perustuen lähdettiin suunnittelemaankeväällä 2011 oppimiskokonaisuutta aikuisopistonlähihoitajaopiskelijoille ja ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoille.Kevään 2011 aikana KOULII -hankkeen toimijatperehtyivät palvelumuotoilun menetelmiin ja prosessiin. Parastaarkea -pilotin jäsenten omat kokeilut asiakastiedon keräämisestäpalvelumuotoilun menetelmien avulla vahvistivat ajatusta,että asiakasymmärryksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujenhavainnointi asiakkaan näkökulmasta voisivat olla yhteinenammatillinen osa-alue. Sen osalta molempien oppilaitostenopiskelijoiden osaamista voitaisiin kehittää yhteisen oppimisprosessinkautta. Pilotissa haluttiin kokeilla myös palvelumuotoilunmenetelmien käyttöä pedagogisina välineinä ammatillisessakoulutuksessa.Opetuskokonaisuuden lähtökohdaksi valittiin Laurean sairaanhoitajaopintoihinliittyvä opintojakson osat Ihmistuntemus japalvelutaito sekä kehityspsykologia. Omnian lähihoitajaopiskelijoillayhteisopinnot liitettiin Lasten ja nuorten hoito ja kasvatusosaamisalan opintoihin ja siellä erityisesti asiakasymmärrysosaamiseen, lapsi ja perhe -palveluihin sekä oman ammatillisuudentuotteistamiseen. Lähihoitajaopiskelijoiden oppimistehtäväsaatiin linkitettyä työssäoppimisenjaksolle. Sairaanhoitajaopiskelijatolivat opintoja aloittelevia aikuisopiskelijoita,lähihoitajaopiskelijaryhmä oli loppuvaiheessa oleva monikulttuurinenopiskelijaryhmä. Suunnitteluun ja toteutukseen osallistuihyvin moniammatillinen opettaja joukko – kasvatuksellistenaineiden opettaja, psykologin opettaja, hoitotyön opettajaja yhteiskunnallisten aineiden opettaja - jotka yhdistivät omatopetussisältönsä yhteiseksi oppimisprosessiksi.Kuva 1.Oppimisprosessin vaiheet ja sisältöOpintokokonaisuus toteutettiin syksyllä 2011. Kokonaisuus pitisisällään kolme erityyppistä yhteisoppimistilannetta: orientaationopintojaksolle, yhteiset palvelumuotoilun workshopit jalopetusseminaarin. Opinnoissa eritytettiin opetussuunnitelmienmukaan verkkokeskustelujakso ja oppimistehtävät.19

Orientaatio ja verkkokeskustelutOrientaation tavoitteena oli tutustuttaa opiskelijaryhmät toisiinsa,käydä läpi käytännön asiat sekä pohtia yhdessä hoitoonja kasvatukseen liittyviä ammatillisesti yhteisiä käsitteitä. Sairaanhoitajaja lähihoitajaopiskelijat pohtivat sekaryhmissä käsitteitäammatillisuus, asiakaslähtöisyys, ihmiskäsitys, monikulttuurisuusja vuorovaikutus. Keskustelun pohjalta rakennettiinkäsitekartta ja käytiin lopuksi yhteiskeskustelua eri teemoista.Orientaation jälkeen teemojen käsittely jatkui opiskelijoidenomissa verkkoympäristöissä Optimassa ja Moodlessa. Omnianlähihoitajaopiskelijat kuvasivat ja pohtivat omassa verkkokeskustelussaanomia kokemuksiaan suomalaisesta päivähoitojärjestelmästäsekä miten he haluaisivat kehittää päivähoidonpalveluja paremmin vastaamaan monikulttuuristen lasten jaheidän perheittensä tarpeita. Laureassa opiskelijoiden verkkokeskusteluissapuolestaan pohdittiin toteutuuko asiakaslähtöinenhoitotyö käytännössä, mitä tarkoitetaanhoitotyönihmiskäsityksellä sekä millaisia vuorovaikutuksen haasteita sentoteuttaminen tuo hoitotyöhön?Omnialaisten monikulttuuristen lähihoitajaopiskelijoiden keskustelussakorostui kieleen ja erilaisiin kulttuureihin liittyvätasiat. Kielen merkitys ymmärrettiin tärkeäksi perusturvallisuuttaluovaksi elementiksi lapsille. Opiskelijat korostivat selkokielen,kuvien, jopa ilmeiden ja eleiden käytön merkitystä vuorovaikutuksessalapsen kanssa. Päivähoidon arjessa usein korostetaan,että päiväkoti on paikka, jossa maahanmuuttajataustainen lapsioppii suomenkielen. Opiskelijoiden mielestä, tästä pidetäänmyös aika kirjaimellisesti kiinni, jolloin ehkä jää hyödyntämättämaahanmuuttajataustaisen työntekijän monipuoliset mahdollisuudettukea lapsen sopeutumista päiväkotiin ja Suomeen.Erään opiskelijan mukaan myös oman äidinkielen käyttäminentukee lapsen kaksikielisyyden kehittymistä hoito ja kasvatustilanteissaja hän nosti tämä asian muutoskohteeksi päivähoitopalveluissa:”Ehkä nyt, kun paljon puhutaan monikulttuurisuudesta, jotainvaihdetaan päiväkodissa, ja työntekijät hyväksyvät kun maahanmuuttajatyöntekijäja lapsi puhuvat omalla kielellä.”Erilaisten kulttuurien merkityksen opiskelijat näkivät tärkeänäsekä lapsen omaan kulttuuriin sekä suomalaiseen kulttuuriintutustumisessa. Keskustelussa tuli myös ilmi, että heillä itselläänvoi olla aktiivinen rooli kulttuurien erojen esille tuomisessapäiväkodin arjessa ja yhteistyössä vanhempien kanssa. Opiskelijathalusivat kannustaa päiväkotien suomalaisia työntekijöitätutustumaan erilaisiin kulttuureihin ennakkoluulottomasti jaavoimesti:”Itse haluaisin että monikulttuurista osaamista kehittäisiin sillätavalla että työntekijöille annettaisiin myös mahdollisimmanpaljon tietoa erilaisita kulttuureista niin he pystyvät kunnioitamaanja ymmärtämään lasta paremmin”Laureassa verkkokeskustelua käytiin teemoista asiakaslähtöisyydentoteutuminen hoitotyön todellisuudessa, hoitotyön ihmiskäsityksenilmentyminen terveydenhuollossa ja sairaanhoitajankohtaamat haasteet hoitotyön vuorovaikutustilanteissa.Opiskelijat arvioivat keskusteluissaan, että asiakaslähtöisyys eiaina ilmene hoitotyön palvelutilanteissa parhaalla mahdollisellatavalla. Asiakaslähtöisyyttä käsittelevissä keskusteluissa pohdittiinmm. empatian merkitystä, hoitajan inhimillisyyttä ja kohtaamisentaitoja sekä terveydenhuollon asiakaspalvelutaitojenheikkoa tasoa. Hoitotyön ihmiskäsityksestä käyty keskusteluperustui holistiseen ihmiskäsitykseen Rauhala (1986) mukaansekä siihen sisältyvien käsitteiden tunnistamiseen hoitotyönarjessa. Ihmiskäsityksen reflektointi ja tietoisuuden lisääminenihmisyyteen liittyvistä filosofisista lähtökohdista on perustanaeettiselle kehittymiselle hoitotyössä. Kolmannella keskustelualueellakeskityttiin argumentoimaan sairaanhoitajan työnvuorovaikutteisiin ilmiöihin ja sairaanhoitajan vuorovaikutustaitoihin.Opiskelijat käsittelivät hoitotyön vuorovaikutuksenkäsitteistöä kattavasti ja laajasti. Keskustelua käytiin esimerkiksiitsetuntemuksesta ja reflektiotaidoista, aidosta kohtaamisenkyvystä,johtamisen merkityksestä osana ammatillistenvuorovaikutustaitojen kehittymistä sekä omien tunteiden näyttämisestähoitotyössä. Keskustelu kaikilla kolmella osa-alueellaoli aktiivista ja kannustavaa. Opiskelijat harjoittelivat tieteellistäargumentointia keskustellessaan ja kommentoidessaan toistensaargumentointia. Verkkopohjainen opintojakson osa auttoiopiskelijoita sisäistämään ammattikorkeakouluopiskelun tapaaja kehitti erityisesti kriittisen argumentoinnin taitoja lähteisiinnojautuen. Lisäksi ryhmäläiset tutustuivat toistensa ajatteluunja käsityksiin hoitotyön perustan kannalta merkittävien käsitteidenosalta.Yhteiset workshop-työskentelytJatkuva palvelujen kehittäminen on jo nyt todellisuutta sosiaali-ja terveydenhuollon alalla. Resurssien vähetessä palvelujentulee säilyä inhimillisiä ja laadukkaina. Yhteisen workshoptyöskentelyn avulla opiskelijat saivat ikäryhmittäin pohtia tulevaisuudensosiaali - ja terveydenhuollon palveluja. Palvelumuotoilussakäyttäjän tai asiakkaan näkökulma on keskiössäja käyttäjien inhimillinen toiminta, tarpeet, tunteet sekä motiivitovat kokonaisvaltaisen ymmärtämisen perusta (MiettinenWorkshop työskentelyä palvelumuotoilun menetelmillä20

2011). Tavoitteena oli aktivoida opiskelijoita keskusteluun omanalansa palveluista asiakkaiden näkökulmasta. Palvelumuotoilunmenetelmistä käytettiin käyttäjäprofilointia, palvelupolkua,palvelutarinoita ja skenaarioita. Skenaariotyökalua avullaopiskelijoita ohjattiin pohtimaan tulevaisuuden palvelujen tarpeitaja muotoja sosiaali - ja terveydenalueella. Kuvitteellisetkäyttäjäprofiilit muodostettiin eri ikäryhmille. Laurean opiskelijatsijoittuivat oman kehityspsykologia tehtävänsä mukaiseenryhmään, Omnian opiskelijat valitsivat jonkun lasten ja nuortenpalveluja pohtivan ryhmän. Käyttäjäprofiilien muodostamisessaopiskelijat hyödynsivät omia kokemuksiaan ja verkkokeskusteluja.Palvelupolku rakennettiin kuvitteelliselle käyttäjälle ja lopuksimietittiin hänelle palvelutarina.Workshop työskentely oli pohjana oppimistehtäville, jotka eritytettiinopiskelijoiden opetussuunnitelman mukaan. Omnianlähihoitajaopiskelijat haastattelivat maahanmuuttajataustaisialapsia päiväkodissa tai koulussa. Laurean opiskelijoiden oppimistehtäväoli laaja asiakastarpeiden selvitys eri ikäryhmissä,jossa he hyödynsivät haastatteluja, havaintoja, kehityspsykologistatietoa eri ikävaiheista ja tutkimustietoa sosiaali - jaterveydenhuoltopalvelujen tulevaisuudesta. Lisäksi opiskelijatpyrkivät visioimaan palvelumuotoilun keinoin eri-ikäisten palvelupolkujaja jotakin tiettyä tulevaisuuden palvelua kokonaisuutena.LopetusseminaariSeminaarin tavoitteena oli oppimisprosessien koonti yhteiseksikokemukseksi. Opiskelijat esittivät omat oppimistehtäviensätulokset. Laurean opiskelijat olivat tehneet oppimistehtäväänesitykset ”Pecha Kucha”-esitysformaattiin (http://www.pechakucha.org,25.3.2013), joissa oleellinen asiasisältö tiivistetään20 kuvaan ja esityspituus on tiukasti rajattu. Toisena oppimistehtävienesittelymenetelmänä käytettiin learning cafe-mentelmää,jossa Omnian ja Laurean opiskelijoiden oppimistehtävätesiteltiin yhdessä pöydässä. Lopuksi oppimisprosessista ja siinäkäytetyistä menetelmistä kerättiin opiskelijapalaute ”pöytäliinoihin”.Palautetta ja pohdintaaOpiskelijoiden palaute oli pääosin myönteistä. Oppimisprosessinalussa oli kuitenkin liikaa informaatiota ja kokonaisuusjäi osalle opiskelijoista epäselväksi. Yhteistä aloitusta sinänsäpidettiin hyvänä lähtökohtana. Opettajina huomasimme myös,että eriytetty ohjaus oli ensitapaamisen jälkeen vielä tarpeen.Opiskelijat arvioivat verkkokeskusteluja aktiivisiksi. Keskusteluteemojeneriyttäminen tuki opettajien mukaan hyvin opiskelijoideneritasoisia oppimistavoitteita. Palvelumuotoilunmenetelmät koettiin kiinnostaviksi, mutta myös vaativiksi.Laurean opiskelijoiden palautteessa tuli esille, että käytetytmenetelmät herättivät ajattelemaan asioita uudesta näkökulmastaja synnyttivät uutta ammatillista ajattelua. Omnian maahanmuuttajataustaistenopiskelijoiden palautteessa tuli esilleheidän ajoittaiset vaikeudet työskentelyssä yhdessä Laureanopiskelijoiden kanssa. Syyt olivat lähinnä kielellisiä, kun palvelumuotoilutyöskentelyssäkäytetyt käsitteet eivät olleet tutuja.Opettajien ”silmäarvoin” mukaan kaikki workshopryhmät toimivatkuitenkin aktiivisesti ja keskustelu eri työkalujen kauttaoli vilkasta. Oppimistehtävien eriyttäminen oli merkityksellinenopiskelijoiden oppimisprosessissa. Molempien tehtävien avullaopiskelijat kokivat syventävänsä asiakastietouttaan. Opettajienarvioimana valitut asiakastiedon keräämismenetelmät toimivathyvin ja antoivat opiskelijoille kokemuksen tiedon keräämisestäasiakaspinnassa. Yhteinen loppuseminaari oli tärkeää sekä Laureanettä Omnian opiskelijoille. Yhteinen oppimisen jakaminenonnistui avoimessa ja mukavassa tunnelmassa. Osana tähänvaikutti varmasti yhdessä sovittu nyyttikesti ja omnialaisen opiskelijanohjaamat Bollywood-tanssit.Työpajatyöskentely ja piirustushaastattelupedagogisina työvälineenä lapsiasiakastiedonkeräämisessäBriitta HiitolaParasta arkea -pilotissa on kehitetty palveluita lapsille ja lapsiperheilleSuurpellon asunalueelle. Näiden palvelujen suunnittelussaon hyödynnetty lapsilta kerättyä tietoa. Lapset itsenäisinä,ja asiantuntevina tiedonlähteinä kehitettäessä heille suunnattujapalveluita, on uutta. Taustalta löytyy Lasten OikeuksienSopimuksen kautta levinnyt ajatus lapsen osallisuuden lisäämisestäja oikeudesta ilmaista näkemyksiään häntä koskevissaasioissa (Turja, 2011). Lapsuuden tutkimuksen käsitteet lastentoimijuus ja lasten ”ääni” pitävät sisällään ajatuksen lapsestaaktiivisena vaikuttajana ja ympäristönsä kehittäjänä (Alanen& Karila, 2009). Parasta arkea -pilotissa haluttiin kuulla lastennäkökulmia heille suunnatuista palveluista ja ottaa heidät sitäkautta aktiivisiksi toimijoiksi Suurpellon kehittämisessä. Palvelumuotoilunperiaatteiden mukaisesti asiakasymmärrystä onkerättävä monipuolisilla menetelmillä lähellä asiakaspintaa.Yksi lähetymistapa on entnogarfia ja sen erilaiset tiedonkeruumenetelmät.Se tarjoaa monia mahdollisuuksia, joilla on mahdollistakerätä asiakastietoa myös lapsilta, tuoda lasten ääninäkyväksi, kuultavaksi ja ymmärrettäväksi (Miettinen, 2011).Parasta arkea -pilotissa kokeiltuja toiminnallisia asiakastiedonkeruumenetelmiälasten kanssa olivat valokuvaus, saduttaminen,työpajatyöskentely ja lasten haastattelu piirustushaastattelu-menetelmää hyödyntäen. Valokuvauksen ja sadutuksenkäyttämistä kuvataan omassa artikkelissa. Tässä kuvataanesimerkkejä lasten työpaja - menetelmästä ja piirustushaastatteluista.Molempia käytettiin osana lähihoitaja opiskelijoidenopintoja Omnian aikuisopistossa. Työpajatyöskentelyn kauttaopiskelijaryhmä keräsi asiakastietoa lapsille suunnatun luontokerhonsuunnittelua varten. Piirustushaastattelulla kerättiinlasten ajatuksia päiväkodista ja koulusta sekä leikkipuistotoiminnasta.21

Lasten työpaja ”ihanne luontokerhoni”LastentyöpajaTyöpajatyöskentelyllä (context mapping) pyritään saamaanselville potentiaalisten palvelujen käyttäjien tunteita ja tarpeita(Sleeswijk Visser, Stappers, van der Lugt & Sanders, 2005).Opiskelijat toteuttivat työpajan Suurpellon lapsille yhdessäalueen asukastapahtumassa. Tavoitteena oli saada lisätietoalapsilta luontokerhon suunnittelun tueksi. Suurpelto sijaitseelähellä Keskuspuistoa, jonka hyödyntämisestä asukkaiden harrastustoiminnassaoli saatu toiveita aikaisemmissa asiakastiedonkeruuprosessissa. Opiskelijaryhmälle kerhon suunnittelu olioppimistehtävä oman osaamisen tuotteistamisesta.Työpajaan osallistui runsaasi Suurpellon lapsia. Nuorimmatolivat noin kolmen vuoden ikäisiä ja vanhimmat 12-vuotiaita.Työpajassa kävi sekä tyttöjä että poikia. Lasten tehtävänä olihahmotella ”Ihanne luontokerhoni” -niminen kuvakollaasi.Näin tehtäväksi anto jäi riittävän avoimeksi. Materiaalina javälineinä olivat suuret paperit, luontoaikeisia kuvia, kyniä, liimaaja sakset. Lapset saivat vapaasti valita kuvia, leikata niitä,piirtää ja kirjoittaa pareille haluamiaan asioita. Opiskelijattekivät myös havainnointimuistiinpanoja lasten kommenteista.Lapset viihtyivät työpajatyöskentelyssä muutamista minuuteistayli puoleen tuntiin. Työpaja toteutettiin asukastapahtuman yhteydessä,joka selvästi loi tilanteeseen levottomuutta ja haittasiosaa lapsista keskittymään tekemiseen, vaikka se oli kiinnostavaa.Opiskelijoiden keräämä asiakastieto tuki heidän ennakkoontekemäänsä selvitystyötä yleensä luontokerhojen sisällöistä.Poikia kiinnostivat selvästi kaikki luonnosta löytyvät ”ötökät”ja erilaiset luonnonilmiöt. Tyttöjen toiveissa oli runsaasi kukkia,marjoja ja ”kauniita hyönteisiä”, kuten perhosia ja leppäkerttuja.Molempien tuotoksissa tuli esille myös luonnossa tapahtuvaaktiivinen toiminta, esimerkiksi kalastus ja vaellus.Opiskelijat saivat mielestään hyvän kontaktit lapsiin ja työpajassaolikin välillä sutinaa. Kollaaseja syntyi niin paljon, että samatteemat ja asiat alkoivat toistua lasten töissä. Menetelmänkäyttäminen oli opiskelijoille uusi, mutta kokemuksena erittäinmyönteinen. Lapset juttelivat ja vastailivat tarkentaviin kysymyksiinluontevasti. Kaikki lasten kommentit eivät kuitenkaantallentuneet opiskelijoiden muistiinpanoihin. Tämä olisi toteutunut,jos lasten kommenttien ja keskustelun nauhoittaminentai videointi olisi ollut mahdollista. Opiskelijat esittivätkin, ettämenetelmä olisi vaatinut rauhallisemman ympäristön.Lasten haastattelutLasten mielipiteiden ja näkemysten keräämisessä haastattelemallaon omat haasteensa. Yksi tapa helpottaa haastattelua onrakentaa haastattelutilanne toiminnalliseksi. Lähihoitajaopiskelijatkokeilivat piirustus-haastattelu - menetelmän käyttämistäkerätessään asiakastietoa lasten palveluista, kuten päiväkodista,koulusta ja leikkipuistotoiminnasta. Suurpellon alueelleoli jo rakennettu leikkipuistoja, mutta säännöllistä ja ohjattuatoimintaa niissä ei ollut. Alueella oli yksi päiväkoti ja suunnitelmissatulevaisuudessa isompi päiväkoti ja kansainvälinen koulu.Päiväkoti ja koulu ovat palveluja, joista useimmilla lapsilla onkokemuksia. Päiväkoti- ja koulupalveluista haastateltiin maahanmuuttajataustaisialapsia. Lapsilta oli tavoitteena saadakerättyä myös kehittämisideoita näihin palveluihin erityisestiheidän tarpeita ja toiveita kuunnellen. Leikkipuiston toiminnantoiveita kerättiin Suurpellossa asukastapahtuman yhteydessä.Piirustus-haastattelu menetelmässä lapsi piirtää oman päätöksensäja mielensä mukaan. Aikuinen antaa alussa teeman,mistä hän toivoo lapsen piirtävän ja ohjaa lasta vain avoimillakysymyksillä. Lähihoitajaopiskelijoiden haastattelussa lapsetsaavat piirustusaiheen, kuten ”minun kouluni”, minun ”unelmapäiväkotini” tai ”ihanin leikkipuisto”. Lapset piirsivät oman näkemyksensäkyseisestä palvelusta ja haastattelija tai lapsi itsekirjasi samalla piirustukseen lapsen kertomat asiat. Haastattelijasaattoi myös kysyä tarkentavia kysymyksiä kuvasta, esimerkiksi”mitä piirsit tähän?” Lapset piirtävät heille tärkeät asiatpiirustukseen, jolloin myös heidän alitajuisia toiveitaan voidaansaada esille.Opiskelijat toteuttivat kuusi lasten haastattelua päiväkodissa javiisi koulussa työssäoppimisen jaksoillaan. Kaikilla lapsilla olimaahanmuuttajatausta, kuten myös haastattelijoilla. Päiväkodissalapset kertoivat myönteisinä asioina erityisesti leikkimisenja kaverit. Leikeistä mainittiin kotileikki, autoleikki ja ruoan laitto-leikki. Lapset esittivät toiveina, että päiväkodissa olisi enemmänleluja ja tietokoneita. Lisää tilaakin toivottiin leikkimiseen.Osa lapsista piti ulkoilusta ja siellä retkistä, jalkapallon pelaamisestakavereiden kanssa ja luistelusta. Päiväkodin pihan väli-22

neet saivat kehuja, erityisesti keinut, mutta karuselli olisi myöskiva sekä isompi ja parempi liukumäki. Pihaan toivottiin myöskodikkuutta ja luonnonläheisyyttä:”Mitä asioita sinä muuttaisit päiväkodissa?””Minä en tiedä…mmm…minä haluaisin, että pihalla onlampaita, hevosia, pentuja, lintuja ja linnun ruoka - paikka.”(tyttö 5v)Jonkun lapsen mielestä talvella on liikaa vaatteita ja lumisota eiollut kivaa. Päiväkodin ruuista lempiruokina mainittiin esimerkiksimakaronilaatikko ja nakkikeitto. Hedelmiä, jälkiruokia jamuuten vaan ”parempaa ruokaa” toivottiin enemmän ruokalistaan.Aikuisten toivottiin lukevan enemmän satuja.Kouluikäisten haastatteluissa toistuivat samat lapsille tärkeätteemat kuin päiväkotilapsillakin. Mukavaa koulussa oli kaveritja leikkiminen sekä pelaaminen heidän kanssa ulkona. Lapsetpitivät myös koulun kerhoista ja toivoivat niitä lisää, erityisestisellaisia, joissa voinut oppia kädentaitoja kuten käsitöitä jaaskartelua. Kouluympäristöön toivottiin enemmän värikkyyttä,lisää naulakoita ja tietokoneita sekä koulun soittokelloon ”mukavampi”ääni, esimerkiksi ”joku biisi”. Suurimmat muutostoiveetlapsilla liittyivät koulu- ja opetusrauhaan. Toivottiin kiusaamisenvähenemistä, kuria oppitunneille, parempaa opetusta japienempiä luokkakokoja.”minun koulu” (tyttö 8 v)Koulii -hankkeessa toteutetun yhteisöpajan (Hägg , 2012) tuloksinasaatiin kehittämiskohteeksi leikkipuistotoiminnan kehittäminen.Omnian aikuisopiston lähihoitajaopiskelijat keräsivätParasta arkea -pilotille lisätietoa potentiaalisten leikkipuistonkäyttäjien toiveista ja tarpeista yhdessä Suurpellon asukastapahtumassa.Toiveista ja tarpeita kartoitettiin niin lapsilta kuinaikuisiltakin. Lasten haastattelut hyödyntäen piirustus-haastattelu– menetelmää. Lasten haastatteluja ja piirustuksia kertyi12 ja lasten ikä vaihteli 1–12 vuotiaaseen. Lapset saivat piirustustussitja maalaustelineessä oli kaikille tyhjä A2 kokoinenpiirustuspaperi.Lapsen haastattelutilanne asukastapahtumassaLasten toiveet liittyivät pitkälti puiston toimintavälineisiin, muttaroolileikkiin sekä luontoon liittyviä asioita toivottiin leikkipuistoon.Opiskelijoiden yhteenvedossa tuli ilmi, että alueellaoli jo haastatteluhetkellä yksi kalustettu leikkipuisto, jossapuistotoimintaa olisi mahdollisesti voinut järjestää. Isommillelapsille tarvittaisiin kuitenkin suurempi alue, jossa voisi harrastaasekä ohjatusti että vapaasti ulkoleikkejä. Opiskelijat olivathavainneet alueen suunnittelukartoista, että puistoalueita olisitulevaisuudessa tulossa lisää. He pohtivat Keskuspuiston, leikkipuistojenja tulevan koulun alueen välimaastoa mahdollisenaasukaspuistopaikkana. Opiskelijat esittivät jatkosuunnittelunaajatuksen siitä, että ”paviljonki sijoittuisi tulevaisuudessa perustettavaanSuurpellon omaan asukaspuistoon, joka toimisikaikenikäisten ihmisten yhteisenä foorumina ja josta löytyvätleikkivälineet niin aikuisten kuin lasten tarpeisiin”.Lasten toivelista tulevan puiston leikki- ja toimintavälineistä• pomppulinnoja, karuselleja, autorata: samanlainenkuin oikea, mutta sähkö- (poika 5)• prinsessamekkoja (tyttö 3)• spiraaliliukumäkiä (tytöt 11 ja 12)• keinuja ja liukumäkiä (tyttö 4)• köysirata (tyttö 5)• trampoliini (poika 3)• vuoristorata (poika 6)• kukkia (sisarukset 6 ja 10)• kiipeilytorni (tytöt 9 ja 10)• pyöreä verkkokeinu 5-6 lapselle (tytöt 12)• lähimetsä, puita, omenapuita ja marjapensaita (tyttö 10)Opiskelijoiden lapsihaastattelukokemukset olivat vaihtelevia.Osan mielestä ne onnistuivat hyvin, muutamat kokivat menetelmänliian vaativaksi. Haastattelijan oli vaikeaa pysyä ”ruo-23

dussa” eli välttää liiallista lapsen ohjailua tilanteessa. Lastenautenttisen puheen ja kommenttien dokumentointi tuotti myösosalle vaikeuksia. Tällöin oli vaarana, että haastattelija tulkitseelapsen ajatusta, toivetta tai tarvetta oman ennakko - oletuksenmukaan ja tärkeää käyttäjätietoa jää huomioimatta. Parhaitenhaastattelut onnistuivat, kun lapsi ja opiskelija saivat järjestettyärauhallisen kahdenkeskisen tilanteen, mikä koulussa, päiväkodissatai asukastapahtumassa oli haaste sinänsä.PohdintaaLapsiasiakkaan oman näkökulman kuuleminen, ja hänen ottamisensamukaan palvelujen suunniteluun, kokeiluun ja testaamiseenon vielä vähäistä. Palvelumuotoilu ja laadulliset tiedonkeruunmenetelmätantavat kuitenkin palvelujen kehittäjillemahdollisuuden tehdä näkyväksi lapsen toiveita, tarpeita janäkökulmia. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisina lähihoitajatovat tärkeässä asemassa oman palvelunsa kehittäjinä.Lähihoitajien opetussisällöissä on mainintoja asiakasymmärryksestä,oman toiminnan tuotteistamisesta ja yrittäjämäisestätoimintatavasta. Edellä kuvattujen oppimistehtävien ja menetelmäharjoitustenkautta voidaan tukea lähihoitajan ammattiinvalmistuvan tietoisuutta omasta merkityksestään palvelun kehittäjänäasiakaslähtöisesti ja lapsilähtöisesti.Perhekahvilaa, lastenkerhoa ja nukketeatteria- nuorten vuosi yrittäjinä SuurpellossaRiitta VihunenOmnian ammattiopiston lähihoitajaopiskelijat oppivat yrittäjyyttäperustamalla oikeasti toimivia yrityksiä viimeisenä opintovuotenaan.Toiminta pohjautuu Nuori Yrittäjyys ry:n (NY)kansalliseen järjestötoimintaan, joka tarjoaa kuluttaja- ja yrittäjyyskasvatustatukevia opinto-ohjelmia eri kouluasteilla olevillenuorille. NY-toiminta perustuu nuorten oman tekemisen kauttaoppimiseen sekä aktiiviseen yhteistyöhön koulujen ja elinkeinoelämänvälillä. Vuosi yrittäjänä -ohjelmassa nuoret perustavatlukuvuoden ajaksi oikealla rahalla toimivia harjoitusyrityksiä,jotka tuottavat palveluja tai tuotteita. Perusasteen, toisen asteentai korkea-asteen opiskelijat suunnittelevat itse yrityksensäliikeidean ja toteuttavat sen mukaista yritystoimintaa lukuvuodenajan. Opiskelijat käyvät lukuvuoden aikana läpi yrityksenkaikki vaiheet perustamisesta yrityksen lopettamiseen.Koulii -hankkeen aikana toimi useita NY-yrityksiä Suupellossa.Erilaiset asukkaille järjestetyt tapahtumat tarjosivat hyvän mahdollisuudenhankkia asiakkaita sekä testata omaa tuotetta japalveluita. Pitkiä pellavia!, Kukkiva Suurpelto ja Joulutori -tapahtumissaoli muun muassa kahvilatoimintaa, nukketeatteriaja hierontaa.Koulii -hanke avusti nuoria yrittäjiä markkinoinnissa ja tilojenhankinnassa. Lillhemtin kylätupaan perustettiin lastenhoitopalveluja Suurpellon Sokrates asunto-osakeyhtiön kerhohuoneessatoimivat perhekahvila sekä lasten toimintakerho. Syksystä2012 alkaen Lukutorilla oleva infopaviljonki saatiin asukkaidenja opiskelijoiden käyttöön, tämän jälkeen perhekahvila ja lastenkerhojatkoivat toimintaansa siellä.Opiskelijoiden pohdintoja yrittäjyysvuodesta:”Yrittäjyysopinnot alkoivat viime elokuussa. Yrityksen perustamiseenja siihen liittyviin asioihin sekä yritystoimintaan onpaneuduttu huolellisesti. Aluksi suunniteltiin toimiva liikeidea,jota lähdettiin innolla viemään eteenpäin. Osana varhaiskasvatuksenammatillisia opintoja omaa yritystä suunniteltiin jakehitettiin edelleen. Lokakuussa yritys oli valmis rekisteröitäväksi.Haasteellisin tehtävä oli löytää yritykselle toimitilat. Koulii-hankkeesta otettiin yhteyttä Lillhemtin omakotiyhdistykseen jaonneksi tilat järjestyivät tätä kautta. Tunnelmallinen kylätupalähiympäristöineen sopi erinomaisesti pienimuotoisen lastenhoitopalvelunkäyttöön.””Oman yrityksen myötä olemme kasvaneet ja kehittyneet ihmisinäja luoneet hyvää yhteistyötä vaalivan tiimin, joka onpaneutunut yrityksen asioihin huolella. Tässä tiimissä jokainenyrityksen osakas kunnioittaa kanssaihmistään ja jokaisen mielipidettäkuunnellaan ja arvostetaan. Olemme kohdanneet yrittämisenhaasteet yhdessä ja keskustelleet avoimesti mahdollisistaratkaisuista. Lopulliset päätökset yrityksen toiminnastaolemme tehneet yhdessä ja oikeudenmukaisuutta toteuttaen.Yritystoiminnan kautta olemme päässeet opettelemaan yrityksenperustamiseen ja toiminnan ylläpitämiseen liittyviä asioita.Lastenhoitokertojen myötä olemme syventäneet lastenhoitotaitojammesekä harjaannuttaneet yhteistyö- ja organisointikykyjämme.””Perhekahvilassa vuorovaikutustaitomme ovat kehittyneet jaolemme oppineet tekemään yhteistyötä lasten vanhempienkanssa. Äidit ja isät ovat saaneet hetken hengähtää kahvikupinääressä ja tutustua alueella asuviin muihin perheisiin. Olemmehuomioineet lapset yksilöinä ikätason mukaisesti: jokainenlapsi on saanut huomiota ja ikätasolleen sopivaa tekemistä.Olemme tarjonneet laadukasta lukemista ja ohjattua toimintaaniin lapsille kuin aikuisillekin. Olemme neuvoneet tarvittaessavanhempia esimerkiksi lapsen kehitykseen liittyvissä kysymyksissä.””Koulii -hankkeen työntekijöiden kanssa yhteistyössä saimmeoman mainoksemme mukaan Suurpellon alueelle jaettavaaninfolehtiseen. Lisäksi loimme lasten iltapäiväkerholle Internetsivutja sähköpostin, jonka kautta olimme yhteydessä lastenvanhempien kanssa. Suunnittelimme ilmoittautumislomakkeen,helpottaaksemme lasten tietojen keräämistä. Pidimme tärkeänäsaada hieman tietoa lasten taustoista ja vanhempien puhelinnumerot,josta heidät tarvittaessa tavoitti iltapäivän aikana.Laitoimme mainoksemme myös infopaviljongin ikkunaan. Suurpellonvanhemmilla on omat Facebook-sivut, jonne me liityimmeja esittelimme toimintaamme.”24

tulisi leikkiä. Lapset oppivat, että kiusaamisella ei saa ystäviä,eikä toisia saa määräillä, vaan pitää pyytää päästä leikkeihinmukaan. Näytelmä opettaa myös, että hädässä olevaa tuleeauttaa. Lapset olivat hyvin mukana esityksessä ja seurasivattarkkaan koko esityksen ajan. Jotkut tulivat esityksen jälkeenostamaan tekemiämme paperinukkeja näytelmän hahmoista.Sitä ainakin voi pitää merkkinä siitä, että he pitivät esityksestä.Saimme hyvää palautetta myös vanhemmilta.”Iltapäiväkerho Lintukodon logo”Asiakkaiden palautteet ja mielipiteet nousivat arvoonsa toiminnansuunnittelussa. Toiminnan tason pitäminen korkeallakannattaa alusta asti, puskaradio yleensä kantaa hedelmää jaensimmäinen kerta määrittää pitkälle seuraavien kertojen asiakkaat.””Opimme asettamaan rajoja kouluikäisille lapsille. Huomasimmeniiden tärkeyden heille, ja sen kuinka rajat luovat turvallisuudentunnetta myös hieman vanhemmille lapsille. Iltapäivienaikana korostui mieleisen ja suunnitellun toiminnan merkitys.Niinä päivänä kun suunniteltua toimintaa ei ollut riittävästi, senäkyi lasten levottomuutena. Aikuisina vastuumme lasten viihtyvyydestäja turvallisuudesta oli täysin meidän harteillamme.””Joulutorilla nukketeatterimme esiintyi infopaviljongin yläkerrassa.Näytelmän tarkoituksena oli opettaa lapsille ystävyydestäja oikeudenmukaisuudesta ja siitä miten toisten kanssa”Yrittäjyyttäkin tuli opittua toiminnan lomassa. Oman mielenkiinnonja aktiivisuuden merkitys korostui, kun kaikesta olikannettava vastuu itse. Opimme myös, että aivan kaikkea eitarvitse tehdä itse, vaan oman osaamisalueen ulkopuolella olevatasiat, kuten kirjanpito, voidaan ulkoistaa ja näin varmistaayrityksen sujuva toimiminen. Erityisen tyytyväisiä olimme siihen,että pidimme toiminnasta jatkuvasti päiväkirjaa. Päiväkirjastaoli myöhemmin helppo palauttaa mieliin ja raportoida yrityksentoimintakertoja, kun koostimme yritystoiminnastamme opinnäytetyötä.Pohtiessamme yrittäjyyttä tulevaisuuden työpaikkana,jouduimme myös punnitsemaan omia elämän arvojamme.”LähteetAlanen, L. & Karila, K. (toim.) 2009. Lapsuus, lapsuuden instituutiotja lasten toiminta.Hägg, M. 2012. Yhteisöpaja yhteiskehittelyn mentelmänä.Teoksessa: Juujärvi, S. (toim.). Saappaat Suurpellon savessa– Koulii -hankkeen väliraportti. Laurea julkaisut. Vantaa:Edita Prima Oy.Miettinen, S. (toim.) 2011. Palvelumuotoilu –uusia mentelmiäkäyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen.http://www.pechakucha.org, (25.3.2013)Rauhala L. 1986. Ihmiskäsitys ihmistyössä. Gaudeamus. WSOY.Sleeswijk Visser, F., Stappers, P.J., van der Lugt, R. & Sanders, E.B-N. (2005). Context Mapping: experiences from parctice.(25.3.2013)Turja ,L. 2011. Lapset osallisina – kohti uutta varhaiskasvatuskuttuuria.Varhaiskasvatus tänään.(1-15).Nukketeatteri Päivänsäde25

Kohti vihreää keidastaHenry LybäckTavoitteena oli tuoda Suurpellon asukkaille ravitsemispalveluitaosaksi erilaisia yhteisöllisiä tapahtumia. Toisena tavoitteenaoli kehittää alueen palveluita ja edistää Suurpellon asukkaidenyhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyydellä tarkoitetaan asuinalueen viihtyisyydenparantamista tuottamalla palveluita yhdessä asukkaidenkanssa.Tarkoituksena oli tuottaa ja toteuttaa palvelutuotekonsepteja,jotka jäävät elämään osaksi Suurpellon yhteisöllistä toimintaa.Suurpellon asukkaat, Laurean ja Omnian opiskelijat sekä opettajatyhteistuumin lähialueen yritysten kanssa suunnittelivatja toteuttivat yhteisön tarpeisiin kohdistuvia palveluita. Koulii-hanke mahdollisti yhteistyön eri toimijoiden kesken, jonkaavulla pystyttiin tarjoamaan Suurpeltoon palvelumuotoilunavulla erilaisia palvelutuotteita. Opiskelijoiden rooli yhteistyössäoli tärkeä ja he vastasivat yhdessä Suurpellon asukkaidenja yritysten kanssa mielenkiintoisten palveluiden kehittämisestäSuurpeltoon. Tärkeimpiä palvelutuotteita olivat ”elämystorit”,kokkikoulu- ja ruokapiirikonseptit sekä seminaarien organisointija toteuttaminen.Edellä mainittujen palvelutuotteiden tärkeimpiä osa-alueitaoli lähi- ja luomuruoan tuominen osaksi ravitsemispalveluita.Näistä kehittyikin iskulauseemme ”tuoreudesta elinvoimaa” jaBrillat – Savarinin (1988, 15) sanoin ”kerro minulle mitä syöt,minä sanon kuka olet”. Ihmisiä on alkanut kiinnostaa, millä tavallaitsensä ravitsee. Ruoan laatu, alkuperä ja jalostusaste ovatkorostuneet heidän valinnoissaan. Lähiruoan ja luomuruoankäyttäminen ravintona on lisääntynyt ja kasvattanut osuuttaanelintarvikealalla. Vihreä keidas halusi tuottaa palveluita, jotkaedistävät tuoreiden läheltä saatavien raaka-aineiden käyttöäyhdessä Suurpellon asukkaiden kanssa.Koulii hankkeessa opiskelijoiden osallistuminen hankkeeneteenpäinvientiin oli tärkeässä roolissa. Laurea Leppävaaranpalvelutuotteen suunnittelun opintojaksolta oli yhteensä 44opiskelijaa mukana luomassa yhteisöllisyyttä ja palvelukonseptejaSuurpellon kehittämiseksi. Opinnäytetyöntekijöitä oli kuusi,jotka toteuttivat yhdessä Koulii hankkeen ja palvelutuotteensuunnittelun opintojakson kanssa palveluita Suurpellon asukkailleeri näkökulmista. Kaksi opiskelijaryhmää järjesti kokkikoulunSuurpellon asukkaille 26.4.2012. Kukkivassa Suurpeltotapahtumassa kaksi opiskelijaryhmää ja kaksi opinnäytetyöntekijäätoteutti maalaistorin 12.5.2012. Kaksi opiskelijaryhmääsuunnitteli keväällä 2012 konseptin ruokapiiritoimintaan asuk-Palvelumuotoilunprosessi (Moritz 2005, 123)Kuvio 1: Palvelumuotoilunprosessi (Moritz 2005, 123)kaiden hyödynnettäväksi, jota jatkoivat kaksi opinnäytetyöntekijääsyksylle 2012. Kaksi opiskelijaryhmää organisoi erinomaisestiKoulii -hankkeen päätösseminaarin 21.11.2012. Joulutoritoi yhteisöllisyyttä 1.12.2012, jonka kaksi opiskelijaryhmääjärjesti yhdessä laajan yhteistyöverkoston kanssa. Joulutorintoteuttamisessa oli mukana ansiokkaasti kaksi opinnäytetyöntekijää.Viimeisen ja onnistuneen yhteisen Koulii hankkeen verkostoseminaarinohjelman tuotti ja toteutti yksi opiskelijaryhmä17.12.2012.Palveluita kehitettiin yhdessä asukkaiden ja yhteistyöverkostojenkanssa palvelumuotoilun keinoin. Magerin (2009, 15) mukaanpalvelumuotoilu ottaa huomioon asiakkaiden näkökulmanpalvelujen toimivuuden ja muotoilun avulla. Tarkoituksenaon vakuuttaa asiakkaan näkökulmasta palveluiden käyttökelpoisuus,hyödyllisyys ja haluttavuus sekä tuottajan kannaltatehokkuus ja näkyvyys.Toimintatutkimuksessa yhdessä ratkaistaan käytännön läheisiäongelmia ja pyritään saamaan aikaan muutosta osallistamallayhteisö muutokseen mukaan (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti2009, 65). Suurpellon asukkaat, Koulii -hanke, opettajat, opiskelijatja alueen toimijat ovat yhdessä osallistuneet tutkimaanja kehittämään asukastarpeista kumpuavia palveluita. Vihreäkeidas on tehnyt toiminnallista tutkimusta hyödyntäen Moritz(2005,123) palvelumuotoiluprosessia (kuvio 1) eri palveluidenkehittämisessä.Laurea Leppävaaran opiskelijoidenpedagoginen oppiminen26

Moritz (2005) määrittelee palvelumuotoiluprosessimallin, jossahän kuvaa kuusi eri vaihetta ymmärrys (understanding), jossaetsitään tietoa sekä opitaan asiakkaista sekä muista palveluympäristöistä.Toiseksi pohditaan (thinking) analyyttisesti palvelunstrategiaa ja valitaan suunta sille. Kolmanneksi kehitetään (generating)innovoiden palveluita ja konsepteja. Neljänneksi seulotaan(filtering) olemassa olevaa tietoa palveluista ja konsepteistasekä valitaan niistä paras. Viidenneksi selitä (explaining)konkretisoidaan konseptia perustelemalla ja näyttämällä mahdollisuuksia.Kuudentena on luodun palvelukonseptin toteutus(realising). (Moritz 2005, 123–147.)Opiskelijoiden palaute opintojaksostaPalvelutuotteen suunnittelun opintojaksolla opiskelijoiden antamatpalautteet. (Taulukko 1) ja (taulukko 2) tuloksista, 50 %opiskelijoista teki Koulii -hankkeen kanssa yhteistyötä ja antoipalautetta opintojakson toteuttamisesta. Syksyllä 80 % opiskelijoistateki Koulii -hankkeen kanssa yhteistyötä (taulukko 3).Esitä arviosi väittämistä (1= täysin eri mieltä, 5= täysin samaa mieltä) ja annasanallista palautetta.1. Toteutus olikokonaisuudessaantoimiva.2. Toteutuksen työmäärävastasi opintojaksonlaajuutta opintopisteinä.(Yksi opintopiste vastaa 26,7työtuntia.)3. Ohjaus tuki oppimistani. 5 % 15 % 30 % 20 %(n=1) (n=3) (n=6) (n=4)4. Pystyn hyödyntämäänoppimaani.? 1 2 3 4 5 yht. ka. keskihaj.15 % 35 % 35 %(n=3) (n=7) (n=7)10 % 20 % 35 %(n=2) (n=4) (n=7)Taulukko 1: MHA1122 toteutusryhmän palautteet opintojaksostaTaulukko 1: MHA1122 toteutusryhmän palautteet opintojaksosta15 % 20 3,5 0,95(n=3)10 % 65 % 25 % 20 4,15 0,59(n=2) (n=13) (n=5)30 % 20 3,55 1,23(n=6)35 % 20 3,95 1(n=7)4Esitä arviosi väittämistä (1= täysin eri mieltä, 5= täysin samaa mieltä) ja annasanallista palautetta.1. Toteutus olikokonaisuudessaantoimiva.2. Toteutuksen työmäärävastasi opintojaksonlaajuutta opintopisteinä.(Yksi opintopiste vastaa 26,7työtuntia.)? 1 2 3 4 5 yht. ka. keskihaj.10 % 36 % 21 % 31 % 19 3,74 1,05(n=2) (n=7) (n=4) (n=6)10 % 5 % 31 %(n=2) (n=1) (n=6)3. Ohjaus tuki oppimistani. 5 % 15 % 63 % 15 %(n=1) (n=3) (n=12) (n=3)4. Pystyn hyödyntämäänoppimaani.5 % 15 % 15 % 31 %(n=1) (n=3) (n=3) (n=6)Taulukko 2: MHA1121 toteutusryhmän palautteet opintojaksostaTaulukko 2: MHA1121 toteutusryhmän palautteet opintojaksosta52 % 19 4,26 0,99(n=10)31 %(n=6)19 3,89 0,7419 3,68 1,25Esitä arviosi väittämistä (1= täysin eri mieltä, 5= täysin samaa mieltä) ja annasanallista palautetta.? 1 2 3 4 5 yht. ka. keskihaj.27

Taulukko 2: MHA1121 toteutusryhmän palautteet opintojaksostaEsitä arviosi väittämistä (1= täysin eri mieltä, 5= täysin samaa mieltä) ja annasanallista palautetta.1. Toteutus oli kokonaisuudessaantoimiva.2. Toteutuksen työmäärä vastasiopintojakson laajuuttaopintopisteinä.(Yksi opintopiste vastaa 26,7 työtuntia.)? 1 2 3 4 5 yht. ka. keskihaj.9 %(n=1)81 % 18 % 11 4,18 0,4(n=9) (n=2)27 % 63 % 11 4,7 0,48(n=3) (n=7)3. Ohjaus tuki oppimistani. 9 % 63 % 27 % 11 4,18 0,6(n=1) (n=7) (n=3)4. Pystyn hyödyntämäänoppimaani.9 % 27 % 63 % 11 4,55 0,69(n=1) (n=3) (n=7)Taulukko 3: MHA1211 toteutusryhmän palautteet opintojaksostaTaulukko 3: MHA1211 toteutusryhmän palautteet opintojaksostaTulevaisuusPalvelutuotteen suunnittelun opintojakson yhteistyö Suurpellonkehittämiseksi jatkuu tulevaisuudessa. Suurpelto-seuran kanssakehitetään yhteistyötä ja luodaan toimintaa Suurpellon alueelle.Koulii -hanke on mahdollistanut uudenlaisen yhteisöllisyydeneteenpäin viemisen Suurpellon alueella ja hankkeen päättymisenjälkeen meillä on kunnia jatkaa sitä yhdessä asukkaiden jalähiyritysten kanssa.LähteetBrillat- Savarin, J. 1988. Maun fysiologia. Suom. Mannerkorpi, J.Alkuperäinen teos 1825. Jyväskylä: Gummerus.Moritz, S. 2005. Service Design. Practical access to an evolvingfield. Köln International School of design.Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2009. Kehittämistyönmenetelmät. Helsinki: WSOYpro.28

Omnian aikuisopiston hotelli-, ravintola- jacateringalan opiskelijat SuurpellossaEva KauhanenPedagoginen kehittäminen toiminnantavoitteenaKoulii hankkeen ensisijainen pedagoginen tavoite on ollut yhteistyönkäynnistäminen eri kouluasteiden välillä. Tämä tavoiteon toteutunut. Kouluasteet ovat aktiivisesti toteuttaneet useitaprojekteja hankkeen yhteydessä. Jatkossa pysyviä Vihreän keitaanprojekteja ovat keväällä 2013 toteutettava Kukkiva Suurpeltoja joulun alla totetutettava Elämystori 2013 Suurpellossa.Laurean ja Omnian opiskelijat tulevat yhdessä toteuttamaannämä tapahtumat. Kouluttajina olemme jo sopineet näistäja olemme valmiit toteuttamaan ne osana koulutuksiamme.Omnian aikuisopiskelijat voivat osallistua, kun tapahtuma allokoidaankoulutuksen sisältöihin kuuluvaksi jo etukäteen.Hankkeen aikana toteutetut projektit ovat aina olleet osa koulutusta,mutta samalla pois ns. perinteisestä opetuksesta. Tätäei pidä nähdä esteenä, vaan toisenlaisena mahdollisuutenaopiskelijoille. Opiskelijat on sitoutettava ja saatava näkemäänmuualla kuin oppilaitoksessa tapahtuva oppiminen arvokkaanapääomana. Uusissa oppimisympäristöissä toimiminen ontulevaisuuden tavoite. Palvelumuotoilun tuominen osaksi kokinammatillista osaamista toteutuu juuri näiden projektien avulla.Vihreän keitaan pedagogisen mallin mukainen työskentely ontavoitteena kevään 2013 projekteissa. Seuraavaksi kerrotaan,miten Omnian aikuisopiskelijat osallistuivat Koulii -hankkeenaikana toteutettuihin tapahtumiin Suurpellossa, pohditaanopiskelijapalautteiden avulla projektityöskentelyn merkitystäoppimisessa ja opettajan ohjauksessa.Tapahtuma Suurpellossa Opiskelijat oppiminen/opinnot Tuotteet14.2.1012 Ystävänpäivän Kansainvälinen tarjoilija- javastaanottovirkailijaopiskelijatasiakasrajapinnassa tapahtuvacase, suunnitteluineen,valmisteluineen ja toteutuksineen8.3.2012 Pitkät pellavat Aikuisopiston kokkiopiskelijat opiskelijat toteuttavat projektinitsenäisesti, osa lounasruokienopintokokonaisuutta29.9.2012 Syystalkoot Kaksi aikuisopistonkokkiopiskelijaa20.11.2012 Vihreän keitaanhyvinvointi-ilta infopaviljongissa28.11.2012 Vihreän keitaanhyvinvointi-ilta, pikkujouluteemakolme aikuisopiston kokkiopiskelijaa,lounasruokienvalmistaminen opintokokonaisuudenosaneljä aikuisopiston kokkiopiskelijaalounasruokien valmistaminenopintokokonaisuudenosaosa asiakkaan tarpeisiin toteutettualounasruokien valmistamisenopintokokonaisuutta:opiskelijat suunnittelivat, tilasivatja valmistivat tuotteet,tekivät markkinointimateriaalinja olivat läsnä esittelemässätuotteitaOpiskelijat olivat aktiivisia jatuottivat erinomaiset funktionaalisetja terveysvaikutteisettarjottavat tapahtumaansuunnittelivat ekologisen sorminsyötävän tarjoilunTaulukko 1. Opiskelijoiden osallistuminen tapahtumiin ja projektien liittyminen opintoihinKaakao ja muffinssitarjoiluainfopaviljongissaHernekeittoa ja pannukakkuaviljelylavojen tuotteista pelloltapöytään buffetin lähiruoastaTerveysvaikutteiset ja funktionaalisetelintarvikkeet hyvinvoinninedistäjinä: smooteja,juomia, raakasuklaabrownieitasuklaakakkua, suupaloja29

Eva Kauhasen kouliinhankkeen Vihreän keitaan kuvatPitkien Kuva pellavien 1 Pitkien tekijät pellavien ja tunnelmaa tekijät Suurpellossa ja tunnelmaa 8.3.12. Suurpellossa Kollaasi Eva Kauhanen 8.3.12. 2012 Kollaasi Eva Kauhanen 2012Tapahtumien tarjoilujen tuottaminen osana däntöön liittyvät asiat. Lainsäädäntöön liittyvät asiat opiskelijaopintojaesitteli muulle ryhmälle yhteisessä palautetilaisuudessa, jokaoli osa opintokokonaisuutta. Omavalvontasuunnitelman tekeminencateringkeikalle oli opintokokonaisuuteen liittyvä tuotos.Omnian hotelli-, ravintola- ja cateringalan kouluttajat ovatvaihtuneet Koulii -hankeen aikana. Omnian aikuisopiston matkailualaoli ensin mukana tuottamassa Pitkiin pellaviin vuonna Työnjaon opiskelijat tekivät itse siten, että valmistukseen osal-Toteutuksen suunnittelussa olivat kaikki opiskelijat mukana.2011 ohjelmapalveluita. Samassa tapahtumassa kokkiopiskelijatuottivat tarjottavaa tapahtumaan. Vihreä keidas on Kouliin us. Kaksi muuta opiskelijaa valmisti ruoan ja pakkasi sen yhdeslistuikolme, joista yhden vastuulla oli tsekkaus ja tuplatsekka-pilotti, jossa olemme toimineet aktiivisesti erityisesti vuonna sä vastuuhenkilön kanssa. Ruoanjakajat eli asiakasrajapinnassa2012. Suurpellossa toteutettuja tapahtumia yhdessä Laurean työskentelivät opiskelijat, auttoivat pakkaamisessa ja lähtivätkanssa on ollut runsaasti. Seuraavassa taulukossa on esitelty, Suurpeltoon opettajan kanssa. Toinen jakajista oli poissa jamiten tapahtumat olivat mukana opiskelijoiden opiskelussa vain yksi opiskelija oli kentällä jakamassa ruokaa kouluttajanvuonna 2012:kanssa. Urakan rankin osa on varmasti purku. Purkuvaihe veiainakin yhtä kauan aikaa kuin varsinainen jakelu. Lopuksi oliEri tapahtumiin opiskelijoista perustettiin oma pieni projektiryhmänsä.Tapahtumia oli suunnitelman mukaan seitsämän, joihin siistiminen. Tässä yhden opiskelijan kanssa toimiminen on hi-vielä astioiden ja kippipadan peseminen koululla ja paikkojenviiteen osallistui opiskelijoita (kts. taulukko).dasta. Jälkikäteen arvioituna, olisi ollut parempi, jos koko ryhmäolisi osallistunut myös purkuun, niin se olisi saatu tehtyä tunnissa.Tämän ryhmän projektin vastuuopiskelija osallistui myösPitkiä Pellavia -tapahtumassa opiskelijaryhmä sai olla korkeintaankuuden hengen kokoinen ja työnjako oli erityisen tärkeä Kouliin pedagogiseen seminaariin ja esitteli aikuisopiskelijanKuva suunnitteluvaiheessa. 2 Suurpellon syystalkoot Yhden opiskelijan tapahtuman vastuulla valmisteluvaiheita. oli lainsää-oppimisen Kollaasi haasteita Eva ja Kauhanen mahdollisuuksia 2012 hanketoiminnassa.301

Kuva 1 Pitkien pellavien tekijät ja tunnelmaa Suurpellossa 8.3.12. Kollaasi Eva Kauhanen 2012Kuva 2 Suurpellon syystalkoot tapahtuman valmisteluvaiheita. Kollaasi Eva Kauhanen 2012Suurpellon syystalkoot tapahtuman valmisteluvaiheita. Kollaasi Eva Kauhanen 20121Syystalkoisiin kaksi Omnian opiskelijaa suunnitteli puolestaantarjottavat sadonkorjuun hengessä. Tarjoilu toteutettiin Suurpellonviljelylavojen luona olevalla leikkipaikalla, johon oli rakennettuväliaikainen katos Kouliin toimistoväen voimin. Katosolikin tarpeen ja välttämätön syksyiseen ulkoilmatapahtumaan.Opiskelijakaksikko toteutti koko projektin yhdessä, jolloin tulosoli ehdottomasti hyvä. Tästä osaprojektista jäin hyvänä ajatuksenamieleen, että riittävän pieni tiimi takaa kaikkien aktiivisuudenja tuottaa parhaanlopputuloksen. Kuvat kertokoot valmistusprosessistaja tihkusateisen illansuun tunnelmista.Vihreän keitaan hyvinvointi-iltoihin infopaviljongissa osallistuivatOmnian kokkiopiskelijat yhdessä Omnian hyvinvointialan- jaLaurean estenomiopiskelijoiden kanssa. Projekti alkoi yhteiselläsuunnittelupalaverilla Tikkurilan Laureassa. Sitä ennen opiskelijatolivat ilmoittaneet kiinnostuksensa johonkin neljästä syksynaikana tulevista tapahtumista. Ensimmäiseen hyvinvointi-iltaanosallistui aktiivisesti kolme opiskelijaa. Opiskelijat olivat aktiivisiaja tuottivat erinomaiset tarjottavat tapahtumiin. Ryhmäoli dynaaminen ja toimi hyvin. Kaikki osallistujat olivat samanhenkisiä.Vastuuhenkilö hoiti yhteydenpidon erinomaisesti niinkouluttajan kuin yhteistyökumppanien suuntaan.Hyvinvointia ja ekologinen pikkujouluteema oli toinen infopaviljonkiintoteutetuista tapahtumista. Omnian kokkiopiskelijatsuunnittelivat ekologisen sormin syötävän tarjoilun. Yhdessäkauneudenhoito-opiskelijoiden kanssa toteutettu tapahtumantarjottavat oli omnialaisten suunnittelemat ja toteuttamat.Kokkiryhmän vetäjän vahva persoona oli toiminnan tuki. Tiiminvastuullisessa toiminnassa tuli kuitenkin haasteita. Yksi ryhmänjäsen jäi pois ilman syytä, joka vaikutti toteutukseen. Molemmissahyvinvointitapahtumissa asteiden välinen yhteistyö jatyönjako näytti sujuvan hyvin.Tapahtumia, joihin Omnian marata-ala osallistui vuoden 2012aikana, oli kaikkiaan seitsämän. Kahteen tapahtumaan ei ollutloppujen lopuksi opiskelijoita, jolloin kouluttaja toimi yhteistyökumppaninayksin toisen koulutusasteen kanssa. Viidessäprojektissa on ollut yhteensä keväällä kymmenen opiskelijaaaktiivisesti mukana. Syksyn neljästä projektista kolme toteutuitäysin opiskelijavoimin. Näissä projekteissa oli yhteensä yhdeksänopiskelijaa mukana.31

Eva Kauhasen kouliinhankkeen Vihreän keitaan kuvatKuva 3 Pakkaaminen sujui hyvin koululla ja tihkusateessa siirryttiin Suurpeltoon. Kollaasi Eva Kauhanen 2012Pakkaaminen sujui hyvin koululla ja tihkusateessa siirryttiin Suurpeltoon. Kollaasi Eva Kauhanen 2012Opiskelijapalautteen saaminen jahyödyntäminen oppimisen työkalunaPalautteen aktiivinen kerääminen ja dokumentointi projekteistaon toinen tärkeä tavoite tulevaisuudessa. Palautteen kerääminenaikuisopiskelijoilta kirjallisessa muodossa on saatavaosaksi opiskelijan itsearviointiprosessia. Kun opiskelija antaapalautetta omasta toiminnastaan ja arvioi tekemiään valintoja,opiskelija selkeyttää itselleen ja toisille samassa ryhmässäoleville työn tai projektin rakennetta. Olen käyttänyt suullisiaarviointeja enimmäkseen tyyliin: anna työtoverista yksi positiivinenlausunto ja mitä tänään teit eri tavalla kuin aikaisemmin taimitä opit tänään. Samaa kysymysten asettelua olen käyttänytkerätessäni projektiin liittyvää palautetta.Perustelemalla valintojaan ja ajatuksiaan opiskelija herätetääntietoisen toiminnan tielle. Opiskelija ei tee asioita vain siksi, että Opiskelijapalaute kerättiin molemmista hyvinvointitapahtumastaSuurpellon Infopaviljongissa. Ensimmäisen hyvinvointi-illankouluttaja sanoo tai käskee, vaan hän ymmärtää tekemisen yhteydenkokonaisuuden kannalta. Vaikka opiskelijat ovat aikuisia,se ei takaa, että he olisivat itsenäisiä toimijoita. Aikuisopis-teki yhdessä. Yhdessä tekeminen näkyi myös koko prosessinjälkeen palautteen keräämisen ja itsearvioinnin opiskelijatiimiKuva 4 Syystalkoitten ruokatuotteet olivat erittäin hyvän makuisia. Kollaasi Eva Kauhanen 2012kelijat ovat myös osittain ammatinvaihtajia, jolloin sisällötvoivat olla heille todella vieraita ja vaatii erityistä oppimista jaharjaannusta saavuttaa tavoiteltu ammattitaito. Itsearviointi japalautteen antaminen eivät ole itsestään selviä asioita opinnoissa,sitä on harjoiteltava ja nämä projektit antavat siihenoivan tilaisuuden.Kevään 2012 Pitkien Pellavien palautteen antoi opiskelija Kouliinpedagogisessa seminaarissa, sieltä on kristallisoituneenaajatus.”Projektiin osallistuminen oli kuin olisi heitetty veteen jaoli opittava uimaan. Tietoisuus siitä, että opettaja oli kokoajan pelastusveneessä siinä vieressä, auttamassa jos tarvittiin,mutta piti itse oppia uimaan.”Opiskelijapalautteiden kerääminen ja niidenniiden hyödyntäminenaikana, kun projektia työstettiin. Tämä tiimi toimi myös paikanpäälläaktiivisemmin kuin muissa tiimeissä. Tämä tiimin haaste322

Eva Kauhasen kouliinhankkeen Vihreän keitaan kuvatoli saapuminen tapahtumapaikalle samaan aikaan kuin asiakkaat.Taustalla oli väärinkäsitys kouluttajan taholta aikataulunsuhteen. Tiimi sai todella nopeasti kaiken esille ja he hyödynsivättilan mahdollisuudet hyvin. Esillepanon ja estetiikka toimi.Tämä ryhmä oli erittäin aktiivinen kertoessaan tuotteistaasiakkaille. Asiakkaita oli mukava määrä heti alussa, mikä saitunnelman korkealle. Tarjottavat tuotteet, joita opiskelijat esittelivätolivat mielenkiintoisia ja monelle uusia. Kyseessä oli terveysvaikutteisetelintarvikkeet. Itsearviointi ja palaute oli hyvä.Tiimiä jännitti sopivasti koululla esivalmistellessaan tuotoksia.Itsearviointia hyvinvointitapahtumastaSuurpellossa:Mielestämme onnistuimme hyvin:- Hyvä organisointi, esivalmistelun ja tarvittavan kalustonvaraaminen paikanpäälle. (Esim tarjoiluastiat, ottimet, kupit,koristeet, liinat... Pakkausmateriaalia lukuunottamatta)- Valitsimme tilaisuuteen sopivat ruoat, ideointi siis oli sopivatilaisuuteen nähden ja asiakkaat olivat myös kiinnostuneitaerikoisimmistakin raaka-aineista.- Nopea esillepano ja esteettinen toteutus- Yhteistyö projektiin osallistujien kesken toimi ja ajatusmaailmammeoli samoilla linjoilla- Hyvä tila- Opettajien tuki ja mukana oleminen tapahtumassaTaas kehittämisvaraa mielestämme oli:- Asiakkaiden/markkinoinnin vähäisyys- Hävikki- Tarkan reseptiikan puuttuminen joidenkin ruokien kohdalla- Aikataulun väärinkäsitys aiheutti kiireen tunnunOpiskelijapalautteet kerättiin myös toisesta järjestetystä hyvinvointitapahtumasta,jonka teemana oli ekologinen pikkujoulu.Kaikki neljä opiskelijaa antoivat kirjallisen palautteen ja itsearvioinnin.He olivat pohtineet tapahtumaa henkilökohtaistenkokemusten kautta. Tämä kertoo myös siitä, että ryhmäntiimiytyminen ei sujunut niin mutkattomasti kuin edellisen ryhmäntiimiytyminen oli sujunut. On vaikea arvioida syytä siihen,miksi tiimiläiset eivät kokeneet olevansa tarpeeksi aktiivisia taiKuva 3 Pakkaaminen sujui hyvin koululla ja tihkusateessa siirryttiin Suurpeltoon. Kollaasi Eva Kauhanen 2012Kuva 4 Syystalkoitten ruokatuotteet olivat erittäin hyvän makuisia. Kollaasi Eva Kauhanen 2012Kuva 4 Syystalkoitten ruokatuotteet olivat erittäin hyvän makuisia. Kollaasi Eva Kauhanen 2012332

mukana projektin eri vaiheissa. Tämä voi olla huonon perehdytyksensyytä, jolloin nuoli osoittaa kouluttajaan. Toisaalta heikkositoutuminen projektiin voi olla syynä osallistumattomuuteen,jopa projektista vetäytymiseen. Kouluttajaoppini on olluttarkempien reunaehtojen tai raamien sopiminen yhdessä opiskelijoidenkanssa. Sitouttamiseen panostaminen tulee olemaanjatkossa henkilökohtaisesti eräs tulevien projektien tärkeimmistätavoitteista. Alla on opiskelijoiden lyhentämättömät sitaatit.opiskelija 1:Olin projektissa ryhmän ”vetäjänä”, järjestimme pikkujouluteemallatarjoilut Suurpeltoon.Kokonaisuutena meidän projekti onnistui hyvin, välillä oli hiukansekavuutta kun aikataulut muuttuivat ja osaan ryhmästä olivaikea saada yhteyttä kun facebook oli pääsääntöisesti yhteydenpitovälineenä. Yksi ryhmän jäsen hiljaisella vetäytymisellämielestäni kieltäytyi osallistumasta.Meillä ryhmäjako onnistui ja kaikki mielestäni tekivät osuutensatilaisuuden eteen omien kykyjensä mukaan. Pienistä epäselvyyksistähuolimatta asenne oli lopulta hyvä ja kaikki tarjottavatmaistuvia ja kauniisti esillä.Muiden alojen edustajat olivat myös hyvin valmistautuneet jatekivät osuutensa tilaisuudessa.Väkeä olisi voinut käydä vähän enemmän, pakkanen varmastiosaltaan vaikutti siihen että moni jäi kotiin.Samassa tilassa oli myös ollut monta muutakin samankaltaistatilaisuutta ehkä liiankin tiiviisti.Olimme miettineet yksinkertaista tarjottavaa jota helppo tehdäja tarjota. Ei liian montaa lajia ja vähällä pakkaamisella. Tarkoitusalunperin oli pursottaa tuotteita paikanpäällä ja mielestänise olisi onnistunutkin koska väkeä sen verran vähän. samallaolisi asiakkaat nähneet miten helposti tuotteet syntyvät ja pakkausjäteolisi saatu minimoitua, en osaa sanoa mitä tästä muutosallistujat olisivat.Lähdin paikalta etuajassa, en nähnyt paljonko tavaraa jäi jasaatiinko muuten paikka siistittyä kuinka hyvin.opiskelija 2:Projekti onnistui mielestäni hienosti, käviöitä olisi saanut ollahuomattavasti enemmän koska aika kävi todella pitkäksi jatylsäksi asiakkaiden puuttuessa. projektista opin että tälläisentapahtuman suunnittelu voi olla erittäin mukavaa ja vaihtevaa.Eva Kauhasen kouliinhankkeen Vihreän keitaan kuvatValmisteluja koululla ja infopaviljongissa ennen tapahtumaa 20.11.12. Kollaasi Eva Kauhanen 2012Kuva 5 Valmisteluja koululla ja infopaviljongissa ennen tapahtumaa 20.11.12. Kollaasi Eva Kauhanen 201234

Eva Kauhasen kouliinhankkeen Vihreän keitaan kuvatHyvinvointi-illan Kuva 6 Hyvinvointi-illan tuotoksia ja asiakkaita tuotoksia infopaviljongissa, ja asiakkaita kollaasi infopaviljongissa, Eva Kauhanen 2012 kollaasi Eva Kauhanen 2012Olisin mielestäni voinut osallistua enemmän menun ja raakaaineidenvalintaan.opiskelija 3:mielestäni se pikkujoulu tapahtuma oli oikein kiva mutta oisivoinut tehdä jotain vaikeempaa syötävää ja asiakkaita olisi tietenkinvoinut olla paljon enemmänopiskelija 4: Pikkujoulu projektiolimme mukana pikkujouluprojektissa minun, jessen, anun jamarin kanssa ja mukanan oli myös laurean opiskelijat.Me jessen kanssa osallistuimme enimmäkseen tuotteiden tekemiseenja paikan päällä sitten tarjoiluun. Anu hoiti reseptit jayhdessä tilailtiin tuotteen. Pikkujoulu tapahtuma oli mukava jase onnistui mielestäni hyvin. Projektin aikana opin eniten ettäyhteistyö on kannattavaa. En tiedä mitä tekisin toisin jos olisisama projekti uudestaan.Palautetta on muistettava pyytää ja siitä on muistutettava. Onhienoa saada myös ryhmän hiljaisilta osallistujilta palautetta.Perusteleminen ei ole kovin helppoa kaikille opiskelijoille. Ennentapahtumaa opiskelijat eivät olleet käyneet infopaviljongissatutustumassa tilaan ja sen antamiin mahdollisuuksiin ennentilaisuutta. Toteamus, siitä että ”pursottaminen olisi sujunuthyvin paikanpäällä” oli hyvä ja kertoo halusta näyttää, mitenjotakin käytännössä tehdään ja suunnitelmaa muuttaa. Infopaviljongintila on kuitenkin moneen toimintaan epäkäytännöllinen.Tosin ryhmä valitsi aivan toisenlaisen layoutin tarjoilullakuin aikaisempi opiskelijaryhmä. Tässä toisessa hyvinvointitilaisuudessaolisi ollut mahdollista tuotteiden viimeistely myöspaikanpäällä. Asiakkaita oli todella vähän ja silloin olisi voinutkokeilla uskaliaamminkin. Nyt kouluttaja teki opiskelijoidenpuolesta päätöksen, joka toimi kyseisessä tilassa paremmin.Lisäksi valmiiksi pakatut tuotteet, vaikka olikin epäekologisem-435

Eva Kauhasen kouliinhankkeen Vihreän keitaan kuvatKuva 7 Suklaakakkua pikkujouluissa. Kollaasi Eva Kauhanen 2012Suklaakakkua pikkujouluissa. Kollaasi Eva Kauhanen 2012paa, kuin mikä oli opiskelijoiden alkuperäinen idea, toimivatpurkuvaiheessa paremmin.Palautteiden perusteella opiskelijat haluavat tehdä haasteellisempiatuotteita, mutta eivät olleet suunnitteluvaiheessa sitäsanomassa. Toisaalta heiltä puuttuu vielä kokemus siitä, mitäkannattaa lähteä toteuttamaan. Opiskelijan into voi olla niinsuuri, että käytännön toteutus on hankalaa jopa mahdotonta.Toisaalta heille pitää antaa mahdollisuus kokeilla rajojaan turvallisessaympäristössä, siis kouluttajavetoisessa projektissa.Kouluttaja on siis vain back-up. Tarvitaan enemmän harjoitustahaasteellisten toteutusten tekemiseen.Kouluttajana peräänkuulutan eniten sitoutumista. Kun sovitaanosallistumisesta, niin silloin myös osallistutaan. Sanktioiminenei ole mahdollista, mutta opiskelijan sitoutumisen projektiinpitää olla. Kukaan ei saa yksin päättää sitä, mitä lähdetääntoteuttamaan silloin, kun kyse on yhteisesti toteutettavastaprojektista. Tämä oli alkuperäinen ajatus, mutta kun ryhmä eiottanut sopinut selkeistä pelisäännöistä, vahvin opiskelija ottivetovastuun. Vetovastuun ottaminen on hieno asia, mutta ehkäniitä arempiakin opiskelijoita on kannustettava enemmän vastuunkantamiseen. Tämä kuuluu kouluttajan tehtäviin ja onhuomioitava tulevissa projekteissa paremmin.Kuva 8 Pikkujouluna tarjotaan suupaloja. Kollaasi Eva Kauhanen 2012365

Kuva 7 Suklaakakkua pikkujouluissa. Kollaasi Eva Kauhanen 2012Kuva 8 Pikkujouluna tarjotaan suupaloja. Kollaasi Eva Kauhanen 2012Pikkujouluna tarjotaan suupaloja. Kollaasi Eva Kauhanen 2012537

Vihreä keidas-pilotti kehitti pedagogisentoimintamallin asteiden välisestä yhteistyöstäAuli Hietanen ja Nina LahtinenVihreä keidas on Koulii -hankkeen pilotti, jonka muodostavatLaurea-ammattikorkeakoulun estenomiopiskelijat sekä Omnianaikuis- ja ammattiopiston kauneudenhoitoalan ja ravitsemusalanopiskelijat. Vihreä keidas kehittää yhteistyössä kauneusjahyvinvointipalveluja Suurpellon asukkaille palvelumuotoilunperiaatteiden mukaisesti.Vihreä keidas -pilotissa toimivat opettajat ja opiskelijat tiiminä.Tavoitteena on luoda innovatiivinen malli yhteistyöstä sekä uusitapa tarjota kauneus- ja hyvinvointipalveluja. Suurpelto toimiiliving lab (käyttäjälähtöinen tutkimuskonsepti) ympäristönäprojektille. Palveluja kehitetään palvelujen muotoilun teoreettisenviitekehyksen avulla. Palveluja voidaan suunnitella ympäristössä,joka mahdollistaa ihmisten yhteistyön uudella tavalla.Mielikuvittelua ja kokemusta hyödyntäen muodostetaan uusiapalvelumalleja (Meroni ja Sangiorgi 2011, 207).Vihreän keitaan yhteistyö on muotoutunut erilaisten toimintojenja kokeilujen innoittamana hyvinvointipalvelujen konseptiksi.Syksyinä 2011 ja 2012 toteutettiin yhteensä viisi hyvinvoinninteemailtapäivää Suurpellossa. Suunnittelusta ja toteutuksestavastasivat Omnian ja Laurean opiskelijoista kootut tiimit. Opettajattoimivat ohjaajina ja taustatukena. Hankkeessa toteutuiLaurean kehittämällä oppimisenmalli (Raij, 2007), aluekehitys, monialaisuussekä eri koulutusasteidenvälinen yhteistyö.Espoossa Omnian toimipisteessä.Opiskelijoilta kerätyn palautteen mukaan opiskelutapa oli uusija erilainen. Projekti opetti yhteydenpidon ja tiimien tapaamistentärkeyttä. Toisaalta välimatkat ja ajankäyttö kahden oppilaitoksenvälillä koettiin haastavaksi. Kokonaisuutena yhteistyötäpidettiin mielenkiintoisena. Jokainen sai vastuuta ja projektiapystyi työstämään sekä ryhmässä että itsenäisesti. ”Itselleniuudenlainen opiskelutapa. Oli hienoa verkostoitua uusien ihmistenkanssa ja luoda suhteita toiseen kouluun”Hyvinvointitapahtuminen opiskelijapohjalaajenee syksyllä 2012Syksyllä 2012 hyvinvointitapahtumia toteutettiin kaksi. Tälläkertaa mukana olivat Laurean estenomiopiskelijat ja Omnianaikuisopiston kosmetologiopiskelijat sekä hotelli-, ravintola- jacateringalan opiskelijat. Opettajia oli sekä Laureasta että Omniastakaksi. Hyvinvointitapahtumat toteutettiin Suurpellon Infopaviljongissa,jonka alueen asukkaat ovat oppineet tuntemaanhyvin ja joka sijaitsee lähellä suosittua Angry Birds lastenpuistoa.Ensimmäisen tapahtuman aiheena oli hyvinvointi ja toisenpikkujoulut. Molemmissa tapahtumissa kosmetologiopiskelijatHyvinvointiprojektitsyksyllä 2011Syksyn 2011 projekti alkoi yhteiselläkick-off tilaisuudella LaureanTikkurilan toimipisteessä. Läsnä oli58 kauneusalan opiskelijaa, jotkamuodostivat monialaisia tiimejä.Osa tiimeistä toteutti Koulii -hankkeenpuitteissa hyvinvoinnin teemailtapäiviäSuurpellossa ja osatyösti muita hankkeita. TeemailtapäiviäSuurpellossa toteutettiin kolme.Niiden aiheina olivat ihonhoito,kauneus ja hyvinvointi. Opiskelijathyödynsivät tilaisuuksissa omiaosaamisalueitaan sekä loivat kontaktejayhteistyöyrityksiin. Projektinpurku- ja palautetilaisuus pidettiinHyvinvointitapahtuminen purku- ja palautetilaisuus Omniassa 25.10.201138

Hyvinvointitapahtuma Suurpellossa 20.11.2012tekivät pieniä hemmotteluhoitoja, kuten intialaista päänhierontaa.Estenomiopiskelijat toimivat emäntinä ja jakoivat tietoaihon- ja hiustenhoidosta. Ravitsemuspuolen opiskelijat olivatvalmistaneet herkullisia suupaloja tapahtuminen teemaan sopivaksi.Opiskelijat toimivat hyvin yhteistyössä. Ensimmäinen yhteinentapaaminen oli Laurean Tikkurilan toimipisteessä, jossa suunnittelukäynnistettiin tapahtumatiimien vapaalla keskustelulla.Tulokset ja ideat sekä tehtävänjako koottiin fläppitaululle. Opiskelijatperustivat Facebook-ryhmät, jossa suunnittelua jatkettiinsujuvasti välimatkoista huolimatta. Tapahtumissa kaikki opiskelijatolivat innostuneina ja sitoutuneina mukana. Tällä kertaaOpiskelijapalaute syksyn 2011 hyvinvointitapahtumistatapahtuminen purku tapahtui oppilaitoksissa oman ryhmänkanssa. Laurean opiskelijat esittelivät tapahtuman toisille estenopiskelijoillePowerpoint-esityksenä ja kirjoittivat työstäänloppuraportin. Omniassa opiskelijat esittelivät tapahtumassatekemänsä työt muille ryhmän opiskelijoille ja projektit analysoitiinsuullisesti. Kokemukset ja palautteet olivat yhtenäisetedellisten tapahtuminen kanssa. Yhteistyö koettiin uutena jainnostavan tapana oppia. Projektissa sai myös toteuttaa omiaideoita sekä toimia tiimissä.Pedagoginen malliVihreän keitaan toiminnassa kiinnostavinta oli kahden oppilaitoksenvälinen yhteistyö. Sen kehittäminen muodostuikin pilotinkeskeiseksi tavoitteeksi. Kokemuksia kerättiin koko pilotin toiminnanajan ja opiskelijoiden palautteiden perusteella huomioitiintoiminnan kriittisiä kohtia. Saadun kokemuksen ja palautteidenperusteella muodostettiin asteiden välisestä yhteistyöstäpedagoginen malli, jossa huomioidaan oppilaitosten erilaisettavoitteet ja käytänteet.Projektien analysoinnissa pohdittiin paljon toiminnan kohdetta(Kerosuo 2006, 88) ja päädyttiin tulokseen, jossa konkreettinenja käytännönläheinen kohde mahdollistaa eri oppilaitoksista tulevienopiskelijoiden ja opettajien yhteisen työskentelyn. MyösSavonmäki (2007, 91) tuo esiin yhteisen kohteen tärkeyden,kun halutaan ylittää opettajien välillä olevia, usein näkymättömiäkin,rajapintoja. Tuomi-Gröhn (2002, 32-33) puhuu rajavyöhykkeestäja rajavyöhyketoiminnasta tarkoittaen kahdentoimintajärjestelmän, esimerkiksi oppilaitoksen ja yrityksen,rajapinnalla olevaa toimintaa. Raja voi olla esimerkiksi raken-39

teellinen, tiedollinen tai taidollinen, kulttuurinen, psykologinentai maantieteellinen (Lyytinen, Marttila & Kautonen 2008,6-10). Omnian ja Laurean opettajien ja opiskelijoiden välillä onmonenlaisia rajapintoja, jotka ovat ylitettävissä, kun yhteistyönsuunnitteluun kiinnitetään huomiota.Rajapinnalla työskentely vaatii yhteisen kohteen ja sen parissatyöskentelevän eri työyhteisöistä tulevien henkilöiden muodostamantiimin (Konkola 2002,182; Engeström 2005). Jos toimintajärjestelmistätulee jo valmiiksi vahvoja työpareja, eikä tiimiytymistäuudessa ryhmässä tapahdu, saattavat vanhat työtavatjäädä voimaan, jolloin yhteistyö ei onnistu. Selkeän mallin luominenrajapinnalla työskentelyyn auttaa toiminnan jatkumista.(Engeström 2005, 238-240.) Vihreä keidas -pilotin järjestämätSuurpellon hyvinvointitapahtumat ovat Omnian ja Laurean välistärajapintatoimintaa. Kohteena ovat olleet hyvinvointitapahtumatja tiiminä kutakin tapahtumaa järjestävä opiskelija-opet-tajatiimi. Koulii -hankkeen päättyessä Vihreän keitaan toimintaja oppilaitosten rajapinnalla työskentelevät tiimit voivat jatkaatoimintaansa, kun yhteistyön suunnitteluun kiinnitetä erityistähuomiota.Asteiden välisen yhteistoiminnan jatkumista voidaan edesauttaatoimintamallin luomisella. Alla olevassa taulukossa esitetäänpedagoginen malli, jossa kiinnitetään huomiota pilotintoiminnan aikana esiin tulleisiin seikkoihin. Myös konkreettisentoiminnan kohteen määrittelyyn ja tiimin muodostumiseen tuleekiinnittää huomiota.Vihreä keidas pilotin hyvinvointitapahtumat voidaan toteuttaaoppilaitosten välisenä yhteistyönä Suurpellossa tai muussa livinglab ympäristössä. Malli myös mahdollistaa erilaisten yhteistyöprojektientoteuttamisen. Oleellista on sekä opettajienettä opiskelijoiden muodostamat verkostot. Ne lisäävät tie-Huomioitava asiaOpetussuunnitelmaProjektin nivominen opetussuunnitelmaan jaopintojaksoonOppilaitosten käytänteet ja säännötOpiskelijoille annettava informaatioToiminnan kohteen määrittelyTiimien muodostaminenTehtävänannotToiminnan kohteen määrittelyTiimien työskentelyOpettajien rooliAikatauluProjektin purkuArviointiKäytänteetOpetussuunnitelman tavoitteetMihin opintojaksoon projekti soveltuuOpintojen ja projektin laajuus (ov, op)Laajuudet voivat olla erilaisia eri oppilaitoksillaOpetusmenetelmätTyössäoppiminenProjektin täsmällinen kuvaus; mihin suurempaan kokonaisuuteen projekti liittyy,projektin tavoitteet, opiskelijoilta edellytettävä tuotos, mitä projektissa ontehty aikaisemmin, budjettiOpettajatiimi määrittelee toiminnan kohteen ja ohjeistaa tiimiä tekemäänprojektisuunnitelmanYhteinen aloitusTiimiytyminenTehtävien jakoKirjalliset ja suulliset ohjeet, yhteiset ja oppilaitoskohtaiset ohjeet ja tehtävät,tehtävien palautusaikatauluOpettajat antavat tiimeille tehtävänannossa toiminnan kohteen, jonka tiimitedelleen tarkentavat ja rajaavat projektisuunnitelmassaanTiimin itsenäinen työskentely, roolien ja tehtävien jako tiimin sisällä, vastuujayhteishenkilö, tiimitapaamiset, sähköposti, facebook, oppimisalusta (voivatolla erilaiset eri oppilaitoksissa)Ohjaaja, tiimin jäsen, taustatuki, apu ongelmatilanteissa, sparraajaOpettajien yhteistyö alkaa edellisen lukukauden aikanaOpiskelijoiden aikataulu riittävän väljäksiOppilaitoksilla voi olla vielä erilliset aikataulutTiimien aikataulutYhteinen tai oppilaitoskohtainen, opiskelijapalaute, raportointi ja projektinesitys muille opiskelijoille oppilaitoskohtaisestiOppilaitoskohtaisesti numeroarviointi tai suoritusmerkintä, mahdollisesti projektimerkintäopintosuoritusotteeseenTaulukko 1. Pedagoginen malli40

Projekteilla vastataan suoraan työelämän tarpeisiin. Projektitvoivat toimia opetusmenetelmällisenä ratkaisuna, opiskelunsubstanssina, sekä työelämän kehittämisen välineenä. Projektientulisi olla tavoitteellisia, kertaluonteisia, ajallisesti määriteltyjäja organisoituja. Tavoitteena projekteissa työskentelyllä on,että AMK -opiskelija saa valmiudet jatkossakin valmistuttuaantyöskennellä projekteissa, kehittää työtään tai työllistää itsensä(Vesterinen P. 2003, 79-80). Koulii hanke on suuri hanke ja sensisällä opiskelijoilla on useita omia projekteja.Projektioppimisessa/hanketyöskentelyssä mielekkäiden ongelmienympärille rakentuu prosessi, jossa on tarkoitus integroidaeri tieteenalojen tai tiedonalojen käsityksiä ja käsitteitä.Oppijoiden tulisi olla mukana ratkaisemassa näitä ongelmia jakehittämishaasteita useilla eri tavoilla ja menetelmillä (VesterinenP. 2003, 81). Projektioppimisessa konteksti on mielekäs jaoppija ei ole vain tiedon passiivinen vastaanottaja vaan samallarakentaa omaa tietoaan ja taitoaan yhdessä ohjaajien kanssa(Vesterinen P. 2003, 82).Yhteisöjen asukkaat ja yhteiskunta laitteineen/laitoksineenovat vaikea ja monimutkainen kohde oppimiselle, ja kuitenkintavallisen kansalaisen pitää elää siinä. Oppiminen koostuusiellä hajanaisten asioiden oppimisesta ja aina kun oppii jotainhuomaa sen, mitä kaikkea vielä pitäisi oppia. (Engeström Y.2004, 18) Tämän vuoksi on tärkeää, osana koulutusprosessia,toimia ympäristöissä, jossa ihmiset toimii ja oppii.LivingLab oppimisympäristönäLiving Lab käsitteenä on alkanut arjen tutkimisesta kodinomaisessaympäristöissä ja laajentunut ihmisten toiminnan ymmärtämisenja ongelmien ratkaisuun laajemmissa yhteyksissä. LivingLab voidaan myös määritellä tosielämän kehittämisympäristöksi(Niitamo V-P. Leminen S. 2012, Heikkanen S. Tuomi L. 2012,21). Käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta on läheinen käsiteLiving Labille, jossa on mukana laajempi ekosysteemi ( JuujärviS. Pesso K. 2012, 25) . Nykyisin Living Lab ympäristöjä sovelletaanpaljon, etenkin teollisessa kehittämistyössä, mutta myöserilaisten palveluiden kehittämisessä.Living Lab toiminnassa on tunnistettavissa erilaisia rooleja.Ensimmäiseksi hyödyntäjät, jotka haluavat hyötyä käyttäjätiedosta,mutteivät sitä saa elleivät verkostoidu muiden kanssa.Toiseksi mukana on mahdollistajat esim. kaupungin päättäjätja kolmanneksi vielä tarvitaan kehittäjiä ja neljänneksi loppukäyttäjiä.Living Lab ympäristöstä ja sen haasteista riippuentoimija ”ratastoa ” vetää joku näistä ( Fred M. Kortelainen M.Leminen S. 2011, 37-41). Suurpelto /Koulii hankkeessa hyödyntäjinäovat tulevat alueen toimijat/yritykset, mahdollistajinaEspoon kaupunki, EU ja taloyhtiöt, kehittäjinä Laurea AMK jaOmnia ja loppukäyttäjinä Suurpellon asukkaat.Living Lab toiminta soveltuu hyvin AMK tutkimus-, kehittämisjainnovointitoimintaan. Tällöin voidaan tiivistää työelämäyhteistyötäja liittää opetusta kehittämiseen. Opiskelijat voivatsilloin osallistua toimintaan useissa rooleissa. Voidaan toimiatiedon ja käyttäjäpalautteen kerääjinä, analysoijina, ilmiön tutkijoinaja kehittäjinä, osahankkeiden projektipäälliköinä ja tulevaisuudenpalveluiden käyttäjien edustajina. Siellä voi suorittaaharjoittelua, opinnäytetyötä tai projekteja (Heikkanen S. TuomiL. 2012, 22). Koulii -hankkeessa opiskelijat ovat toimineet kaikissaedellä mainituissa tehtävissä. He ovat olleet luomassakäyttäjälähtöistä yhteistyöverkostoa, avoimia innovaatioita jatosielämän kehittämisympäristöä.LivingLab -menetelmä voi palvella käyttäjälähtöistä tutkimustaja kehittämistä koska, parhaimmillaan se;- motivoi ja innostaa käyttäjiä osallistumaan, edistää luovuuttaja innovatiivisuutta- auttaa kuvaamaan käyttäjien arkea, aitoa käyttötilannetta,käyttäjäkokemusta ja ympäristöä- auttaa ymmärtämään tietyn käyttäjäryhmän kulttuuria, toimintatapoja,sosiaalista ympäristöä- vahvistaa käyttäjän asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia- ei anna pelkästään vastausta kysymykseen mitä, vaan mitenja miksi- auttaa löytämään käyttäjän piilotarpeita, hiljaisia signaalejaja tunteita aidossa ympäristössä- auttaa löytämään tarjolla olevia mahdollisuuksia uusien tuote-ja palveluinnovaatioiden havaitsemiseen ja taloudellisesti- auttaa konkretisoimaan käyttäjätutkimuksen tuloksia jayhdistämään tuote sekä palvelu (Heikkanen S. ja Tuomi L.2012 s 25-26 ; Vilkkiä mukaellen).Koulii hankkeessa on kaikkia näitä tavoitteita/hyötyjä tavallatai toisella pyritty saavuttamaan.Yhtenä tavoitteena Koulii -hankkeessa on kehittää vahvojakumppanuuksia Suurpellon asukkaille ja hyödyntäjille sekäsaada mukaan innovointiin erilaisia näkökulmia ja toimijoita(Juujärvi S. 2012, 10-11). Verkostomaisen rakenteen luomisenja työskentelyn etu on tiedonsiirto, innovaatioiden syntyminen jaoppimisen luovuus. Tällöin yhdessä synnytetään ja kokeillaan toimintaaaidoissa tilanteissa (Pirinen 2007, 273). Verkostomaisentyötavan oppiminen on hyödyllistä kaikille, etenkin opiskelijoille.Living Lab on innovointi ympäristö ja samalla menetelmällinenlähestymistapa, jolloin siihen liittyy myös eettisiä näkökulmia.Toiminta ja kehittäminen tulee olla läpinäkyvää, ihmisten vapauttakunnioittavaa ja hienotunteista. Toiminnan on myös oltavavastuullista ja turvallista, etenkin jos kodeissa toimitaan.Lopputuloksista ollaan vastuussa ja opiskelijoiden toiminnastaLiving Lab ympäristössä (Sivonen K. 2009, 228).PalvelumuotoiluKoulii hankkeen pääasia on käyttäjälähtöisyyden mukaan ottaminenkaikissa alueen kehittämisvaiheissa. Tähän sopi hyvinlähestymistavaksi palvelumuotoilu. Se on suhteellisen uusi lähestymistapapalvelujen kehittämiseen, etenkin koulutuksenkentällä (Juujärvi S. Pesso K. 2012 s. 15). Living Lab toiminnassa43

Opiskelijoiden saama tuki oppimiselle LivingLab ympäristössäOpiskelijat saivat oppimiselleen tukea sekä koulun puolelta,että asukkailta, lisäksi oma aktiivisuus ja oman kiinnostuneisuudenkehittyminen tekemisten myötä lisäsi oppimista. Palvelumuotoilunopettaminen tuli esille vahvistavana asiana useissahaastatteluissa (Tarkemmin kuviossa 2).pelkistysAsukkaatOikeat asiakkaatOhjauksen harjaannusRyhmässä tekeminenYhdessä toimiminenOma näkyvyysOma aktiivisuusAiempi koulutuspohjayhdistävä kategoriaKoulun tukiTeoria tietoOpettajat•OhjaajatPalvelumuotoilu opinnot (++)Virallinen opiskelijan tukiYhteistyö•Kuvio 2. Opiskelijoiden oppimista Living Lab ympäristössä tukevatasiat. (n=7)Opiskelu Living Lab ympäristössäOpiskelu Living Lab ympäristössä nähtiin hyödylliseksi etenkinisoissa kokonaisuuksissa, kuten opinnäytetyö, hanketyöskentelyja harjoittelut. Erilaiset tehtävät, joissa pyritään vuorovaikutustaitojenkehittämiseen ja asiantuntemuksen lisäämiseenovat opiskelijoiden mielestä myöskin mielekkäitä toteutettaviksiasuinalueella. Tietenkin yrittäjyyteen liittyvillä opinnoillaon kohtaamispintaa asukasyhteisöissä. (Tarkemmin ilmauksiakuviossa 3)pelkistysAsiakkaan kohtaamistaOhjaamistaEnnalta ehkäisevää toimintaaYhteisö kartoituksiaOpinnäytetöitäHanketyötäOsaa harjoittelustaUseita tapahtumia peräkkäinYrittäjyys opintoja•Saatu asiakaspalauteHenkilökohtainen• innostuminenyhdistävä kategoria•Vuorovaikutukseenliittyviä taitojaIsoja kokonaisuuksia•opinnoistaYrittäjyyttä•Kuvio 3. Living Lab ympäristön soveltuvuus opiskeluun opiskelijoidenkuvaamana (n=7)Oppimisen lisääntyminen Living LabympäristössäUseat opiskelijat kuvasivat tärkeäksi vahvan teoriapohjan, jokamahdollistaa opiskelun asuinalueella. Toivottiin enemmän kontaktituntejakoululla ennen hanketta. Samoin tuli esille yrittäjyysopintojenpainotusta ennen alueelle menoa. Asuinalueellatulisi olla pysyvä koordinaattori, joka auttaisi organisoinnissa jauusien opiskelijoiden perehdytyksessä. Yksi ongelma oli asukkaidenvähäisyys alkuaikoina, jolloin oppimiskokemukset jäivätkapeiksi, eikä harjaannusta asiakas tilanteissa tapahtunut riittävästi.(Tarkemmin opiskelijoiden kuvauksia alla kuviossa 4.)pelkistysEnemmän teoriaopintojaLisää tietoa yrittäjyydestäYhdyshenkilö SuurpellossaOsallistujia enemmänyhdistävä kategoriaVahva teoriapohjaHyvä koordinointiAsukkaita riittävästiKuvio 4. Opiskelijoiden kuvauksia siitä, millaiset asiat olisivat lisänneetoppimista Living Lab ympäristössä. (n = 7)Käytännön järjestelyt ja oppiminenKäytännön ongelmina Suurpellossa toimiessa olivat tilat janiiden huono soveltuvuus joihinkin toimintoihin/kokeiluihin.Samoin mainittiin ongelmana avainten saaminen tiloihin jaavainten kuljetusongelmat. Joillakin toteutusryhmillä ei ollutriittävästi suunnitteluaikaa kokeiluihin eikä myöskään osaamistamarkkinointiin. Samoin tuli esille, ettei ollut rahaa käytössäriittävästi. Hanketyön alussa oli käytännöllisenä ongelmana,että asukkaita oli liian vähän alueella. Samoin mainittiin kulkuyhteydetyhtenä ongelmana opiskelijoille, samoin parkkialueenongelmat. Koordinointia kaivattiin alueen toimintoihin.Pohdinta•••Haastateltavina oli opiskelijoita, jotka olivat toimineet Suurpellonalueella enemmän kuin yhden päivän. Heidän kiinnostuksensaLiving Lab toimintaan oli suurta, koska he ryhtyivätlaajasti toimimaan alueella, tämä hiukan vääristää mielipiteitäpositiiviseen suuntaan. Haastattelut tehtiin pääosin puhelinhaastatteluina,joka on luonteeltaan erilainen kuin nauhoitettuhenkilökohtainen keskustelu, ja ei ehkä tuota yhtä luotettavaatietoa. Luotettavuutta kuitenkin lisää se, ettei viimeisimmissähaastatteluissa tullut enää esille lisää uutta tietoa.Living Lab toiminnan yleiset tavoitteet, joita kuvattiin artikkelissaaiemmin, toteutuivat opiskelijoiden kuvaamina jo näinkinlyhyellä toimintajaksolla oikein mallikkaasti. Asukkaiden motivointi,aktivointi, piilotarpeiden tunnistaminen, uusien palveluidensuunnittelut ja kokeilut sekä heidän vahvistaminen ja45

asioiden vieminen eteenpäin, olivat varmasti arvokkaita asioitaasukkaille. Tulosten pohjalta näkee, että Living Lab toiminta onehdottomasti jatkamisen arvoista oppijoille ja asukkaille.Opiskelijat kuvasivat saaneensa tukea ja kannustusta, niin asukkailtakuin koululta. Tämä on tärkeää oman oppimisprosessinonnistumiselle, samoin kuin oma motivaatio ja sen kehittyminen.Tärkeää on huomata että palvelumuotoilun yhdistäminenLiving Lab toimintaan oli onnistunutta, koska useat opiskelijatkehuivat sitä merkitykselliseksi. Ryhmissä toimiminen ja yhteistyöneri muodot ovat tärkeitä hyville oppimiskokemuksille. MyösPelttarin ja Ronkosen (2007) opinnäytetyössä todettiin samansuuntaisesti,että opinnot koetaan hankkeissa mielekkäinä, josne soveltuvat osaamisen tavoitteisiin ja opiskelijat ovat hyvinmotivoitu työskentelyyn.Oppiminen koettiin mielekkääksi Living Lab ympäristössä, kunoli isoja kokonaisuuksia/paljon opintopisteitä kertymässä. Opiskelijatkuvasivat alueilla tapahtuvaan oppimiseen sopivat sellaisetkokonaisuudet, joissa tavoitteena on vuorovaikutustaitoihinja asiakkuusosaamiseen ja yrittäjyyteen harjaantuminen.Toisaalta oppimista olisi edelleen lisännyt, jos olisi ollut enemmänteoriaopintoja taustalla. Useissa kohden tuli esille koordinoivanhenkilön tarve alueella. Se ratkaisisikin useimmatopiskelijoiden esille nostamat käytännölliset ongelmat. Leminenym. (2012) myös toteavat, että Living Lab ympäristöissäon tärkeää viestinnän ja vuorovaikutuksen takaaminen. Juurisystemaattiseen viestintään pystyisi koordinoiva henkilö vaikuttamaan.Toimintakokeilujen alkuvaiheessa asukkaita oli vähän,ja se haittasi opiskelijoiden työskentelyä ja oppimista. Tämäasia korjaantuu koko ajan, sillä asukkaita muuttaa lisää alueellekoko ajan.Suurpelolla toimiminen oli Laurean opiskelijoille LbD:n mukaistatoimintaa. Kaikki sen ideologiset perusasiat toteutuivat oppimisessa.Omnian näkökulmasta haastattelujen tulokset tukivatheidän koulutuksen tahtotilaa ja arvoja.Jatkossa opiskelua kannattaa jatkaa alueella isoissa kokonaisuuksissahuomioiden että opiskelijoilla on riittävä tietopohjatoimintaan. Alueella toimimiseen jatkossa tarvitaan koordinoijasekä toimintaan sopivat tilat. Tulevaisuudessa kannattaa tutkiatoimintojen jatkuvuuden edellytyksiä monipuolisesti ja aktivoidalisää mahdollistajia (rakennuttajat ja kaupunki).Lähteet:Engeström Y. 2004. Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittelytyössä. Vastapaino. Keuruu.Fred M. Kortelainen M. Leminen S. 2011. Teoksessa: Innovoiyhdessä asiakkaidesi kanssa. Näkemyksiä LivingLab toimintaan.Hansaprint. Vantaa.Hankesopimus Koulii. 2010.Heikkanen S. Tuomi L. 2012. LivingLab toimintatapaan sopiviatutkimusmenetelmiä. Teoksessa , Käytäntöä tutkimassa.Haaga-Helia AMK. Multiprint .Vantaa.Hiitola B. 2012. Koulutuksen kehittäminen Koulii hankkeessa.Julkaisussa; Saappaat Suurpellon savessa. toim. Juujärvi S.Edita Helsinki.Juujärvi S. 2012. Saappaat Suurpellon savessa. Laurea-ammattikorkeakoulu,Otaniemi. Edita. Helsinki.Juujärvi S. Pesso K. 2012. Käytäntölähtöinen innovaatiotoiminta.Julkaisussa.Saappaat Suurpellon savessa. Laureaammattikorkeakoulu,Otaniemi. Edita. Helsinki.Juujärvi S. Pesso K. 2012. Ihmiset tekevät Suurpellon. Kouliihankkeen arviointitutkimus. Laurea-ammattikorkeakoulu,Otaniemiemi. Edita. Helsinki.Kotila H. Mutanen A. (toim.) 2012. Käytäntöä tutkimassa. Haaga-HeliaAMK. Multiprint .Vantaa.Kumar V. 2009. A process for practicing design innovation. Journalof Nusiness Strategy 30: 2/3 91-100.Niitamo V-P. Leminen S. 2011. LivingLabin historiaa.Teoksessa;Innovoi yhdessä asiakkaidesi kanssa. NäkemyksiäLivingLab toimintaan. Hansaprint. Vantaa.Nyström A-G. Leminen S. (toim.) 2011. Innovoi yhdessä asiakkaidesikanssa. Näkemyksiä LivingLab toimintaan. Hansaprint.Vantaa.Pelttari T. Ronkola M. 2007. “Hankkeissa oppiminen voi ollamielekästä silloin, kun se vastaa oppimistarpeita, muttaopetusta ei saa altistaa hankkeiden tarpeisiin” – opiskelijoidenkokemuksia oppimisesta LbD – hankkeissa. Opinnäytetyö.LaureaAMK. Vantaa.Pirinen R. 2009. Models of Learning by developing. Teoksessa;Learning by Developing – New ways to learn. Laurea Universityof Applied Sciences. D 7 . Vantaa.Raij K. 2007. Learning by Developing. Laurea University of AppliedSciences.A 58.Vantaa.Raij K. Taatila V. Pragmatismi ammattikoulutuksen kasvatusfilosofisenavalintana – Case LbD. ss. 96- 112Sivonen K. 2009. Ethical reflections on ” Living Labs” as learningenvironment. teoksessa ; . Learning by Developing– New ways to learn. Laurea University of Applied Sciences.D 7 . Vantaa.Tuomi J. Sarajärvi A. 2012. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.Tammi. Hansaprint . Vantaa46

Urbaani lavaviljely – yhteisöllistä javerkostotoimintaaKaija Pesso, Tarja Ikonen ja Hannu Kallio1 Johdanto”Ihan alkuun unelmoin oikeista viljelypalstoista, mutta käviselväksi, ettei kaavoitus sitä salli. Prosessi on kaiken kaikkiaanollut loistava osoitus siitä, kuinka esimerkiksi kaupungin virkamiehet,rakennuttajat ja asukkaat löytävät toisensa. ”(Esse 16.5.2012)Luonnolla on suuri merkitys suomalaisille ja se on osa jokapäiväistäelämää. Luontoa kunnioitetaan ja sitä hyödynnetäänerilaisiin tarkoituksiin, kuten viljelyyn ja virkistykseen. Aikaisemminmaatalousvaltaisessa yhteiskunnassa ihmisen ja luonnonvälinen suhde oli läheisempi ja merkitys suurempi. Nykyäänkaupungeissa luonnon merkitys on erilainen. Kaupungeissaasuvat ihmiset ovat yhä enenemässä määrin alkaneet harrastaakaupunkiviljelyä, joka on syntynyt yhtenä välimuotona erilaistenyhteisöjen, perinteiden ja kulttuurien kohtaamisesta (Tantarimäki2000). Kaupunkiviljelyharrastusta pidetään virkistävänäja rauhoittavana vapaa-ajan harrastuksena. Kaupunkiviljelyssänähdään olevan kyse luonnon ja ihmisen välisen riippuvuudentiedostavasta vuorovaikutuksesta (Tantarimäki 2001). Puutarhanja viljelypalstan hoitamisessa kyse on esteettisestä ja moniaistisestakokemuksesta.Espoon Suurpelto on uusi asuinalue, jonne ensimmäiset asukkaatmuuttivat syksyllä 2010. Alueen suunnittelussa tavoitellaanviihtyisyyttä, ekologisuutta sekä työn, perheen ja vapaaajanyhdistämistä. Tärkeää on että uudesta asuinalueestakehittyisi heti alusta pitäen yhteisöllinen ja siellä olisi verkostomaistatoimintaa.Suurpelto on toiminut Koulii -hankkeen (Koulutuksen integraatio-ja innovaatio) LivigLab ympäristönä, jossa opettajat, opiskelijat,alueen toimijat sekä asukkaat yhdessä tuottavat jokapäiväiseenelämään ja tilanteisiin sopivia palveluita ja toimintaa.(Hankehakemus Koulii 30.6.2010.)Tässä artikkelissa tarkastellaan Koulii -hankkeen Ihan pihalla-tiimin palvelumuotoiluun perustuvaa urbaanin lavaviljelyn innovaatioprosessiayhteisöllisenä ja verkostomaisena toimintana.Esille tuodaan myös lavaviljelyä pedagogisena prosessina jaopiskelijoiden oppimisennäkökulmasta.2 KaupunkiviljelyKaupunkiviljelyllä tarkoitetaan pelloilla ja pihoilla tapahtuvaaviljelyä, jossa tuotetaan vihanneksia ja hedelmiä (Tantarimäki2000). Usein viljely tapahtuu yhteispalstoilla kaupungin reunaalueilla.Viljely tähtää oman perheen tai naapuriston ruuan tarpeeseen.Englanninkielinen termi on urban agriculture. Se onmerkitykseltään laajempi kattaen kaupunkimaataloudesta puutarhaviljelyyn.Kaupunkiviljelyä toteutetaan ympäri maailmaa jakehitysmaissa sillä on kaupungeissa suuri merkityt ruuan saannin,köyhyyden ja työttömyyden vuoksi. Lisäksi sillä on merkitystäyhteisöille, naapuristoille ja kaupunginosille parantaenviihtyisyyttä ja lisäten sosiaalista vuorovaikutusta. Kaupunkiviljelylläon vaikutusta myös naisten aseman parantumiseen (FAO2010).Suomessa kaupunkiviljely on lisääntynyt viime vuosina. Kaupunkiviljelylläoli suuri merkitys sodan aikana ja sodan jälkeenruuan monipuolistamisessa. Viljelyä harrastettiin esimerkiksiHelsingin seudulla palstoilla ja siirtolapuutarhoissa, jopa osapuistoista oli viljelykäytössä. Palstaviljely väheni 1960-luvullaja siitä tuli harrastus (Nummi 1997). Viljelypalstojen kysyntäkasvoi 1980-luvulla ja nykyään monimuotoinen kaupunkiviljelyon kokenut renessanssin. Sitä harjoitetaan siirtolapuutarhoissa,yhteisöpalstoilla, omakoti- ja kerrostalojen pihoilla, parvekkeilla,terasseilla, katoilla ja ikkunoilla. Yksi kaupunkiviljelyn edistäjäon Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Lahdessa ja Turussatoimiva ympäristöjärjestö Dodo ry. Sen yhtenä tavoitteenaon tuoda ekologista elämäntapaa kaupunkeihin. Vuonna 2010Dodo ry aloitti taloyhtiöille suunnatun laaritalkooprojektin. Viljelylaaripalvelullataloyhtiöitä autetaan ja ohjataan viljelylaarienmateriaalien hankinnassa ja pystyttämisessä, sekä viljelynaloittamisessa yhdessä talon asukkaiden kanssa (Laaritalkoot2012).Kaupunkiviljelyssä on kyse laajasta jokapäiväiseen elämään liittyvästäilmiöstä. Sillä on erilaisia merkityksiä yksilölle, yhteisölleja ympäristölle sekä yhteiskunnalle. Sillä on merkitystä lähiruuantuottamiselle, harrastajien hyvinvoinnille ja aktiivisuudellesekä ympäristön viihtyvyydelle. Urbaania viljelyä harrastavatsaavat mielihyvää tekemästään työstä ja saamastaan sadosta,oppiessaan ja saadessaan tietoja viljelystä ja kasveista sekäkeskustellessaan muiden viljelyä harrastavien kanssa. Kasvattamallaitse erilaisia vihanneksia ja yrttejä ihmiset ymmärtävätparemmin, mitä syövät ja näin se vaikuttaa heidän ruokailutottumuksiinsaja ravintotietämykseensä. Viljely vaikuttaa ongelmanratkaisukykyyn,antaa onnistumisen iloa, lisää pettymystensietokykyä ja pitkäjänteisyyttä sekä antaa esteettisiä elämyksiä(Bellows, Braun & Smit 2005).47

Viljelmien hoitaminen edistää aktiivista liikkumista sekä lisäälihasvoimaa ja kestävyyttä. Puutarhaterapiaa hoitomuotonakäytetään mm. mielenterveyspotilaiden ja vanhusten hoidossa,koska se vähentää stressiä, pelkoja ja ahdistusta ja edistäärentoutumista ja hyvää oloa. Kaupunkiviljely edistää sosiaalistaverkostoitumista, jolla on positiivinen vaikutus terveyteen (Bellows,Braun & Smit 2005). Puutarhanhoitoa toteutetaan monistaeri syistä, kuten virkistyksen, henkisen ja fyysisen terveyden,ravinnon ja sen tuottamisen, kulujen ja mukavuuden ja itsensätoteuttamisen vuoksi (Brown & Carter 2003).Toteuttaessaan kaupunkiviljelyä ihmiset tutustuvat luontoonja sen monimuotoisuuteen sekä toimintoihin. Kestävän kehityksen,kierrättämisen ja ympäristöhaittojen huomioimisentietoisuus lisää ympäristön arvostusta ja suojelua. Näin kaupunkiviljelyedistää ihmisten sitoutumista ympäristövastuuseen(Butcher 2009). Viljelyllä voidaan parantaa myös kaupunkienviher-, reuna- ja peltoalueita.Kaupunkiviljelyä voidaan toteuttaa lavaviljelynä. Koulii -hankkeessaIhan pihalla -pilotti on yhdessä asukkaiden kanssa aloittanutSuurpellossa lavaviljelyn keväällä 2012. Lavaviljelystäkäytetään nimitystä urbaani lavaviljely. Se on kaupunkiympäristössätoteutettua viljelyä. Lavat voidaan rakentaa erilaisiinympäristöihin, kuten piha-alueille, kerrostalojen katoille, parvekkeilleja terasseille.3 Suurpelto ympäristönäSuurpelto on 325 hehtaarin kokoinen alue keskellä Espoota.Asemakaavan tavoitteena on urbaani ja puutarhakaupunkimaineniasuinalue, jonka pinta-alasta 89 hehtaaria on varattu viheralueiksi.Uudisrakentamisessa huomioidaan maisemallisestiarvokas kulttuurimaisema. Suunnittelualueelle kaavoitetaanpienimittakaavaista modernia kaupunkia. Asuinkorttelit suunnitellaantiivis-matala-periaatteella pieniksi ”kyläkokonaisuuksiksi”,joiden väliset viherkäytävät yhdistävät peltoaukean jakeskuspuiston. Storhemtin vanhalle kartanomäelle toteutetaantyötilojen, ateljeetilojen ja asuntojen muodostama alueen kulttuurihistoriaakunnioittava kokonaisuus. Uudenmaan maakuntakaavassaSuurpelto on merkitty pääosin taajamatoimintojenalueeksi. Gerkin kartanon alue ja siihen liittyvä peltoaukea onmerkitty kulttuuriympäristön ja maiseman vaalimisen kannaltatärkeäksi alueeksi (Suurpelto Lähiympäristösuunnitelma lähialueidenkaava-alueet I ja I 2005; Suurpelto korttelisuunnitelmaI 2006; Suurpelto korttelisuunnitelma II 2006.)Suurpellon keskeinen peltoaukea jää avoimeksi lähivirkistysalueeksi.Peltoviljely lakkaa vähitellen alueella. Niittyä voidaankäyttää jatkossa erilaisiin tarkoituksiin. Lillhemtin pientaloalueenmaisemakuvaa leimaa luonnonläheisyys: sijainti EspoonKeskuspuiston vieressä (Suurpelto Lähiympäristösuunnitelmalähialueiden kaava-alueet I ja I 2005; Suurpelto korttelisuunnitelmaI 2006; Suurpelto korttelisuunnitelma II 2006). Laureanopiskelijoiden toteuttamassa kartoituksessa asukkaat ilmaisivatyhdeksi mielipaikakseen Lillhemtin puiston viljelypalstoineen(Harjunkoski, Kohonen, Paulin & Tulla 2012). Samoin syyskuussa2012 talkooillassa k 13 asukkaalle toteutettujen haastattelujenperusteella yksi asukkaiden mielipaikoista on ko. puisto.Pientaloalueen kookkaiden tonttien vihreys muodostuu tonteillaja lähialueilla olevasta puustosta ja hoidetuista pensasaidoista.Lillhemtin alueen pienmaisemalle on myös tyypillistä kauniit,kevyesti kaartelevat kapeat katutilat. Ne antavat alueelle tunnusomaisenviihtyisän kylämäisen ilmeen (Suurpelto Lähiympäristösuunnitelmalähialueiden kaava-alueet I ja I 2005; Suurpeltokorttelisuunnitelma I 2006; Suurpelto korttelisuunnitelma II2006).Asemakaava-alueen länsiosassa on uusien tonttien ja Keskuspuistonväliin suunniteltu osittain avoimena hoidettava niittymonipuoliseen virkistyskäyttöön. Alueen luontoselvityksessäei todettu suojeltavia kohteita tai lajeja. Merkittävin löytö olipaikallisesti erittäin arvokkaaksi luokiteltu niitty, joka sijaitseelähivirkistysalueella. Alueesta on laadittu luontoselvitys ja maisemainventointi(Suurpelto Lähiympäristösuunnitelma lähialueidenkaava-alueet I ja I 2005; Suurpelto korttelisuunnitelma I2006; Suurpelto korttelisuunnitelma II 2006).Suurpellon ympäristön kehittämiseen sisältyy olennaisesti suunnitelmallinenyleisten viheralueiden ja puistojen kehittäminen.Viheralueiden rakentaminen muodostuu alueen suunnitelluistaviheralueiden rakentamisen ja kunnossapidon laatuluokituksista.Viheralueiden suunnitelmissa esitetään maanpinnan käsittelyja muodot, kasvillisuus, tekniset rakenteet, kuten valaistus,leikkipuistojen leikkivälineet, puistokäytävät ja puistokalusteet.Purovarsikasvillisuutta säilytetään ja istutetaan erilaisia lehtipuuryhmiä,pensasalueita ja monivuotisten matalien kasvienyhtenäisiä ryhmiä.Olemassa olevaa kasvillisuutta tuetaan metsäreunavyöhykkeidentäydennysistutuksilla. Kerrostaloalueiden piha-alueidensuunnittelussa on otettu huomioon erilaiset pintamateriaalit,hulevesien poisjohtaminen, sekä pensas- ja puuistutukset.Piha-alueiden kalusteet on suunniteltu ympäristöön sopiviksilähtökohtana materiaalien kestävyys ja kauneus. Myös rakennustenarkkitehtuurissa toteutuu modernin aikakauden värimaailmaja muodot.4 Lavaviljely palvelumuotoilun prosessinaSuurpellon lavaviljelyn toteuttaminen mukailee Kumarin (2009)innovaatioprosessin mallia, jonka vaiheet kattavat kehitystyönideavaiheesta palveluiden toteuttamiseen (Kuva 1).Keskeisinä vaiheina mallissa on kontekstin ja käyttäjien tunteminen,jolloin käyttäjäkokemusten huomiointi tarkoittaa käyttäjienosallistumista kehittämistyöhön. Käyttäjäkokemuksentulisi kytkeytyä kaikkiin palvelumuotoilun mallin vaiheisiin.Lavaviljelyn palvelumuotoilunprosessin vaiheet aisti aikomus jatunne käyttäjät käsittävät asiakkaiden tarpeiden tutkimisen yh-48

• • • • • • • • • • • Kuva 1 Innovaatioprosessin malli (Kumar 2009)• • • • • • teisöpajan ja asiakastiedon keräämisen avulla. Tunne konteksti-vaiheessa tapahtui verkoston rakentamista ja yhteisöllisyydenkehittymistä. Muotoile oivallukset käsittää yhteistyöskentelynja viljelylavojen ja viljelyalueen suunnitteluun liittyviä asioita.Tutki konsepteja -vaiheeseen liittyy viljelylavasuunnitelmientekeminen ja käyttäjäpalautteen saaminen niistä. Viljelyalueenkunnostaminen ja lavojen rakentaminen yhdessä Suurpellonviljelijöiden kanssa sekä arviointi kuuluvat muotoile ratkaisutvaiheeseen.4.1. Aisti aikomus ja tunne käyttäjätKoulii -hankkeen Ihan pihalla -pilotti tavoitteena on ollut1. että Suurpellon ympäristö ja viheralueet ovat aktiivisestiläsnä asukkaiden ja toimijoiden elämässä sekä hyvinvoinninedistämisessä.2. suunnitella ja kehittää viher- ja ympäristöpalveluita aidossatyöympäristössä yhdessä opiskelijoiden ja eri toimijoidenkanssa, jolloin se mahdollistaa opiskelijoiden projektimaisenoppimisen.Kumarin (2009) prosessimallin mukaisesti helmikuussa 2011lähdettiin saamaan vahvistusta ideoitujen aikomusten tueksisekä keräämään tieto käyttäjien viher- ja ympäristöpalveluihinliittyvistä tarpeista. Tiimin ideana oli suunnitella ja toteuttaa palveluitakoskien pihoja ja parvekkeita. Asukkailta haluttiin saadanäkemyksiä, millä tavalla he ovat valmiita osallistumaan asuinalueenviihtyisyyden ylläpitämiseen. Asukkailta kysyttiin, millaistapalvelua ja osaamista he tarvitsevat pihalle tai parvekkeelle.Haastateltavia oli kaikkiaan kaksi miestä, kuusi naista ja kaksiparia (N=12). Suurpellossa asui kolme haastateltua ja kaksi olimuuttamassa Suurpeltoon. Haastatelluista kahdeksan asui kerrostalossa,kaksi asui rivitalossa ja kaksi asui paritalossa.Haastatelluista neljä kahdestatoista oli valmis osallistumaantalkoisiin. Asukkaat olivat valmiita osallistumaan oman asuinalueensaviihtyisyyden ylläpitämiseen kyselemällä, kantaaottaen, osallistumalla ryhmiin, huolehtimalla ja siivoamallaympäristöä sekä aktivoimalla muita ja yhdessä tekemiseen.Haastattelut toivoivat tukea piha- ja parvekeosaamiseen, tietoakasveista, kukista, suunnittelusta ja luomuviljelystä, sekä tietoaviherhuoneen perustamisesta.Haastateltavat tarvitsisivat seuraavia palveluita: infoa, ohjaustaja käytännön mallia palstojen perustamiseen, urbaania kasvimaataSuurpeltoon, luomuviljelyä, jossa olisi innovatiivinenkastelujärjestelmä, aidattu ja hoidettu kasvimaa sekä aitaus.Haastateltavat toivoivat seuraavia asioita liittyen viljelyyn:ikääntyville palveluita palstoille esim. maan kääntämistä, lapsetja nuoret mukaan palstaviljelyyn, kerho lapsille ja nuorille ns.moderni 4h- kerho, jolloin nuorilla olisi tekemistä ja päiväkotilapsetmukaan viljelyyn.49

Parvekkeelle toivottiin oikeanlaisen luonnon valaistuksen saamista.”Opiskelijat voisivat tehdä suunnitelman, mitkä puut jätetäänja mitkä kaadetaan, että parvekkeille tulisi riittävästivaloa, sitten esittäisivät suunnitelman Espoon kaupungille.”Parvekesuunnittelua toivoi kaksi haastelluista, yksi toivoi pihasuunnitteluaja yksi parvekkeen hoitamista. Noin kuusi haastateltuatoivoi infotilaisuutta koskien parvekekasveja ja niidenhoitoa.Suurpellossa toteutetussa yhteisöpajassa houkuteltiin asukkaita,opiskelijoita ja alueen toimijoita tutkimusmatkalle yhteisöllisyydennäkökulmiin ja toimenpiteisiin. Pajakokoontumisissatähdättiin yhteisöllisen toiminnan kehittämistä edistävien ideoidenlöytymiseen. Yksi konkreettinen idea oli viljelypalstojenperustaminen Suurpeltoon. Yhteisöpajojen ideointitapaamisetolivat kevään 2011 aikana (Hägg 2012).Haastatteluista ja yhteisöpajasta saadun tarpeen perusteellahaluttiin vielä lokakuussa Koulii -hankkeen verkostoseminaarissakoota ideoita, tietoa ja tarpeita viljelystä, joita osallistujatsaivat kirjoittaa seinällä olevalle paperille. Viljelypalstat toivottiinolevan pieniä, noin 100m2 kokoisia, jolloin riittää useammalleja jos ei ehdi, eikä ole voimia hoitaa isompia. Palstoilletoivottiin hyvät kulkuväylät ja reitit. Ne tulisi olla lähellä ja autottomassapaikassa. Toivottiin kattoviljelmiä ja kasvihuoneettalojen katoille. Lisäksi toivottiin kylmäsäilytys, kylmäkellareitataloihin tai isoa maakellaria sadon säilytykseen. Aiemmin viljelemättömilletai sitä harkitseville toivottiin esittelyjä, perushoitojuttelua,neuvontaa ja tukea.4.2 Tunne konteksti ja muotoile oivalluksetKontekstin tuntemisen ja oivallusten muotoilemisen vaiheissatapahtui verkoston rakentamista, yhteistyöskentelyä ja yhteisöllisyydenkehittymistäAsukkailta kerättyjen tietojen ja tarpeiden sekä yhteisöpajassavirinneen palstaviljelyalueidean perusteella alueelle haluttiin saadapaikka, josta asukkaat voisivat saada oman viljelypalstan jatutustua naapureihin yhteisen tekemisen merkeissä. Asukkaidenjoukossa oli kotitarveviljelystä, luomu- ja lähiruuasta kiinnostuneitahenkilöitä. Asukkaita oli Suurpellossa tuolloin noin 300.Espoon kaupungin katu- ja viherpalvelut otti alusta asti hyvinmyönteisen kannan viljelypalstoihin. Alueen kaavoitus ei ollutvielä valmis: kaavaan oli suunniteltu paikkaa viljelypalstoille,mutta kyseinen kaava tulisi vahvistettavaksi vasta myöhemmin.Ihan pihalla -tiimi tuli asukkaiden tueksi kaupunkiviljelynsuunnitteluun. Yhteisöpajan vetäjä ja vastuuopettaja olivatmukana viljelypalstojen suunnittelukokouksissa, joissa päästiinsuunnittelemaan konkreettisia toteutustapoja. Palavereissa olimukana eri yhteistyötahojen edustajia. Tieto perustettavastaviljelyalueesta saavutti asukkaita talkoissa ja muissa yhteisissätapahtumissa. Suurpellon markkinoinnin ja myöhemmin Suurpelto-seuran www-sivut ovat tiedottaneet asiasta myös uusilleasukkaille.Koulii -hankkkeen toimijat kutsuivat asianosaiset koolle. Mukanaoli asukkaita, Espoon kaupungin teknisen keskuksen maisemaarkkitehti,Suurpelto-projektin johtaja ja projekti-insinööri, Laureansosionomiopiskelijoita ja opettajia sekä Omnian opettajia.Ensimmäisessä kokouksessa syyskuussa 2011 keskusteluissapäädyttiin väliaikaiseen viljelypalsta-alueeseen. Muutaman vuodenkuluttua saadaan mahdollisesti käyttöön kaavassa vahvistettu,pysyvä alue. Jotta viljelemään päästäisiin heti, todettiinruokamullalla täytettyjen viljelylaatikoiden olevan paras ratkaisu.Maan muokkaaminen ja lannoittaminen vie muutaman vuoden,joten raakamaasta muokattava palsta-alue päätettiin hylätä.Alussa päätettiin aikataulu, viljelyn tuli alkaa toukokuussa2012. Kaikki toimijat sitoutuivat aikatauluun ja tekivät tahoillaansiihen tähtäävää työtä. Viljelypalstan vuokraamiseenEspoon kaupungilta ja vesiliittymän omistamiseen tarvitaansopijaosapuoleksi yhdistys. Päätettiin perustaa asukasyhdistys,Suurpelto-seura. Perustamisessa oli tukena Laurean opiskelijoitaja opettajia. Suurpelto-seuraan muodostettiin viljelyjaosto,johon palstaviljelystä kiinnostuneet saivat ilmoittautua.”Asukasyhdistyksen myötä on mutkatonta järjestää erilaisiaaktiviteetteja, joiden kautta eri- ikäisten ja eri elämänvaiheessaolevien naapureiden on helppo tutustua toisiinsa”(Järvisalo 2012).4.3 Tutki konseptejaTutki konsepteja -vaiheeseen liittyy viljelylavasuunnitelmientekeminen ja käyttäjäpalautteen saaminen niistä. Espoon kaupunkiosoitti paikan viljelylavoille. Jäteastioille merkittiin paikatja viljelijät sitoutuivat kompostoimaan puutarhajätteet.Espoon kaupungin Suurpelto-projekti osallistui materiaalikustannuksiinsekä toteutti vesijohdon asentamisen. Omnian viherartesaaniosastoteki suunnitelmat ja materiaalilaskennanalueesta. Lavojen esikäsittely tehtiin Omnian rakennusosastollarakennusalan ja kiinteistönhoitoalan opiskelijoiden ja opettajientoimesta. Viherartesaaniopiskelijat tekivät alueesta suunnitelmia,joista kolmea suunnitelmaa asukkaat saivat äänestääPitkiä pellavia -tapahtumassa helmikuussa 2012. Asukkailleesiteltiin myös viljelylavasuunnitelma (kuva 2). Suurpellon asukkaatosallistuivat innokkaasti viljelyaluesuunnitelman valintaan.Lopullisen valinnan teki Suurpelto-seura (kuva 3).Suurpellon viljelijät toimivat viljelystä kiinnostuneiden asukkaidentiedonvälityskanavana, organisoi viljelylavojen jakamisen janumeroimisen sekä vuokran keräämisen. Espoon työväenopistojärjesti viljelykurssin Suurpellossa. Henttaan Martat kiinnostuivatyhteistyöstä naapurialueen kanssa.50

Yhteisöllisyyden lisääminen ja toteutuminen uudella asuinalueellaoli koko hankkeen keskiössä. Viljelypalstojen toiminnassaKuva 3 Lavaviljelyaluesuunnitelmayhteisöllisyys toteutui hienosti. Eri toimijoilla oli yhteinen päämäärä.Asukkaat tutustuivattoisiinsa ja verkostoituivatyhteisen tekemisen ympärillä.Kuva 2 ViljelYlavaKuva 2 Viljelylava4.4 Konseptin kuvausUrbaani lavaviljely on kaupunkiympäristössä toteutettua viljelyä.Konsepti on suunniteltu ratkaisemaan palstaviljelyn puuttumistaalueella. Asukkaat, jotka ovat kiinnostuneista puutarhatuotteidentuottamisesta voivat tuottaa niitä omaan ja muidenkäyttöön. Viljely edistää lähi- ja luomuruuan käyttöä. Lavaviljelypalveluedistää alueen viihtyisyyttä, yhteisöllisyys, sosiaalisuuttaja kotoutuminen lisääntyy ja siihen integroituu myösoppiminen. Lavat voidaan rakentaa erilaisiin ympäristöihin,kuten piha-alueille, kerrostalojen katoille, parvekkeille ja terasseille.Konsepti käsittää oppilaitoksen ja opiskelijoiden kanssatehtävät lava- ja lavaviljelyalueen suunnitelmat sekä lavojenrakentamisen yhdessä tilaajan kanssa. Palveluun voidaan liittäälavaviljelyn ohjaus ja neuvonta, jolloin asukas, joka ei ole aikaisemminviljellyt, voi nyt aloittaa ohjatusti. Konsepti sai palautettaasiantuntijoista koostuvalta arviointiryhmältä maaliskuussa2012 pidetyssä Koulii -hankkeen Kultajyvät -seminaarissa.Arviointiryhmän palautteessa ihasteltiin aikataulun ripeyttä; lavaviljelyvoitiin aloittaa heti seuraavana keväänä. Aloittaminenmahdollistui, kun eri yhteistyötahoilla oli riittävän voimakastahtotila ja halu tehdä töitä yhdessä. Yhteistyö oli saumatonta.Kaikki tahot olivat valmiita käyttämään projektiin aikaansa jatyöpanostaan.” Mun mielestä tää on aivan loistava esimerkki siitä, mitenonnistutaan, kun on tahtoa ja sitten sitä tahtoa etsitäänympäriltä, joka ajoittuu samalla tavalla samaan aikaan.Täähän käytännössä toteutuu tänä keväänä. Tässä on valtavanhieno yhteistyö syntyny… (arvioija 1)Viljelypalsta-alue koettiinyhteiseksi olohuoneeksi,samanaikaisesti sekä kohtaamispaikaksiettä omaksiyksityiseksi paikaksi. Viljelyalueentoivottiin olevanasukkaita yhteen kokoava paikka, jossa voidaan järjestää tapahtumiaja juhlistaa yhteisiä saavutuksia.”tää on koko Suurpellon kaikkien asukkaiden yhteistä olohuonetta.Se ei ole intohimoisten alan harrastajien temmellyskenttäävaan, jotka on sotilaallisessa järjestyksessäne kaikki haravat ja laatikot siellä. Erinomainen ajatus. Kovinmielelläni näkisin Espoon kaupungin muillakin alueillavastaavantyyppistä ajattelua” (arvioija 2).Arviointiryhmä ideoi lavaviljelyyn uusia kehittämisideoita, kutensiirrettävää lavaa ja lisäpalveluita. Lisäksi kuljetus-, konsultointi-ja viljelypalveluita ehdotettiin. Kehiteltiin edelleen eri alojenvälistä yhteistyötä esimerkiksi ravintolapalveluiden kanssa.”Ne ois siirrettäviä sitten. Kun ei aluks jossakin paikassapysty osoittamaan tällasta palstapaikkaa niin sä alottaisitsiinä ja siirtäisit sitten lopulliseen pisteeseen. Sitten vieläjärjestäisitte siihen kuljetuspalvelun. Kynnys siihen, et seseurais sua pojasta isälle suunnillee ja sun omakotitaloon.Ja puutarhapalvelut ja puutarhurin hommat päälle niin siinähänon konseptia loppu iäks” (arvioija 3).”Esimerkiks tämmösiä lomakastelu, -kitkemispalvelujasillon, kun ollaan lomalla, koska siinä on aina huoli, ettämiten se palsta pärjää. Toinen mikä tuli mieleen. Vois yhistäämyös meidän kokki- ja ravintolapuolen opiskelijoita jamiettiä tämmöstä omasta maasta mehukkaat ruuat ja siihenjoku kiva konsepti” (arvioija 4).Meillä tulee sinne palstoja, mutta ne on seuraavissa hyväksyttävissäkaavoissa ja nyt halutaan saada aikaan tänään,tässä ja nyt. Aivan upee esimerkki, miten on haettu se, ettätänään me saadaan tämä aikaan. Vaikka tähän projektiintuli kylkeen se, että jotta päästään liikkeelle, pitää saadase Suurpelto-seura pystyyn. Se tuli rasitteks vielä, muttatahtotila tässä kuviossa oli niin suuri, että se synty sivutuotteena”(arvioija 1).Kuva 3 Lavaviljelyaluesuunnitelma51

Suodatinkankaan Kuva 4 Suodatinkankaan levittäminen levittäminen4.5 Muotoile ratkaisutViljelyalueen kunnostaminen ja lavojen rakentaminen yhdessäSuurpellon viljelijöiden kanssa sekä arviointi kuuluvat muotoileratkaisut -vaiheeseen. Suurpelto-projektin toimesta maa-aluetasoitettiin. Toukokuussa ennen 12.5.2012 toteutettua KukkivaSuurpelto -tapahtumaa osa asukkaista ja Ihan pihalla tiiminjäsenistä kävivät levittämässä suodatinkankaan viljelyalueelle.Lauantai-aamu 12.5 valkeni varsin harmaana, kuitenkaan eisatanut. Aamulla klo 9 aikaan alkoi lavaviljelyalueelle Lillhemtinpuistoalueen laidalle kokoontua innokkaita viljelylavojenrakentajia.Lavojen rakentaminen sujui hyvin ja parhaimmillaan samaanaikaan oli pari kymmentä asukasta ja pilotin jäsentä lavojenkokoamisessa, lavojen kantamisessa paikoilleen, lavojen siirtelyssäja mullan kärräämisessä.Aamupäivä meni lavojen rakentamisessa. Ilmapiiri oli hyvä jayhteisen tekemisen kautta syntyi keskusteluja, tutustumista jaKuva 5 Lavojen rakentaminenyhteishenkeä.Puolen päivän jälkeen Suurpellon viljelijöiden puheenjohtajaarpoi onnettaren avustamana viljelylavat etukäteen varanneilleasukkaille. Muutaman jäljelle jääneen lavan sai vielä paikalletulleet asukkaat. Viljelylavoja on kaikkiaan 40.Lavojen rakentaminenKuva 5 Lavojen rakentaminenIltapäivästä vielä ruuvailtiin viljelylavoja ja täytettiin niitä mullalla.Kaiken kaikkiaan päivän aikana saatiin paljon aikaan javiihdyttiin yhdessä. Talkoissa olivat mukana viljelijät itse ja Koulii-hankkeen väkeä.Yhdessä tekeminen on tärkeää, jotta ihminen kokee osallisuuttaja kuulumista yhteisöön. Vaikuttaminen oman asuinalueenkehittymiseen ja viihtyisyyteen edesauttaa juurtumista uuteenasuinpaikkaan ja luo kyläyhteisön tunnetta. Verkostoituminenja naapureihin tutustuminen luo turvallisuuden tunnetta, tuoiloa ja voimavaroja sekä auttaa arjessa selviämistä.Asumisen uudet onnelat raportin mukaan (2005) yhteisöllisyydenrakentuminen vaatii yhteisen kiinnostuksen kohteen jayhdessä toimimista. Kestävällä asuinalueella syntyy mahdollisuuksiaeri ihmisryhmien sosiaaliselle kanssakäymiselle. Sosiaalisuudellaja asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksillaon tärkeä viihtyvyyttä lisäävä tekijä. Yhteisvastuullisettehtävät kuten talkoot ovat yksi osallistumisvaihtoehto, jokatarjoaa mahdollisuuden tutustua naapureihin ja ylläpitää vuorovaikutusta6 Iloisia heidän talkoolaisia kanssaan. Raportin mukaan tervehtiminenKuvakoettiin myös merkittäväksi yhteisöllisyyttä kuvastavaksi tavaksi.Naapureiden auttaminen työkaluja lainaamalla tai lastenhoitoapuaantamalla lujitti myös yhteenkuuluvaisuuden tunnetta(Hartimo & Laukkanen 2005).Kuva Iloisia talkoolaisia 6 Iloisia talkoolaisiaKuva Viljelylavojen 7 Viljelylavojen arvonta arvonta52

Tunne ”meidän kylästä” ja omasta paikasta on viihtyvyydenkannalta merkittävää. Kun ihminen kokee jonkin omakseen,hän haluaa pitää siitä huolta. Ympäristö säilyy siistinä ja viihtyisänä.”Yhteisöllisyys näkyy myös lavaviljelyssä, kertovat TiinaHietala ja Cleo Bade. Kompostintekoa opiskellaan yhdessäja kesäksi sovitaan kasteluvuoroja, jottei lomailevan naapurinkaansato pääsisi kuivumaan. Juuri näin tämän kuuluisikinmennä. Ihmisiä rohkaistaan ottamaan ympäröivätalueet haltuunsa yhteiseksi olohuoneeksi.” (Järvisalo 2012)”Se, mikä tässä on ollu hienoa on se, että tää prosessionkin muuttunu enemmän tämmöstä yhteisöllisyyttä lisääväks.Asukkaat on löytäny toisensa ja innostaa toisia. Sielläjokukadulla kulkee niin vedetään hihasta, että on mahtavaprojekti. Asukkaat, joilla ei oo kokemusta viljelystä, on halunnutulla mukaan” (Arvioija 5).5 Lavaviljelykonsepti pedagogisenatoteutuksenaLaurea-ammattikorkeakoulun ja koulutuskuntayhtymä Omianlähtökohtana on, että oppiminen tulee viedä aitoihin työelämänympäristöihin. Tätä lähtökohtaa on tukenut Omnian aikuisopistonviherartesaanien opetuksen ja oppimisen toteuttaminenhankkeen aikana Suurpellossa. Projekteissa oppiminen voiluoda toimivan oppimisympäristön ja yhteistyön muodon koulutuksenja työelämän välillä. Koulii -hankkeen tulosten mukaanhanketyöskentelyn pedagogiseksi lähtökohdaksi tulee ottaaprojektimainen oppiminen ja tiimiopettajuus, koska työelämäodottaa opiskelijoilta tiimityöskentelyn taitoja (Juujärvi & Pesso2012). Työelämä edellyttää myös projektimaista työskentelyä,jonka oppimiseen hanke tarjoaa erinomaiset mahdollisuudetAlueen toimijoiden ja oppilaitosten toiminnassa on paljon samankaltaisuuttaja toimintatavat lähestyvät toisiaan. Oppilaitostuottaa pääasiassa koulutuspalveluita, jolloin se kuuluu palveluverkostoon.Näitä verkostoja kehittämällä ja oppilaitostenja toimijoiden yhteistyöllä päästäisiin sellaiseen palveluverkostoon,jossa koulutuksen laatu ja sopivuus työelämän tarpeisiinvarmistettaisiin paremmin. Oppilaitoksen verkostoitumistavoidaan kuvata kolmella tasolla: sisäinen, lähi- ja etäverkosto.Sisäinen verkosto kattaa oppilaitoksen sisällä tapahtuvan yhteistyönhenkilökunnan ja opiskelijoiden kesken. Lähiverkostoliittyy yhteistyöhön välittömässä läheisyydessä olevien oppilaitostenja toimijoiden, yritysten ja elinkeinoelämän kanssa. Etäverkostokattaa lähialueen ulkopuolisen yhteistyön Suomessaja ulkomailla. (ks. Helakorpi 2009. ) Lähiverkostoa edustavatlavaviljelyssä Espoon kaupungin viranomaiset, Laurea-ammattikorkeakoulunja Omnian opiskelijoiden ja opettajien yhteistyösekä Suurpellon asukkaat.Opiskelijoiden hanketyöskentelyyn osallistumisen edellytys on,että se sopii sisällöllisesti meneillään olevaan tutkinnon osaan.Ammattiopistoissa ammattitaidon oppimista ja sen haltuun ottamistavarten ovat sisällöt ja arviointikriteerit, joita on noudatettava.Opiskeluaikataulu on niin tiukka, että harvoin on aikaamihinkään ylimääräiseen, vaan opiskeltavan asian on liityttäväalan substanssiosaamiseen. Hanketyöskentely vaatii opettajaltapaljon. On astuttava pois omalta mukavuusalueelta ja toimittavayhteistyössä hyvin erilaisten tahojen kanssa. Tämä vaatiiopettajalta motivaatiota ja tahtoa paneutua uuteen menetelmään.Opintojen rakenne ja jaksotus on ammatillisella toisellaasteella tarkasti määriteltyä ja strukturoitua. Rakenne tuohaasteita hankkeisiin osallistumiselle. Projektioppiminen koetaanpääsääntöisesti hyväksi tavaksi, mutta nuoret opiskelijatvaativat paljon ohjaamista ja opettajan läsnäoloa.Ammatillisen koulutuksen tutkinnon perusteet on pyritty laatimaantyöelämälähtöisesti. Kunkin alan perusteiden laatimisessaon ollut mukana laajasti työelämän edustajia. Tutkinnonosat ovat tyypillisesti laajuudeltaan 10–20 opintoviikkoa. Niidensisällöt ovat tarkasti määriteltyjä ja osaamisen arviointi tapahtuuammattiosaamisen näytössä, jonka arviointikriteereitä(arviointiasteikko ja arvioinnin kohteet) tulee jokaisen koulutuksenjärjestäjän noudattaa. Niitä ei saa muuttaa. Ammatillisenperustutkinnon perusteiden pohjalta koulutuksen järjestäjähyväksyy ammatillista peruskoulutusta varten opetussuunnitelman.Runko on tutkinnon perusteissa. Opetussuunnitelmaankirjataan menetelmiin ja toimintaympäristöön liittyviä asioita.Tutkinnoissa on sekä pakollisia että valinnaisia ammatillisiatutkinnon osia. Koulutuksen järjestäjä päättää mitä valinnaisiaammatillisia tutkinnon osia se tarjoaa. Myös ammatilliset valinnaisettutkinnon osat arvioidaan ammattiosaamisen näytöllä janiissä noudatetaan opetushallituksen kriteereitä (Käsi- ja taideteollisuusalanperustutkinto, tutkinnon perusteet 2009).Omnian aikuisopiston opiskelijat tutustuivat hankkeen aikanaSuurpellon rakentamiseen, ympäristön suunnitteluun ja alueenrakentumiseen. Viljelypalsta-alueiden suunnittelun lähtökohtanaon ollut alueen sopivuus palstaviljelyyn, alueen läheisyys jamiten kaavoitus ja alueen lähiajan rakentuminen tukevat viljelypalstojensijoittamista. Luonnossuunnitteluvaiheen suunnitelmiaesiteltiin asukkaille Suurpellon Pitkiä Pellavia! -talvitapahtumassa2012. Asukasyhteistyössä alueen suunnittelu etenirakentamiseen. Omnian ammattiopiston rakennus- ja kiinteistönhuoltoalanopiskelijat esivalmistelivat viljelylaatikot. Viherartesaaniopiskelijatolivat laskeneet materiaalimenekin ja tilanneettavarat. Nämä työvaiheet sopivat opiskeltavaan sisältöönja aikaakin niiden toteuttamiseen löytyi. Opettajat suhtautuivatmyönteisesti ja mahdollistivat opiskelijoidensa osallistumisenhankkeeseen.6 Lavaviljelyn tuotteistaminen opiskelijoidenoppimisenaLavaviljelyn tuotteistaminen opiskelijoiden oppimisena voidaantoteuttaa viherartesaanien koulutusohjelman Tilaustyön valmistamisenopintojaksolla. Opintojaksossa opiskelija toteuttaa53

projektimaista oppimistaan neuvottelemalla toimeksiantajantai tilaajan kanssa tilaustyön toteuttamisesta. Opiskelija suunnitteleeammattialan tilaustyön valmistamista, kuten lavaviljelynsuunnittelua ja rakentamista. Hän hinnoittelee työnsä,jolloin hän toteuttaa oppimistaan myös yrittäjämäisesti. Hänorganisoi tilaustyön ja rakentaa tilaustyön asiakkaalle. Tässäprojektioppimisessa opiskelija osoittaa työprosessin hallinnanasiakkaan ensimmäisestä yhteydenotosta tilaustyön valmistamiseenja viimeistelyyn asti. Oppimisprosessin aikana opiskelijanoudattaa kestävän kehityksen periaatteita ammattityössä.Tämä on oleellinen osa ekologista kaupunkiviljelyn toteuttamistaurbaanissa kaupunkiympäristössä. Työturvallisuuden ja asiakaspalveluntoteuttamista ammattitaitovaatimusten mukaisestivoidaan ohjata, opettaa ja arvioida koko prosessin ajan, koskavaltaosa työssäoppimisesta tehdään käsityövaltaisesti (Käsi- jataideteollisuusalan perustutkinto, Artesaani 2009).7 PohdintaSuupellon asukkaiden mukaan lavaviljelyn toteuttaminen onlisännyt yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista. Oleellista on ollutyhteinen toiminta ja verkostoituminen asukkaiden, toimijoidenopettajien ja opiskelijoiden kanssa. Kaupunkiviljelyn aloittaminenuuden asuinalueen rakentamisvaiheessa edistää alueenkehittymistä asukasystävälliseksi, viihtyisäksi ja kiinnostavaksialueeksi. Viljely edistää myös lähi- ja luomuruuan käyttöä jaekologisuutta. Kiinnostus alueen toimintaan pitää tulla asukkailtaja toimijoilta, jonka vuoksi on tärkeä kuunnella ja kerätäasukkaiden toiveita, tarpeita ja odotuksia alueen toiminnankehittämiseen. Lavaviljelyn saaminen Suurpeltoon oli yhteinentavoite, johon toimijat eivät olisi päässeet ilman toistensa apua.Lavaviljely edistää yhteisön sosiaalisuutta, johon integroituuopiskelijoiden projektimainen ja yhteistoiminnallinen oppiminen.Yhteistoiminnallisessa oppimisessa opiskelijat ja opettajatmuodostavat tiimin, jossa yhteinen oppimien tarkoittaa yhteisöönosallistumista, identiteetin rakentumista ja yhteisön sosiaalisenrakenteen hahmottamista. Lavaviljelykonseptissa onselkeä toimintamalleja tavoite sekä selkeät opiskelijoiden roolit,jota projektimainen oppiminen edellyttää. Konsepti pitäisi sitoatiiviimmin opiskelijoiden opetussuunnitelmiin ja oppimiseen,jotta opiskelijan osaaminen kehittyisi. Opiskelijoiden osallistuminenprojekteihin ja hankkeisiin lisäävät opiskelijoiden oppimisenmotivaatiota, oman oppimisen tunnistamista, epävarmuudensietoa, sosiaalisia ja verkostotaitoja sekä suunnittelunja vaikuttamisen oppimistaIhan pihalla -pilotin yhdessä asukkaiden ja toimijoiden kanssasuunnittelema ja toteuttama urbaani lavaviljelykonsepti oninnovatiivinen tapa toimia. Siinä yhteistyönä eri toimijoidenkanssa perinteisestä opetuksesta poiketen on suunniteltu jakehitetty toimiva kokonaisuus. Lavaviljelyä sidosryhmät pitivätkonkreettisena ja käyttäjälähtöisenä, muuallakin toteuttamiskelpoisenakonseptina. Lavaviljelykonseptia voisi kohdentaamyös piha-alueille, kerrostalojen katoille, parvekkeille ja terasseille.Konsepti käsittää oppilaitoksen ja opiskelijoiden kanssatehtävät lava- ja lavaviljelyalueen suunnitelmat sekä lavojenrakentamisen yhdessä tilaajan kanssa. Palveluun voidaan liittäälavaviljelyn ohjaus ja neuvonta.LähteetBellows, A. C., Brown, K & Smit, J. 2005. Heath Benefits of UrbanAgriculture. Public Health and Food Security. CommunityFood Security Coalition, North American Initiative onUrban Agriculture Committee. Luettu 11.12.2012. Saatavilla:http://www.foodsecurity.org/UAHealthFactsheet.pdf.Brown, K. H. & Carter, A. 2003. Urban Agriculture and CommunityFood Security in the United States: Farming from theCity Center to the Urban Fringe. A Primer Prepared by theCommunity Food Security Coalition’s North American UrbanAgriculture Committee. Luettu 10.12.2012. Saatavilla:http://www.foodsecurity.org/PrimerCFSCUAC.pdf.Butcher, J. 2009. Investigating the potential for the expansionof urban agriculture in the city of Edinburgh. Dissertation.University of Edinburgh. Luettu 14.12.2012. Saatavilla:http://www.cityfarmer.info/2009/10/04/investigating-thepotential-for-the-expansion-of-urban-agriculture-in-thecity-of-edinburgh.FAO 2010. Growing greener cities. Luettu 3.12.2012. Saatavilla:http://www.fao.org/ag/agp/greenercities/pdf/GGC-en.pdf.Juujärvi, S. & Pesso. K. 2012. Ihmiset tekevät Suurpellon. Koulii-hankkeen arviointitutkimus. Vantaa: Laurea-ammattikorkeakoulu.Järvisalo, Anita. Pitkin Suurpellon laitaa. 10-11. Esse20/16.5.2012. Espoon Seurakuntasanomat.Hankehakemus Koulii. 30.6.2010. Julkaisematon asiakirja.Harjunkoski, A., Kohonen, E., Paulin, K & Tulla, O. 2012.Mielipaikatsuurpellossa. Luettu 3.12.2012. Saatavissa: http://www.koulu.fi/content/mielipaikat- suurpellossa.Lavaviljelyä Kuva 8 Lavaviljelyä Suurpellossa Suurpellossa54

Hartimo, T & Laukkanen, S. Rakennettu ympäristö ja yhteisöllisyysEspoon Säterinmetsässä. Vaattovaara Mari ja VuolteenahoJani (toim.) Asumisen uudet onnelat- tapaustutkimuksiaasumismieltymyksistä Espoossa ja sen lähikunnissa.Raportteja Espoosta 1/2005. Espoo: Espoon kaupunki, Hallintokeskus,Kehittämis- ja tutkimuskeskus. 30–35.Helakorpi, S. 2009. Koulutuksen verkot ja verkostot. Luettu14.12.2012. Saatavissa: http://www.elisanet.fi/seppo.helakorpi/tiedostot/Verkostotekstii.htmHägg, M. 2012. Yhteisöpaja yhteisökehittelyn menetelmänä.Julkaisussa Soile Juujärvi (toim.) Saappaat suurpellon savessa.Koulii -hankkeen väliarviointi. Vantaa: Laurea-ammattikorkeakoulu.61–72.Kumar, V. 2009. A process for practicing design innovation.Journal of Business Strategy. 30(2/3), 91-100.Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto, Artesaani 2009. Ammatillisenperustutkinnon perusteet. Tuotteen suunnittelunja valmistuksen koulutusohjelma/osaamisala ympäristönsuunnittelu ja rakentamisen koulutusohjelma/osaamisala.Luettu 26.11.2012. Saatavilla: http://www.oph.fi/download/110508_Kasi_ja_taideteollisuusalan_perustutkinto_2009.pdfLaaritalkoot 2012. Luettu 14.12.2012. Saatavissa: http://kaupunkiviljely.fi/projektit/laaritalkoot/.Nummi, A. 1997. Puutarhakaupan historia. Helsinki: Siemenkauppiaittenyhdistys ry.Suurpelto Lähiympäristösuunnitelma lähialueiden kaava-alueetI ja I 2005. Lähiympäristösuunnitelma kaava-alueilla I ja IIpdf. Luettu 17.12.2012. Saatavissa: http://www.suurpelto.fi/rakentaminen/kaavoitus.htmlSuurpelto korttelisuunnitelma I. 2006. Asemakaava I korttelisuunnitelmapdf. Luettu 17.12.2012. Saatavissa: http://www.suurpelto.fi/rakentaminen/kaavoitus.htmlSuurpelto korttelisuunnitelma II. 2006. Asemakaava II korttelisuunnitelmapdf. Luettu 17.12.2012. Saatavissa: http://www.suurpelto.fi/rakentaminen/kaavoitus.htmlTantarimäki, S. 2000. Kädet mullassa, mieli taivaissa. Ajatuksiasuomalaisesta kaupunkiviljelystä. Maa-seudun uusi aika:maaseutututkimuksen ja -politiikan aikakauslehti 2000:2,14–19.Tantarimäki, S. 2001. Henkinen vai fyysinen, laadullinen vaimäärällinen?Kaupunkiviljelyn muuttuva merkitys ja motiivi. Turun yliopisto,maantieteen laitos. Luettu 3.12.2012. Saatavilla: http://www.mua.profiili.fi/SIRA_Files/downloads/Arkisto/MUA_lehti/2001/1_01_tantari.pdf55

Opiskelijaosuuskunnasta pedagogisenosuuskuntamallin rakentamiseenHannele Heikkinen-Hellsten ja Kyllikki KupariJohdantoTämän artikkelin tarkoituksena on kuvata KOULII -hankkeessatoteutettua pilottia opiskelijaosuuskunnan perustamisesta Laurea-ammattikorkeakoulunja Omnia-ammattiopiston välisenäyhteistyönä sekä hankkeen edetessä sen kehittämistä lehtori/valmentaja – vastuisemmaksi pedagogiseksi osuuskunnaksi.Pilotissa osuuskunnan kehittämiseksi osallistui molempien koulujenopiskelijoita luoden osuuskunnan perustamisasiakirjat jauseita palvelutuotteita eri opintojaksoillaan. Tässä raportissa onkäsitelty osuuskunnan perustamiseen liittyvää prosessia opiskelijoidenkäytännönläheisenä, esimerkkikuvauksena. Pedagogisiaohjaus- ja ryhmäilmiöitä on lähestytty teoreettisesti, mikäon samalla tarjonnut mahdollisuuden ohjaajien reflektiiviseenasioiden käsittelyyn ja kasvuun sellaisten haasteiden osalta,mitä kahden erilaisen koulun väliseen yhteistyöhön ajoittain onliittynyt.Pedagogiset strategiat opiskelijaosuuskunnantaustallaLaurea-ammattikorkeakoulussa sovelletaan Learning byDeveloping (LbD) -mallia, jossa korostuvat autenttisuus, kumppanuus,kokemuksellinen oppiminen, tutkimuksellisuus ja luovuus.Näkökulmaa on siirretty opettamisesta oppimiseen jaopiskelijat on asetettu keskiöön omassa kehittymisessään (Pedagoginenstrategia 2007).Tuning-projekti (Tuning Educational Structures Project) on Euroopanunionin komission rahoittamnan Bolognan prosessiinliittyvä projekti. Tuning-projektin määrittelemät yleiset kompetenssiton jaettu kolmenlaisiin osaamisalueisiin: 1)Instrumentaalisetkompetenssit, 2) Henkilökohtaiset ja viestintätaidot 3)Systeemiset kompetenssit. Henkilökohtaiset ja viestintätaidoton eritelty taidoiksi, kuten sosiaaliset taidot (sosiaalinen kanssakäyminenja yhteistyö). Näihin sisältyvät mm. kyky kriittiseenja itsekriittiseen työskentelyyn, tiimityötaidot, sosiaaliset taidot,kyky työskennellä ryhmässä, jossa on eri alojen edustajia, erilaisuudenja monikulttuurisuuden arvostus, kyky työskennelläkansainvälisessä ympäristössä sekä toiminta eettisten periaatteidenpohjalta (Kallioinen 2007).LbD- mallissa oppiminen tapahtuu aidoissa, työelämää kehittävissähankkeissa. Yhteisössä työelämähankkeiden ohessatoimivat ns. oppimispajat, joissa syvennetään asiantuntijuuttatai harjoitellaan taitoja (Kallioinen, Outi 2007). ”Learning byDeveloping-innovaatio on peagoginen sovellus, jossa tutkivaoppiminen kytkeytyy kehittämishankkeisiin. Ammattikorkeakoululaitoksenkokonaistehtävä nähdään käytännön toimintana,jossa sen kolme perustehtävää - aluekehitys, opetus ja tutkimustoimintaintegroituvat. Kyseessä on prosessuaalinen, proaktiivinenopiskelijan arjen toimintaa sekä työelämän kehittymistäja kehittämistä integroiva malli, joka perustuu työskentelyyntodellisten ongelmien ratkaisemiseksi. Ammattikorkeakouluntuottamalla ydinosaamisella on merkittävä rooli työelämän kehittämisessä”(Salminen ja Kajaste 2005).Laurean pedagogiset edellytykset tässä raportissa perustuvathoitotyön opetussuunnitelmaan, kehittämispohjaiseen (LbD)-,yhteistoiminnalliseen- ja itseohjautuvaan oppimiseen (PedagoginenStrategia 2007, Raij 2007).Omnian pedagoginen strategia perustuu oppimisympäristöön,joka muistuttaa mahdollisimman paljon aitojatyötilanteita. Opettaja/valmentaja luo turvallisen ja hyvänoppimisilmapiirin, jossa opiskelija voi toteuttaa omaa opiskelusuunnitelmaansa.”Erilaiset tilaisuudet ja tapahtumat mahdollistavatopiskelijoille aitoja työtilanteita. Yrittäjyys ja yritystoimintaovat yksi keskeinen painopistealue ja lisäksi yrittäjyyttäja yritystoimintaa voidaan oppia InnoOmnian valmennuksessayhteistyössä yrittäjien ja vertaisoppijoiden kanssa monialaisinatiimeinä, innovatiivisissa fyysisissä tiloissa.”Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan ammattilaisia, jotka toimivatyrittäjämäisesti ja jossa korostuu tavoitteellisuus, ennakkoluulottomuus,luovuus, oma-aloitteisuus ja vastuullisuus sekätaloudellisuus ja tuloksellisuus. ”Yrittäjyys nähdään Omniassaoppijan ja henkilöstön jäsenen palveluasenteena.”Kaikkiin perustutkintoihin sisältyy vähintään viisi opintoviikkoayrittäjyyttä, joka ohjaa opiskelijaa yrittäjämäiseen toimintatapaanja asenteeseen. Opiskelijat arvioivat omia mahdollisuuksiaantoimia yrittäjänä ammattialallaan ja oman osaamisensatuotteistamismahdollisuuksia. Opintoihin kuuluu myös omanalan liiketoimintakokeiluja, liiketoiminnan toteuttamista ja kehittämistäyhteistyössä asiantuntija- ja yrittäjäverkoston kanssa.(http://www.omnia.fi/Resource.phx/osio/osio-ammattiopisto/opiskelu/ops-yhteinen-osa.htx).”Koulutuksen tavoitteena on ammattitaitotavoitteiden rinnallatukea opiskelijan persoonallisuuden monipuolista kehitystäja kasvua aktiiviseksi ja vastuulliseksi yhteiskunnan jäseneksi.Tätä kehitystä tukevat kaikille aloille tutkinnon perusteissa56

määritellyt elinikäisen oppimisen avaintaidot. Niitä ovat:• oppiminen ja ongelmanratkaisu• vuorovaikutus ja yhteistyö• ammattietiikka• terveys, turvallisuus ja toimintakyky• aloitekyky ja yrittäjyys• kestävä kehitys• estetiikka• viestintä- ja mediaosaaminen• matematiikka ja luonnontieteet• teknologia ja tietotekniikka• aktiivinen kansalaisuus ja eri kulttuurit.Elinikäisen oppimisen avaintaidot ovat osaamista, jota tarvitaanoppimisessa, tulevaisuuden ja uusien tilanteiden haltuunotossasekä työelämän muuttuvista olosuhteista selviytymisessä.Elinikäisen oppimisen avaintaidot otetaan huomioon Omniantoiminnan painopisteissä ja kaikessa toiminnassa. ” (http://www.omnia.fi/Resource.phx/osio/osio-ammattiopisto/opiskelu/ops-yhteinen-osa.htx; sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja2010).Tämä artikkeli perustuu lähihoitajien koulutuksen yritys- ja työelämänsekä opinnäytteen kehittämiseen ja toteuttamiseen uudenlaisessatoimintaympäristössä – opiskelijaosuuskunnassa.Lähihoitajalla tulee olla valmiudet yrittäjyyteen sekä työskentelyynverkostoissa ja monikulttuurisessa toimintaympäristössä.Hän osaa ottaa työssään huomioon ympäristö- ja kustannusvaikutuksetja toimia taloudellisesti, laadukkaasti ja tuloksellisesti.Hän osaa noudattaa työssään ympäristöä säästäviä kestävänkehityksen toimintaperiaatteita. Hänellä on elinikäisen oppimisenvalmiudet, ja hän osaa hakea ja soveltaa työssään uuttatietoa ja perustella tekemänsä ratkaisut (Sosiaali- ja terveysalanperustutkinto, lähihoitaja 2010).”Opiskelija suunnittelee ja tekee omaa osaamistaan kokoavanopinnäytteen, joka voi olla esimerkiksi tuote, työnäyte, portfoliotai esitys. Opiskelija tunnistaa keskeiset ammatilliset vahvuutensaja kehittää opinnäytettä tehdessään luovuuttaan, innovatiivisuuttaansekä edistää ammatillista kasvuaan. Hän esitteleeja arvioi opinnäytteensä sekä sen suunnittelun ja toteutuksen.Opiskelija edistää opinnäytteellä omaa työllistymistään.” (Sosiaali-ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja 2010).Osuuskunta yritysmuotonaVuonna 2001 säädetty, vuoden 2002 alusta voimaan tullut jatällä hetkellä voimassa oleva osuuskuntalaki on aikaisempiinlakeihin verrattuna muodoltaan ja sisällöltään aivan uudenlainenyhteisölaki. Lain säännösten esittämisjärjestys, lukujaottelu,lukujen otsakkeet ja väliotsakkeet sekä pykälien otsakkeetparantavat lain luettavuutta. Lain asiasisältöä koskevia muutoksiaaikaisempaan verrattuna on paljon. Osuuskunnan määritelmäon säilynyt aikaisemman kaltaisena. Osuuskunnan toiminta-alaaon kuitenkin laajennettu. Osuuskunta voi järjestääpalvelujen tarjoamisen joko tekemällä sen itse tai tarjoamallapalvelujaan tytäryhteisönsä kautta tai muulla tavalla. Uuttaon sekin, että osuuskunnan säännöissä voidaan määrätä, ettäosuuskunnantarkoitus on pääasiassa aatteellisen tarkoituksenyhteinen toteuttaminen.Lain säännökset ovat aikaisempaa enemmän tahdonvaltaisia.Lakiin on otettu myös mahdollisuus määrätä säännöissä, ettäosuusmaksun määrää tai osuuksien lukumäärää korotetaanosuuskunnan omin varoin eli ns. rahastoantina. Periaatteessahyvin merkittävä uudistus on jäsenten äänimäärän porrastamisenmahdollistaminen myös ns. ensimmäisen asteen eli henkilöjäsenistämuodostuvissa osuuskunnissa. Porrastus voidaansääntömääräyksin toteuttaa, mutta kuitenkin niin, että jäsenenäänimäärä ei saa olla kuin enintään kymmenen kertaa toisenjäsenen äänimäärä. Toisen asteen osuuskuntien osalta tällaistarajoitusta ei laissa ole, kuten ei ole aikaisemminkaan ollut. Näitätoisen asteen osuuskuntiahan ovat ne osuuskunnat, joidensääntöjen mukaan jäsenten enemmistön on oltava osuuskuntiatai muita oikeushenkilöitä. Osuuskuntalain säännöksiä yhtenäistettiinosakeyhtiölain säännösten kanssa siltä osin kuin olitarkoituksenmukaista ja siten, että osuuskunnan erityispiirteetlaissa luonnollisesti säilyivät. Etenkin uusien pienten osuuskuntienperustamisen kannalta oli merkittävä muutos, kun laissavähennettiin perustajien lukumäärävaatimus viidestä kolmeen.Vuoden 2002 laki loi hyvät lainsäädännölliset puitteet osuuskuntientoiminnalle. Laissa toteutettiin se periaate, että lainsäädäntöei saa olla järkevän taloudellisen toiminnan esteenä(http://www.pellervo.fi/pdf/osuuskuntalaki_2011linkit.pdf).Osuuskunta on toimintamalli, jossa vähintään kolme juridistahenkilöä tai olemassa olevaa yritystä muodostavat osuuskunnan,jota hallitaan demokraattisesti. Jokaisella osuuskunnanjäsenellä on äänivalta, joka mahdollistaa yrityksen sisäisen demokratian.Useimpia osuuskuntia johtaa hallitus, jossa yleensäon asetettuna toimitusjohtaja, tämä ei kuitenkaan ole pakollista.Varsinkaan pienemmissä osuuskunnissa ei usein ole toimitusjohtajaa.Osuuskuntien päätöksenteko tapahtuu jäsen-ääni–periaatteella.Osuuskunnan jäsenmäärää ja osuuspääomaa ei ole ennaltamäärätty ja sen tarkoituksena on jäsentensä taloudenpidon taielinkeinon tukemiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa siten,että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tarjoamia palveluita,taikka palveluita, jotka osuuskunta järjestää tytäryhtiöidensäavulla tai muulla tavoin. Osuuskunnan pääasiallisenatarkoituksena voi olla myös aatteellisen tarkoituksen yhteinentoteuttaminen (Tampereen seudun osuustoimintakeskus 2010).Osuuskunnat eivät yleensä tavoittele voittoa toiminnallaan,vaan osuuskunnan jäsenten voitot (puhutaan ylijäämästä) menevätosuuskunnan toiminnan kehittämiseen ja parantamiseen.Täten osuuskuntatoiminnalla ei välttämättä saavuta suuriavoittoja, mutta myös tappiot jakautuvat osuuskunnan sisällä,57

joten yritysmuotona osuuskunta on turvallinen pienyrittäjille(Patentti ja rekisterihallitus 2006).Osuuskunnan jäsenmäärää ja osuuspääomaa ei ole ennaltamäärätty ja sen tarkoituksena on jäsentensä taloudenpidon taielinkeinon tukemiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa siten,että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tarjoamia palveluita,taikka palveluita, jotka osuuskunta järjestää tytäryhtiöidensäavulla tai muulla tavoin. Osuuskunnan pääasiallisenatarkoituksena voi olla myös aatteellisen tarkoituksen yhteinentoteuttaminen (Tampereen seudun osuustoimintakeskus 2010).Osuuskunnat eivät yleensä tavoittele voittoa toiminnallaan,vaan osuuskunnan jäsenten voitot (puhutaan ylijäämästä) menevätosuuskunnan toiminnan kehittämiseen ja parantamiseen.Täten osuuskuntatoiminnalla ei välttämättä saavuteta suuriavoittoja, mutta myöskin tappiot jakautuvat osuuskunnan sisällä,joten yritysmuotona osuuskunta on turvallinen pienyrittäjille(Patentti ja rekisterihallitus 2006).Opiskelijaosuuskuntaa perustettaessa tulee miettiä samoja asioita,kuin mitä tahansa yritystä perustaessa; kannattavuutta,kysyntää ja kohderyhmää toimialueella ja toiminnan tavoitteita.Lisäksi osuuskunta (niin opiskelija- kuin tavallinenkin osuuskunta)tarvitsee hyvän liikeidean, huolella suunnitellun liiketoimintasuunnitelman,riittävän rahoituksen ja vakuutukset.Yrityksenä osuuskuntaa velvoittavat samat lait, kuin muitakinyrityksiä. Osuuskunnalla kuitenkin on joitakin erityispiirteitä,joka erottaa sen omaksi yritysmuodokseen. Osuuskuntaa rekisteröitäessäkaupparekisteriin tulee osuuskunnan perustajajäsentenlaatia perustamiskirja, johon kootaan osuuskunnantoimintatavat, säännöt ja sopimukset. Perustamiskirjan allekirjoittavatkaikki perustajajäsenet.Perustamiskirjasta tulee käydä ilmi vähintään seuraavat asiat:osuuskunnan säännöt, perustajien täydelliset nimet ja henkilötiedot,perustajajäsenille annettavat osuudet, osuuskunnanperustamisesta koituvat kulut ja maksuosuudet, sekä ensimmäisenhallitukset tilintarkastajien nimet (Yrittäjät 2004).Osuuskunnan sääntöjen tulee pitää sisällään määräykset seuraavistakohdista: osuuskunnan toiminimi, kotikunta, toimiala,osuuden nimellisarvo, eli osuusmaksu ja tilikausi. Näiden kohtienlisäksi säännöissä voidaan sopia uusien jäsenten liittymismaksuista,ylijäämän jakamisesta ja mahdollisesta lisämaksuvelvollisuudesta.Opiskelijoiden kuvausta perusteilla olleenosuuskunnan kehittämisprosessista japalveluanalyysistä:Opiskelijaosuuskunnan arvot:Ihmissuhteiden luominen ja ylläpitäminen: Pidämmehuolta henkilökohtaisista suhteista toisiimme, perheisiimme jaasiakkaisiimme. Kunnioitamme toinen toisiamme.Avoimuus, rehellisyys ja tasa-arvo: yksilövastuu -> yhteisövastuu.Kohtaamme jokaisen asiakkaan tasa-arvoisena yksilönä.Kokeileminen ja käytännönläheisyys: Pyrimme kehittymäänja kehittämään toimintaamme liikeidean puitteissa.Hyvinvoinnin edistäminen: asiakkaidemme lisäksi huolehdimmeitsestämme ja pyrimme tiedostamaan oman jaksamisemme(Hatakka Susanna, Lakanen Tove, Salo Taru, SuomelaMelina 2010).Tiimiyrittäjyyteen käytiin hakemassa oppia ja mallia Jyväskylässätoimivasta tiimiakatemiasta.AsiakassegmentointiaVanhuksetplussat: Haluavat perusapua, ovat valmiita maksamaan turvallisuudentunteestamiinukset: Vanhukset eivät välttämättä saa yhteyttä, voivat ollaepäluuloisia uutta palvelua ja opiskelijoita kohtaan, eläkkeentuloerot jakavat asiakaskuntaaLapsiperheetplussat: Avuntarve lasten hoidossa, ajanpuute, haluavat arjenhelpotusta työn ohella tai yksinhuoltajinamiinukset: myös lapsiperheillä saattaa olla tiukkaa rahan suhteen,kulttuurierot haasteenaTyössäkäyvätplussat: Haluavat arjen apua tai hyvinvointipalveluja vastapainoksityöelämälle, rahaa on vakituisista tuloistamiinukset: Ajan puute, tarpeen arviointi puutteellinenKilpailijoiden vertailuaKunnallinen kotihoitoTarjoavat laajasti palvelua asiakkaan tarpeen mukaan, muttaeivät tee kodinhoidollisia palveluja eivätkä lastenhoitoa. Laskutussuhteessa tuloihin (eläkkeeseen).Lasten päivähoitoHelppo palvelu, suurin osa lapsista on päivähoidossa. Toisinaanvaikea saada paikkaa läheltä asuinaluetta.Mannerheimin lastensuojeluliittoHalpa ja helppo tilata tarpeen mukaan. Luotettava ja valtakunnallisestitunnettu.Yksityiset vuokrafirmat (Metsätähti, Mediverkko, Medone, Seure).Tilataan tarpeen mukaan ja asiakkaat saattavat saada kunnanpalvelusetelillä palveluja.58

Opintomatka Jyväskylän tiimiakatemiaanYksityiset yrityksetTarjoavat monenlaisia palveluja yrityksestä riippuen. Hintakorkea, paitsi lähimmäisenavulla, jolla tuntihinta jää noin 20euroon tai jopa alle. Palvelut todennäköisesti laadukkaita jaasiakkaat tyytyväisiä.Strategiset tavoitteetTaloudelliset tavoitteetTavoitteena on jäädä voitolle, siten että saamme pakolliset kulutkatettua ja jaettua mahdollista ylijäämää jäsenien kesken.Oman osuuskuntaosinkonsa saa takaisin.AsiakastavoitteetHyvinvoinnin edistäminen, ihmisten auttaminen. Vakituisen asiakaskunnansaaminen Espoon Suurpellossa.Oppiminen ja kasvuOpintopisteiden ja harjoitteluiden saaminen osuuskunnan toimintaanosallistumalla. Osuuskuntaan liittyvän toiminnan oppiminen.Halu ja uskallus yrittää ja luoda uutta.Strategiset valinnatKilpailustrategiaPyrimme saamaan luotettavan maineen ja hankkimaan vakioasiakkaita.Liiketoimintasuunnitelma käydään läpi puolivuosittain.MarkkinointistrategiaPyrimme mainostamaan osuuskuntaa Suurpellon tapahtumissa.HenkilöstöstrategiaRekrtytoimme uusia opiskelijoita Laureasta ja Omniasta.Riskienhallinta:Riski Vaikutus TodennäköisyysHenkilökuntapulaAsiakkaidentavoitettavuusVarautuminensuuri kohtalainen rekrytoidaansäännöllisestisuuri suuri riittävämarkkinointiResurssipula kohtalainen kohtalainen Koulii -hankkeenjakoulujen kauttapyydetään apuaEsimerkkituotteita yksilöllisiin asakastarpeisiin suunniteltuina:• Hanhiemon neuvola: ekologiset palvelut• Kotipalveluita esim. haavahoitoja, ulkoilutus- ja kauppapalveluapua,siivous- ja muu kodinhoitoapu• Koiran päivähoitoa• Ikääntyneiden “mielikouluryhm䔕 Elämäntapaneuvontaa päihdekuntoutujille jne.59

Pedagoginen osuuskuntaPedagogisen osuuskunnan toiminta-ajatuksena on tuottaa palvelujaSuurpellon asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksimonialaisesti opiskelijoiden ja ohjaavien opettajien/valmentajien sekä asiantuntijaverkostojen yhteistyönä.• Osuustoiminta on yhteisötoimintaa ja yhteisyrittämistä,jonka lähtökohtana on tiimityöskentely, ei niinkään taloudellisenedun tavoittelu.• Osuuskunta on yritysmuoto, jossa vähintään kolme (3) henkilöätai olemassaolevaa yritystä muodostavat osuuskunnan.• Päätöksenteko sekä osuuskunnan omistus ja hallinta ovatdemokraattisia; opiskelijajäsenet tekevät päätökset sekäomistavat ja hallitsevat osuuskuntaa yhdessä. Oppilaitostenlehtorit toimivat opetussuunnitelmissa olevien opintojaksojentai niiden osien mentoreina/valmentajina. He ottavatvastuuta opiskelijoiden tarjoamien palvelujen tasostaasiakkaiden suuntaan antamalla ohjausta, palautetta jakokonaisarvioinnin suoritetusta palvelusta. Asiakaspalautteellaon suuri merkitys.• Osuuskunnan sijainti on kouluympäristössä ja hallituksenjäsenet sitoutuvat osuuskuntaan jäsenmaksulla opiskeluaikansamääräajaksi rekrytoiden tilalleen uuden jäsenensaatuaan ammattitutkintonsa valmiiksi ja siirtyessään poisko. osuuskunnasta. Myös alumnina voi jatkaa osuuskunnanjäsenenä, jos haluaa.Pedgogisen osuuskunnan hallinnointiPedagogiseen osuuskunnan hallitukseen valitut opiskelijat jalehtorit/valmentajat hallinnoivat osuuskunnan uusien opiskelijajäsentenrekrytoinnin opintojen päättyessä, heidän perehdytyksen,markkinoinnin sekä talouden ja linjaavat osuuskunnantavoitteita ja sisältöjä tarpeiden mukaisesti.Osuuskuntaan kuuluu hallituksen lisäksi muita opiskelijajäseniäpalvelutuotekehittämisessä, opintojaksojen suorittajina sekäpelisääntöjen luojina.Pedagoginen osuuskunta kehitetään toiminnaltaan niin, ettäse toimii opiskelijavetoisesti ”tiimiakatemia” (prosessimaistaja dynaamista) –mallia soveltaen hallituksen luomien sääntöjenpuitteissa, esim. palvelujen hinnoittelun, pelisääntöjen jne.osalta. Pedagogisen osuuskunnan verkostoon kuuluvat opintojaksoistavastaavat lehtorit/valmentajat. He toimivat ohjaajinaja laadun varmistajina sekä tutoreina dynaamisten prosessienja henkilövaihdosten aiheuttamissa siirtymätilanteissa.• Opintojaksosta vastaavat, tietyksi ajaksi valikoituneet lehtorit/valmentajatauttavat hallitusta. Opintojaksoja ohjaavatlehtorit/valmentajat ja halukkaat opiskelijat voivatliittyä osuuskuntaan osuuskunnan jäseninä. Pelisäännöt,ohjeistus, tarvittavat sopimukset jne. molemmat oppilaitoksetsuunnittelevat itsenäisesti toimintaansa tukevaksi.• Pedagogisen osuuskunnan hallitus, johon kuuluu sekäopettajia että opiskelijoita, kokoontuu ja pitää yhteyttäsäännöllisesti. Hallituksen jäsenillä roolit ja vastuut on selkeästijaettu.• Kaikkeen toimintaan luodaan raportointi- ja dokumentointikäytännöt,joiden avulla hallitus voi seurata ja kehittäätoimintaansa niin asiakkaiden kuin lehtoriverkoston suuntaan.Ohjaus asiakas-opiskelija-lehtori kontekstissaOhjaus osuuskunnassa palveluiksi opintojaksojaan tekevienopiskelijoiden kanssa asiakaskontekstissa on tärkeä ja keskeinen,mutta haasteellinen tehtävä.Ohjauksessa on koko ajan huomioitava kolme osapuolta: asiakas,opiskelija ja lehtori/valmentaja. Siksi ohjausprosessi kietoutuumonitasoisesti vastuun-, vuorovaikutuksen- ja sisällönosaamisen kompetensseista, mitkä ovat sekä tietoisena ettätiedostamattomana prosesseina läsnä.Kehittyneille ammateille on ominaista älyllisyys, sen abstrahoivuus,käsitteellinen oivaltavuus. Vaikka toiminta onkin käytännöllistä,sen ydin on älyllinen ongelmanratkaisu. Tästä seuraasuuri henkilökohtainen vastuu tehdyistä ratkaisuista. Toisenapainotetaan sitä, että toiminta vaatii nimenomaan erityistietämystä.Kolmanneksi toiminnalla on selkeä käytännöllinen jakonkreettinen tarkoitus. Lisäksi tärkeää on osapuolten keskenvallitseva yhteisymmärrys tavoitteesta ja sisällöstä, jota ollaantoteuttamassa (Kupari 2000, Flexner 1910).Monologista – DialogiinMartin Buber on käyttänyt tavoista kohdata ja olla suhteessatoiseen havainnoivaa, katselevaa ja tiedostavaa tapaa suhtautuakohtaamisessa toisiinsa ( Buber 1993 ). Vuorovaikutussuhteissaihmiset kantavat osia toisistaan. Ohjaaja säilyttää ohjattavansatunnetodellisuuden itseensä, muokkaa sitä ja pukeesen tarvittaessa sanoiksi, ajatteluksi, kysymyksiksi, teoreettisiksipäätelmiksi, joskus vain hymyksi, katseeksi, nyökkäykseksi, äänensävyksi (Onnismaa, J.& Pasanen T. 2000).Havainnnoiva suhde on puhtaasti monologinen. Asiat hoidetaanasioina ja vuorovaikutuksessa on teknisyyden tuntua. Seviestittää kaikkitietävyyttä tai vaihtoehtoisesti totaalista tietämättömyyttä.Monologissa puhutaan vain itsensä kanssa (Ristikangas,M-R. & Ristikangas, 2010).Katselevassa suhteessa kohtaamiselle on mahdollisuus, muttaaitoa kiinnostusta toisesta ei kuitenkaan ilmene. Toisen osapuolenarvostaminen ja huomioiminen puuttuu. Aitoon kohtaamiseenpyrkivä vuorovaikutus puuttuu, vaikka esteitä silleei olekaan. Tiedostavassa kohtaamisessa osapuolet kuulevat jaymmärtävät toisiaan aidosti. He ovat dialogissa, joka tuottaa60

Havainnoiva Katseleva Tiedostava• Määrittelee näkemänsästereotyyppisesti• Asenne monologinen• Asiakeskeinen• Ulkoinen ennen sisäistä• Tietää• Ei henkilökohtaista kantaa• Ei halua pohtiaMonologi• Ei erittele näkemäänsä• Luottaa, että ”se jokin jää mieleen”• Odottaa tulevansa kohdatuksi• Avoin mieli kohtaamiselle• Oma subjektiivinen kokemusmerkityksellisempi kuin toisenhuomioonottava suhde• Ei määrittele toista• Hyväksyy toisen sellaisenaan• Vastavuorisuus• Ennakoimattomuus• Dialogin mahdollisuuden rajatovat tietoisuuden rajat• Eettisesti kestäväTaulukko 1: Kohtaamisen tavat monologisuutena ja dialogisuutena (Ristikangas & Ristikangas 2010).Dialogimolemmille yhteyden kokemuksen. Osapuolten nähdyksi tuleminentuottaa yhteyden kokemuksen. Trialogista voidaan puhua,kun mukana on kolmas taho, me, yhteinen hyvä. Kolmannenläsnäolo on tunnistettava (Ristikangas, M-R. & Ristikangas,2010).Piirainen (2006 ) puhuu kohtaamisesta dialogina ja dialogihetkinä,joiden edetessä ohjausprosessiaan voi havainnoida, tutkiaja kehittää. Se havainnollistuu sovellettavaksi tähän kontekstiinkuviossa 2.Spontaanissa dialogissa on sekä persoonallinen että sosiaalinenyhteys, mikä rakentuu yhteisenä ja erillisenä koetun dialogina.Toisen ihmisen hyvinvoinnista huolehtiminen intentionaalisenkasvusuhteen lähtökohtana edellyttää yhteyttä, jossaymmärtäminen ohjaa toiminnan arkisiin suhteisiin.Ohjaajan moraalisena vastuuna on kasvun perusteidenymmärtäminen. Osapuolien näkökulmienosaaminen ja siihen vastaaminen myös hiljaisenaja näkymättömänä rakentavat suhteen spontaaniadialogihetkeä. Asiantuntemus vaikuttaa sekä mukautumisellaettä osaamisella.Yhteisymmärtämisessä tietäminen muodostaa osaamista. Edeltävänäkyväksi tekevä dialogihetki luo edellytyksiä pedagogisensuhteen ohjaukselle antaen mahdollisuuden muuttaa aiempaaosaamista (Piirainen 2006).Ryhmäohjaus ja tiimioppiminenpedagogisessa osuuskunnassaLuottamus ja turvallisuus saavutetaan ryhmässä vähitellen.Nämä ovat keskeisiä elementtejä, joiden varassa ryhmä eteneetehtävässään. Yhdessä työskentely edellyttää kuulluksi tulemistaja omien liittymisen esteiden tunnistamista. Esteinä voivatolla aikaisempiin kokemuksiin liittyvät ennakkokäsitykset, toiveet,pelot ja varomiset.Pedagogisen suhteen dialogihetkissä osapuoletsuuntautuvat niin itseensä kuin yhteisöön.Pedagogisen suhteen osapuolten sisäinen reflektiivisyysja toisiin suuntautuva yhteys yhdessämuodostavat spontaanin dialogihetken, jolla onsosiaalinen luonne. Pedagoginen yhteys rakentaaturvallisuutta ja luottamusta spontaanisti.Yhteyden ja erillisyyden rytminen vuorottelu ilmeneeolemalla suhteessa. Rytmi ilmaisee olemisentapaa. Osapuolet luottavat toisiinsa antaen toisenkuljettaa ollen itse muovaamassa yhteyttä. Yhteysymmärryksenä ja sanoittamisena muuttaa osapuolienmerkityksiä. Yhteisenä koetusta tuotettukuva tekee näkymätöntä näkyväksi kaikille osapuolille.Näkyväksi tekevä dialogihetki edesauttaaetenemistä yhteistä kieltä luovaan dialogihetkeen.Kuvio 2. Asiakkaan ja asiantuntijan pedagoginen suhde (Piirainen 2006 180 -188).61

Ryhmänä työskentely edellyttää kykyä sekä liittyä ryhmään ettäsamalla säilyttää erillisyys ryhmässä. Ryhmä tarvitsee jokaisenkykyjä ja osaamista sekä ryhmän jäsen tarvitsee kuulumistaitseään suurempaan kokonaisuuteen. Työskentely ryhmässäedellyttää, että siinä tarvitaan tilaa ja aikaa myös yksilöllisilletarpeille, mutta yhteistyö onnistuu vasta kun hetkeksi luovutaanjoistakin omista tarpeista yhteiseksi hyväksi.Erilaiset yksilöt rikastuttavat ryhmää, mutta ryhmä luo kuitenkinnormeja, joista poikkeaminen leimataan usein hankalaksikäyttäytymiseksi. Erilaisuus herättää myös katetutta ja tunnistamattomanakateus on tuhoavaa ja siitä johtuvat pelot pitävätkyvyt piilossa. Erilaisuuden sietämisen ja keskinäisen jakamisenvaikeudet saattavat johtaa epäterveeseen kilpailuun ryhmässä.Joko ryhmän sisältä nouseva tai ulkopuolelta tuleva uhka pitääihmiset varuillaan ja puolustusasemissa. Siksi yhteistyön onnistumiseksimyös kateuden ja kilpailun tunnistaminen ja käsittelyedistävät yhteistyötä. Mitä jäsentyneempää ryhmätoiminta on,sitä enemmän saadaan tuhoavuutta hallintaan ja rakentavuusvahvistuu niin ryhmän jäsenten kuin koko ryhmänkin elämässä.Tasanteet ja lepovaiheet kuuluvat ryhmän prosessiin, jolloin sentoiminta ikään kuin pysähtyy. Tällainen lepohetki ja oppimistasannemahdollistavat lisää voimia, ja vie ryhmän työskentelyäeteenpäin. Ryhmän elämä vaihtelee jäsentyneestä työskentelystävarhaisempien vaiheiden toimintatapoihin, ja erityisestimuutosvaiheissa ja kriisitilanteissa ryhmä taantuu. Näissä tilanteissaryhmän yhteisenä joko paremmin tai huonommin tunnistettunapelkona on kohdata muutoksen herättämät tunteet jaaikuisen vastuun ottaminen uudesta tilanteesta. Ryhmä itse eiehkä kykene näkemään tilaansa ja vaikka olotilaan oltaisiin tyytymättömiä,siihen ei haluta tai osata puuttua. Voidaan tarvitaulkopuolinen asiantuntijan apua kriisistä selviytyäkseen. Ryhmäjoutuu palaamaan alkuvaiheeseensa, edellisiin vaiheisiin ja käymääntaas läpi uudelleen asioita kuin alussa. Mutta kuitenkinryhmä tutkii toimintaansa kehittyneemmin keinoin kerta kerralta.Yhteistyön avulla saadaan oivalluksia ja iloa sekä voimaa.Myös pettymyksiä ja onnistumisia voidaan käsitellä yhdessä jaoppia niistä (Ryhmätyö r.y. 40 vuotta 1998).Ohjaajan tehtävät ryhmässä”Se, mitä ryhmän jäsenet tuovat ryhmään, mihin ryhmä tarttuu,minkä jättää huomiotta tai jopa torjuu, kertoo ryhmästä.” Ohjaajatekee havaintoja ajoituksista, päällepuhumisista, aiheenvaihtumisista ja jäsenten välisistä viesteistä. Ohjaajan omistataidoista kyky kuulla itseään, omia tarpeitaan ja tunteitaanauttaa ohjaajaa tekemään tarkkoja havaintoja ja kuulemaan.Ohjaajan vastuulle jää se, mitä ryhmän tulisi kulloisessakin vaiheessatehdä ja tekee tilaa itsessään ryhmän asioille. Ohjaajanrooli korostuu, koska vain sellaista, mille ohjaajassa on tilaa,ryhmä voi käsitellä.Ohjaajan keskeinen tehtävä on ohjata vuorovaikutusta ryhmässä.Hänen on oltava tietotinen kilpailun, kateuden ja kostonhalunvaikutuksista ryhmätilanteissa. Myös ryhmän toimintaanolennaisesti kuuluva vastustus on ohjaajan ymmärrettäväluonnollisena osana ryhmäprosessia. Jos ryhmä ei voi vastustaaohjaajaa, se vastustaa ohjaajan edustamaa tehtävää. Ohjaajantehtävä on ottaa esille ryhmän toimintaan vaikuttavat asiat jausein tämä on työskentelyn esteiden käsittelyä.Kun ryhmä jäsentää omaa toimintaansa, se palaa usein alkuvaiheisiinja siellä nousseisiin tapahtumiin. Ohjaajalle alkuvaiheessakannettavaksi jääneet sisällöt löydetään ja ne tulevatryhmän yhteiseen käyttöön. Pikkuhiljaa ryhmä alkaa käsitelläjäsenten välisiä suhteita ja sudettaan ohjaajaan. Ryhmän ohjaajaedustaa ryhmän perustehtävää ja yhteistyön kannaltamuodostuu keskeiseksi jäsenten ja ryhmän suostuminen sekäsuostumattomuus yhteistyöhön ohjaajansa kanssa. Vaikka perustehtävästäpoiketaan, jopa harjaudutaan välillä, niin juuriniistä mahdollistuu oppiminen (Ryhmätyö r.y 40 vuotta 1998).Mitä ryhmässä voi oppiaJokaisen jäsenen omakohtainen kokemuksellinen ihmisyydeneri puolien tutkiminen ja tunnistaminen mahdollistuu tavoitteellisissa,määrätietoisesti ohjatuissa ryhmissä, joissa johtajuudellaon selkeä tehtävä. Vapautumisen tunne syntyy jokaisenjäsenen itsessä olevan erilaisuuden eri puolien tunnistamisessaja myös siihen liittyvässä sallimisessa ja anteeksiannossa. Omaselkeys auttaa kuulemaan toisia ihmisiä ja tekemään tietoisemminvalintoja. Samalla kun oppii tekemään eron omien jatoisten tavoitteiden, tarpeiden ja tunteiden välillä voi saadauuden jäsennyksen myös erilaisiin tehtäviin ja vastuusuhteisiin.Ryhmäilmiöt ja ryhmädynamiikka tulevat tutuiksi ja ryhmissäolemme erilaisina sidoksissa toisiimme halusimmepa sitä taiemme. Erityisen tärkeiksi nousevat johtajuuteen, auktoriteettisuhteiseenja perustehtävän merkitykseen liittyvät oivallukset.Tärkeät henkilökohtaiset oivallukset eri ryhmissä on monillemerkinnyt ikään kuin itsessä olevan piiloutujan ja etsijän kohtaamista.Kysymys on toisaalta omien resurssien ja voimavarojentunnistamisesta (löydetyksi tulemisesta) sekä toisaaltamyös itsessä olevan tarvitsevuuden hyväksymisestä ja itselleenanteeksi antamisesta. Yksi keskeisimpiä sisältönä vuorovaikutus-ja ryhmäprosessissa pidetään kuulluksi tulemista. Kunihminen kokee tulevansa kuulluksi jossain hänelle tärkeässäasiassa, avautuu uusia väyliä ja oppimismahdollisuuksia. Ryhmässäoppimiselle on tunnusomaista, että oppiminen tulee vastajälkeenpäin (Ketonen, A. 1997 ).Ryhmässä on paljon viisautta ja se havaitsee sekä hyvät ettähuonot puolet jäsenistään. Ryhmä auttaa myös luottamaanomaan itseensä, koska ryhmä antaa palautetta ja tietoa siitä,miltä todella jäseninä näytämme muiden silmissä. Monestiotamme vastaan ainoastaan kielteistä palautetta itsestämmeja uskomme muiden pitävän itseämme epämiellyttävinä, epävarmoina,riidanhaluisina ja useimmiten toimimmekin näiden62

uskomusten mukaan. Uskomuksilla on tapana toteutua jatämäntyyppinen käytös on pitkälti kasvatuksen tulos; omatvanhemmatkaan eivät osanneet arvostaa itseään eivätkä lastaan,jota he toki rakastivat. Kovalla kädellä yritettiin kasvattaatäydellistä ihmistä ja tuloksena oli itseään aliarvioiva ihminen,jonka mielenlaatua eivät mitkään koulu- tai työmenestyksetvoineet muuttaa. Ryhmässä huomataan myös jäsenten ystävällisyysja opitaan hyväksymään myös muiden pimeitä puolia, kutenkateutta, alistamisen haluja ja parempana olemisen haluja.Ryhmässä on mahdollisuus harjoitella hyvien puolien käyttöä,kuten hylkäämään tuhoavat pätemisen tarpeensa ja toimimaansen sijaan rakentavalla tavalla. Tämä luo tyytyväisyyttä jäseniinja monet ovat alkaneet pitää itsestään. Myös muista pitäminenon mahdollistunut ja jolloin toisten erilaisten persoonientapaamisessa on vastavuoroisesti helppo peilata uutta monipuolisempaaminäänsä (Nurminen- Kalliokoski, M. 1994 ).Ryhmässä on mahdollista turvallista tutustua omiin tunteisiin.Siinä on mahdollista oppia ymmärtämään paremmin toisten ihmistentunteita ja sitä, millaisia tunteita itse herättää toisissa.Ryhmä mahdollistaa itsensä ilmaisemista selkeämmin ja hienotunteisemminja oppii ymmärtämään oman vastuun sekä ottamaanvastuuta omasta elämästä. Opitaan tuntemaan ryhmääkokonaisuutena ja sitä mitä jäsenenä oleminen merkitsee jaopitaan havainnoimaan, mitä ryhmässä tapahtuu.Ryhmässä voin tutkia omia tunteita, antaa tunteilleni nimiä,voin lausua niitä ääneen. Tunteet muuttuvat selkeämmiksi jajäsen tulee todemmaksi muille. Tiedostetut ja jäsentyneet tunteetantavat rohkeutta vuorovaikutukseen. Jäsenillä on tarpeitaja odotuksia ja jos kaikki ilmaisevat tarpeensa ja odotuksensa,niin he siten tulevat kuulluiksi, voidaan löytää yhteistä ryhmässä.Voi löytyä yhteinen suunta, pyrkimys, jonka hyväksi kaikkihaluavat toimia. Ryhmässä kaikki on pohjimmiltaan vapaaehtoista,ei ole pakko paljastaa itsestään kaikkea.Monet asiat tulevat mielenkiintoisiksi vasta toisten ihmistenprosesseina, huomataan, että jokin piirre toisessa ihmisessäärsyttää, ja ehkä tämä piirre on itsessänikin, mutta olen tukahduttanutsen. Ryhmässä voidaan tutkia yhdessä, mitä kykyjä,ominaisuuksia tai tunteita on sijoitettu toisiin; yksi voi joutuakantamaan raskaan osan, jos kaikki näkevät hänessä korostuneenajonkin puolen jonka itsestään kieltävät, esimerkiksi vihamielisyydentai avuttomuuden. Toisaalta joku saattaa paistatellapäivää suosittuna, vaikka ei ole suosiotaan teoillaan ansainnut.Ryhmä voi auttaa jäseniä vaikeiden asioiden ratkaisemisessakuuntelemalla, kun toiset kertovat omista kokemuksistaan. Jäsenvoi onnistua ratkaisemaan ongelmansa tässä ryhmässä jasiten toisen kerran omin voimin saman ongelman sekä ryhmäon antanut lisää uskoa ihmisten yhteistyön mahdollisuuksiin jaomaan yhteistyökykyyn. Yhteisistä asioista, esimerkiksi aikataulustapäätettäessä voidaan ryhmässä harjoitella päätöksentekoa(Mustakallio, J. 1991).Pedagogisen osuuskunnantulevaisuudensuunnitelmatKOULII -hankkeen Suurpellon asuinalueen suunnitteluprojektinyhteydessä rakennettiin osuuskuntaa useiden opiskelijoidentehdessä arvokasta pohjatyötä koko hankkeen ajan. Osuuskuntaaloitti työnimellä Ameeba ja muuttui LOOK- nimen kauttaOnniloksi, jolla nimellä se tullee rekisteröitymisen jälkeen jatkamaanOmnian opiskelijaosuuskuntana. KOULII-nimi jääneekäyttöön Laurean pedagogisen osuuskunnan edetessä rekisteröintivaiheeseenja saavuttaessaan toiminnallisen muotonsakeväällä 2013 lehtoreiden/valmentajien ja opiskelijoiden muodostamanaLivingLab-osuuskuntana. Työtä jatketaan LaureanTransformers-tiimin työnä, josta vastuuta tiimissä kantaa allekirjoittanutLaurean lehtori.LopuksiKahden eri oppilaitoksen yhteistyö asetti sekä opiskelijoille ettäohjaaville opettajille haasteita oppimisprosessin ohjaukselle,mutta antoi myös runsaasti erilaisia oppimiskokemuksia sekäryhmän ohjaamisesta kahden eri oppilaitoksen opiskelijoidenkanssa että valmiuksia kohdata opiskelijat yksilöinä omine tarpeineenja oppimistyyleineen. Opiskelijoiden ryhmäytyminenerilaisten oppimiskulttuurien ja omien tavoitteiden suunnassaosoittautui haasteelliseksi. Varmasti opiskelijoiden kanssa olisitullut järjestää heti alussa useita tapaamisia ja ymmärtää paremminkahden eri oppilaitoksen erilaiset pedagogiset näkemykset.Itseohjautuvuusasenteet ja -valmiudet ammattiopistonpuolella asettavat ohjaavalle opettajalle toisenlaiset ohjaushaasteetkuin ammattikorkeakoulussa, mikä tarkoittaa ohjaavanopettajan työssä melko tarkkaa strukturointia ohjaukselle.Samoin oppilaitosten opetussuunnitelmasta tulevat tavoitteetvaativat huomiota ja ohjaajien välistä reflektiivistä keskustelua.Yhdessä tekeminen lähtee ryhmäoppimisesta ja sen ohjaamisesta.Kiitokset opiskelijoille, jotka osallistuivat aktiivisesti pilotintoimintaan:Laurea-ammattikorkeakoulusta: Haarlaa Emmi, Hatakka Susanna,Lakanen Tove, Lähde Ilkka, Ohra-aho Elina, Raunio Heidi,Salo Taru ja Suomela Melina.Omnian ammattiopistosta: Auvinen Anne-Mari, Finelle Nicole,Kiviranta Minna, Kovanen Tiia, Kääriäinen Mari, Prusi Sini jaSeppä Roosa.63

LähteetBuber, M. 1993. Minä ja Sinä. WSOY:n graafiset laitokset. Juva.Julin T. Karttunen M. Lahtinen T. Mustajärvi R .(toim.) 1998.Ryhmän voima ja viisaus. 40 vuotta ihmissuhdetaitojenopiskelua ryhmätyömenetelmin. Ryhmätyö r.y. GummerusKirjapaino oy. JyväskyläKallioinen, Outi 2007. Juonteet eurooppalaisen korkeakoulualueenkehittämiseen peilattuna. Osaamispohjainen opetussunnitelmaLaureassa).Ketonen, Arja.1997. Mitä voi oppia ryhmässä. Ryhmän voima javiisaus. Ryhmatyö r.y. 1998 Gummerus. Jyväskylä.Kupari, Kyllikki. 2000. Läheisyys omahoitajasuhteessa. Progradututkielma. Tampereen yliopistoMustakallio, Jukka.1991. Mitä voi oppia ryhmässä. Ryhmänvoima ja viisaus. Ryhmatyö r.y. 1998 Gummerus. Jyväskylä.Nurminen-Kalliokoski, Marjatta 1994. Mitä voi oppia ryhmässä.Ryhmän voima ja viisaus. Ryhmatyö r.y. 1998 Gummerus.Jyväskylä.Onnismaa, J.- Pasanen T. 2000. Ohjaus ammattina ja tieteenalana2,WS Bookwell Oy, PorvooPiirainen Arja.2006. Asiakkaan ja asiantuntijan pedagoginensuhde. Fenomenologinen tutkimus fysioterapiatilanteistaasiakkaiden ja fysioterapeuttien kokemana. Väitöskirja.Kasvatustieteen laitos. Helsingin yliopsto.Raij, Katariiina. 2007 Learning by Developing. (PedagogicalStrategy 2007, Raij 2007. Laurea Publications A58.Ristikangas, Marjo-Riitta & Ristikangas, Vesa. 2010. Valmentavajohtajuus. WS Bookwell Oy. Juva.Salminen, H. & Kajaste, M. 2005. Laatua, innovatiivisuutta japroaktiivisuutta. Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt2005 – 2006. Korkeakoulujen arviointineuvosto3: 2005.Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja 2010http://www.omnia.fi/Resource.phx/osio/osio-ammattiopisto/opiskelu/ops-yhteinen-osa.htxYrittäjyyteen, osuuskunnan perustamisasiakirjoihin liittyvät lähteet:http://www.yrittajat.fi/fi-FI/tyonantajanabc/sosiaaliturvamaksu/https://www.varma.fi/fi/Yritykset/YrityksenToiminta/MaksutJaTodistukset/maksuprosentit/Pages/Default.aspxhttp://www.pam.fi/fi/tyo/mara/vuosiloma/Sivut/Lomapalkkaja-korvaus.aspxhttp://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/osakeyhtio/perustaminen.htmlhttps://www.op.fi/media/liitteet?cid=150104910&srcpl=4 http://www.pellervo.fi/pdf/osuuskuntalaki_2011linkit.pdf).64

PalvelukoordinaattoriPetra Joulio ja Sari Sarlio-SiintolaJohdanto”Asiakaskeskeisyys ja avoin ajattelutapa yhdistettynä monialaiseenosaamiseen tarjoavat hyvän mahdollisuuden uusien palvelujenja palveluverkostojen syntymiselle” (Koulii 2013a).Suurpeltoa kehitettäessä on käytetty uudenlaista tapaa muokataasuinaluetta asukkaiden tarpeiden mukaisesti (Suurpellonmarkkinointi 2012). Laurean ammattikorkeakoulun ja Omnianammattiopiston sekä aikuisopiston yhteisen Koulii -hanke ontuottanut palveluita Suurpeltoon sekä kehittänyt koulutusasteidenyhteistyötä erilaisessa oppimisympäristössä (Koulii 2013b).Palveluita on kehitetty pilottihankkeiden avulla. Kouliin Kookos-pilotissa kehitetyn palvelukoordinaattorin tavoitteena on toimialinkkinä palveluita käyttävien asukkaiden ja palveluita tarjoavienorganisaatioiden välillä, tukea Suurpelloin palveluverkostontoimintaa sekä helpottaa uusien opiskelija- ja muidenyritysten toiminnan aloittamista Suurpellossa.Tämän artikkelin tarkoitus on kuvata, kuinka palvelukoordinaattoritoiminnankehitystyö on tapahtunut ja millaiseen lopputulokseenpäädyttiin. Kertojina toimivat Laurean BusinessVenturen opiskelija ja ohjaaja. Taustaksi kuvataan verkostomaisenliiketoiminnan ja palveluverkostojen perusidea – eli se, mihinkehitetty palvelukoordinaattorikonsepti pohjautuu.1 Suurpellon palveluverkoston japalvelukoordinaattorimallin teoreettistataustaa1.1 LiiketoimintaverkostotKuten Möller, Rajala ja Svahn (2004, 15–18) toteavat, nykyinenmarkkinaehtoinen liiketoiminta muuttuu verkostomaiseksi, kunglobalisoituminen ja nopea kehitys pakottavat yritykset keskittymäänomaan ydintoimintaansa. Tämä taas johtaa yritystenmuiden toimintojen, kuten markkinoinnin, ulkoistamiseen.Liiketoimintaverkostojen hyötyinä haetaan muun mu-assakustannustehokkuutta, markkinavoiman lisäämistä sekä toiminnankehittämistä. Tavoiteltava hyöty määrittelee sen, minkälainenliiketoimintaverkostosta muodostuu. Pienet yrityksetvoivat lisätä markkinavoimaansa yhdistämällä voimavarojaan.Näin yritykset pystyvät palvelemaan asiakkaita tavalla, joihin neeivät yksinään pystyisi. Liiketoimintaverkosto, joka tavoitteleetoiminnan kehittämistä, voi taas muodostua jopa kilpailijoista,jotka jakavat tieto-taitonsa esimerkiksi tuottaakseen uuttateknologiaa. Möller et al. korostavat, että verkkojen yhtenäpäätehtävänä on varmistaa, että resursseja käytetään mahdollisimmantehokkaasti (2004, 26 ja 195). Suurpellon verkostoituminenpalvelee tämän kirjan näkökulmasta voimavarojenyhdistämistä markkinoinnissa, palvelukehityksessä ja tuotannossa.Lisäksi se tarjoaa mahdollisuuden pienemmille toimijoillepalvella isompaa kohderyhmää.Valkokari et. al. (2006) jakavat verkostot kahteen ryhmään:hierarkkiseen kärkiyritysverkostoon ja tasavertaisten kumppaneidenverkostoon. Hierarkkinen verkosto on yleensä suljettu,tietyn lopputuotteen valmistamiseen tähtäävä arvoverkosto.Sen toiminta ohjautuu kärkiyrityksen tai kärkiyrityksen asiakkaidentarpeiden ja tavoitteiden pohjalta, vaikka verkostonyhteisissä tavoitteissa otetaankin huomioon kaikkien yritystennäkökulma. Tasa-arvoisen verkoston tehtävänä on esimerkiksialueellisen oppimis- tai myyntiverkoston toteuttaminen. Ohjaavanayrityksenä voi toimia kukin verkostoon kuuluvista yrityksistäriippuen esimerkiksi asiakkaasta tai koordinointi voimyös olla jatkuvasti saman yrityksen vastuulla. Suurpellon palveluverkostoja siihen kuuluva palvelukoordinaattori edustavattasa-arvoista verkostoa. Siinä kukin toimija on erikoistunut jokoomaan palvelutuotteeseensa tai liiketoiminnan tukipalveluihin.Palvelukoordinaattorin palvelut ovat esimerkki tukipalveluista.Varsinaisia loppuasiakkaille tarkoitettuja palveluita, kuten hyvinvointipalvelujaja kodin arkipalveluja tuottavat muiden Koulii-pilottien palvelutiimit sekä Suurpellon alueella toimivat palveluyritykset,yhdistykset ja rakennuttajat.1.2 Palveluverkostot ja case SuurpeltoVargo ja Lush:in (2008) mukaan palvelut ovat nykyään taloudellisenvaihdon perusta. Niiden tuotannossa voidaan tarvitamateriaalisia resursseja (tuotteita), mutta näkökulma onpalveluissa, jotka hyödyntävät näitä materiaalisia resursseja.Edelleen he toteavat, että palvelutarjoajien tulee suunnitellapalvelusysteemejä, joissa myös asiakkaat itse osallistuvat yhteiskehittelyyn(value co-creation) palveluiden kehittämisessäja tuotannossa. Benkler (2006) taas tarkastelee markkinoidenmuutosta erilaisesta näkökulmasta. Hänen mukaansa perinteisenmarkkinoilla tapahtuvan toiminnan rinnalle on nousemassamarkkinoiden ulkopuolinen vertaistuotanto (non-market peerproduction).Siinä yksilöistä koostuvat yhteisöt kehittävät jatuottavat yhdessä palveluita yhteisesti jaettavaksi. Benklerinmukaan nämä molemmat tuotannon muodot tarvitsevat toinen65

toisiaan, eivätkä ne siten ole varsinaisia kilpailijoita keskenään.Suurpellon palveluverkosto on omaleimainen esimerkki uudenlaisestapalvelusysteemistä. Se kattaa sekä yksityisen ja julkisensektorin palvelut, mutta myös markkinoiden ulkopuolella tapahtuvantuotannon. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi asukkaidenyhteistyönä toteutettavat tapahtumat ja aktiviteetit.Niin ikään omaleimaiseksi Suurpellon palveluverkoston tekeeLaurean ja Omnian rooli palveluiden kehittäjänä ja tuottajana.David Silver (2009) toteaa, että perinteisen markkinoinninaikakausi loppuu ja sosiaalisten verkostojen käyttäjäarviotvaikuttavat enemmän hankintoihin kuin mikään muu. Käyttäjäarviointienkasvusta hyötyvät kaikki: myyjät saavat tietää,mitkä tuotteet toimivat, ja asiakkaat saavat realistisen kuvantuotteesta. Suuria investointeja ei tarvita tuotteiden mainostamiseen,vaan se hoituu yhteisöjen kautta. On ilmeistä, ettätällainen toimintamalli vakiintuu myös Suurpeltoon. Kun Suurpellonasukkaat sekä muut palveluiden käyttäjät tulevat mukaanpalveluverkostoon, he pystyvät vaikuttamaan palveluidenkehitykseen ja verkoston toimintatapoihin. Palveluverkostonmarkkinointiin ei mene paljon kuluja, kun potentiaaliset asiakkaatsaavat tietoa palveluista Suurpellon asukasyhteisöltä sekäverkon kautta.2 Tekemällä oppimistaKookos -pilotin yhtenä tehtävänä Koulii -hankkeessa oli konseptoidaja kehittää yritysten ja muiden palvelutarjoajien toimintaedellytyksiäSuurpellossa, sekä tukea heidän keskinäistäverkottumista. Lähtölaukaus palvelukoordinaattoritoiminnankonseptoinnille saatiin Suurpellon Kasvot -seminaarissa syksyllä2011.Projekti alkoi asiakastarpeiden kartoittamisella sekä lukemallaliiketoimintaverkostoja käsitteleviä kirjoja, joita olivat DavidSilverin ”The Social Network Business Plan ja Kristian Möllerinja kumppaneiden ”Tulevaisuutena liiketoimintaverkot”. Lisäksitutustuttiin KIBS-yrityksien (Knowledge Intensive BusinessServices) toimintamalleihin. Asiakastarpeiden kartoittamisessakeskityttiin muiden Koulii-pilottien tukipalvelutarpeisiin. Kookos-pilotti tapasi ja haastatteli pilotteja. Haastatteluissa käytiinläpi sitä, miten liiketalouden opiskelijat voisivat auttaa pilottejatoiminnassan. Alkuun pilottien oli hankala hahmottaa palvelukoordinaattorinmerkitystä palveluverkostossa. Syynä oli mitätodennäköisimmin se, että verkostomaiset toimintamallit jaliiketoiminnan tukipalvelut eivät olleet heille tuttuja käsitteitä.Myöhemmin keskusteluiden edetessä useimmat pilotit hahmottivattarvitsevansa apua erityisesti liiketoimintasuunnitelman66

teossa ja markkinoinnissa sekä tilojen- ja tiedon hallinnassa.Näin he pystyisivät keskittymään oman palveluideansa kehitykseensekä toimintansa juurruttamiseen Suurpellossa.Opiskelijan näkökulmasta projektin työstäminen oli vaikeata,sillä palveluverkostoa tuli luoda muiden pilottien tarpeidenmukaisesti tilanteessa, jossa heillä ei tuntunut olevan käsitystätarpeistaan. Yhteistyö muiden sidosryhmien kanssa oli vähäistäja myös koordinaattoritoimintaa kehittäneestä opiskelijatiimistälähti jäseniä kesken projektin. Koko liiketoimintaverkon luominentuntui haasteelliselta tehtävältä, koska tämän tyyppisiäverkostoja on vaikea hahmottaa ja koska jokainen verkosto onomanlaisensa. Liiketoimintaverkostoja käsittelevä teoria saattoitässä projektissa haitata tekemistä, sillä muut pilotit eivät olleettutustuneet siihen. Käytännönläheisempi lähestyminen olisisaattanut parantaa yhteistyötä ja helpottaa liiketalouden opiskelijoidentyötä. Lopullisiin koordinaattoripalveluihin päädyttiinselvittämällä tärkeimmät tukitoiminnot, joita yhdistelemälläsaataisiin palveltua jokaista verkoston jäsentä.Ohjaavan opettajan näkökulmasta suurin haaste oli pilkkoalaaja projekti pienemmiksi opiskelijaprojekteiksi tavalla, jokapalvelisi uusien liiketoimintamallien oppimista ja uuden luomista,sekä taipuisi myös Koulii -emohankkeen prosesseihin jatoimintamalleihin. Kokonaisuutena palvelukoordinaattorimallinrakentaminen oli haasteellinen projekti, jossa niin tavoitteetkuin toimintamallit tarkentuivat vasta matkan varrella. Kyse olisiis aidosta työelämän kehittämisprojektista, johon tyypillisestikuuluu mittavakin toiminnan uudelleensuunnittelu.Projektissa kehitetty palvelukoordinaattorikonsepti kattaa seuraavatpalvelut: asiakasneuvonta, yhteismarkkinointi, tietojen jatilojen hallinta, konsultointi ja liiketoiminnan kehittämispalvelutsekä tapahtumajärjestelyn tukipalvelut (kuva 1). Näiden palveluidenhuomattiin sopivan parhaiten kaikkien pilottien tarpeisiinja tuottavan lisäarvoa myös pienyrittäjille ja rakennuttajille.Jokainen organisaatio pystyisi halutessaan muodostamaan palveluistasopivan paketin itselleen. Valmis konsepti esiteltiin syksyllä2012 Koulii -hankkeelle sekä Suurpeltoprojektille. Tämänjälkeen siirryttiin toiminnan käynnistysvaiheeseen.Käynnistysvaiheessa selvitettiin kuinka Palvelukoordinaattorintoiminta organisoitaisiin ja kuinka sen palveluita tehtäisiintunnetuksi koko palveluverkostolle. Apuna käytettiin Jari Parantaisenkirjaa ”Tuotteistaminen: Rakenna palvelusta tuote 10päivässä”. Jokaisesta palvelusta tehtiin kuvaus ja prosessi sensuorittamiseksi. Lopuksi laadittiin toimintasuunnitelma tehtävineen,aikatauluineen ja kustannuksineen vuodelle 2013. Apunakäytettiin G. Heerkensin projektisuunnittelun ”Project Management”-teosta. Lähtökohtana oli, että Palvelukoordinaattorintoimintaan osallistuvat sekä Laurean että Omnian opiskelijat.Edelleen Suurpelto-projektin johtajan kanssa neuvoteltiin tiloistaja palvelukoordinaattorin palkkakustannusten kattamisesta.Neuvotteluissa vahvistettiin, että palkat maksaa ainakin toiminnanalkuvaiheessa. Suurpelto-projekti ja toiminta tapahtuuInfopaviljongista käsin. Näin vahvistetaan Infopavilijongin merkitystäSuurpellon neuvonnan ja tiedottamisen kohtauspaikkanaasukkaille, yrityksille ja yhdistyksille.3 Miten tästä eteenpäinNykyisten asukkaiden ongelmana on ollut Suurpellon palveluidenpuute. Yritysten ja muiden palvelutarjoajien saamiseksiSuurpeltoon pitäisi lisätä alueen vetovoimaa. Palvelukoordinaattorintarkoitus on helpottaa näiden yrittäjien, Laurean jaOmnian tiimien sekä muiden palveluorganisaatioiden toiminnanaloittamista ja juurruttamista Suurpellossa osana Suurpellonpalveluverkostoa. Infopaviljongissa työskentelevä koordinaattoripystyy helposti selvittämään asukkaiden muuttuviatarpeita sekä välittämään tietoja palveluverkoston toiminnasta.Palvelukoordinaattori on siis ennen muuta linkki palvelutarjoajienja asukkaiden välillä.Palvelukoordinaattoritoiminta alkoi tammikuussa 2013. Yritystenja yhdistysten sitouttaminen palveluverkostoon ja sensäännöistä sopiminen ovat ensimmäisiä palvelukoordinaattorintoimintoja. Niin ikään nyt konseptoituja koordinaattorin palveluitalähdetään pilotoimaan ja edelleen kehittämään Living Lab-toimintamallin mukaisesti.Opiskelijan oli hieno osallistua Koulii -hankkeeseen ja Suurpellonkehittämiseen. Konseptin kehittäminen oli vaikea tehtävä,koska sitä luotiin uudenlaisessa kahden oppilaitoksen muodostamassayhteistyöhankkeessa ja palveluiden suunnittelussa pitiottaa huomioon hyvin erilaisten asiakkaiden tarpeet. Tulee olemaanhienoa nähdä miten toiminta kehittyy suunnitteluvaiheenjälkeen ja yleistyvätkö tämän tyyppiset oppilaitosten yhteisethankkeet. Vaikka aikaisemmin mainittiin, että liiketoimintaverkostojakäsittelevä teoria vaikeutti projektia, niin siihen oli hyödyllistätutustua jatkoa ajatellen.Ohjaavan opettajan näkökulmasta suurin anti projektissa olisen monialaisuus sekä yhteistyö toisen asteen kanssa. Se tukiopiskelijoiden osaamista ja taitoja toimia erilaisissa toimintaympäristöissäja eritaustaisten ihmisten kanssa. Uskon, ettäse myös antoi opiskelijoille realistisen kuvan monialaisista kehittämisprojekteistaja -verkostoista.67

LähteetBenkler Yochai 2006, The wealth of Networks. How Social ProductionTransfers Mar-kets and Freedom. New Haven andLondon: Yale University Press. http://www.benkler.org/Benkler_Wealth_Of_Networks.pdfKoulii 2013a, Tietoa hankkeesta. Viitattu 3.1.2013. http://www.koulii.fi/koulii/tietoa_hankkeesta.Koulii 2013b Tki-toiminta. Viitattu 3.1.2013. http://www.koulii.fi/koulii/tkitoiminta.Möller, Rajala ja Svahn 2004, Tulevaisuutena liiketoimintaverkot:johtaminen ja arvonluonti. Tampere: Teknologiateollisuus.Silver, D 2009, The Social Network Business Plan. New Jersey:John Wiley & Sons, Inc.Suurpellon markkinointi 2012, Suurpellon markkinointiesite”Fiksu tapa elää”. Viitattu 10.12.2012. http://suurpelto.fi/media/esitteet.htmlLush and Vargo 2008, The service dominant mindset. In Helflyand Murphy (eds.) Ser-vice Science, Management and EngineeringValkokari, Airola, Hakanen, Hyötyläinen, Ilomäki ja Salkari2006 Yritysverkoston strateginen kehittäminen, VTT tiedotteita,research notes 2348.68