Suutarin hieno lamppu

wickwick

"Köyhän suutarin perheessä eletään pitkää talvea. Isä ahkeroi ikkunan ääressä tekemässä saappaita markkinoille myytäväksi. Hänen vierellään istuu kuopus Arvi, joka ei kovan yskänsä takia pääse ulos.
Suuressa perheessä rahat riittävät hädin tuskin ruokaan, mutta isällä ja pojalla on unelma: tuvan kattoon on saatava kirkas lamppu. Markkinatorilta löytyykin niin upea lamppu, että naapuritalon isäntä tahtoisi ostaa sen omakseen. Suutari ei kuitenkaan halua luovuttaa, sillä yhä sairaammaksi käyvä Arvi tarvitsee lampun valoa jaksaakseen kesään.
Raskaan talven jälkeen isä ja poika pääsevät jälleen yhdessä ongelle auringonpaisteeseen."

FINNISH

EDITION

Suutarin

hieno lamppu

Tuula Pere • Georgia Stylou

W

ickWick


Suutarin hieno lamppu, suomalainen alkuperäisteos

Teksti Tuula Pere

Kuvitus Georgia Stylou

Taitto ja ulkoasu Peter Stone

ISBN 978-952-325-677-4 (sähköinen kirja)

ISBN 978-952-325-177-9 (painettu kirja)

Ensimmäinen painos

Copyright © 2015 Wickwick Oy

Kustantaja Wickwick Oy

2015, Helsinki

Painettu Euroopan Unionissa

The Shoemaker's Splendid Lamp, original Finnish text

Story by Tuula Pere

Illustrations by Georgia Stylou

Layout by Peter Stone

ISBN 978-952-325-677-4 (ePub)

ISBN 978-952-325-177-9 (Print)

First edition

Copyright © 2015 Wickwick Ltd

Published 2015 by Wickwick Ltd

Helsinki, Finland

Printed in European Union

Originally published in Finland by Wickwick Ltd in 2015

Finnish “Suutarin hieno lamppu”, ISBN 978-952-325-177-9 (Print), ISBN 978-952-325-677-4 (ePub)

US English “The Shoemaker's Splendid Lamp”, ISBN 978-952-325-184-7 (Print), ISBN 978-952-325-684-2 (ePub)

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted

in any form or by any means, mechanical, electronic, photocopying, recording, or otherwise, without the prior

written permission of the publisher Wickwick Ltd. The only exception is brief quotations in printed articles and

reviews. For details and written permissions, contact rights@wickwick.fi.

Wickwick books are available at special discounts when purchased in quantity for premiums and promotions as

well as fundraising or educational use. Special editions can also be created to specification. For details, contact

specialsales@wickwick.fi.


FINNISH

EDITION

Suutarin

hieno lamppu

Tuula Pere • Georgia Stylou

W

ickWick

Children’s Books from the Heart

1


Vanhaan aikaan, silloin kun isovanhempasi

eivät olleet vielä edes syntyneet, suutari eleli

pienessä kylässä kuoppaisen tien varrella. Hänen

mökkinsä kenotti kallellaan koko tienoon kauneimmalla

paikalla järven rannalla.

Suutarin perheessä oli paljon lapsia ja vähän leipää.

– Onhan meillä ainakin silmänruokaa riittämiin,

suutari huokasi ja jatkoi ahkeroimistaan ikkunan

ääressä.

Työ oli tarkkaa, jokaisen neulanpiston ja pikkuruisen

naulan oli osuttava oikeaan kohtaan.

– Se on siinä eikä sinnepäin, kun minä teen saappaat,

suutari sanoi usein tyytyväisenä työhönsä.

Samaa mieltä olivat kyläläisetkin. Parempaa suutaria

sai hakea kaukaa.

2


3


4


Elämä suutarin perheessä oli niukkaa, mutta päivästä toiseen selvittiin yhdessä

hyvillä mielin. Jokaisen oli tehtävä sitä mitä osasi, isommat enemmät

ja pienet lapset voimiensa mukaan.

Suutarin vaimo oli mennyt naapuritaloon auttamaan emäntää mattojen kutomisessa.

Isoveli oli risusavotassa ja muut vanhemmat lapset koulussa. Suutari

ja nuorimmainen, Pikku-Arvi olivat kaksin hämärässä tuvassa.

Arvi oli sairastanut koko talven. Sitkeä yskä ei hellittänyt millään. Nytkin hän

sai välillä aikamoisia puuskia, ja isän piti taputtaa poikaansa selkään. Suutarin

sydäntä kouraisi. Hän tiesi, että pojan terveys oli huonoissa kantimissa.

– Vielä minä vahvistun, saat nähdä, Pikku-Arvi vakuutti. – Saat nähdä, että

heinäaikaan mennessä päästään taas yhdessä ongelle.

Isä huokasi syvään. Juuri tuota hän toivoi itsekin.

5


6


Pikku-Arvi istui

isänsä vieressä

omalla jakkarallaan. Hän

ojensi suutarille nauloja, lankaa sekä neuloja ja pani kaiken

taas tarkasti paikalleen, kun työ oli tehty.

Tupa pimeni, eikä pienen lampun valo enää riittänyt. Suutari laski keskeneräisen

saappaan kädestään.

– Kuulehan isä. Meille tarvitaan kunnon lamppu, sanoi Arvi. – Sinun on

nähtävä työsi, ja minäkin tarvitsen lampun.

– Mihin sinä lamppua tarvitset, isä kysyi.

– Minä kuulin, mitä lääkäri sanoi viimeksi käydessään, Arvi paljasti. – Hän

arveli, että minä en enää näe kesää. Mutta täytyyhän minun nähdä, jos

aiomme ongelle yhdessä!

7


8


Suutari oli ahkeroinut koko pimeän syksyn. Kyläläiset olivat ostaneet häneltä

uusia saappaita ja korjauttaneet entisiä. Rahapussiin oli kertynyt kipeästi

kaivattuja lantteja. Nyt hän teki lähtöä joulutorille.

Hevosen kyytiin oli jo pakattu kaikki tarpeellinen. Vähän evästä matkalle ja

säkillinen saappaita kaupungin kenkäkauppiaalle myyntiin. Suutari suoristi

karvalakkiaan ja katsoi mökin ikkunaan.

– Miksi Pikku-Arvia ei näy? Tavallisesti hän tulee vilkuttamaan ikkunaan,

kun lähden, isä mietti.

Juuri kun suutari aikoi palata sisälle, villavällyt hänen vieressään alkoivat kohoilla.

Alta nousi paksuihin talvivaatteisiin pukeutunut pikkupoika.

– Ota minut mukaan, isä! Arvi pyysi.

9


10


Lopulta päästiin matkaan. Äidin taivuttelemiseen oli mennyt

jonkin aikaa.

– Muistat sitten olla visusti vällyn alla lämpimässä. Yskäsi ei ole

vieläkään parantunut, äiti huolehti.

Matka oli hauska. Isä ja poika lauloivat yhdessä joululauluja metsätaipaleella.

Kun Arvin yskänpuuska keskeytti laulun, isä kaivoi

taskustaan kurkkupastillin ja silitti hellästi poikansa poskea.

– Kyllä tästä selvitään, suutari vakuutti. – Olen päättynyt ostaa

markkinoilta oikein kirkkaan lampun.

– Sepä hyvä, isä! Arvi nyökkäsi tyytyväisenä. – Minähän

näen sitten paremmin kesän tulon.

11


Torilla vilisi puuhakasta väkeä. Isän ja Arvin muut asiat oli pian

toimitettu, mutta tärkein oli vielä ostamatta, nimittäin lamppu.

Pää kallellaan Arvi kurkotteli isänsä vieressä ja ihaili myyntikojun

katosta roikkuvia valaisimia. Oli suuria ja pieniä, seinään ja kattoon

sopivia lamppuja, mutta myyntikojun keskellä oli jotain ennen näkemättömän

kaunista.

Posliininen öljylamppu, joka oli koristeltu ruusumaalauksin ja koristekuvioin,

keinahteli hiljaa kattokoukussa. Yläosan messinkihattu

loisti kiiltävänä.

– Tuon valossa meillä olisi kotona aina kesä, Arvi ihasteli.

Suutari oli järkevä mies. Lamppu oli kallis, mutta hänestä tuntui, että

nyt sitä tarvittiin heidän mökissään.

12


13


Kotona lamppu purettiin varovasti laatikosta ja kiinnitettiin

kattoon. Kun se oli saanut vähän lämmetä, suutari sytytti

valon. Kultaiset säteet valaisivat tuvan jokaisen sopen.

Koululaiset näkivät lukea läksyjään ja vanhemmat tehdä töitään.

Kaikki olivat tyytyväisiä.

Mutta Pikku-Arvi vain istui ja ihaili lämmintä valoa. Hänestä

tuntui, että se lämmitti myös hänen kipeää rintaansa. Kyllä hän

nyt paranisi, siitä hän oli aivan varma.

14


15


16


Iso isäntä ajoi pihaan komeassa reessä.

– Onpa sinulla lamppu, suutari! Mahtaako olla oikein

sopiva tällaiseen mökkiin? isäntä ihmetteli. – Myy se minulle.

Panen sen meillä salin kattoon.

– Antaahan olla. Täällä lampulle on paljon käyttöä, suutari

vastusteli ja vilkaisi poikaansa.

– No, vielä sinä sen minulle myyt, kun leipä loppuu kevättalvella,

isäntä tuhahti ja lähti hevosineen.

17


18


Kevättalven pakkasilla Arvi tuli uudelleen kovin sairaaksi. Äiti ja

isä olivat hyvin huolissaan. Perheen rahat olivat taas loppumaisillaan,

niin oli myös lamppuöljy.

Naapuri iso isäntä oli jo kahdesti käynyt kysymässä, eikö suutari

myisi upeaa öljylamppuaan hänelle.

– Mutta minä tarvitsen sitä, Arvi sanoi. – Ilman sitä minulta voi jäädä kesä näkemättä.

Vieras oli lähtenyt mökistä mietteissään. Paluumatkalla hän näki mielessään

Pikku-Arvin kuumeiset kasvot.

19


20


Yö laskeutui suutarin mökin ylle. Arvin kuume nousi. Sisarukset

olivat jo menneet yöpuulle, mutta isä ja äiti valvoivat Arvin sängyn

äärellä.

Eteisessä kopisteli jaloistaan lunta myöhäinen vieras. Pian ovesta astui

tupaan naapurin iso isäntä kädessään lamppuöljyastia.

– Minulla on tässä vähän tuliaisia Pikku– Arville, hän sanoi.

– Kiitos, huokasi Arvi. – Nyt ei ole mitään hätää.

Pikkumies nukahti tyytyväisenä. Suutari käänsi öljylampun liekkiä kirkkaammalle.

21


Pääsiäisen aikaan kevätaurinko loisti kirkkaana hangilla.

Pikku-Arvi oli jo päässyt ikkunan ääreen omalle

jakkaralleen suutarin apupojaksi. Kuume oli kokonaan

poissa, eikä yskäkään enää juuri vaivannut.

Öljylampussa paloi kirkas valo joka ilta. Mutta päivällä

sitä ei enää tarvittu, sillä aurinko valaisi koko tuvan.

Suutari hyräili tyytyväisenä. Saapaspari toisensa jälkeen

valmistui.

– Nostapa jalkasi ylös, niin mitataan vähän, isä kehotti

poikaansa. – Onpa jalkasi kasvanut talven aikana.

– Teetkö sinä minulle omat saappaat? Arvi ihmetteli.

Tähän saakka hän oli aina käyttänyt isoveljien entisiä

kenkiä.

– Omat saappaat, omalle Arville, suutari myhäili.

22


23


Kesäkuussa talvesta oli jäljellä enää muisto. Pikku-Arvi oli taas yhtä terve kuin

sisaruksensa ja pääsi mukaan pihan leikkeihin.

Mieleisintä hänelle olivat kuitenkin yhteiset onkiretket isän kanssa. Tyyninä kesäiltoina

hän istui veneen keulassa hiljaa ja kärsivällisesti ja tarkkaili ongen kohoa.

Tarkalleen oikealla hetkellä Arvi nykäisi ongen ylös. Juuri niin kuin isä oli opettanut.

Ilmassa sätkytteli jälleen komea ahven.

– Olet sinä aikamoinen kalamies, isä kehui poikaansa.

– Ja sinä olet aikamoinen suutari, Pikku-Arvi lisäsi, kun ei muuta keksinyt.

24


25


Köyhän suutarin perheessä eletään pitkää talvea. Isä ahkeroi ikkunan ääressä

tekemässä saappaita markkinoille myytäväksi. Hänen vierellään istuu

kuopus Arvi, joka ei kovan yskänsä takia pääse ulos.

Suuressa perheessä rahat riittävät hädin tuskin ruokaan, mutta isällä ja pojalla

on unelma: tuvan kattoon on saatava kirkas lamppu. Markkinatorilta

löytyykin niin upea lamppu, että naapuritalon isäntä tahtoisi ostaa sen omakseen.

Suutari ei kuitenkaan halua luovuttaa, sillä yhä sairaammaksi käyvä

Arvi tarvitsee lampun valoa jaksaakseen kesään.

Raskaan talven jälkeen isä ja poika pääsevät jälleen yhdessä ongelle auringonpaisteeseen.

wickwick.fi

More magazines by this user