Sanni ja laatikkopäivät
Miksi ihmeessä kotiportaiden edessä seisoo pakettiauto, jonka kyljessä lukee Muutto-Matti ja pojat? Sanni kokee elämänsä yllätyksen juuri ennen koulunalkua. On haikeaa hyvästellä tuttu ympäristö. Onneksi kiltti kerhotäti ymmärtää Sannin muuttosuruja. Marjolahti ei loppujen lopuksi olekaan hassumpi paikka. Tutuiksi tulevat pian naapurin veljekset, jotka kulkevat aidanraosta leikkimässä Sannin puutarhassa. Tiukka opettaja osoittautuu reiluksi, ja Sanni selviää jopa koulun laatikkoruokapäivistä. Vanha harmoni keikkuu, ja Sanni ja opettaja löytävät yhteisen sävelen.
Miksi ihmeessä kotiportaiden edessä seisoo pakettiauto, jonka kyljessä lukee Muutto-Matti ja pojat? Sanni kokee elämänsä yllätyksen juuri ennen koulunalkua. On haikeaa hyvästellä tuttu ympäristö. Onneksi kiltti kerhotäti ymmärtää Sannin muuttosuruja.
Marjolahti ei loppujen lopuksi olekaan hassumpi paikka. Tutuiksi tulevat pian naapurin veljekset, jotka kulkevat aidanraosta leikkimässä Sannin puutarhassa. Tiukka opettaja osoittautuu reiluksi, ja Sanni selviää jopa koulun laatikkoruokapäivistä. Vanha harmoni keikkuu, ja Sanni ja opettaja löytävät yhteisen sävelen.
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Sanni</strong> <strong>ja</strong><br />
<strong>laatikkopäivät</strong><br />
Tuula Pere • Elina Johanna Ahonen<br />
W<br />
ickWick
Stella and the Berry Bay, Finnish<br />
Story by Tuula Pere<br />
Illustrations by Elina Johanna Ahonen<br />
Layout by Peter Stone<br />
ISBN 978-952-325-074-1<br />
Second Edition<br />
Copyright © 2015 Wickwick Ltd<br />
Published 2015 by Wickwick Ltd<br />
Helsinki, Finland<br />
Printed in European Union<br />
Based on Stella and the Berry Bay<br />
Story by Tuula Pere<br />
Illustrations by Elina Johanna Ahonen<br />
Layout by Peter Stone<br />
English translation by Päivi Vuoriaro<br />
Originally published in Finland by Wickwick Ltd in 2014<br />
Finnish “<strong>Sanni</strong> <strong>ja</strong> <strong>laatikkopäivät</strong>”, ISBN 978-952-5878-76-9<br />
English “Stella and the Berry Bay”, ISBN 978-952-5878-77-6<br />
Copyright © 2014 Wickwick Ltd<br />
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted<br />
in any form or by any means, mechanical, electronic, photocopying, recording, or otherwise, without the prior<br />
written permission of the publisher Wickwick Ltd. The only exception is brief quotations in printed articles and<br />
reviews. For details and written permissions, contact rights@wickwick.fi.<br />
Wickwick books are available at special discounts when purchased in quantity for premiums and promotions as<br />
well as fundraising or educational use. Special editions can also be created to specification. For details, contact<br />
specialsales@wickwick.fi.
<strong>Sanni</strong> <strong>ja</strong><br />
<strong>laatikkopäivät</strong><br />
Tuula Pere • Elina Johanna Ahonen<br />
W<br />
ickWick<br />
Children’s Books from the Heart<br />
1
2<br />
Vihdoinkin <strong>Sanni</strong> oli tarpeeksi iso oikeaan kouluun. Jo monena<br />
syksynä hän oli istunut ensimmäisenä<br />
koulupäivänä piha-aidan vieressä katsomassa,<br />
miten koululaiset kulkivat iloisina<br />
ryhminä läheiselle ala-asteelle. Hän<br />
olisi kovin mielellään mennyt mukaan,<br />
mutta aina oli sanottu, että<br />
hän oli liian pieni. Vaan ei enää.<br />
Koulun alkuun oli vain pari<br />
viikkoa.
Keväällä ostettu punainen polkupyöräkin oli lähtökunnossa. <strong>Sanni</strong> oli pyytänyt<br />
isää pumppaamaan renkaat täyteen ilmaa. Itse hän oli pessyt pyörän<br />
puutarhaletkulla <strong>ja</strong> kuivannut froteepyyhkeellä. Äiti oli ensin suuttunut rasvaantuneesta<br />
pyyhkeestä, mutta leppynyt pian, kun oli kuullut syyn. Isoveli Mikko<br />
kyllä naureskeli <strong>Sanni</strong>n touhuille.<br />
– Saat vielä nähdä. Kun sinullakin on alkamassa tuhannes koulupäivä, ei tunnu<br />
enää miltään, tai korkeintaan vähän ärsyttää, veli väitti. – Sitä paitsi on hölmöä<br />
pestä pyörä jo heinäkuussa. Se ehtii likaantua vielä monta kertaa ennen koulunalkua.<br />
<strong>Sanni</strong> ei uskonut tuollaista puhetta. Mikko oli varmasti vain kateellinen <strong>Sanni</strong>n<br />
hienosta repusta <strong>ja</strong> kiiltävästä pyörästä.<br />
3
Lauantai-iltana saunan jälkeen äiti pyysi lapset keittiöön iltapalalle. Isäkin tuli<br />
pöytään. Ensin hän vilkaisi äitiä <strong>ja</strong> katsoi sitten lapsia vakavana.<br />
– Meillä on äidin kanssa teille tärkeitä uutisia. Toivottavasti ymmärrätte, että<br />
olemme harkinneet asiaa tarkasti, isä pyöritteli sano<strong>ja</strong>an.<br />
Mikko pomppasi ylös tuolista <strong>ja</strong> hihkui, ettei hän tahdo pikkusiskoa tai pikkuveljeä.<br />
Kyllä kahdessa lapsessa on ihan tarpeeksi. Mutta <strong>Sanni</strong> istui säikähtäneenä<br />
paikoillaan. Mitä ihmettä oli tapahtunut?<br />
Äiti kertoi, että vauvaa ei ollut tulossa, mutta perhe muuttaisi Marjolahteen. Isä<br />
vaihtaisi työpaikkaa, <strong>ja</strong> lasten koulu oli parempi aloittaa suoraan uudella paikkakunnalla.<br />
<strong>Sanni</strong> oli kauhuissaan. Erityisen kipeältä tuntui, kun <strong>Sanni</strong> a<strong>ja</strong>tteli koulua. Hän oli<br />
kesän aikana usein istunut koulun portailla parhaan kaverinsa kanssa. He olivat<br />
suunnitelleet, miten istuisivat luokassa vierekkäin <strong>ja</strong> kulkisivat yhdessä koulumatkan.<br />
Kaikki suunnitelmat olivat nyt turhia. <strong>Sanni</strong> oli todella vihainen.<br />
4
5
Jo seuraavana päivänä koti alkoi muuttua. Enää ei tuntunut samalta kuin ennen.<br />
<strong>Sanni</strong> ei oikein tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Vanhemmat kantoivat<br />
edestakaisin tavaroita <strong>ja</strong> laatikoita. Pakkaaminen <strong>ja</strong>tkui aamusta iltaan, astioita<br />
käärittiin sanomalehtiin <strong>ja</strong> rojua kannettiin roskalaatikkoon. <strong>Sanni</strong>sta tuntui, että<br />
hän oli vain tiellä. Kukaan ei ehtinyt kuunnella häntä.<br />
Mikko oli toipunut yllätyksestä nopeasti. Veli oli vain innoissaan, mutta hänellä<br />
olikin helppoa. Hän olisi muutenkin aloittanut yläasteen Marjolahdessa, <strong>ja</strong> siellä<br />
oli myös hänen <strong>ja</strong>lkapalloseuransa. <strong>Sanni</strong>lle oli tuttua vain uimahalli, jonne hänen<br />
kerhonsa oli viime talvena tehnyt retken.<br />
Murheellisena <strong>Sanni</strong> pakkasi omat tavaransa äidin antamaan suureen pahvilaatikkoon.<br />
Reppunsa hän pani no<strong>ja</strong>lleen valmiin laatikon viereen <strong>ja</strong> lähti ulos. Hän ei<br />
halunnut katsella entisen huoneensa tyhjiä seiniä.<br />
6
7
8
Muuttoon oli enää pari päivää. Sitä ennen <strong>Sanni</strong>lla oli vielä tärkeitä tehtäviä<br />
vanhoilla kotikulmilla. Hän otti pyöränsä talon seinustalta <strong>ja</strong> ajoi pyörätietä<br />
pitkin kerhotädin talolle. Onneksi täti oli kotona. Hän istui puutarhakeinussa <strong>ja</strong> joi<br />
kahvia.<br />
<strong>Sanni</strong> rysäytti pyöränsä pihanurmelle <strong>ja</strong> ryntäsi suoraan tädin luo. Itkun tyrskähdysten<br />
välissä hän sai kerrottua muutosta <strong>ja</strong> koulusta <strong>ja</strong> uudesta kodista. Täti piti<br />
<strong>Sanni</strong>a lu<strong>ja</strong>sti sylissä <strong>ja</strong> silitti hänen selkäänsä.<br />
Puutarhakeinu heilahteli hil<strong>ja</strong>a. Vähitellen itku rauhoittui. <strong>Sanni</strong> nosti ylös punaiset<br />
kasvonsa <strong>ja</strong> pyyhki silmänsä <strong>ja</strong> nenänsä tädin antamaan nenäliinaan.<br />
9
Kerhotäti ymmärsi hyvin, miten pahalta <strong>Sanni</strong>sta tuntui. Tädistäkin tuntui<br />
haikealta, kun <strong>Sanni</strong> oli lähdössä pois. Hän tulisi kovasti kaipaamaan kirkasäänistä<br />
<strong>ja</strong> touhukasta pikkutyttöä.<br />
– Kuule <strong>Sanni</strong>. Sinä selviydyt varmasti hyvin myös uudessa kodissa <strong>ja</strong> koulussa.<br />
Olethan tuollainen reipas tyttö. Saat nähdä, että kaikki kääntyy vielä parhain<br />
päin, täti vakuutti.<br />
Täti haki sisältä tarjottimen. Oikean kahvikupin korvaan oli pujotettu ruusulautasliina,<br />
<strong>ja</strong> pikkuvadilla oli suklaakeksejä.<br />
He joivat yhdessä läksiäiskahvit. <strong>Sanni</strong>n kuppiin kaadettiin kyllä pelkkää maitoa,<br />
mutta olihan sitä mukavampi juoda näin hienosti. Täti antoi <strong>Sanni</strong>lle muistoksi<br />
nallekortin, jonka taakse hän kirjoitti terveiset <strong>ja</strong> onnentoivotukset.<br />
10
11
Paluumatkalla <strong>Sanni</strong> pyöräili rantaan. Siellä hän kaivoi taskustaan parhaat litteät<br />
kivensä, jotka hän oli löytänyt keväällä ukin kanssa. Hän sinkosi ne yksitellen<br />
kauas veteen. Viimeisellä heitolla hän onnistui saamaan niin monta leipää,<br />
ettei ehtinyt laskea. Niitä oli varmasti yli kymmenen.<br />
Seuraavaksi hän ajoi koulunpihaan. Se oli autio. <strong>Sanni</strong> jätti pyöränsä telineeseen.<br />
Näin hän oli suunnitellut tekevänsä sitten, kun koulu olisi alkanut. Hän käveli<br />
keinujen luo <strong>ja</strong> kiikkui hil<strong>ja</strong>kseen jonkin aikaa.<br />
<strong>Sanni</strong>n ei tehnyt mieli mennä kotiin, mutta hänelle alkoi tulla nälkä. Äiti oli tietysti<br />
taas lämmittänyt jotain keittoa. Hän sanoi, että keitto <strong>ja</strong> ruisleipä olivat oikeaa<br />
muuttoruokaa. Kunpa koko muuttotouhu olisi jo ohi.<br />
<strong>Sanni</strong> käveli koulun aidan viereen <strong>ja</strong> käänsi nurin suuren kiven. Sen alle hän pani<br />
vanhan rahan. Kiven päälle hän kauhoi kämmenillään multaa <strong>ja</strong> siirsi siihen kasvamaan<br />
piharatamon. Hän palaisi vielä joskus katsomaan, olisiko kolikko tallella.<br />
12
13
14
Muuttopäivänä pihaan tuli valkoinen pakettiauto, jonka kyljessä luki Muutto-Matti<br />
<strong>ja</strong> po<strong>ja</strong>t. Autosta nousi parrakas haalarimies. <strong>Sanni</strong> istui portailla.<br />
– Oletko sinä se Matti vai joku noista pojista? <strong>Sanni</strong> kysyi äkäisellä äänellä. Hänen<br />
teki mieli estää miestä menemästä sisälle <strong>ja</strong> kantamasta tavaroita autoon.<br />
– Kyllä minä olen ihan se Matti itse, mies naurahti. – Po<strong>ja</strong>t ovat nyt vielä kesälomalla.<br />
Matti silmäili <strong>Sanni</strong>a, joka istui kädet puuskassa portailla <strong>ja</strong> katseli kiukkuisena<br />
autoa <strong>ja</strong> miestä.<br />
– Et taida olla kovin mielissäsi tästä muutosta, Muutto-Matti arveli. – Onneksi<br />
Marjolahdessa on niin mukava koulu, että monet muuttavat sinne ihan sen takia.<br />
Koulun naapurina on oikein uimahallikin.<br />
Muutto-Matti meni vihellellen <strong>Sanni</strong>n ohi <strong>ja</strong> tuli kohta takaisin kantaen suurta<br />
laatikkoa. Vähitellen pakettiauto täyttyi tavarasta. Pakkaamista oli oikeastaan<br />
hauska seurata. Matti pinosi tavarat lomittain. Jokainen kolo tavaratilassa täyttyi.<br />
15
Äiti tuli pihalle<br />
kukkaruukku kädessään.<br />
– Ota <strong>Sanni</strong> tämä viirivehka<br />
<strong>ja</strong> pidä siitä huolta. Pääset Matin<br />
pakettiauton kyydissä Marjolahteen.<br />
Tulemme isän kanssa<br />
perässä, äiti touhusi. – Meidän auto<br />
on niin täynnä, ettei sinne mahdu<br />
enää kissaakaan.<br />
Äiti halasi <strong>Sanni</strong>a <strong>ja</strong> toivotti hyvää matkaa.<br />
<strong>Sanni</strong> vilkutti äidille <strong>ja</strong> kotitalolle, kunnes<br />
molemmat häipyivät näkyvistä. Pakettiauto<br />
kääntyy maantielle. Matka uuteen kotiin oli<br />
alkanut.<br />
<strong>Sanni</strong> puristi kukkaruukkua sylissään. Aluksi hän ei<br />
saanut vastatuksi Matin kysymyksiin, mutta vähitellen<br />
juttu alkoi luistaa. Matin kanssa oli oikeastaan hauska matkustaa.<br />
Matti kertoi <strong>Sanni</strong>n ikäisestä lapsenlapsestaan, joka oli menossa<br />
samaan Marjolahden kouluun.<br />
– Siinä sinulle olisi hyvä kaveri, tämä Leenu. Kyselepä sen nimistä, kun<br />
pääset luokkaan. Oikein sirkeä tapaus, Matti kehui. – Ja on sillä pikkusiskokin,<br />
Liinu. Enää perheestä puuttuu se Tiinu.<br />
Muutto-Matti nauroi niin, että parta tärisi.<br />
16
17
<strong>Sanni</strong> innostui kertomaan Matille omista ystävistään. Välillä tuli kyllä surullinen<br />
olo, kun hän a<strong>ja</strong>tteli, ettei pääsisi heidän kanssaan samaan kouluun.<br />
Muutto-Matti lohdutti parhaansa mukaan.<br />
– Nyt kun olette kaikki koululaisia, osaatte pian kirjoittaa oikeita kirjeitä. Ja viikonloppuina<br />
voitte käydä vaikka yökylässä toistenne luona, Matti arveli.<br />
Kyläilyyn <strong>Sanni</strong> kyllä suhtautui epäillen. Hän ei ollut vielä tottunut olemaan yksin<br />
yötä poissa kotoa.<br />
Puolimatkassa Matti pysäytti huoltoasemalle. <strong>Sanni</strong> jäi istumaan tankkauksen<br />
a<strong>ja</strong>ksi kuumaan autoon. Muutto-Matti tuli takaisin kädessään kaksi jäätelötuuttia.<br />
– Kummanko haluat, toinen on mansikka <strong>ja</strong> toinen suklaa? Matti kyseli <strong>ja</strong> nappasi<br />
samalla kukkapurkin <strong>Sanni</strong>lta. – Tämä amaryllis tai annansilmä pysyy kyllä ehyenä<br />
täällä penkin takanakin.<br />
Loppumatka sujui mukavasti mansikkajäätelöä maistellen. Autoradiosta kuului<br />
hassua musiikkia. Välillä Matti hyräili mukana. Monesta iskelmästä hän osasi<br />
sanatkin.<br />
18
19
Pian Muutto-Matin pakettiauto kaartoi <strong>Sanni</strong>n uuden kodin eteen. Isoveli seisoi<br />
portailla vastaanottamassa tulijoita. Hän oli mennyt aamulla edeltä <strong>ja</strong> oli tyhjässä<br />
talossa jo kuin kotonaan. <strong>Sanni</strong> ryntäsi veljensä kanssa sisään.<br />
Mikko kierrätti siskoa alakerran huoneissa <strong>ja</strong> esitteli saunan <strong>ja</strong> kylpyammeenkin.<br />
Entisessä kodissa oli ollut vain suihku. <strong>Sanni</strong> ei kuitenkaan <strong>ja</strong>ksanut innostua, sillä<br />
hänellä oli kiire yläkertaan.<br />
Ylhäältä löytyi <strong>Sanni</strong>n pieni huone, johon oli jo tuotu sänky <strong>ja</strong> työpöytä. Ikkunasta<br />
näkyi naapuritalon pihaan, <strong>ja</strong> suoraan alapuolella oli vanha omenapuu. <strong>Sanni</strong><br />
yskäisi <strong>ja</strong> kopisteli kengillään pal<strong>ja</strong>sta lattiaa. Huone kaikui tyhjyyttään.<br />
<strong>Sanni</strong> kaivoi taskustaan kerhotädin antaman kortin <strong>ja</strong> palan sinitarraa. Kuvan<br />
pörröinen nalle sai kunniapaikan sängyn yläpuolella <strong>ja</strong> katseli sieltä tyttöä lempeillä<br />
nappisilmillään.<br />
20
21
22
Muutamassa päivässä outo talo muuttui kodiksi. Laatikot tyhjenivät, <strong>ja</strong> tärkeimmät<br />
tavarat nostettiin esille. Talon äänet pehmenivät, kun ikkunoihin<br />
saatiin verhot <strong>ja</strong> lattioille matot. Keittiössä alkoi tuoksua muukin kuin lihakeitto.<br />
Iltapesulla <strong>Sanni</strong> nautti olostaan suuressa kylpyammeessa. Hän oli hankkinut<br />
itselleen oikein vaahtokylpyainetta.<br />
<strong>Sanni</strong>lla riitti tutkittavaa pihapiirissä <strong>ja</strong> lähiympäristössä. Mielenkiintoisinta olivat<br />
va<strong>ja</strong>n takaa löytyneet tikapuut <strong>ja</strong> kasa vanho<strong>ja</strong> maalipurkke<strong>ja</strong>. Niistä <strong>Sanni</strong> päätti<br />
olla puhumatta aikuisille.<br />
23
Naapuritalon po<strong>ja</strong>t tulivat yllätysvierailulle jo toisena päivänä. He käyttivät<br />
reittinään samaa aidanrakoa, johon olivat tottuneet edellisten asukkaiden<br />
aikana. Veljekset olivat Henri <strong>ja</strong> Heikki, mutta heitä kuulemma kutsuttiin Iso-Heneksi<br />
<strong>ja</strong> Pikku-Heneksi. Ei se ollut mikään ihme. Po<strong>ja</strong>t näyttivät <strong>Sanni</strong>n mielestä<br />
ihan samannäköisiltä. Tokaluokkalainen Iso-Hene oli puhelias kaveri, mutta viisivuotias<br />
Pikku-Hene lymyili veljensä selän takana.<br />
Yhdessä lapset nostivat vanhat tikapuut no<strong>ja</strong>lleen omenapuun alaoksan varaan.<br />
Hetkessä ne muuttuivat matkusta<strong>ja</strong>lentokoneeksi. <strong>Sanni</strong> <strong>ja</strong> Iso-Hene oh<strong>ja</strong>sivat<br />
konetta vuorotellen. Pikku-Hene istutettiin tikkaiden alaosaan pinnojen väliin <strong>ja</strong><br />
häntä komennettiin kiinnittämään <strong>ja</strong> avaamaan turvavyötä. Ruoaksi tarjoiltiin<br />
raako<strong>ja</strong> omenia, kunnes Pikku-Hene sai leikistä tarpeekseen <strong>ja</strong> karkasi kotiinsa.<br />
24
25
Koulun alkamisesta oli kulunut jo muutama viikko. <strong>Sanni</strong> istui huoneessaan <strong>ja</strong><br />
selaili uutta aapista. Sivut olivat vielä jäykkiä <strong>ja</strong> sileitä. <strong>Sanni</strong> ei ollut varma,<br />
saisiko kir<strong>ja</strong>n tutkia jo nyt kannesta kanteen. Ehkä viimeisen aukeaman voikukkaseppeleitä<br />
saisi katsoa vasta seuraavan vuoden toukokuussa.<br />
Koulussa oli vähän erilaista, kuin hän oli kuvitellut. Kaikenlaisia ohjeita <strong>ja</strong> sääntöjä<br />
tuntui olevan ihan liikaa. Välillä <strong>Sanni</strong>a ärsytti, kun aina piti odottaa jotain.<br />
Eikä a<strong>ja</strong>tuksiaan päässyt kertomaan ääneen. Opetta<strong>ja</strong> oli tarkka siitä, että kaikki<br />
puhuivat vuorollaan. Välitunnille <strong>ja</strong> ruokailuun piti mennä yhdessä <strong>ja</strong> yhtä aikaa.<br />
26
Kurjinta koko koulussa olivat keskiviikot. Silloin oli laatikkopäivä. <strong>Sanni</strong> ei<br />
inhonnut mitään niin paljon kuin maksalaatikkoa, silakkalaatikkoa <strong>ja</strong> kaalilaatikkoa.<br />
Kotona hän sai syödä vaikka ruisleipää, kun äiti oli tehnyt muille laatikkoruokaa.<br />
Mutta koulussa piti mennä kiltisti jonossa <strong>ja</strong> ottaa annoksensa, vaikka<br />
ei olisi yhtään halunnut. <strong>Sanni</strong>a harmitti.<br />
Ikkunastaan <strong>Sanni</strong> näki naapurinpo<strong>ja</strong>t, jotka leikkivät omalla pihallaan. Heti tuli<br />
parempi olo. <strong>Sanni</strong> pani aapisen reppuun <strong>ja</strong> juoksi itsekin ulos.<br />
27
28<br />
Tänään <strong>Sanni</strong> <strong>ja</strong> Iso-Hene päättivät laajentaa eilen aloitettua ma<strong>ja</strong>a. Pihan<br />
perältä raahattiin lisää oksia, joita oli karsittu omenapuista. Päälle levitettiin<br />
vanho<strong>ja</strong> huopia. Välillä lapset istuivat aidalla <strong>ja</strong> tekivät suunnitelmia. Yhtäkkiä<br />
Iso-Hene säikahti. Mihin kummaan pikkuveli oli joutunut? Häntä ei näkynyt missään.
Isommat alkoivat kiireesti hakea karkulaista joka paikasta. Vastausta ei kuulunut,<br />
vaikka molemmat huutelivat pikkupo<strong>ja</strong>n perään. Kierrettiin kummatkin<br />
kotitalot, mar<strong>ja</strong>pensaat <strong>ja</strong> omenapuut. Katsottiin varmuuden vuoksi ma<strong>ja</strong>ankin,<br />
mutta maton päällä oli vain rivi Pikku-Henen auto<strong>ja</strong>.<br />
29
30
Lopulta etsijät päätyivät va<strong>ja</strong>n taakse. Siellä aivan aidan vieressä, vanhojen maalipurkkien<br />
keskellä istui Pikku-Hene. Hän näytti syylliseltä, <strong>ja</strong> oli aihettakin.<br />
Kadota nyt sillä lailla <strong>ja</strong> olla vielä vastaamatta isoveljen <strong>ja</strong> <strong>Sanni</strong>n hätääntyneisiin<br />
huutoihin.<br />
Pikku-Hene oli keksinyt muutakin. Hän oli onnistunut saamaan auki useampia<br />
maalipurkke<strong>ja</strong>. Pienimmistä hän oli kaivellut puolikuivia maale<strong>ja</strong> kepeillä <strong>ja</strong> koristellut<br />
aitaa. Huvittavinta oli, että hän oli päättänyt kokeilla suurinta purkkia päähänsä.<br />
Purkin seinämät eivät olleetkaan kuivat. Niinpä Pikku-Henen vaalea tukka<br />
oli saanut tummansinisen raidoituksen.<br />
Po<strong>ja</strong>t lähtivät kiireesti kotiinsa. Avoimesta ikkunasta kuului pian heidän äitinsä<br />
monisanainen päivittely. <strong>Sanni</strong> jäi hil<strong>ja</strong>a va<strong>ja</strong>n taakse sulkemaan purkkien kansia.<br />
31
Asiat alkoivat olla muuton jälkeen muuten mallillaan, mutta keskiviikoista oli<br />
tullut <strong>Sanni</strong>lle vaikeita koulupäiviä. Jo edellisenä iltana <strong>Sanni</strong>lle tuli kur<strong>ja</strong> olo,<br />
<strong>ja</strong> hän toivoi sairastuvansa. Kunpa hän saisi aikuiset jotenkin tajuamaan, että hän<br />
ei todellakaan pystynyt syömään koulun laatikkoruokia.<br />
<strong>Sanni</strong>a harmitti, että kotona ei oikein ymmärretty, miten vaikea tämä ruokapulma<br />
oli. Se uhkasi pilata koko koulunkäynnin. <strong>Sanni</strong> yritti keskiviikkoaamuisin viivytellä<br />
kouluunlähtöä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Hän pesi hitaasti hampaansa <strong>ja</strong><br />
kätensä eikä millään löytänyt sopivia sukkia.<br />
Äiti ei aamuisin turhia selityksiä kuunnellut. Hän oli tiukkana <strong>ja</strong> kehotti vain kiirehtimään.<br />
Isästäkään ei ollut tässä asiassa apua. Hän alkoi muistella lapsuutensa<br />
koulua. Hänen mielestään nykylasten pitäisi olla kiitollisia, kun oli tarjolla näin<br />
monipuolista <strong>ja</strong> terveellistä kouluruokaa.<br />
32
33
34
Joka keskiviikko <strong>Sanni</strong> oli ruokalan viimeinen oppilas. Nytkin hän istui hämmentämässä<br />
kylmää laatikkoruokaansa. Pitkän pöydän toisessa päässä istui<br />
<strong>Sanni</strong>n opetta<strong>ja</strong>, jolla oli tapana katsella oppilaita totisena silmälasit nenällään.<br />
Ruokalan kello raksutti hitaasti eteenpäin. Keittiön puolella pestiin jo astioita.<br />
Tuollaiset vanhat opetta<strong>ja</strong>t taisivat olla vaativimpia, <strong>Sanni</strong> mietti. Hänen opetta<strong>ja</strong>nsa<br />
oli varmasti ainakin mummin ikäinen. Kunpa hänen luokkansakin olisi<br />
saanut samanlaisen nauravan opetta<strong>ja</strong>n kuin rinnakkaisluokka.<br />
Lopulta <strong>Sanni</strong>a alkoi itkettää. Kyyneleitä tipahteli lautaselle. Silloin opetta<strong>ja</strong> nousi<br />
tuoliltaan <strong>ja</strong> tuli istumaan <strong>Sanni</strong>n viereen.<br />
35
– Kuulehan <strong>Sanni</strong>. Ei tämä näin vakavaa ole, opetta<strong>ja</strong> lohdutti. – Koulussa toivotaan<br />
tietysti, että kaikki lapset oppivat syömään mahdollisimman monia ruokia.<br />
On hyvä ainakin maistella. Sinä et taida pitää laatikkoruoista.<br />
<strong>Sanni</strong> nyökkytteli, mutta katsoi edelleen lautaseen. Hän oli vähän ihmeissään.<br />
Opetta<strong>ja</strong>n ääni oli ystävällinen, <strong>ja</strong> tämä oli laskenut kätensä <strong>Sanni</strong>n olkapäälle.<br />
– Tehdäänkö sellainen sopimus, että minä puhun asiasta keittäjän kanssa, opetta<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong>tkoi. – Pannaan sinulle seuraavalla kerralla ihan vähän laatikkoruokaa <strong>ja</strong> paljon<br />
puolukkahilloa päälle. Ota sitten leipää lisäksi, niin et jää nälkäiseksi.<br />
Miten kevyeltä <strong>Sanni</strong>n olo tuntuikaan. Häni sai viedä lautasen pois <strong>ja</strong> ehti vielä<br />
vähäksi aikaa muiden kanssa pihalle. Hän juoksi kevein askelin kiipeilypaikalle<br />
kavereidensa joukkoon.<br />
– Oikeastaan tuo meidän opetta<strong>ja</strong> on aika reilu, <strong>Sanni</strong> totesi Tiinalle, joka istui<br />
telineen huipulla hänen vieressään. – Aika vanha <strong>ja</strong> totinen, mutta reilu.<br />
36
37
Musiikintunnilla <strong>Sanni</strong> lauloi kovalla äänellä äskettäin oppimaansa<br />
laulua. Opetta<strong>ja</strong> oli kertonut, että sitä oli laulettu jo<br />
silloin, kun hän oli ollut pikku koululainen. Oli hassua kuvitella opetta<strong>ja</strong>a<br />
pienenä tyttönä. Olikohan hänellä ollut samanlaiset tiukat letit<br />
kuin mummilla lapsuuskuvissa?<br />
”Maailmassa paikkaa parempaa<br />
kodin vertaa ei voi ollakaan.<br />
Koti meille kullankallis on,<br />
vaikka pieni silti verraton.<br />
Siellä hauskimmat leikit mä leikin,<br />
sadut kauneimmat kuulla mä sain… ” *)<br />
Luokka lauloi opetta<strong>ja</strong>n johdolla, <strong>ja</strong> ikivanha urkuharmoni keikkui<br />
opetta<strong>ja</strong>n polkiessa sitä. Opetta<strong>ja</strong> oli sanonut, että hän jäisi<br />
eläkkeelle yhtä aikaa urkuharmonin kanssa. Siihen asti soitin<br />
pysyisi luokassa.<br />
<strong>Sanni</strong>n kirkas ääni kaikui nyt ylimpänä. Välillä se kiirehti opetta<strong>ja</strong>n kauniin,<br />
mutta jo vähän huojuvan äänen ohi. Opetta<strong>ja</strong> vilkaisi lähellä istuvaa <strong>Sanni</strong>a<br />
<strong>ja</strong> hymyili. <strong>Sanni</strong> tunsi itsensä iloiseksi. Laulaessaan hän katseli luokan seinille<br />
ripustettu<strong>ja</strong> piirustuksia. Näytti kuin niiden värikkäät syksynlehdet olisivat olleet<br />
eläviä <strong>ja</strong> tanssineet musiikin mukana.<br />
– Ihan hyvä paikka, tämä Marjolahti, <strong>Sanni</strong> a<strong>ja</strong>tteli.<br />
38
39
*) Oma koti kullankallis, Usko Kemppi (säv. <strong>ja</strong> san.)
Miksi ihmeessä kotiportaiden edessä seisoo pakettiauto, jonka kyljessä lukee<br />
Muutto-Matti <strong>ja</strong> po<strong>ja</strong>t? <strong>Sanni</strong> kokee elämänsä yllätyksen juuri ennen<br />
koulunalkua. On haikeaa hyvästellä tuttu ympäristö. Onneksi kiltti kerhotäti<br />
ymmärtää <strong>Sanni</strong>n muuttosuru<strong>ja</strong>.<br />
Marjolahti ei loppujen lopuksi olekaan hassumpi paikka. Tutuiksi tulevat pian<br />
naapurin veljekset, jotka kulkevat aidanraosta leikkimässä <strong>Sanni</strong>n puutarhassa.<br />
Tiukka opetta<strong>ja</strong> osoittautuu reiluksi, <strong>ja</strong> <strong>Sanni</strong> selviää jopa koulun laatikkoruokapäivistä.<br />
Vanha harmoni keikkuu, <strong>ja</strong> <strong>Sanni</strong> <strong>ja</strong> opetta<strong>ja</strong> löytävät yhteisen<br />
sävelen.<br />
wickwick.fi
Change language