Tiivistelmä

Tiivistelmä 

Suomen kansallinen ympäristörikosseurantaryhmä antoi ensimmäisen raporttinsa 1998 Interpolille. 

Vuosittaisissa katsauksissaan seurantaryhmä on esittänyt useita suosituksia ja 

kehitysnäkymiä, joista keskeiseksi suositukseksi on noussut yhteisen kansallisen ympäristörikostorjunnan 

strategian laatiminen kaikille ympäristörikosten torjuntaan osallistuville viranomaisille 

tehokkaan ympäristörikostorjunnan varmistamiseksi. Seurantaryhmän suosituksien 

mukaan viranomaisten tulee kehittää yhteistyötään ympäristörikosten paljastamiseksi ja torjumiseksi. 

Toimiva viranomaisyhteistyö on ympäristörikosten torjunnan ja tutkinnan välttämätön 

edellytys. Yhteisillä ja säännöllisesti järjestetyillä koordinointi- ja koulutustilaisuuksilla 

parannetaan valvontaviranomaisten, esitutkintaviranomaisten ja syyttäjien erityisosaamista. 

Edelleen seurantaryhmä on ehdottanut, että myös paikallisella tasolla on tärkeää henkilökunnan 

vaihtuessa huolehtia osaamisen ja vastuualueiden siirtämisestä. 

Vuoden 2014 loppupuolella ympäristöministeriö ja sisäministeriö asettivat lähinnä keskeisistä 

viranomaisista koostuvan yhteistyöryhmän, jonka tehtäväksi tuli muodostaa kokonaiskuva 

ympäristörikoksiin liittyvästä kansallisesta yhteistyöstä, tunnistaa sen ongelmakohdat ja näiden 

selvitysten pohjalta valmistella ehdotus ympäristörikosten torjuntaa koskevaksi strategiaksi 

ja toimenpideohjelmaksi. 

Yhteistyöryhmä esitti vahvaa panostusta valtakunnallisen ja alueellisen viranomaisyhteistyön 

kehittämiseen. Käytännön toimenpiteenä yhteistyöryhmä ehdotti aluetasolle perustettavia 

viranomaisyhteistyön ryhmiä. Alueellisten yhteistyöryhmien toiminta käynnistettiin 2015 Poliisihallituksen 

päätöksellä. Yhteistyöryhmä ehdotti myös panostamista uudentyyppiseen 

ympäristörikoskoulutukseen. Jatkossa viranomaisille järjestettäisiin säännöllistä ja toimialarajat 

ylittävää koulutusta, jonka suunnitteluun kaikki ympäristörikosten parissa työskentelevät 

osallistuisivat. Huomiota kiinnitettiin myös kansallisen lainsäädännön säännölliseen arviointiin 

ja tarkasteluun. 

Ympäristörikoksiin liittyvää tutkimustyötä on toteutettu Poliisiammattikorkeakoulun hankkeessa 

Jätevirrat osana harmaata taloutta. Hanke toteutettiin vuosina 2014 – 2015 Poliisihallituksen 

ja sisäministeriön rahoituksella. Hankkeessa nousivat esille saatavilla olevan 

tiedon monipuolisempi hyödyntäminen, tietoisuuden lisääminen jäterikollisuudesta ilmiönä ja 

laillisen ja laittoman toiminnan rajapintojen tehokas tunnistaminen. 

Ympäristörikoskatsauksessa on esitetty esitutkintaviranomaisille (poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos) 

tietoon tulleet ympäristörikokset rikosnimikkeittäin vuosilta 2011 - 2015. Ympäristörikostilastot 

perustuvat siihen, millä rikosnimikkeellä tapausta on tutkittu esitutkintavaiheessa. Jos 

asia etenee syyteharkintaan ja tuomioistuinkäsittelyyn, rikosnimike on voinut muuttua. Katsauksessa 

esitetään myös esimerkkitapauksia ympäristörikoksista eri rikosnimikkeellä. Esitutkintaviranomaisten 

kirjaamien rikoslain luvussa 48 tarkoitettujen ympäristörikosten määrät 

ovat vuonna 2015 jonkin verran laskeneet.

1 

Sisällysluettelo 

1 Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän perustaminen ................................... 3 

2 Viranomaisyhteistyö ........................................................................................................... 3 

2.1 Valvontaviranomaisten yhteistyö ..................................................................................... 4 

2.2 Jäterikollisuuden tilannekuva ja ennaltaehkäisy - tutkimuksen näkökulma ...................... 5 

2.3 Poliisin kansainvälinen virka- ja oikeusapu ympäristörikosasioissa ................................. 8 

3 Ympäristöön ja ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia .......................................................... 8 

3.1 Ympäristöön liittyviä uhkakuvia ....................................................................................... 8 

3.2 Ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia............................................................................. 10 

3.2.1 Tilanne Suomessa ..................................................................................................... 10 

3.2.2 Tilanne naapurimaissamme ....................................................................................... 11 

4 Ympäristörikoksiin liittyvät kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö ............................. 12 

4.1 Ympäristörikoksia koskevat kansainväliset sopimukset ................................................. 12 

4.2 Euroopan unionin ympäristörikoslainsäädäntö .............................................................. 13 

4.3 Suomen ympäristörikoslainsäädäntö ............................................................................. 13 

4.4 Lainsäädännön muutoksia ............................................................................................ 14 

5 Valvonta ........................................................................................................................... 15 

5.1 Ympäristölainsäädännön valvonta ................................................................................. 15 

5.2 Rajavartiolaitos ............................................................................................................. 18 

5.2.1 Rajavartiolaitoksen tehtävät ....................................................................................... 18 

5.2.2 Hallinnollinen öljypäästömaksu .................................................................................. 20 

5.2.3 Rikosoikeudelliset seuraamukset ja hallinnollinen öljypäästömaksu ........................... 20 

5.3 Tulli ............................................................................................................................... 21 

5.3.1 Tullin tehtävät ............................................................................................................. 21 

5.3.2 Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien tuonnin, viennin ja kauttakuljetuksen valvonta ........ 21 

5.3.3 Vaarallisten aineiden ja säteilevien kuljetusten valvonta ............................................. 22 

5.3.4 Otsonikerrosta heikentävien aineiden ja fluorattujen kasvihuonekaasujen valvonta ... 23 

5.3.5 Kansainvälisten jätesiirtojen valvonta ......................................................................... 23 

5.3.6 Jäteveron kantaminen ................................................................................................ 23 

6 Viranomaisten tietoon tulleet ympäristörikokset ................................................................ 23 

6.1 Ympäristörikosten käsittelyketjusta ............................................................................... 23 

6.2 Ympäristörikosten määristä syyttäjillä ja tuomioistuimissa ............................................. 24 

6.3 Esitutkintaviranomaisen tietoon tulleet sekä syyteharkintaan siirtyneet ympäristörikokset 

........................................................................................................................................... 26 

6.4 Rikoslain ympäristörikokset ........................................................................................... 27 

6.4.1 Ympäristön turmeleminen RL 48 luku 1 § ................................................................... 28 

6.4.2 Törkeä ympäristön turmeleminen RL 48 luku 2 § ....................................................... 30

2 

6.4.3 Ympäristörikkomus RL 48 luku 3 § ............................................................................. 32 

6.4.4 Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen RL 48 luku 4 § ...................................... 33 

6.4.5 Luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5 § ........................................................................... 33 

6.4.6 Rakennussuojelurikos RL 48 luku 6 § ........................................................................ 34 

6.5 Rikoslain luonnonvararikokset ....................................................................................... 35 

6.5.1 Metsästysrikos RL 48 a luku 1 § ................................................................................. 36 

6.5.2 Törkeä metsästysrikos RL 48 ..................................................................................... 38 

6.5.3 Kalastusrikos RL 48 a luku 2 § ................................................................................... 39 

6.5.4 Metsärikos ja puutavararikos (RL 48 a luku 3 ja 3 b §) ............................................... 40 

6.5.5 Laittoman saaliin kätkeminen ja törkeä laittoman saaliin kätkeminen (RL 48 a luku 4 ja 

4 a §) .................................................................................................................................. 40 

6.6 Ympäristöön liittyvät rikoslain terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset ................. 40 

6.6.1 Terveysrikos, terveyden vaarantaminen ja törkeä terveyden vaarantaminen (RL 44 

luku 1 § sekä 34 luku 4 ja 5 §) ............................................................................................. 41 

6.6.2 Räjähderikos ja radioaktiivisen aineen hallussapitorikos (RL 44 luku 9—11 ja 12 a §) 41 

6.6.3 Varomaton käsittely RL 44 luku 12 § .......................................................................... 41 

6.6.4 Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44 luku 13 § .................................................... 41 

6.7 Vesilain vastaiset menettelyt ......................................................................................... 41 

6.8 Muita lakeja koskevat rikokset ....................................................................................... 42 

6.8.1 Jätelain rikkominen .................................................................................................... 43 

6.8.2 Havaitut öljypäästöt ja määrätyt öljypäästömaksut ..................................................... 43 

6.8.3 Alusöljypäästöjen esitutkinta ...................................................................................... 44 

7 Suositukset ja kehitysnäkymät ......................................................................................... 45 

Kansikuva: Silja Hallenberg

3 

1 Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän perustaminen 

Interpolin 23.–29.10.1996 pidetyn yleiskokouksen antaman päätöslauselman 

AGN/65/RES/25 johdosta Keskusrikospoliisin yhteyteen perustettiin 1.10.1997 kansallinen 

työryhmä, jonka tehtäviksi sovittiin muun muassa ympäristörikosten seuranta ja yhteistyön 

kehittäminen eri valvontaviranomaisten välillä. Työryhmä laatii myös vuosittaisen katsauksen 

ympäristörikostilanteesta Suomessa. Ryhmän puheenjohtajana toimi 2015 poliisitarkastaja 

Tarmo Lamminaho Poliisihallituksesta. Vuodesta 2016 alkaen ryhmän puheenjohtajana toimii 

poliisitarkastaja Arto HankilanojaPoliisihallituksesta ja sihteerinä rikoskemisti Niina Viitala 

Keskusrikospoliisista. Ryhmän jäseniä ovat poliisitarkastaja Seppo Sivula sisäministeriöstä, 

lainsäädäntöneuvos Ville Hinkkanen oikeusministeriöstä, hallitussihteeri Tia Laine-Ylijoki- 

Laakso ympäristöministeriöstä, rikostarkastaja Janne Järvinen Keskusrikospoliisista, tulliylitarkastaja 

Heidi Björk, Tullin rikostorjunnasta, rajavartioylitarkastaja Silja Hallenberg sisäministeriön 

rajavartio-osastolta, kihlakunnansyyttäjä Heidi Nummela Itä-Uudenmaan syyttäjänvirastosta, 

ylitarkastaja Hannele Nikander Suomen ympäristökeskuksesta ja lakimies Satu 

Lyytikäinen Uudenmaan elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksesta. Ryhmä myös avustaa 

ja neuvoo Suomeen suuntautuvien oikeusapupyyntöjen osalta. Ryhmän jäsenet ovat tavoitettavissa 

parhaiten organisaatioidensa puhelinkeskusten kautta. Työryhmä on antanut vuosittaisen 

raportin 1997 alkaen. 

2 Viranomaisyhteistyö 

Työryhmä on aiempien raporttiensa suositukset ja kehitysnäkymät –osiossa esittänyt, että 

tehokkaan ympäristörikostorjunnan varmistamiseksi tulee kaikille ympäristörikosten torjuntaan 

osallistuville viranomaisille laatia yhteinen kansallinen ympäristörikostorjunnan strategia. 

Vuoden 2014 loppupuolella ympäristöministeriö ja sisäministeriö asettivat lähinnä keskeisistä 

viranomaisista koostuvan yhteistyöryhmän, jonka tehtäväksi tuli muodostaa kokonaiskuva 

ympäristörikoksiin liittyvästä kansallisesta yhteistyöstä, tunnistaa sen ongelmakohdat 

ja näiden selvitysten pohjalta valmistella ehdotus ympäristörikosten torjuntaa koskevaksi 

strategiaksi ja toimenpideohjelmaksi. Ryhmä rajasi työnsä koskemaan vain rikoslain 48 luvussa 

ja siinä mainituissa laeissa tarkoitettuja rikoksia ja rikkomuksia. 

Ympäristörikosten ehkäisyssä ja torjunnassa työryhmä tunnisti selkeäksi ongelmakohdaksi 

viranomaisten välisen yhteistyön vähäisyyden. Työryhmä esittikin vahvaa panostusta valtakunnallisen 

ja alueellisen viranomaisyhteistyön kehittämiseen. Käytännön toimenpiteenä 

työryhmä ehdotti aluetasolle perustettavia viranomaisyhteistyön ryhmiä. 

Työryhmän mukaan myös uudentyyppiseen ympäristörikoskoulutukseen tulee panostaa. 

Työryhmä ehdotti, että jatkossa viranomaisille järjestettäisiin säännöllistä ja toimialarajat 

ylittävää koulutusta, jonka suunnitteluun kaikki ympäristörikosten parissa työskentelevät 

osallistuisivat. Ympäristörikosstrategialla haettiin myös muutosta asenteisiin. Tavoitteena on 

lisätä tietoa esimerkiksi siitä, mihin ympäristölainsäädäntö velvoittaa ja millaiset teot täyttävät 

ympäristörikoksen kriteerit. 

Työryhmä kiinnitti huomiota myös kansallisen lainsäädännön säännölliseen arviointiin ja tarkasteluun, 

jotta se tukee ympäristörikosten havaitsemista ja selvittämistä. Yhtenä ympäristörikostorjunnan 

ongelmana on pidetty vaikeutta saattaa pieniä rikkomuksia tehneet tehokkaasti 

vastuuseen. Työryhmä ehdotti selvitystyön tekemistä siitä, tulisiko pienistäkin ympäristörikkomuksista 

aiheutua seuraamus. 

Ympäristörikostorjunnan strategian asettamat tavoitteet pyritään täyttämään vuoteen 2020 

mennessä. Työ aiheen parissa jatkuu kahden vuoden välein päivitettävän toimenpideohjelman 

avulla. Toimenpideohjelman toteutumisen seurannasta ja päivittämisestä vastaa valtakunnan 

tason ympäristörikostorjunnan viranomaisyhteistyöryhmä.

4 

Yksi ympäristörikosseurantatyöryhmän raportin suosituksista vuodelta 2012 oli ympäristörikoslainsäädännön 

tarkistaminen. Raportissa kiinnitettiin huomiota törkeän ympäristön turmelemisen 

ankaroittamisperusteiden täydentämiseen ja ympäristön turmelemisrikosten nimikkeiden 

täsmentämisiin. Lisäksi pidettiin tärkeänä, että luonnonsuojelurikoksesta olisi myös 

törkeä tekomuoto. 

Oikeusministeriö asettikin 26.2.2014 luonnonsuojelu- ja ympäristörikossäännösten uudistamista 

valmistelevan työryhmän (Oikeusministeriö, lainvalmisteluosasto, asettamispäätös 

26.2.2014, OM 3/41/2014) tarkastelemaan mm. edellä mainittuja seikkoja. Työryhmä sai 

ehdotuksensa valmiiksi syksyllä 2014. Työryhmä ehdotti mietinnössään (OM:n mietintöjä ja 

lausuntoja 51/2014) kahden uuden kvalifiointiperusteen lisäämistä rikoslain 48 luvun 2 §:n 

tunnusmerkistöön. Tätä koskeva hallituksen esitys hyväksyttiin eduskunnassa syksyllä 2015. 

Uudistukset tulivat voimaan 1.1.2016 (L 1683/2015). 

2.1 Valvontaviranomaisten yhteistyö 

Elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset tekevät 

säännöllistä valvontayhteistyötä, koska kyseessä olevien viranomaisten tehtävät ovat samankaltaisia 

ja osin rinnakkaisia. Yhteistyötä on kuitenkin syytä edelleen kehittää ja työnjakoa 

selkiyttää. Tämä on tärkeää erityisesti resurssien oikean kohdentamisen vuoksi. 

Ympäristöviranomaiset, poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli ja pelastusviranomaiset tekevät yhteistyötä 

ympäristöasioissa tapauskohtaisesti. 

Viime vuosina Tullin tutkittavina on ollut laajempia luonnonsuojelurikosten sarjoja. Näiden 

tapausten tutkinnan yhteydessä on selkeästi korostunut viranomaisyhteistyön tarve ympäristöministeriön, 

Suomen ympäristökeskuksen, elinkeino-, liikenneja ympäristökeskusten ja 

Tullin kesken. Tätä yhteistyötä tullaan jatkossa tiivistämään ja kehittämään. Ympäristöministeriön, 

Suomen ympäristökeskuksen ja elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksien rooli asiantuntijana 

kytkeytyy kulloinkin tutkittavana olevan rikoksen eri vaiheisiin useissa kohdissa. 

Tullin selkeä rooli taas on tuoda esitutkinnan, syyttäjäyhteistyön ja kansainvälisen tutkintayhteistyön 

osaaminen tähän ketjuun. Tämän vuoksi säännöllisen tietojenvaihdon ja koulutusyhteistyön 

kehittäminen on tarpeellista erityisesti koska kansainväliset rikollisuusilmiöt näkyvät 

Suomessa entistä nopeammin. 

Tulli toimii osana Euroopan unionin tullijärjestelmää ja on siten valvontaviranomainen tavaroiden 

maahantuonnin-, maastaviennin sekä kauttakuljetuksen osalta. Näin ollen on luonnollista, 

että Tulli tekee säännöllistä valvonta- ja esitutkintayhteistyötä eri ympäristöviranomaisten 

kanssa. Erityisesti kansainvälisten jätesiirtojen valvonnassa Tullin ja Suomen ympäristökeskuksen 

yhteistyö on avainasemassa laittomien kansainvälisten jätesiirtojen paljastamiseksi 

ja torjumiseksi. Jatkossa kansallisen tarkastussuunnitelman myötä kansainvälisten 

jätesiirtojen valvontaan osallistuvat entistä enemmän myös muut valvontaviranomaiset, kuten 

elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukset, kunnan ympäristönsuojeluviranomaiset sekä 

poliisi. 

Myös luvanvaraisten eläinten – ja kasvien siirtojen valvonnassa sekä esitutkintaan siirtyneissä 

tapauksissa Tullin ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyö on tärkeässä roolissa, jotta 

luvattomia ja laittomia siirtoja voidaan selvittää sekä torjua. 

Öljypäästövalvonnassa viranomaisten välinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Rajavartiolaitos 

tekee yhteistyötä poliisin, Suomen ympäristökeskuksen ja Liikenteen turvallisuusviraston 

kanssa öljypäästövalvonnassa niin hallinnollisen öljypäästömaksun määräämisen perusteiden 

selvittämisessä kuin öljypäästöön liittyvässä rikosoikeudellisessa esitutkinnassakin.

5 

Kuva 1 Viranomaisyhteistyötä epäillyllä ympäristörikospaikalla. Mukana poliisin taktiset ja tekniset 

tutkijat, syyttäjä, ympäristöviranomainen ja puolustusvoimien henkilökuntaa (Niina Viitala). 

2.2 Jäterikollisuuden tilannekuva ja ennaltaehkäisy - tutkimuksen näkökulma 

Jätevirrat osana harmaata taloutta -tutkimushanke toteutettiin Poliisiammattikorkeakoulussa 

vuosina 2014–2015 Poliisihallituksen ja sisäministeriön rahoituksella. Hankkeen tavoitteena 

oli luoda kuvaus jäterikollisuudesta ja sen torjunnasta ja valvonnasta Suomessa nyt ja tulevaisuudessa. 

Toisena tavoitteena oli nostaa esiin lyhyen ja pitkän aikavälin kehittämiskohteita 

ja -tarpeita jäterikollisuuden torjunnassa ja valvonnassa. Seuraavassa kuvataan lyhyesti 

hankkeen aikana luotua tilannekuvaa ja tutkimuksen pohjalta muodostettuja torjunnan ja 

valvonnan kehittämisehdotuksia. 

Tutkimushankkeessa tarkasteltiin laittomien jätekuljetusten ja laittoman jätekaupan nykytilaa 

ja tulevia kehityssuuntia viidestä eri viitekehyksestä; asiantuntijoiden, oikeuden tuomioiden, 

tapaustutkimuksen, tulevaisuuden tutkimuksen ja rajat ylittävästä näkökulmasta. 1 Tilanneku- 

1 Tutkimushankkeen tulokset julkaistaan Poliisiammattikorkeakoulun julkaisusarjoissa, jotka ovat luettavissa 

veloituksetta osoitteessa www.polamk.fi/julkaisut: 

- Sahramäki, Iina & Kankaanranta, Terhi (2016) Jäterikollisuus Suomessa nyt ja tulevaisuudessa. 

Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 43. 

- Sahramäki, Iina & Kankaanranta, Terhi (2016) Katsaus hovioikeuden ympäristörikostuomioihin. 

Poliisiammattikorkeakoulun katsauksia 9. 

- Sahramäki, Iina & Kankaanranta, Terhi (2016) Törkeän ympäristön turmelemisen anatomia - Case 

Lokapojat. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 120. 

- Sahramäki, Iina & Kankaanranta, Terhi (2016) Laittomat jätevirrat osana harmaata taloutta - Koonti 

tutkimushankkeen keskeisistä tuloksista. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 119.

6 

van kattavuutta pyrittiin lisäämään käyttämällä useita tutkimusaineistoja sekä soveltamalla 

monipuolisesti eri tutkimusmenetelmiä. 

Tilannekuva jäterikollisuudesta osana harmaata taloutta 

Suomessa jäterikollisuuteen kuuluu sekä jätteisiin liittyvä ympäristöä pilaava toiminta että 

esimerkiksi laiton romukauppa ja jätevarkaudet. Nykyisellään jäterikollisuuden vaikutuksia 

luonnonympäristöön, terveyteen ja talouteen ei ole laajasti tunnistettu. Lisäksi on arvioitu, 

että suurin osa ympäristörikollisuudesta ei tule viranomaisten tietoon. Näin ollen kiinnijäämisriskin 

kasvattaminen on yksi keskeisimmistä ympäristörikollisuuden ja edelleen jäterikollisuuden 

torjunnan ja valvonnan kehittämiskohteista. 

Kiinnijäämisriskiä voidaan kasvattaa kohdentamalla paljastavia sekä torjunta- ja valvontatoimia 

keskeisiin jätealan toimintoihin ja toimijoihin. Kohdentaminen edellyttää tietojen vaihtoa 

ja yhdistämistä viranomaisten välillä. Samalla yksityisen, kolmannen ja julkisen sektorin 

välistä vuoropuhelua ei ole toistaiseksi hyödynnetty tehokkaasti laittoman toiminnan paljastamisessa. 

Tietojohtoisen toiminnan kehittäminen jäterikollisuuden torjunnassa ja paljastamisessa 

onkin tällä hetkellä viranomaistoiminnan keskeinen haaste. 

Viranomaiskenttää yhdistää huoli jäterikollisuuden torjunnan ja valvonnan ajautumisesta 

viranomaistoiminnassa selkeästi marginaaliin julkisen sektorin resurssien vähentyessä. Viranomaistoiminta 

keskittyy nykyisellään pääsääntöisesti ajankohtaisten ongelmien reaktiiviseen 

ratkaisemiseen ja toimintamallit ovat verrattain tilannekohtaisia ja henkilösidonnaisia. 

Vaikka ympäristörikollisuuden torjunta ja valvonta kuuluu laajasti usean eri viranomaisen 

tehtäväkenttään, yhteistyön ylläpitäminen on organisaatio- ja yksikkötasolla verrattain usein 

yksittäisten viranhaltijoiden vastuulla. 

Toisaalta viime vuosina ympäristörikollisuuden torjunnassa ja valvonnassa on otettu merkittäviä 

askeleita eteenpäin ja yhteistyö viranomaisten välillä on laajentunut. Keväällä 2015 

julkaistun ympäristörikostorjunnan strategian ja toimenpideohjelman lähtökohtana on viranomaisyhteistyön 

kehittäminen. Ympäristörikollisuuden torjunnan ja valvonnan tulevaisuus 

riippuu paljon näiden toimenpiteiden onnistumisesta ja toimijoiden sitoutumisesta viranomaisyhteistyön 

aktiiviseen rakentamiseen alueellisesti ja valtakunnallisesti. 

Edistysaskeleista huolimatta jäterikollisuuden torjunnan ja valvonnan sujuvuudessa on tällä 

hetkellä puutteita prosessin kaikissa vaiheissa. Tämä näkyy viranomaiskentällä erilaisina 

näkemyksinä ja kokemuksina valvonnasta ja torjunnasta sekä alueellisina eroavaisuuksina. 

Toimijoilla on selkeä tarve asiantuntijuuden lisäämiseen sekä jäterikollisuuden torjunnassa, 

valvonnassa ja tutkinnassa että sanktioinnissa. Esimerkiksi tulkinnat tarkoituksenmukaisesta 

sanktioinnista vaihtelevat aina hallinnolliselta tasolta tuomioistuimiin asti. 

Jäterikollisuuden on tunnistettu liittyvän osittain harmaaseen talouteen. Harmaan talouden 

käsite on ymmärretty sisältävän useita eri laittoman toiminnan muotoja, joiden tarkoituksena 

on taloudellisen hyödyn tavoittelu. 

Kansainvälinen kehitys sekä jätealalla että alaan liittyvässä laittomassa toiminnassa heijastuu 

myös Suomeen. Jätehuolto ja -kierrätys ovat kasvavia toimialoja kansainvälisesti. EUdirektiiveillä 

ja kansallisella lainsäädännöllä on kannustettu vahvasti jätteiden uudelleen hyödyntämistä. 

Jätealan kasvu tuo alalle laittomia toimijoita laillisten yritysten lisäksi. Kansainvälisesti 

ja kansallisesti pieneksi arvioitu kiinnijäämisriski yhdessä taloudellisten houkuttimien 

kanssa luovat mahdollisen kasvualusten rikolliselle toiminnalle. Itämeren alueella yhdeksi 

laittoman toiminnan muodoksi on tunnistettu käytettyjen akkujen kerääminen Pohjoismaista 

- Lisäksi hyväksytty julkaistavaksi Futura-lehdessä käsikirjoitus: Sahramäki, Iina & Kankaanranta, 

Terhi (2016) Jäterikollisuuden torjunta ja valvonta Suomessa vuonna 2040: neljä skenaariota.

7 

ja kuljettaminen edelleen Baltian maihin. Esimerkkinä alaan liittyvän laittoman toiminnan 

kasvusta on Italiassa niin sanottu ekomafia, jossa järjestäytyneen rikollisuuden ryhmät ovat 

integroituneet osaksi jätehuoltoon liittyvää liiketoimintaa. Vaikka kansainvälisten kehityssuuntien 

todellisia vaikutuksia jätealaan ja jäterikollisuuteen Suomessa on vaikea arvioida, 

jätealaan liittyy jo nyt Suomessa laittoman työvoiman käyttöä, laittomia ulkomaalaisia toimijoita 

ja rajat ylittävää rikollisuutta. 

Ehdotukset jäterikollisuuden torjunnan ja valvonnan kehittämiseksi 

1. Saatavilla olevan tiedon monipuolisempi hyödyntäminen 

Lainsäädännön ja viranomaisyhteistyön ohella tarvitaan selkeää ohjeistusta ja koulutusta 

eri viranomaisten keräämiin tietoihin ja niiden hyödyntämisen rajoihin ja mahdollisuuksiin 

jäterikollisuuden torjunnassa, valvonnassa ja paljastamisessa. Koulutustilaisuudet tulisi 

järjestää aidosti moniviranomaisyhteistyön hengessä ja sisällyttää kutsuun kattavasti toimijoita 

eri tahoilta. Verkostoihin tulisi ottaa mukaan myös muita viranomaistoimijoita kuin 

pelkästään esitutkintaviranomaiset, ympäristövalvontaviranomaiset ja syyttäjä. Samalla 

varmistettaisiin tietoisuuden lisääntyminen ja vahvistettaisiin osallistujien mahdollisuuksia 

uusien verkostojen luomiseen sekä tuoreiden innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseen 

laittoman toiminnan ennaltaehkäisemiseksi. 

2. Tietoisuuden lisääminen jäterikollisuudesta ilmiönä 

Tietoisuutta voitaisiin lisätä esimerkiksi tiedottamalla ilmitulleesta jäterikollisuudesta ja 

siihen liittyneistä haitoista aktiivisesti lehdistön kautta. Eri viranomaisilla on erilaiset mahdollisuudet 

tiedottaa teemaan liittyvistä asioista. Esimerkiksi esitutkintaviranomaisen tulisi 

hyödyntää tätä mahdollisuutta aiempaa useammin rikostutkinnan eri vaiheissa. Ympäristövalvontaviranomaisen 

tulisi ottaa keskeinen rooli tietoisuuden lisäämisessä yleisellä 

tasolla ympäristöluparikkomuksiin liittyvistä ympäristöhaitoista. 

3. Laillisen ja laittoman toiminnan rajapintojen tehokas tunnistaminen 

Viranomaiset ovat avainasemassa yksityisen, kolmannen ja julkisen sektorin välisen vuoropuhelun 

kehittämisessä. Ympäristörikosstrategian mukaisesti kehitetään alueellisia yhteistyöverkostoja 

ympäristörikollisuuden torjuntaan ja valvontaan. Näiden alueellisten 

verkostojen tulisi kartoittaa oman alueensa keskeisiä liiketoiminnan aloja ja integroida 

vuoropuhelu yksityisen ja kolmannen sektorin edustajien kanssa pysyväksi osaksi verkostoja. 

Ilman näiden sektoreiden mukaan ottamista on vaarana, että verkostojen tietopohja 

jää proaktiivisen toiminnan näkökulmasta heikoksi. Liittojen, yhdistysten ja muiden 

yksityisen sektorin verkostojen kautta on mahdollista löytää uusia yhteistyökumppaneita 

jäterikollisuuden torjunta- ja valvontatyöhön. Näiden tahojen huomioiminen on välttämätöntä 

niin sanotun hiljaisen tiedon keräämiseksi sekä jäterikollisuuden uhkakuvien kartoittamiseksi 

ja niiden ennaltaehkäisemiseksi.

8 

Kuva 2 Iina Sahramäki ja Terhi Kankaanranta luennoimassa Jätevirrat osana harmaata taloutta - 

tutkimushanke päätöstilaisuudessa (Niina Viitala). 

2.3 Poliisin kansainvälinen virka- ja oikeusapu ympäristörikosasioissa 

Kansainvälisten virka- ja oikeusapupyyntöjen, luovutusasioiden ja muun operatiivisen tiedonvaihdon 

osalta Keskusrikospoliisin kansainvälinen osasto kirjasi 2015 yhteensä vain kaksi 

uutta asiaa ympäristörikollisuuteen liittyen. Uudet asiat sisälsivät yhdessä tapauksessa Interpolin 

tietojenvaihtokyselyn sekä toisessa tapauksessa kuulustelupyynnön ulkomailla tapahtuneesta 

ympäristörikoksesta. 

3 Ympäristöön ja ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia 

3.1 Ympäristöön liittyviä uhkakuvia 

Ympäristöön liittyviä uhkakuvia, jotka eivät välttämättä liity ympäristörikoksiin, on esitetty 

mm. valtioneuvoston antamassa periaatepäätöksessä yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta. 

Siinä yhteiskunnan kannalta keskeisinä häiriötilanteina mainitaan muun muassa: 

 

 

 

 

 

vesihuollon (ml. jätevesihuolto) häiriintyminen 

jätehuollon häiriintyminen 

vakava eläin- ja kasvitautiepidemia 

eliöiden joukkokuolema 

maa- tai vesialueen laaja-alainen saastuminen

9 

 

 

myrsky tai tulva- ja pato-onnettomuus 

vaarallisiin aineisiin (muun muassa kemialliset, biologiset ja säteilyä aiheuttavat 

aineet sekä räjähteet) liittyvä onnettomuus tai onnettomuusuhkia sekä kyseisten 

aineiden käyttöä vahingolliseen toimintaan, joilla tavoitellaan merkittävää fyysistä 

tai yhteiskunnallista vahinkoa tai tuhoa. 

Ympäristöuhkana voidaan pitää ympäristön muutosta, joka voi muodostua uhkaksi väestön 

terveydelle ja elinolosuhteille tuhoamalla taloudellisen toiminnan sekä maa- ja metsätalouden 

edellytyksiä, pilaamalla vesivaroja, vaarantamalla eliölajien ja -kantojen olemassaoloa 

sekä rappeuttamalla infrastruktuuria. 

Ympäristömuutoksia voivat olla käytännössä äkilliset ympäristöonnettomuudet tai hitaammin 

kehittyvä ympäristöuhka, kuten ympäristön vähittäinen pilaantuminen, jonka haitat ulottuvat 

syvälle ekosysteemien perustoimintoihin ja vahingot ovat usein huomattavan suuria. 

Ympäristöuhat voivat syntyä ensinnäkin luonnon ääri-ilmiöiden seurauksena. Todennäköisimpinä 

ääri-ilmiöinä Suomessa voidaan pitää myrskyjä, rankkasateita ja äkillistä vedenpinnan 

nousua, joiden haittavaikutukset kohdistuvat etenkin kriittisen infrastruktuurin toimivuuteen 

ja jotka pahimmillaan voivat aiheuttaa ympäristökatastrofin, jolla voi olla pysyviä vaikutuksia 

ympäristölle ja elinolosuhteille. Ympäristöuhat voivat syntyä myös inhimillisen toiminnan 

seurauksena. Esimerkkeinä tällaisesta toiminnasta voidaan maininta muun muassa: 

 

 

 

 

 

 

Teollisuuden suunnittelematon raaka-aineiden käyttö 

Maa-ainesten ja mineraalien hyödyntäminen 

Makeavesivarojen käyttö 

Metsävarojen hyödyntäminen 

Teollisuus- ja yhdyskuntajätteet 

Voimakeinojen käyttö valtioiden välillä 

Myös suuronnettomuuksista saattaa aiheutua laajaa tuhoa tai vaaraa ympäristölle. Pahimpina 

suuronnettomuuksien aiheuttajina teollisuudessa voidaan pitää vaarallisia aineita käsitteleviä 

laitoksia, kuten ydinvoimaloita ja suuronnettomuusriskin kannalta merkittäviä niin sanottuja 

Seveso-laitoksia. Onnettomuus näissä laitoksissa saattaa aiheuttaa säteily- tai kemikaalionnettomuuden, 

joka uhkaa välittömästi raakavesilähteitä ja ympäristöä. Radioaktiivisten 

aineiden ja muiden vaarallisten aineiden päästöt saattavat aiheuttaa muun muassa tiettyjen 

alueiden käytön pitkäaikaisia rajoituksia. 

Mahdollisina maailmanlaajuisina seurauksina mainitaan ilmastonmuutos, ilmakehän otsonikato, 

luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, uusiutumattomien luonnonvarojen hupeneminen, 

makeavesivarojen niukkeneminen sekä maaperän eroosio. Mahdollisina alueellisina 

ja paikallisina seurauksina mainitaan vaikutukset Itämeren tilaan (rehevöityminen ja 

nopeasti kasvava laivaliikenne) sekä teollisen toiminnan puutteellisen jätehuollon seurauksena 

aiheutuvat pinta- ja pohjaveden sekä maaperän kohonneet raskasmetalli- ja kemikaalipitoisuudet.

10 

Kuva 3 Luvaton kaatopaikka yrityksen takapihalla (Niina Viitala). 

3.2 Ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia 

3.2.1 Tilanne Suomessa 

Kansallisesta näkökulmasta katsottuna ympäristörikollisuuteen liittyvissä uhkakuvissa ei 

edellisten raporttien laatimisen jälkeen ole sinänsä tapahtunut muutoksia. 

Viime vuosina ei ole eräitä yksittäistapauksia lukuun ottamatta paljastunut erityisen vakavia, 

suurimittaisia tai järjestelmällisesti toteutettuja törkeitä ympäristön turmelemisia. On kuitenkin 

ilmeistä, että vain osa ympäristörikoksista tulee esitutkintaviranomaisten tietoon. 

Arvio ympäristörikosten piilorikollisuudesta perustuu erityisesti lähialuevertailuun Suomen ja 

naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan rikostilastojen välillä. Ruotsissa tilastoidaan noin kymmenkertaisesti 

ympäristörikoksia verrattuna Suomeen, sen johdosta että valvontaviranomaisella 

on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa poliisille kaikki rikosepäilyt toisin kuin Suomessa. 

Silti ruotsalaiset viranomaiset arvioivat, että ympäristörikokset ovat suuressa määrin piiloon 

jäävää rikollisuutta myös Ruotsissa. 

Alhainen kiinnijäämisriski 

Yhtenä keskeisenä ympäristörikollisuuden uhka- ja torjuntakuvana voidaan pitää sitä, että 

ympäristörikosten alhainen kiinnijäämisriski lisäisi jatkossa taloudellista voittoa tavoittelevan 

järjestäytyneesti osana liiketoimintaa toteutetun ympäristörikollisuuden määrä. Alhaisen kiinnijäämisriskin 

ohella ympäristörikosten osalta on tuomioistuimissa omaksuttu rangaistuskäytäntö, 

joka on varsin lievä. Ympäristön turmelemisesta tuomitaan käytännössä yleisesti päi-

11 

väsakkoja tai harvoin ehdollista vankeutta. Ehdoton vankeusrangaistus on Suomessa vuoden 

1995 rikoslain ympäristörikoksia koskevan muutoksen jälkeen tuomittu vain niin sanotussa 

Lokapojat tapauksessa. 

3.2.2 Tilanne naapurimaissamme 

Lähialuerikollisuutemme tilannekuva syntyy suorien yhteyksien, julkisten rikoslakitilastojen 

sekä tiedotusvälineiden kautta saatujen tietojen perusteella. 

Venäjä 

Naapurimaidemme tilanteesta vähiten tietoa on saatu Venäjän ympäristörikollisuustilanteesta. 

Tosin toukokuussa 2014 Suomen kansallisen ympäristörikosseurantatyöryhmän toimintaa 

esiteltiin Pietarissa järjestetyssä viranomaisympäristöfoorumissa rikostarkastaja Järvisen 

toimesta. Tällöin saatiin myös jossain määrin tietoa ympäristörikoksista ja niiden tutkimisesta 

Venäjän Federaation alueella. Yleisimmin Venäjällä tutkitut ympäristö- ja luonnonvararikokset 

ovat joko ns. metsävarkauksia tai liittyvät uhanalaisten suurpetojen salametsästykseen. 

Esimerkiksi ns. jäte- ja dumppausrikosten osalta kerrottiin toukokuun 2014 Pietarin foorumissa 

niiden tutkinnan ja toteennäyttämisen olevan erityisen vaikeaa erityisesti konkreettisen 

ympäristöhaitan toteennäyttämisen osalta, jota maan rikosprosessissa ilmeisesti edellytetään 

ympäristörikosten osalta. 

Ruotsi 

Ruotsissa vuosittain tilastoitujen ympäristörikosten määrä on noin 4 000 – 6 000 tapausta. 

Vuonna 2015 tapahtuneita ympäristörikoksia ei vielä tätä raporttia kirjoittaessa oltu julkaistu 

tilastoina, mutta vuonna 2014 tilastoitiin 5900 ympäristörikosta. Ruotsin rikoslakirikokset on 

tilastoitu Ruotsin rikostorjuntaneuvoston kotisivulla www.bra.se. 

Asiasta on laadittu myös Poliisiammattikorkeakoulun tutkimusraportti ”Vihreämpää rajan 

toisella puolella? Vertaileva tutkimus ympäristörikollisuuden torjunnasta ja tutkinnasta Suomessa 

ja Ruotsissa” (Iina Sahramäki ja Terhi Kankaanranta, Tampere 2014). Kyseisen PO- 

LAMK:n raportin voi ladata osoitteesta (http://www.polamk.fi/). 

Norja 

Vastaavasti Norjassa tilastoidaan vuosittain yli 2 000 ympäristörikosta (vuonna 2014) yhteensä 

2251 varsinaista rikoslakirikosta. Norjan rikoslakitilastot löytyvät Norjan valtiollisen 

tilastokeskuksen www.ssb.no kotisivuilta. Norjassa ympäristörikostorjunnan valtakunnallinen 

asiantuntijayksikkö toimii valtakunnallisen talous- ja ympäristörikostorjuntayksikön (Okokrim) 

alaisuudessa (www.okokrim.no). Kyseinen virasto myös julkaisee sähköistä Miljökrim lehteä, 

joka ladattavissa Okokrimin internetsivuilta Tämän lisäksi erillisen ympäristörikoskoulutuksen 

saaneet rikostutkijat suorittavat ympäristörikosten tutkintaa myös paikallisissa poliisipiireissä. 

Viro 

Viron tilanteesta voidaan todeta siellä tapahtuneen ympäristörikosten torjunnassa ja tutkinnassa 

merkittää kehitystä vuoden 2011viranomais- ja lainsääntöuudistuksessa. Viron ympäristötarkastusvirasto 

(Keskkonnainspektsioon, www.kki.ee) on 1.9.2011 lähtien toiminut keskitettynä 

vastuuviranomaisena ympäristörikkomusten osalta. Lisäksi virasto on tällöin samalla 

saanut myös täydet esitutkintavaltuudet ja viraston palvelukseen on palkattu rikostutkijoiksi 

muun muassa entisiä poliisin rikostutkijoita. 

Varsinaisten ympäristörikosten tilastoitu määrä Virossa on varsin vähäinen. Varsinaiset rikoslain 

ympäristörikokset ovat Viron rikoslain 20 luvussa (”20. ptk. Keskkonnavastased kuri-

12 

teod”). Viron rikoslakitilastotietojen mukaan vuonna 2014 maassa tilastoitiin yhteensä 34 

varsinaista ympäristörikosta (www.kriminaalpoliitika.ee/). Viron ympäristötarkastusviraston 

kotisivulta on kuitenkin nähtävissä myös Virossa hallinnollisesti käsiteltyjen ympäristörikkomusten 

tilastot sekä hallinnolliset sakot ja maksut, joita näissä hallinnollisissa rikkomustapauksissa 

on asetettu. Hallinnollisesti käsiteltyjä ympäristörikkomuksia Virossa on vuonna 

2015 tilastoitu kaikkiaan 2906 tapausta, joiden osalta valvontaviranomainen on määrännyt 

kaikkiaan 262 086 euroa sakkoa yli tuhannelle henkilölle. Henkilöiden suurta lukumäärää 

selittää se, että luvussa on mukana myös kalastus- ja metsästysrikkomukset. 

Kuva 4 Öljyä kerääntynyt ojaan teollisuusyrityksen raja-alueella (Niina Viitala). 

4 Ympäristörikoksiin liittyvät kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö 

4.1 Ympäristörikoksia koskevat kansainväliset sopimukset 

Suomi on sitoutunut useisiin ympäristöä ja energiaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin. 

Sopimukset käsittelevät muun muassa ilman- ja vesiensuojelua, luonnonvarojen hyödyntämistä 

ja suojelua, jätteitä, kasvistoa ja eläimistöä, energiaa sekä avaruutta. Esimerkkeinä 

monenvälisistä sopimuksista mainittakoon kansainvälinen yleissopimus vaarallisten jätteiden 

maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus (Basel 

22.3.1989, SopS 44-45/1992), villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä 

kauppaa koskeva yleissopimus (CITES), (Washington 3.3.1973, SopS 44-45/1976), vuoden 

1973 kansainvälinen yleissopimus aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä 

(MARPOL) (Lontoo 2.11.1973, SopS 51/1983), Etelämannerta koskevaan sopimukseen

13 

liittyvä ympäristönsuojelupöytäkirja (Madrid 4.10.1991, SopS 5/1998) sekä Helsingin sopimus 

(HELCOM) Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusta (SopS:2/2000). 

Uhanalaisten luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa sääntelevässä CITES - 

yleissopimuksessa on mukana 180 jäsenmaata, ja sääntelyn piirissä on noin 30 000 kasvilajia 

ja runsaat 5 500 eläinlajia, joista yli 900 lajin kauppa on täysin kiellettyä ja muiden lajien 

kauppa on luvanvaraista (termillä ”kauppa” tarkoitetaan kansainvälisten rajojen ylittävää 

tuontia tai vientiä). EU:n yhteistä CITES -lainsäädäntöä on noudatettu vuodesta 1984 lähtien 

ja uudistettuna vuodesta 1997 lähtien (neuvoston asetus 338/97/EY). Neuvoston ja komission 

CITES -asetukset säätelevät ulkorajat ylittävän tuonnin ja viennin lisäksi jäsenmaiden 

välistä ja jäsenmaiden sisäistä toimintaa. Tuontisäännökset ovat yleissopimusta tiukempia ja 

sääntelyn piirissä on enemmän lajeja kuin sopimuksen lajiliitteessä. 

Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) meriympäristönsuojelukomitea hyväksyi lokakuussa 

2008 MARPOL -sopimuksen ilmansuojeluliitteen uudistamisen. Uusilla säännöillä 

rajoitetaan alusliikenteen tavanomaisia typenoksidi ja rikkidioksidipäästöjä ilmakehään ja 

niiden laskeumia mereen. Laivapolttoaineen rikkipitoisuus laskee muun muassa Itämerellä 

1.5 prosentista 1,0 prosenttiin 1.7.2010 alkaen sekä 0,1 prosenttiin 1.1.2015 alkaen. 

Ahvenanmaan osalta on huomattava, että kansainväliset sopimukset, joihin Suomi sitoutuu, 

eivät ilman Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntää tule automaattisesti voimaan maakunnassa 

niiltä osin, kun sopimus koskee maakunnan toimivaltaan kuuluvia asioita. 

4.2 Euroopan unionin ympäristörikoslainsäädäntö 

Merkittävä osa Suomen ympäristölainsäädännöstä on nykyisin peräisin Euroopan unionista. 

Koska suurin osa unionin säädöksistä annetaan direktiiveinä, ne on saatettava kansallisesti 

voimaan joko lailla tai valtioneuvoston asetuksella. Direktiivit ovat yleensä luonteeltaan niin 

sanottuja minimidirektiivejä, joten kansallisesti voidaan säätää myös direktiiviä tiukemmasta 

suojelun tasosta. 

Unionin ympäristölainsäädännön tehokkuutta heikentäväksi tekijäksi on eräissä tapauksissa 

nähty muun muassa rangaistusten ja rangaistusasteikkojen vaihtelu eri jäsenvaltioiden välillä. 

Koska jäsenvaltiot eivät ole rikossanktioiden osalta samalla viivalla, on Eurooppaan muodostunut 

eritasoisia järjestelmiä, jotka eivät ole yhdenmukaisia kaikille eurooppalaisille ja 

jotka ovat omiaan siirtämään rikollisuutta niihin osiin Eurooppaa, jossa sääntely ja valvonta 

eivät ole tehokkainta mahdollista. 

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 19.11.2008 Euroopan parlamentin ja neuvoston 

direktiivin 2008/99/EY ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin eli niin sanotun ympäristörikosdirektiivin. 

Direktiivin tavoitteena on taata jäsenvaltioissa ympäristönsuojelun korkea 

taso säätämällä vähimmäisvaatimukset vakavien ympäristöä vahingoittavien tekojen 

rangaistavuudesta. Direktiivin säätämisen taustalla on ollut huoli ympäristörikosten lisääntymisestä 

ja niiden vaikutuksista, jotka ulottuvat yhä useammin niiden valtion rajojen ulkopuolelle, 

joissa rikokset tehdään. Direktiivin edellyttämät muutokset täytäntöön pantiin Suomessa 

25.12.2010 voimaantulleilla lainmuutoksilla. 

4.3 Suomen ympäristörikoslainsäädäntö 

Ympäristörikoksista säädetään sekä rikoslaissa että useissa ympäristöä koskevissa erityislaeissa. 

Vakavimmat teot, joista voi seurata vankeusrangaistus, on koottu rikoslain (RL) 48 

lukuun. Rangaistusasteikot vaihtelevat teon vakavuuden mukaan sakosta enintään kuuteen 

vuoteen vankeutta. RL 48 luvun ympäristörikoksiin sovelletaan myös oikeushenkilön rangaistusvastuuta 

koskevia RL 9 luvun säännöksiä yhteisösakosta. Rangaistussäännösten

14 

sijoittaminen rikoslakiin korostaa tekojen moitittavuutta. Rikoslain ulkopuolisessa, varsinaisessa 

ympäristölainsäädännössä kuten jätelaissa, vesilaissa, luonnonsuojelulaissa ja ympäristönsuojelulaissa, 

on lukuisia erilaisia ympäristöä koskevia rikkomussäännöksiä, joiden 

nojalla voidaan tuomita sakkorangaistukseen. 

RL 48 a luvussa tarkoitetut luonnonvararikokset ovat läheistä sukua ympäristörikoksille. Ne 

ovat metsästykseen, kalastukseen ja metsän käsittelyyn liittyviä tekoja, joista voidaan tuomita 

myös vankeuteen. Yhteisösakko ei näissä asioissa ole mahdollinen lukuun ottamatta 48 a 

luvun 1 a §:ssa tarkoitettua törkeää metsästysrikosta. Vähäisemmistä rikkomuksista säädetään 

muun muassa metsästyslaissa, kalastuslaissa ja metsälaissa. 

Menettämisseuraamuksia koskevia säännöksiä sovelletaan myös ympäristö- ja luonnonvararikoksiin. 

Laiton hyöty tulee niissäkin tuomita valtiolle menetetyksi. Kyse voi silloin olla esimerkiksi 

laittomalla menettelyllä säästettyjen jätteenkäsittelykustannusten korvaamisesta. 

Rikoksella saatu hyöty, rikoksentekovälineet, rikoksella tuotettu, valmistettu, aikaansaatu tai 

rikoksen kohteena oleva esine voidaan tietyin edellytyksin tuomita valtiolle menetetyksi. 

4.4 Lainsäädännön muutoksia 

Luonnonsuojelu- ja ympäristörikoksia koskevia säännöksiä muutettiin vuoden 2016 alusta 

(1683/2015). Uudistuksen tavoitteena on, että luonnonsuojelu- ja ympäristörikoksia arvioitaessa 

otetaan jatkossa aiempaa paremmin huomioon rikosten luonne talousrikoksina ja että 

niistä määrättävät seuraamukset vastaavat paremmin rikosten moitittavuutta. Rikoslakiin 

lisättiin uusi säännös törkeästä luonnonsuojelurikoksesta (RL 48 luku 5 a §) . Luonnonsuojelurikos 

voidaan arvioida törkeäksi, jos se on kokonaisuutena arvostellen törkeä ja se aiheuttaa 

vakavaa vaaraa luonnolle, sillä tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai se on 

erityisen suunnitelmallinen. Rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen 

vankeutta. Luonnonsuojelurikoksista on tähän asti voitu tuomita enintään kaksi vuotta vankeutta. 

Törkeää ympäristön turmelemista koskevaa säännöstä (RL 48 luku 2 §.) muutettiin siten, 

että teon törkeyden arviointiperusteet ilmentävät aiempaa paremmin velvoitteiden laiminlyönnin 

ja taloudellisen hyödyn tavoittelun laajuutta. Ympäristön turmeleminen voidaan jatkossa 

arvioida törkeäksi, jos teko on erityisen suunnitelmallinen tai sillä tavoitellaan huomattavaa 

taloudellista hyötyä. Ympäristön turmelemisrikos on usein luonteeltaan talousrikos, 

jossa rikoksentekijä yrittää saavuttaa taloudellista hyötyä lainsäädännössä asetettuja velvoitteita 

laiminlyömällä. 

Uusi ympäristönsuojelulaki (527/2014) annettiin kesäkuussa 2014 ja se tuli voimaan 

1.9.2014. Lakia täydentää uusi valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014), 

joka tuli voimaan 10.9.2014. 

EU:n jätteensiirtoasetukseen (1013/2006) muutosta 660/2014 sovelletaan vuoden 2016 

alusta. Pääkohtana on jätesiirtojen valvonnan tehostamiseksi maakohtaisten tarkastussuunnitelmien 

teko. Jäsenvaltioiden on viimeistään vuoden 2017 alkuun mennessä otettava käyttöön 

tarkastussuunnitelma. Tarkastussuunnitelmien on perustuttava riskinarviointiin, joka 

kattaa laittomien siirtojen yksittäiset jätevirrat ja -lähteet ja jossa otetaan huomioon tiedustelutietoja, 

kuten poliisin ja tulliviranomaisten tutkimuksista saatuja tietoja ja rikollista toimintaa 

koskevia analyysejä. Riskinarvioinnilla on pyrittävä muun muassa määrittämään vaadittavien 

tarkastusten vähimmäismäärä, mukaan lukien laitosten, yritysten, välittäjien, kauppiaiden 

sekä jätteiden siirron tai siihen liittyvien hyödyntämis- tai loppukäsittelytoimien fyysiset tarkastukset.

15 

Edellä mainittu muutos pantiin täytäntöön jätelain muutoksella (1518/2015): 124 § Tarkastukset. 

Samalla täsmennettiin jätelain 117a §:ä käytettyjä sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskevista 

erityissäännöksistä. Muutokset tulivat voimaan 1.1.2016. 

Vuoden 2015 alusta tuli voimaan kaupallista kalastusta koskeva laki yhteisen kalastuspolitiikan 

seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014). Lailla pantiin täytäntöön EU:n 

yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen valvonta ja siihen liittyvät hallinnollisen maksuseuraamukset. 

Säännösten rikkomisesta määrätään rikkomus- tai seuraamusmaksu, joka on 

määrältään 100 - 100 000 euroa riippuen rikkomuksen laadusta ja siitä, onko rikkojana luonnollinen 

henkilö vai oikeushenkilö. Maksun määrää Maaseutuvirasto valvontaviranomaisen 

ilmoituksesta. Maksuseuraamus korvaa rikosoikeudellisen menettelyn asiassa eikä samasta 

teosta voida määrätä rikosoikeudellista seuraamusta. Lain noudattamista kalastustoiminnassa 

valvovat Rajavartiolaitos ja ELY-keskukset. Rajavartiolaitos hoitaa myös neuvoston valvonta-asetuksessa 

tarkoitetut kalastuksenseurantakeskuksen tehtävät. 

Vuoden 2015 alusta tuli voimaan merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) muutokset, 

jolla pantiin täytäntöön EU:n rikkidirektiivi (2012/33/EU). Merenkulun ympäristönsuojelulain 

mukaan Rajavartiolaitos osallistuu jatkossa myös aluksesta ilmaan menevien päästöjen ja 

haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien valvontaan Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. 

5 Valvonta 

5.1 Ympäristölainsäädännön valvonta 

Elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksen sekä kunnan ympäristösuojeluviranomaisten 

tehtävät 

Ympäristölakien valvonta Suomessa kuuluu pääsääntöisesti alueelliselle elinkeino-, liikenneja 

ympäristökeskukselle (ELY-keskus) sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. ELYkeskuksen 

ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivalta valvonta-asioissa on osittain 

rinnakkaista. Myös Suomen ympäristökeskuksella ja turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on 

tiettyjä valvontatehtäviä. 

Elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukselle kuuluu ympäristönsuojelulain, luonnonsuojelulain, 

vesilain ja jätelain lupaja valvontatehtäviä. Elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksen 

yleisenä tehtävänä on edistää ympäristönsuojelua, valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa 

sekä kantaa ja vastata tuomioistuimissa. Tehtävistä on säädetty elinkeino-, liikenneja 

ympäristökeskuksista annetussa laissa (897/2009). Vesilain, ympäristönsuojelulain ja jätelain 

mukaan elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus on asianomistaja ympäristörikosasioissa, 

jos yleistä etua on loukattu. 

Ympäristönsuojelulaissa sekä ympäristönsuojelun erityislainsäädännössä on kunnille määrätty 

keskeisiä lupaja valvontatehtäviä. Kunnissa ympäristölainsäädännön mukaisista lupaja 

valvontatehtävistä vastaa kunnanvaltuuston asettama ympäristösuojeluviranomainen, joka 

usein on kunnan ympäristölautakunta. Yksi ja sama toimielin voi toimia myös usean kunnan 

yhteisenä viranomaisena. 

Valvontaviranomaisella on havaitessaan lainvastaisen tilan velvollisuus ryhtyä toimiin tilanteen 

saattamiseksi lailliseksi. Valvontaviranomainen toimii valvonta-asioissa kyseessä olevan 

valvottavan lain ja hallintolain säännösten mukaisesti. Mahdollisia tapoja edetä valvonta-

16 

asiassa ovat muun muassa selvityspyyntö, tarkastus (tarkastuspöytäkirja mahdollisine kehotuksineen), 

kehotus ja hallintopakkomääräys. 

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) edellyttää, että valtion valvontaviranomaisen (ELYkeskuksen) 

ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on laadittava alueelleen ympäristönsuojelulain 

mukaista säännöllistä valvontaa varten valvontasuunnitelma. Aiemmassa ympäristönsuojelulaissa 

(86/2000) suunnitelman laatimisvelvollisuus oli vain ELY-keskuksilla. Valvontasuunnitelmassa 

on oltava tiedot alueen ympäristöoloista ja pilaantumisen vaaraa aiheuttavista 

toiminnoista sekä käytettävissä olevista valvonnan voimavaroista ja keinoista. 

Suunnitelmassa on kuvattava valvonnan järjestämisen ja riskinarvioinnin perusteet ja valvonnasta 

vastaavien viranomaisten yhteistyö. Valvontasuunnitelma on tarkistettava säännöllisesti. 

Valtion valvontaviranomaisen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on valvottava 

ympäristöluvanvaraisia ja rekisteröitäviä toimintoja säännöllisesti määräaikaistarkastuksin. 

Tarkastuskohteet ja -tiheys on määriteltävä ympäristöriskien arvioinnin perusteella. Valvontasuunnitelma 

on pakollinen vain ympäristöluvan omaavien laitosten valvonnassa. Osa 

valvontaviranomaisista on kuitenkin sisällyttänyt suunnitelmaan myös esimerkiksi jätelain, 

vesilain ja kemikaalilain mukaiset valvontatoimet. 

Valtion valvontaviranomaisen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on laadittava luvanvaraisten 

ja rekisteröitävien toimintojen määräaikaistarkistuksista ja niiden muusta säännöllisestä 

valvonnasta ohjelma (valvontaohjelma). Valvontaohjelmassa on oltava tiedot valvottavista 

kohteista ja niihin kohdistettavista säännöllisistä valvontatoimista. Valvontaohjelma on 

pidettävä ajan tasalla. 

Ympäristölupien valvonta tuli osittain maksulliseksi 1.1.2015 alkaen. Valvontamaksuista on 

määrätty 30.12.2014 annetussa valtioneuvoston asetuksessa 1397/2014. Valvontaviranomainen 

voi periä maksun mm. valvontaohjelmaan perustuvista määräaikaistarkastuksista 

samoin kuin rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaisemiseen, onnettomuustilaisiin tai toiminnan 

keskeyttämiseen liittyvistä tarkastuksista. 

Ympäristöluvanvaraisten laitosten laitosvalvonta käsittää ennakkovalvonnan ja jälkivalvonnan. 

Ennakkovalvonnalla tarkoitetaan tässä suunnitelmassa toimintojen ympäristölupatarpeen 

arviointia ja lupahakemuksista aluehallintovirastolle ja kunnille annettavia lausuntoja, 

osallistumista luvan käsittelyyn liittyviin tarkastuksiin ja neuvotteluihin sekä muutoksenhakua. 

Jälkivalvonta on laillisuusvalvontaa ja se kohdistuu lupamääräysten tai muiden säännösten 

noudattamisen valvontaan. Jälkivalvontaan sisältyy raporttien (vuosi- ja kuukausiraportit, 

häiriöraportit ja ympäristön tilan seurantaraportit) tarkastamista, laitoksiin tehtäviä määräaikais- 

ja muita tarkastuksia sekä poikkeustilanteita koskevien ilmoitusten ja yleisöilmoitusten 

käsittelyä sekä hallinnollisia toimia laillisen tilan saavuttamiseksi. Valvonnan tehostamisessa 

käytetään kehotusta, hallintopakkoa ja/tai ilmoitusta poliisille esitutkintaa varten. 

Eri lakien mukaisten tehtävien hoitamisen kehittämisen ja ohjaamisen ohella ympäristöministeriö 

voi antaa valvontaviranomaisille tarkempia valvontaohjeita ympäristönsuojelulain nojalla. 

Ympäristöministeriö on antanut uuden, ensisijaisesti elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksille 

suunnatun ympäristölupien valvontaohjeen 16.5.2016 (Ympäristöhallinnon ohjeita 

2/2016). 

Suomen ympäristökeskuksen tehtävät 

Suomen ympäristökeskus on merenkulun ympäristönsuojelulain mukaisesti johtava valvontaviranomainen 

aluksista veteen menevien päästöjen valvonnassa merialueilla. Lisäksi 

Suomen ympäristökeskus vastaa ympäristövahinkojen torjuntatehtävästä öljyvahinkojen 

torjuntalain (1673/2009) mukaisesti. Sekä valvonta- että torjuntatehtävän hoitamisessa keskeistä 

on yhteistyö muiden laissa määriteltyjen viranomaisten kanssa. Öljyntorjunnassa ja

17 

päästövalvonnassa tärkeimmät yhteistyöviranomaiset ovat Rajavartiolaitos, Merivoimat ja 

Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi). 

Suomen ympäristökeskus vastaa kansainvälisestä öljyntorjunta- ja valvontayhteistyöstä 

edustamalla Suomea mm. kansainvälisten sopimusten kokouksissa, erityisesti Itämeren suojelukomissiossa 

(HELCOM) sekä pohjoismaisen yhteistyön kokouksissa (Kööpenhaminan 

sopimus). Myös yhteistyö Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) CleanSeaNet satelliittikuvapohjaisen 

öljypäästöjen havainnointipalvelun sekä EMSA:n öljyntorjunta-asioita käsittelevän 

työryhmän kanssa on oleellisessa asemassa öljyntorjunta- ja päästövalvonta-asioita 

kehitettäessä. 

Valtioneuvoston asetuksessa 249/2014 asetuksessa säädetään alueen pelastustoimen öljyvahinkojen 

torjuntasuunnitelman ja alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelman 

sisällöstä, laatimisesta ja vahvistamisesta sekä öljyn varastoijalta, sataman 

ylläpitäjältä ja laitoksen toiminnan harjoittajalta vaadittavasta torjuntavalmiudesta. Torjuntasuunnitelmat 

vahvistaa ELY-keskus, yhteistoimintasuunnitelmat Ympäristöministeriö 

Suomen ympäristökeskuksen valvoessa prosessiin liittyviä lausuntoja Ympäristöministeriön 

suuntaan. 

Suomen ympäristökeskus on jätteensiirtoasetuksessa (EY) N:o 1013/2006 tarkoitettu toimivaltainen 

viranomainen, joka toimii lupaja valvontaviranomaisena kansainvälisissä jätesiirtoasioissa 

ja vastaa yhteistyöstä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa jätteen kansainvälisen 

siirron valvonnassa. 

Suomen ympäristökeskus on otsoniasetuksen (EY) N:o 1005/2009 ja F-kaasuasetuksen 

(EY) N:o 517/2014 toimivaltainen viranomainen. Kylmälaitteiden huoltoa valvovat ympäristönsuojelulain 

mukaiset valvontaviranomaiset muun valvontatyön ohessa. Suomen ympäristökeskus 

valvoo POP-asetuksen (EY) N:o 850/2004 ja PIC-asetuksen (EY) N:o 649/2012 

sekä kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita 

koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen 

(SopS 107/2004), noudattamista. Suomen ympäristökeskus hoitaa myös uhanalaisten 

eläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) ja valaiden 

ja hylkeiden suojelua koskevan lain mukaisia lupa-asioita. 

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtävät 

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) tehtävänä on teknisen turvallisuuden ylläpitämiseksi 

mm. valvoa, tarkastaa ja myöntää luvat laajamittaista vaarallisten kemikaalien teollista 

käsittelyä ja varastointia varten. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto suorittaa onnettomuustutkintaa 

ja kerää tiedot toimialalla tapahtuneista onnettomuus- ja vahinkotapauksista sekä 

vaaratilanteista vaurio- ja onnettomuusrekisteriin (VARO). Vaarallisten kemikaalien vähäisen 

teollisen käsittelyn ja varastoinnin tehtävät keskittyvät kemikaalilain (599/2013) mukaisiin 

valvontatehtäviin. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto pitää yllä kylmäalalla työskentelevien pätevyysrekisteriä 

ja valvoo pätevyysvaatimuksien noudattamista.

18 

Kuva 5 Purettujen autojen kappaleita säilötty luvattomasti kuljetuskonttiin (Tulli). 

5.2 Rajavartiolaitos 

5.2.1 Rajavartiolaitoksen tehtävät 

Rajavartiolaitos on muiden lakisääteisten tehtäviensä ohella toimivaltainen ympäristörikosten 

ja luonnonvararikosten esitutkinnassa. Rajavartiolaitos valvoo muun muassa metsästyslain 

(615/1993), kalastuslain (379/2015) luonnonsuojelulain (1096/1996), ympäristönsuojelulain 

(527/2014), muinaismuistolain (295/1963) ja merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 

noudattamista. 

Käytännössä Rajavartiolaitos suorittaa pääosin luonnonvararikosten esitutkintaa ja niiden 

osalta lähinnä metsästys- ja kalastusrikosten sekä edellä mainittujen aineellisten Rajavartiolaitoksen 

valvontavastuulla olevien lakien mukaisten rikkomusluonteisten tekojen tutkintaa. 

Rajavartiolaitoksella on myös keskeinen rooli merellisen ympäristörikollisuuden ehkäisyssä 

ja torjunnassa. 

Rajavartiolaitoksen puuttumiskynnys ympäristörikoksiin on matala. Kaikkiin Rajavartiolaitoksen 

tietoon tulleisiin ympäristörikoksiin puututaan ja oman toimivallan piiriin kuuluvat tapaukset 

pyritään tutkimaan itse. Rajavartiolaitoksen tietoon tulleiden oman toimivallan ulkopuolelle 

jäävien rikosten osalta tehdään ilmoitus toimivaltaiselle esitutkintaviranomaiselle. Rajavartiolaitos 

voi myös poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun lain 

(687/2009) 2 §:n 2 momentin nojalla suorittaa poliisin tai tullin tehtäväalueeseen kuuluvaan 

kiireellisen rikostorjuntaan liittyvän toimenpiteen näiden puolesta käyttäen omia säädettyjä 

toimivaltuuksiaan, jos toimenpidettä ei voida viivyttää. Toimenpiteestä ilmoitetaan ilman aiheetonta 

viivytystä toimivaltaiselle esitutkintaviranomaiselle. Edellä mainittujen esitutkintaviranomaisten 

yhteistoimintaa koskevalla lailla turvataan viranomaisten toiminnan joutuisuus

19 

sekä niille säädettyjen tehtävien tehokas suorittaminen. Rajavartiolaitos ja poliisi ovat tarvittaessa 

muodostaneet yhteisiä tutkintaryhmiä erityisesti metsästysrikosten tutkinnan tehostamiseksi. 

Rajavartiolaitos suorittaa öljypäästöjen valvontaa merialueilla sekä osallistuu onnettomuustilanteissa 

öljyntorjuntaan. Öljypäästövalvonnan tavoitteena on Suomen merialueilla havaittujen 

päästöjen osalta laittoman toiminnan keskeyttäminen, torjuntatoimenpiteiden aloittaminen, 

hallinnollisen öljypäästömaksututkinnan turvaaminen sekä asiassa suoritettavan esitutkinnan 

turvaaminen. Valvontaa suoritetaan Rajavartiolaitoksen Dornier-lentokoneilla merialueilla 

lähes päivittäin. Partiot lennetään kattavasti Suomen merialueilla ja talousvyöhykkeellä. 

Lisäksi lentovalvontaa on sovitettu yhteen sekä Ruotsin että Viron viranomaisten 

kanssa ja valvontaa suoritetaan osin myös edellä mainittujen maiden merialueilla. Dornierlentokoneet 

on varustettu yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa erityisesti öljypäästöjen 

valvontaan soveltuvalla laitteistolla. Edellä kuvatulla ja kattavalla öljypäästövalvonnalla 

on myös laittomia aluspäästöjä ennaltaehkäisevä vaikutus. Öljypäästövalvonnan 

kokonaisuutta täydentää Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) CleanSeaNet - 

satelliittikuvapalvelu, jonka kautta saadaan vuosittain noin 200 satelliittikuvaa Suomen merialueilta. 

Satelliittikuvista voidaan havaita mahdollisia päästöjä myös pimeällä ja pilvipeitteen 

läpi. Satelliittikuvat ja niistä havaitut öljypäästöepäilyt toimitetaan sekä Suomen ympäristökeskukselle 

(SYKE) että Rajavartiolaitokselle. Länsi-Suomen merivartioston johtokeskus 

tarkastaa kuvat ja lähettää valvontalaitteistolla varustetun ilma-aluksen tai muun yksikön 

tarkastamaan havainnon sekä selvittämään onko kyse öljystä vai jostain muusta aineesta. 

Vuonna 2015 voimaan tulleiden lainsäädäntöuudistusten myötä Rajavartiolaitokselle on 

säädetty uusia ympäristönsuojeluun liittyviä tehtäviä. Rajavartiolaitoksen merelliseen ympäristönsuojeluun 

liittyviä valvontatehtäviä on lisätty siten, että Rajavartiolaitos osallistuu jatkossa 

myös aluksesta ilmaan menevien päästöjen valvontaan sekä aluksen suojaamiseen 

käytettävien haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien valvontaan. Lisäksi EU:n yhteisen 

kalastuspolitiikan säännösten voimaanpanoa koskevan lain myötä kansallisen kalastuksenseurantakeskuksen 

toiminnot ovat siirtyneet Rajavartiolaitoksen hoidettaviksi. 

Kuva 6 Rajavartiolaitoksen lentokone ja helikopteri valvontatyössä (Katsuhiko Tokunaga).

20 

5.2.2 Hallinnollinen öljypäästömaksu 

Yksi keskeisistä Rajavartiolaitoksen ympäristönsuojelullisista tehtävistä on osallistuminen 

alusöljypäästöjen ja muiden ympäristövahinkojen havainnointiin sekä onnettomuustilanteissa 

öljyntorjuntaan merialueilla ja talousvyöhykkeellä. Rajavartiolaitos on merenkulun 

ympäristönsuojelulain mukaan ainoa viranomainen, joka määrää laittomasta alusöljypäästöstä 

hallinnollisen öljypäästömaksun. Öljypäästömaksusääntely on ulotettu Ahvenanmaan 

maakuntalailla koskemaan myös Ahvenanmaan maakunnan aluetta. Rajavartiolaitos huolehtii 

öljypäästömaksun määräämiseen liittyvistä tehtävistä myös Ahvenanmaan maakunnan 

alueella. 

Merenkulun ympäristönsuojelulain mukaan Rajavartiolaitoksen tulee määrätä öljypäästömaksu 

alukselle, joka päästää mineraaliöljyä tai öljypitoista seosta aluevesillä tai Suomen 

talousvyöhykkeellä. Vain pienistä sekä määrältään että muilta ympäristöön kohdistuvilta vaikutuksiltaan 

vähäisistä päästöistä maksu voidaan jättää määräämättä. Talousvyöhykkeellä 

kauttakulussa olevan ulkomaisen aluksen osalta edellytetään lisäksi, että siitä aiheutuu 

Suomen luonnolle huomattavaa vahinkoa tai sen vaaraa. Lisäksi poikkeuksellisissa tilanteissa, 

joissa öljyn päästäminen mereen on tapahtunut esimerkiksi hätävarjelu- tai pakkotilanteessa 

ihmishengen pelastamiseksi tai muussa senkaltaisessa hätä- tai onnettomuustilanteessa, 

voidaan maksu jättää määräämättä tai alentaa sitä. Öljynpäästömaksun suuruus 

määräytyy päästön määrän ja aluksen bruttovetoisuuden perusteella merenkulun ympäristönsuojelulain 

yhteydessä olevan maksutaulukon mukaisesti. 

Maksun määrääminen ei edellytä sen selvittämistä, kuka päästön aluksella aiheutti, ja toimiko 

hän tahallaan tai huolimattomasti. Rajavartiolaitoksen on kuitenkin hankittava objektiivista 

näyttöä siitä, että päästö on peräisin tietyltä alukselta eikä kyse ole edellä kerrotuista aivan 

poikkeuksellisista tilanteista. Rajavartiolaitos suorittaa hallinnollista öljypäästömaksumenettelyä 

varten tarvittavan tutkinnan. Lausuntoja öljypäästöjen ympäristövaikutuksista pyydetään 

tarvittaessa Suomen ympäristökeskukselta. Öljynäytteiden analysointi sekä niitä koskevat 

lausunnot tehdään Keskusrikospoliisin Rikosteknisessä laboratoriossa. Rajavartiolaitoksessa 

hallinnollisen öljypäästömaksun määräämistoimenpiteet on keskitetty Turkuun Länsi- 

Suomen merivartiostoon, jonka johdolla tutkintatoimenpiteet maksun määräämiseksi suoritetaan. 

Edellä mainituissa tutkintatoimenpiteissä Länsi-Suomen merivartiostoa avustavat kaikki 

Vartiolentolaivueen ja Suomenlahden merivartioston yksiköt. 

5.2.3 Rikosoikeudelliset seuraamukset ja hallinnollinen öljypäästömaksu 

Merenkulun ympäristönsuojelulaissa alusöljypäästöjen valvonta on säädetty sekä Rajavartiolaitoksen 

että poliisin tehtäväksi. Merenkulun ympäristönsuojelulain 12 luvun 6 §:n mukaan 

Rajavartiolaitoksella on valvontatoimivalta Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Merenkulun 

ympäristönsuojelulain 12 luvun 8 §:n mukaan poliisilla on valvontatoimivalta sisävesialueella 

sekä Suomen aluevesillä. 

Rikosoikeudellinen järjestelmä on ensisijainen suhteessa hallinnolliseen öljypäästömaksuun. 

Mikäli oikeus on rikosprosessissa tuominnut jonkun rangaistukseen luvattomasta öljyn päästämisestä 

mereen, esimerkiksi ympäristön turmelemisesta, ei hallinollista öljypäästömaksua 

tule määrätä samalle taholle. Samalle taholle jo ennen langettavaa tuomiota määrätty hallinnollinen 

öljypäästömaksu tulee hakemuksesta poistaa. Ainuttakaan Rajavartiolaitoksen määräämää 

hallinnollista öljypäästömaksua ei ole vielä toistaiseksi poistettu.

21 

Kuva 7 Öljypäästö öisellä merellä (Rajavartiolaitos). 

5.3 Tulli 

5.3.1 Tullin tehtävät 

Tullin tehtävä on edistää tavarakaupan sujuvuutta sekä varmistaa sen oikeellisuus, kantaa 

tehokkaasti tavaraverot ja suojata toimialallaan yhteiskuntaa, ympäristöä ja kansalaisia. Tulli 

huolehtii tulliverotuksesta, valmiste- ja autoverotuksesta, maahantuonnin arvonlisäverosta, 

maahan tuotavien ja maasta vietävien tavaroiden ja ulkomaanliikenteen tullivalvonnasta ja 

muista tullitoimenpiteistä sekä ulkomaankaupan tilastoinnista. Tulli toimii esitutkintaviranomaisena 

ja tutkii toimivaltansa puitteissa tullirikoksia. 

Päätehtäviä varten Tullissa on ulkomaankauppa- ja verotusosasto, valvontaosasto, hallintoosasto 

ja toimipaikkaosasto. Tullissa on yhdeksän itsenäisesti toimivaa tullia niihin kuuluvine 

toimipaikkoineen. Tullit ovat Helsingin tulli, Lentotulli, Kotka, Vaalimaa, Nuijamaa, Imatra, 

Turku, Tornio ja Maarianhamina. 

Suomen Tulli on osa Euroopan unionin tullijärjestelmää ja valtiovarainministeriön tulosohjaama 

virasto, joka toimii yhteistyössä elinkeinoelämän sekä kotimaisten ja ulkomaisten viranomaisten 

kanssa. Tullin kantamien verojen yhteisarvo vuonna 2015 oli 10,46 miljardia 

euroa. 

5.3.2 Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien tuonnin, viennin ja kauttakuljetuksen valvonta 

Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien ja niistä saatavien tuotteiden, jotka on tarkemmin määritelty 

CITES -sopimuksen (villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa 

koskeva yleissopimus CITES) liitteessä, tuonti, vienti ja kauttakuljetus ovat luvanvaraista. 

Suuri osa ns. CITES -tuotteista tuodaan Euroopan unioniin kolmansista maista, joten tuontirajoituksilla 

suojellaan näiden maiden ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta. CITES -

22 

vientirajoituksilla taas suojellaan ympäristöä EU:n sisällä. Asetus 338/97/EY sääntelee myös 

EU-jäsenmaiden välistä ja jäsenmaan sisäistä ko. lajeihin kohdistuvaa toimintaa. 

Suomessa Tullin tehtävänä on valvoa edellä mainitun EU-lainsäädännön mukaisten uhanalaisten 

kasvi- ja eläinlajien kansainvälistä kauppaa koskevien määräysten noudattamista. 

Kuva 8 Tullin takavarikoimia rauhoitettujen eläinten osia (Tulli). 

5.3.3 Vaarallisten aineiden ja säteilevien kuljetusten valvonta 

Tullilla on merkittävä rooli ympäristönsuojelussa myös radioaktiivisten aineiden ja vaarallisten 

aineiden kuljetusten valvontaviranomaisena. Suomesta lähteviä ja Suomeen tulevia kuljetuksia 

tarkastaa sekä rajanylityspaikkojen valvontahenkilöstö että liikkuvat valvontaryhmät. 

Tehokkaalla valvonnalla pyritään siihen, että säännösten vastaisiin kuljetuksiin puututaan 

heti rajalla. 

Suomessa tärkeimmillä rajanylityspaikoilla on automaattiset kiinteät säteilymittausasemat eli 

portit tavara- ja matkustajaliikenteelle. Säteilyporttien lisäksi tullilla on käytössä käsikäyttöisiä 

mittareita. 2000-luvun vaihteessa säteilykuljetuksia vielä jouduttiin käännyttämään takaisin 

lähtömaihin; sen jälkeen tapauksia ei ole ollut enää lainkaan. Vuosittain ajoneuvoista aiheutuu 

muutamia porttihälytyksiä, mutta nekin ovat osoittautuneet säteilymääriltään niin vähäisiksi, 

että aiheuttajaa ei ole pystytty paikallistamaan esineeksi. Hälytyksiä aiheuttavat esimerkiksi 

maantiesuola, keramiikka ja lannoitteet. Toistaiseksi ei ole havaittu varsinaisten 

ydinmateriaalien (plutonium, uraani) laittomia kuljetuksia. 

Tulli on järjestänyt vaarallisten aineiden tiekuljetuksiin ja ADR-kuljetuksiin kohdistettavia tehotarkastuksia, 

joiden lisäksi Tulli on osallistunut Suomen ympäristökeskuksen EU/ETA -

23 

laajuisiin jätteensiirtojen valvontaoperaatioihin. Suomen rajavalvonta on Euroopan huippuluokkaa, 

ja erilaisia valvontajärjestelmiä on kehitetty viime vuosina merkittävästi. 

5.3.4 Otsonikerrosta heikentävien aineiden ja fluorattujen kasvihuonekaasujen valvonta 

Otsonikerroksen suojelemiseksi otsonikerrosta heikentävien aineiden valmistus, käyttö, 

maahantuonti ja vienti on pääosin kielletty. Tullin valvomat maahantuontirajoitukset ja vientirajoitukset 

koskevat sekä otsonikerrosta heikentäviä aineita, että niitä sisältäviä tuotteita. 

Rajoitukset koskevat sekä uusia, regeneroituja että kierrätettyjä otsonikerrosta heikentäviä 

aineita. Tullin tehtäviin kuuluu edellä mainittujen laitteiden tuonnin ja viennin valvonta. Valvonnan 

yhteydessä tavattujen laittomien aineiden ja laitteiden tuonnista ja viennistä ilmoitetaan 

Suomen ympäristökeskukselle ja tarvittaessa aloitetaan esitutkinta. Edelleen otsoni- ja 

F-kaasuaineiden laittomasta kaupasta raportoidaan Suomen ympäristökeskuksen kautta 

komissiolle. 

5.3.5 Kansainvälisten jätesiirtojen valvonta 

Tullin tehtäviin kuuluu myös valvoa kansainvälisiä jätesiirtoja. Jätesiirtoja säädellään Euroopan 

parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1013/2006 (jätteensiirtoasetus). Jätelain 

(646/2011) 22 §:n mukaan Suomen ympäristökeskus on jätteensiirtoasetuksen 53 artiklassa 

tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, joka valvoo jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevien 

säännösten noudattamista Suomessa. 

Tulli ja Suomen ympäristökeskus ovat tehneet vuonna 2015 yhteistyötä jätesiirtojen valvontaan 

liittyen. Tehostettu viranomaisvalvonta ja yhteiset valvontaoperaatiot ovat varmasti 

osasyy siihen, että laittomia jätevientejä on paljastunut. 

5.3.6 Jäteveron kantaminen 

Tullilla on myös merkittävä verotuksellinen rooli ympäristönsuojelun alueella, sillä tulli kantaa 

jäteverolain mukaisesti jäteveroa kaatopaikalle toimitetusta jätteestä. Jäteverokysymykset 

ovat joissakin tapauksissa muodostuneet hyvin haasteellisiksi. Ongelmana on, että laitonta 

kaatopaikkaa ei ole pidetty verotuksellisessa mielessä kaatopaikkana, jonne läjittämisestä 

voitaisiin siten kantaa jätevero. Tällaisessa tulkinnallisessa tilanteessa veropetostutkintakin 

on tullut siten käytännössä usein poissuljetuksi. Laittomasta toiminnasta koitunut kustannussäästö 

on kuitenkin mahdollista takavarikoida rikoshyötynä mahdollisen ympäristörikoksen 

oikeuskäsittelyn yhteydessä 

Jäteverolaki (1126/2010) tuli voimaan 1.1.2011, mutta tilanne laittomien kaatopaikkojen jäteverottamisen 

osalta näyttää olevan edelleen ongelmallinen. 

6 Viranomaisten tietoon tulleet ympäristörikokset 

6.1 Ympäristörikosten käsittelyketjusta 

Poliisi on rikostorjunnan yleisviranomainen ja tutkii rikoksia rikosnimikkeestä riippumatta. 

Tieto mahdollisesta ympäristörikoksesta tulee poliisille pääasiassa kolmea eri kautta; yksityisiltä 

kansalaisilta, valvontaviranomaisilta tai poliisin omina havaintoina esimerkiksi tavanomaisen 

valvonnan tai muun rikostutkinnan yhteydessä. Valvontaviranomaisen tulee pääsääntöisesti 

tehdä ilmoitus toimialallaan havaitsemastaan rikosepäilystä. Ilmoitusta ei kuitenkaan 

tarvitse tehdä silloin, jos rikos on vähäinen ja sillä ei ole loukattu yleistä etua. 

Poliisin on toimitettava ilmoitetussa asiassa esitutkinta, jos on syytä epäillä, että rikos on 

tehty. Esitutkinnan toimittaa yleensä tapahtumapaikan poliisilaitos, mutta asian laadun niin

24 

vaatiessa tutkintatoimet voidaan siirtää Keskusrikospoliisin suoritettavaksi. Ympäristörikokset 

edellyttävät lähes aina esitutkintaviranomaisen ennakkoilmoitusta syyttäjälle ja tiivistä 

esitutkintayhteistyötä. Myös Tulli ja Rajavartiolaitos suorittavat esitutkintaa toimialoillaan ympäristörikosasioissa. 

Poliisin tietoon tulleista ympäristörikoksista noin kolmannes selvitetään. Kun esitutkinta on 

valmis, siirtyy asia syyttäjälle. Syyttäjän on pääsääntöisesti nostettava syyte epäillystä rikoksesta, 

jos hän katsoo että teko on laissa säädetty rangaistavaksi, asiassa on todennäköisiä 

syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi ja muut syytteen nostamisen edellytykset täyttyvät. 

Syyttäjä voi tietyin edellytyksin myös jättää asiassa syyttämättä. Jos syyte nostetaan, 

asia käsitellään käräjäoikeudessa (KO) ja mahdollisen muutoksenhaun johdosta edelleen 

hovioikeudessa (HO) sekä joskus harvoin myös korkeimmassa oikeudessa (KKO). 

Kuva 9 Ilmakuva epäillystä ympäristörikospaikasta (Itä-Uudenmaan poliisilaitos). 

6.2 Ympäristörikosten määristä syyttäjillä ja tuomioistuimissa 

Syyttäjälaitoksen tilastojen mukaan ympäristö- ja luonnonvararikoksia (jatkossa ympäristörikoksia) 

on vuosittain saapunut syyttäjille seuraavasti.

25 

Ympäristörikokset 2011 2012 2013 2014 2015 

Ympäristön turmeleminen RL 48 luku 1 § 68 58 52 75 65 

Törkeä ympäristön turmeleminen RL 48 

luku 2 § 

5 2 7 7 9 

Ympäristörikkomus RL 48 luku 3 § 17 24 29 32 18 

Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen 

RL 48 luku 4 § 

2 4 2 2 4 

Luonnonsuojelurikkos RL 48 luku 5 § 18 20 16 24 23 

Rakennussuojelurikos RL 48 luku 6 § 4 4 3 1 1 

Yhteensä 114 112 109 141 120 

Taulukko 1: Syyttäjille 2011 - 2015 saapuneet ympäristörikokset sekä –rikkomukset. 

Rikoslain luonnonvararikokset 2011 2012 2013 2014 2015 

Metsästysrikos RL 48 a luku 1 § 113 82 76 96 97 

Törkeä metsästysrikos RL 48 a luku 1 a § 0 4 6 6 7 

Kalastusrikos RL 48 a luku 2 § 5 2 3 3 1 

Metsärikos RL 48 a luku 3 § 6 3 2 2 0 

Laiton Etelämanneralueen mineraaliesiintymään 

kajoaminen RL 48 a luku 3 a § 

0 0 0 0 0 

Puutavararikos RL 48 a luku 3 b 0 0 0 0 0 

Laittoman saaliin kätkeminen RL 48 a 

luku 4 § 

Törkeä laittoman saaliin kätkeminen RL 

48 a luku 4 a § 

Taulukko 2: Syyttäjille 2011 - 2015 saapuneet luonnonvararikokset. 

Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia 

rikoksia 

2011 2012 2013 2014 2015 

Terveysrikos RL 44 luku 1 § 1 3 2 3 3 

Terveyden vaarantaminen (RL 34:4) 1 0 0 0 0 

Törkeä terveyden vaarantaminen (RL 

34:5) 

0 0 0 0 0 

Eläintaudin leviämisvaaran aiheuttaminen 

(RL 44:4 a) 

0 0 1 0 0 

Geenitekniikkarikos (RL 44:9) 0 0 0 0 0 

Ydinenergian käyttörikos (RL 44:10) 0 0 0 0 0 

Räjähderikos RL 44 luku 11 § 65 52 34 58 62 

Varomaton käsittely RL 44 luku 12 § 66 64 49 39 46 

Radioaktiivisen aineen hallussapitorikos 

(RL 44:12 a) 

Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44 

luku 13 § 

0 0 0 1 0 

0 0 0 0 0 

Yhteensä 124 91 87 108 105 

0 0 0 0 0 

18 13 7 7 2 

Yhteensä 151 132 93 107 113 

Taulukko 3: Syyttäjille 2010 - 2014 saapuneet terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikokset.

Syyte hylätty 

kokonaan tai 

osittain 

Tuomittu 

syytteen mukaisesti 

Hylkäämisprosentti 

Kaikki ratkaisut 

26 

Vesilain rangaistussäännökset 2011 2012 2013 2014 2015 

Vesilain luparikkomus VL 16 luku 2 § 0 3 1 3 1 

Vesilain rikkominen VL 16 luku 3 § 0 0 0 3 3 

Yhteensä 0 3 1 6 4 

Taulukko 4: Syyttäjille 2011 - 2015 saapuneet vesilain rangaistussäännökset. 

Muita lakeja koskevat rikokset 2011 2012 2013 2014 2015 

Jäterikkomus 25 13 1 0 0 

Jätelain rikkominen - 6 19 24 18 

Kalastusrikkomus 13 17 12 11 11 

Maastoliikennerikkomus 15 6 11 9 7 

Luonnonsuojelurikkomus 9 4 5 8 9 

Maa-ainesrikkomus 4 0 2 1 0 

Yhteensä 66 46 52 53 45 

Taulukko 5: Syyttäjille 2011 - 2015 saapuneet muut ympäristöä koskevat rangaistavaksi säädetyt 

rikokset. 

Syyttäjät nostivat vuonna 2015 syytteen rikoslain 48 luvun mukaisissa rikoksissa 54 kertaa 

eli 46,55 % tapauksista. Syyteharkinta-aika oli keskimäärin 4,3 kuukautta. Rikoslain 48 a 

luvun mukaisissa rikoksissa syytteitä nostettiin 61 kappaletta, mikä vastasi 62,89 % kaikista 

tapauksista. Näissä syyteharkinta-aika oli keskimäärin 2,44 kuukautta. 

Vuosi 

2011 147 25 13,1 % 191 

2012 153 19 9,3 % 203 

2013 53 9 9,8 % 122 

2014 92 24 18,4 % 130 

2015 95 28 16,5 % 170 

Taulukko 6: Ympäristö- ja luonnonvararikosten kokonaan tai osittain hylättyjen syytteiden lukumäärien 

ja prosenttiosuuksien kehitys 2011 - 2015. 

Tuomioistuimissa syyksi luetuista ympäristörikoksista tuomitaan useimmiten sakkoa (keskimäärin 

noin 30 päiväsakkoa). Vakavimmista ympäristörikoksista on seurannut vankeusrangaistuksia. 

6.3 Esitutkintaviranomaisen tietoon tulleet sekä syyteharkintaan siirtyneet 

ympäristörikokset 

Kansallinen ympäristörikosseurantaryhmä on seurannut ympäristörikollisuutta jo vuodesta 

1997 alkaen. Ympäristörikoksia koskevat rangaistussäännökset on koottu Suomessa rikoslakiin 

siltä osin, kun teosta voi seurata vankeusrangaistus. Lievempiä rangaistussäännöksiä

27 

on lisäksi useissa muissa laeissa. Tämä vaikuttaa ympäristörikosten seurantaan kuin myös 

se, mitkä rikokset määritellään ympäristörikoksiksi. Lainsäädännössämme on säädetty rangaistaviksi 

useita tekoja, jotka sivuavat myös ympäristöasioita. Kaikkia ympäristöön liittyviä 

laiminlyöntejä ja rikoksia on siten vaikea ottaa seurannassa huomioon. Tässä raportissa 

seurataan pääsääntöisesti rikoslaissa rangaistavaksi määriteltyjä ympäristörikoksia. 

Esitutkintaviranomaisten tietoon tulleet taulukossa mainitut ympäristörikokset ovat esitettynä 

tässä raportissa rikosnimikkeittäin. Ympäristörikoksia tutkivia esitutkintaviranomaisia ovat 

poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos. Ympäristörikostilastot perustuvat siihen, millä rikosnimikkeellä 

tapausta on tutkittu esitutkintavaiheessa. Jos asia etenee syyteharkintaan ja tuomioistuinkäsittelyyn, 

rikosnimike voi muuttua. Ympäristörikostilastot eivät heijasta ympäristörikollisuuden 

todellista tilaa eivätkä kerro ympäristöön kohdistuvista uhista, koska ympäristörikollisuus on 

suurelta osin piilorikollisuutta eikä todennäköisesti tule viranomaisten tietoon. 

Tullin tietoon ja esitutkintaan edenneet ympäristörikokset sekä erilaiset ympäristörikoselementtejä 

sisältävät rikkomukset ovat pääasiassa koostuneet sähkö- ja elektroniikkalaiteromun 

(SER) ja romuakkujen viennistä. Tullin tutkimissa luonnonsuojelurikoksissa ja - 

rikkomuksissa kyse on yleensä mm. postilähetyksinä tai matkustajatuomisina maahantuoduista 

luvanvaraisista eläin- ja kasvisperäisistä tavaroista. Joissain tapauksissa rikokset 

on tehty liiketoiminnan yhteydessä. Tutkituissa tapauksissa tekijöinä ovat olleet suomalaiset 

ja ulkomaiset luonnolliset henkilöt sekä myös suomalaiset oikeushenkilöt. Tekotapoja on 

kuvattu tarkemmin alla olevissa kappaleissa. Tullin esitutkintaan saapuneiden ympäristö- ja 

luonnonsuojelurikosten määrä on edelliseen vuoteen verrattuna pysynyt lähes samana. 

Rajavartiolaitoksen tutkintaan tulleet ympäristörikokset ovat olleet tyypillisesti niitä, jotka paljastuvat 

Rajavartiolaitoksen rajanylityspaikkojen ulkopuolella suorittaman rajojen valvonnan 

yhteydessä. Rajavartiolaitoksella on erittäin hyvät edellytykset ympäristöön liittyvän valvonnan 

suorittamiseen, koska valvontatoimintaa tehdään niin maalla, merellä kuin ilmassakin ja 

käytössä on asianmukainen kalusto tehtävien suorittamista varten. Ympäristörikoksia tulee 

Rajavartiolaitoksen tietoon myös sivullisten ilmoitusten perusteella. 

Rajavartiolaitoksen esitutkintaan saapuneiden ympäristö- ja luonnonvararikosten määrä on 

laskenut edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2014 Rajavartiolaitoksen esitutkintaan saapui 

yhteensä 258 ja vuonna 2015 yhteensä 189 taulukoiden mukaista ympäristö- ja luonnonvararikosta 

tai rikkomusta. 

Näiden lisäksi vuonna 2015 Rajavartiolaitos kirjasi myös yhden merenkulun ympäristönsuojelurikkomuksen 

(0/2014), 11 metsästysrikkomusta (12/2014), 2 metsästyslain säännösten 

rikkomista (2/2014) ja 8 luvatonta pyyntiä (7/2014). Esitutkinta käynnistettiin myös epäillystä 

Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntötoimivallan alaan kuuluvasta ympäristön turmelemisesta 

(Å) Ahvenanmaalla (Landskapslag (1977:16) om bekämpande av oljeskador). Erityisesti 

Rajavartiolaitoksen paljastamien kalastusrikkomusten määrä laski edelliseen vuoteen 

verrattuna. 

6.4 Rikoslain ympäristörikokset 

Rikoslain 48 luvussa säädetään ympäristörikoksista. Nämä ovat ympäristön turmeleminen, 

törkeä ympäristön turmeleminen, ympäristörikkomus, tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen, 

luonnonsuojelurikos, törkeä luonnonsuojelurikos ja rakennussuojelurikos. Rikosten 

rangaistusuhka on vähintään sakkoa ja maksimirangaistukset vaihtelevat kuudesta kuukaudesta 

kuuteen vuoteen vankeutta.

28 

Rikoslain ympäristörikokset 2011 2012 2013 2014 2015 

Ympäristön turmeleminen RL 48 luku 1 § 155 146 141 168 166 

Törkeä ympäristön turmeleminen RL 48 

luku 2 § 

7 0 12 9 5 

Ympäristörikkomus RL 48 luku 3 § 187 213 258 192 181 

Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen 

RL 48 luku 4 § 

6 4 4 3 5 

Luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5 § 37 32 37 47 37 

Rakennussuojelurikos RL 48 luku 6 § 2 4 3 4 3 

Yhteensä 394 399 455 423 397 

Taulukko 7: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat rikoslain luvussa 48 tarkoitetut ympäristörikokset 

2011–2015. 

6.4.1 Ympäristön turmeleminen RL 48 luku 1 § 

Ympäristön turmelemisella tarkoitetaan muun muassa esineen tai aineen saattamista, päästämistä 

tai jättämistä ympäristöön taikka tiettyjen ympäristönsuojelu- tai jätelainsäädännössä 

säädettyjen velvollisuuksien rikkomista siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön 

pilaantumista tai vaaraa terveydelle. Tunnusmerkistö on hyvin monipolvinen ja sisältää lukuisia 

tekotapoja sekä runsaasti viittauksia aineelliseen ympäristölainsäädäntöön. Rikos on 

rangaistava sekä tahallaan että törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Ympäristön turmelemisesta 

tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 

Suurin osan ympäristön turmelemisia koskevista rikosepäilystä tutkitaan poliisin toimesta. 

Yleisesti esitutkinta epäillyn ympäristörikoksen osalta suoritetaan alueellisen poliisilaitoksen 

talousrikostutkinnan rikostutkinnassa. Tyypillisesti esitutkintaan tulevat ympäristörikokset 

koskevat mm. eri jätteiden luvaton hävittämistä tai niiden säilyttämistä joko pien- tai teollisuuskiinteistöjen 

alueella. Yleisesti rikoksesta epäiltynä ympäristön turmelemisessa on keski-ikäinen 

mies. 

Poliisin ohella myös Tulli tai Rajavartiolaitos voi suoritta esitutkinnan epäillystä ympäristön 

turmelemisesta. Tullin tietoon ja tutkintaan edenneet ympäristön turmelemiset ovat pääasiassa 

koostuneet sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (SER) ja romuakkujen viennistä Viroon ja 

muualle Baltiaan. Muutamissa tapauksissa on yritetty viedä sähkö- ja elektroniikkalaiteromua 

jätteensiirtoasetuksen vastaisesti yhteisöalueen ulkopuolelle. Näissä tapauksissa Suomessa 

toimivat tahot ovat keränneet elektroniikkaromua kontteihin ja pyrkineet lähettämään ne meriteitse 

eri Afrikan valtioihin. 

Ympäristön turmelemis- ja ympäristön rikkomustapauksissa on usein kirjattu myös vaarallisten 

aineiden kuljetusrikos tai – rikkomus (ns. VAK-tapaus) johtuen kuljetusajoneuvojen puutteellisista 

varusteista ja/tai tavaroiden puutteellisesta pakkaustavasta. Kaikki tilastoidut VAKtapaukset 

eivät kuitenkaan liity ympäristörikoksiin. 

Vuonna 2015 Tullissa on kirjattu ympäristön turmelemisena tapaus, jossa epäilty henkilö 

yritti viedä jätteeksi luokiteltavia puolikkaita ajoneuvoja yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin 

(UAE). Toinen Tullissa vuonna 2015 kirjattu ympäristön turmeleminen liittyi romuakkujen 

vientiin Suomesta Liettuaan. 

Rajavartiolaitoksen esitutkintaan saapuneiden tapausten osalta tässä rikostyypissä on pääosin 

kyse laittomista alusöljypäästöistä.

29 

Esimerkkejä tuomioista oikeudessa vuodelta 2015 

YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN (RL 48 luku 1 §) 

Helsingin hovioikeus 30.1.2015, tuomio 15/104448, Asianro R 13/3246 (Helsingin käräjäoikeus 

29.11.2013 nro 127839) 

Asiassa oli kyse yhtiön toiminnassa olleen öljysäiliön vuodon aiheuttamasta vahingosta. Yhtiön omistaja 

ja toimitusjohtajana toiminut henkilö tuomittiin ympäristön turmelemisesta kuuden kuukauden 

ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hänen katsottiin laiminlyöneen huolehtia mm. siitä, ettei yrityksen 

toiminnassa syntyvää jäteöljyä pääse ja jää maahan siten, että seurauksena voi olla sellainen 

maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tms. Hän ei ollut 

tuomion mukaan huolehtinut harjoitetussa autojen korjaus- ja huoltotoiminnassa syntyvän jäteöljyn 

keräämiseen ja säilyttämiseen käytettävän säiliöjärjestelmän turvallisuudesta ja toimivuudesta, säiliöjärjestelmän 

kunnon ja jäteöljysäiliön täyttymisen valvonnasta, säiliön ylitäytön ja jäteöljyvuotojen 

ehkäisemisestä ja estämisestä sekä riittävästä säiliön tyhjennyksestä ja jäteöljyn poiskuljettamisesta 

seurauksin, että yrityksen toiminnassa syntynyttä jäteöljyä oli säiliön ylitäytön ja/tai jätteenkeräysjärjestelmän 

epäkuntoisuuden johdosta valunut maahan ainakin noin 8 500 litraa. Yhtiö tuomittiin korvaamaan 

Helsingin kaupungille ennallistamiskuluista 195 700 euroa ja asianomistajalle 23 313 euroa 

laillisine korkoineen. Syyttäjän yhteisösakkovaatimus hylättiin, koska rangaistuksen katsottiin kohdistuvan 

vastaajaan tämän omistaessa yhtiön yksin ja ottaen huomioon tälle tuomittu rangaistus ja yhtiölle 

tuomittu vahingonkorvausvastuut. 


Turun hovioikeus 26.5.2015, tuomio 15/122717, Asianro R 14/1340 (Varsinais-Suomen käräjäoikeus 

9.5.2014 nro 120131) 

Syyttäjä oli valittanut rangaistuksen mittaamisesta ja vaatinut, että vastaajien rangaistuksia olisi kovennettu 

vähintään viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen käräjäoikeuden tuomitsemien 

50 ja 80 päiväsakkorangaistusten sijaan. Tapauksessa vastaaja oli sallinut toisen vastaajan 

sijoittaa kiinteistölleen noin 18.000 kuutiometriä purkujätettä ja muiden toimittamia maa-aineksia sekä 

vähäisen määrän tiiltä ja betonia. Arvioidut ennallistamiskustannukset olivat 340 000 euroa. Syyttäjä 

oli valituksessaan katsonut, että vastaajat olivat toimineet pitkän ajan jäte- ja ympäristönsuojelulain 

säännöksistä välittämättä. Jätteiden määrä oli poikkeuksellisen suuri. Toinen vastaajista oli toiminut 

ammattimaista purkutoimintaa harjoittavan yhtiön vastuuhenkilönä. Sopimuksia oli tehty ja ennallistamistoimiin 

ryhdytty vasta syytteiden nostamisen jälkeen. Ennallistamistoimet olivat kestäneet useita 

vuosia ja olivat osittain kesken. Ympäristölle aiheutettu vahinko ja vahingon vaara oli ollut suuri ja 

vaikutukset olivat kestäneet pitkään. Syyttäjän käsityksen mukaan yleisen rangaistuskäytännön mukainen 

rangaistuslaji olisi ollut vankeus. Hovioikeus hylkäsi valituksen punnittuaan vankeusrangaistuksia 

puoltavia ja niitä vastaanpuhuvia seikkoja ja totesi, että käräjäoikeuden mittaamat sakkorangaistukset 

olivat yleisen rangaistuskäytännön mukaisia. Vastaajan yhtiö oli jo käräjäoikeudessa tuomittu 

10 000 euron suuruiseen yhteisösakkoon. 

YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN (RL 48 luku 1 §) ym. 

Pirkanmaan käräjäoikeus 3.3.2015, tuomio 15/109607, Asianro R 15/171 

Vastaaja oli harjoittanut sekä erään yhtiön omistamalla maa-alueella että omalla kiinteistöllään ulkovarastointia 

niin, että oli jättänyt ympäristöön runsaasti käytöstä poistettuja ajoneuvoja, koneita, erilaisia 

laitteita sekä öljyjä ja muita kemikaaleja sisältäneitä astioita siten, että siitä oli aiheutunut epäsiisteyttä, 

maiseman rumentumista ja viihtyisyyden vähentymistä sekä maaperään oli valunut aineita, 

jotka olivat pilanneet maaperää. Vastaaja tuomittiin yhteiseen 70 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen 

ympäristön turmelemisesta, näpistyksestä ja kotirauhan rikkomisesta. Lisäksi hänet velvoitettiin 

tyhjentämään tietty alue ja selvittämään ympäristövahinko sekä ennallistamaan alue ympäristövahinkoa 

edeltäneeseen tilaan.

30 


Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus 3.12.2015, tuomio 15/151667, R 15/980 

Vastaaja oli varastoinut kemikaaleja vuokraamallaan kiinteistöllä kaupungin ympäristönsuojelumääräysten 

vastaisesti siten, että kemikaalien varastoinnista oli aiheutunut pohjaveden pilaantumisen, 

maaperän pilaantumisen ja terveydelle vaaraa. Kemikaalien varastointipaikka sijaitsi I – luokan pohjavesialueella 

pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella ja vedenottamon valuma-alueella noin 

100 metrin etäisyydellä vedenottamosta siten, että sijoituspaikka oli vedenottamoa ylempänä ja veden 

valumasuunta vedenottamoon päin. Kemikaaleja oli yhteensä noin 500 astiaa, yhteensä noin 8 000 

litraa. Metallisissa astioissa oli havaittavissa ruostumista, osa astioista oli painunut kuopalle ja oli ollut 

vaarassa hajota. Vastaaja tuomittiin ympäristön turmelemisesta kolmen kuukauden pituiseen ehdolliseen 

vankeusrangaistukseen. 

Kuva 10 Paikannuskoordinaattien määrittäminen ympäristörikospaikalla (Niina Viitala). 

6.4.2 Törkeä ympäristön turmeleminen RL 48 luku 2 § 

Törkeä ympäristön turmeleminen on ympäristön turmelemisen törkeä tekomuoto. Jos ympäristön 

turmelemisessa aiheutettu vahinko tai vahingon vaara on erityisen suuri, rikoksessa 

tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti, 

voidaan tekijä tuomita törkeästä ympäristön turmelemisesta. Teon vähimmäisrangaistus on 

neljä kuukautta ja enimmäisrangaistus kuusi vuotta vankeutta. 

Poliisi kirjasi vuonna 2015 yhteensä 5 törkeää ympäristön turmelemista. Yhteensä neljässä 

tapauksessa tutkintapyynnön epäillystä törkeästä ympäristörikoksesta on tehnyt ympäristöviranomainen 

(joko ELY-keskus tai kunnan ympäristövalvoja). Yhden tapauksen on paljasta-

31 

nut poliisi osana epäiltyä laajempaa harmaan talouden rikosasian reaaliaikaista esitutkintaa. 

Neljä tapauksista on esitutkinnassa paikallispoliisissa ja yksi Keskusrikospoliisissa. 

Neljään epäiltyyn törkeään ympäristön turmelemisrikokseen on rikoksesta epäilty tai epäillyt 

tiedossa ja kaikissa näissä tapaukissa epäilty rikos on tapahtunut osana yritystoimintaa. 

Kolme tapauksista liittyy ympäristölupaehtojen rikkomiseen ja ympäristön pilaamiseen tai 

sen roskaamiseen elinkeinotoiminnassa. Neljäs tapaus, jossa rikoksesta epäillyt ovat tiedossa, 

koskee rakennusjätteiden epäiltyä dumppausta Uudenmaan alueella. Tapaus, josta ei 

ole rikoksesta epäiltyä tiedossa, liittyy vedenottamon näytteissä ilmenneisiin kemikaaleihin. 

Törkeinä ympäristön turmelemisina kirjatut tapaukset ovat vuonna 2015 tapahtuneet Uudellamaalla 

(kaksi tapausta) ja Lounais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Etelä-Karjalassa, joissa 

kussakin yksi kirjattu rikosilmoitus. 

Se, että rikoksesta epäillyt ovat törkeiden ympäristörikosten osalta tiedossa lähtökohtaisesti 

jo ilmoituksentekovaiheessa, osoittaa osaltaan sitä tosiseikkaa, että poliisin tietoon ei tule 

ympäristörikoksia läheskään siinä laajuudessa kuin niitä tosiasiassa tapahtuu. Poikkeuksena 

voidaan mainita Uudellamaalla ilmitullut rakennusjätteiden ns. dumppaustapaus, joka on 

paljastunut poliisin oman paljastavan tutkinnan kautta osana poikkeuksellisen laajamittaista 

harmaan talouden rikoskokonaisuutta. 

Törkeää ympäristön turmelemista koskevissa rikosepäilyssä on useimmiten poliisin tiedossa 

ollut myös rikoksesta epäilty. Pääsääntöisesti poliisi on myös tällöin laatinut esitutkintapöytäkirjat 

ja lähettänyt esitutkinta-aineiston syyteharkintaan. 

Esimerkki tuomioista oikeudessa vuodelta 2015 

TÖRKEÄ YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN (RL 48 luku 2 §) 

Kymenlaakson käräjäoikeus 15.12.2015, tuomio 15/152026, R 15/438 

Vastaaja oli lähes kymmenen vuoden ajan tuonut omistamalleen kiinteistölle ja toisen henkilön omistamalle 

kiinteistölle noin 300 tonnia jätettä, käsitellyt ja varastoinut sitä kiinteistöllä. Kiinteistöllä oli 

ollut 921 kreosiittia sisältävää ratapölkkyä, eristevillaa, peltiä, purettua puutavaraa, käytettyjä autonrenkaita, 

kumia, muovijätettä, peltiä, peltitynnyreitä ja muuta jätettä sekä muutaman kuukauden ajan 

rakennuspurkujätettä ja mm. kylmäkoneita. Vastaaja oli erotellut metallijätettä palavasta jätteestä 

polttamalla kiinteistöllä jätettä eli käsittelemällä sitä hallitsemattomasti jätelain vastaisesti. Jätteen 

käsittelyn yhteydessä oli syttynyt tulipalo, jolloin erilaista sekalaista jätettä oli palanut. Kiinteistöllä oli 

lisäksi syttynyt useita tulipaloja aikaisemmin tuntemattomiksi jääneinä ajankohtina, jolloin myös vaarallisia 

jätteitä kuten akkuja oli palanut. Paljaalla maaperällä säilytetyissä tynnyreissä oli ollut erilaisia 

maaperälle ja pohjavedelle vaarallisia ongelmajätteitä ja niitä oli päässyt toiminnan yhteydessä maaperään. 

Kiinteistön maaperä oli pilaantunut ja pohjavedelle oli aiheutunut pilaantumisvaaraa. Ympäristölle 

oli aiheutunut erityisen suurta vahinkoa ja vaaraa ottaen huomioon aiheutettu maaperän pilaantuminen, 

kiinteistöllä säilytettyjen aineiden maaperää ja pohjavettä vaarantavat ominaisuudet, kiinteistölle 

tuodun ja jätettyjen jätteiden määrä sekä aiheutettu pitkäaikainen roskaaminen ja maisemahaitta. 

Menettely oli jatkunut yli kymmenen vuotta huolimatta ympäristöviranomaisen antamasta kreosiittipölkkyjen 

poistamiskehotuksesta. Jätteen säilyttämistä oli harjoitettu luvattomasti ja ammattimaisesti. 

Erikseen syytettiin ympäristörikkomuksesta sillä perusteella, että toiminnalle ei ollut lupaa. Vastaaja 

tuomittiin törkeästä ympäristön turmelemisesta, ympäristörikkomuksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta 

11 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, kolmen vuoden pituiseen liiketoimintakieltoon 

ja menettämään valtiolle rikoksella saavutettuna taloudellisena hyötynä oikeudenkäynnin ajankohdan 

mukaan arvioidun jätemäärän hävittämiskustannukset ja ympäristöluvan hinta yhteensä 29 

000 euroa.

32 

Kuva 11 Poliisin pienoiskopteri valmiina kuvaamaan laajaa ympäristörikospaikkaa (Niina Viitala). 

6.4.3 Ympäristörikkomus RL 48 luku 3 § 

Jos rikoslain 48 luvun 1 §:ssä tarkoitettu ympäristön turmeleminen on kokonaisuutena arvostellen 

vähäinen, tekijä tuomitaan ympäristörikkomuksesta. Rangaistusasteikko on sakkoa tai 

vankeutta enintään kuusi kuukautta. 

Ympäristörikkomuksia tuli esitutkintaviranomaisten tietoon viime vuonna keskimääräistä vähemmän, 

yhteensä 177 kappaletta. Ympäristörikkomukset ja ympäristön turmelemiset muodostavat 

suurimman osan esitutkintaviranomaisten tietoon tulleiden ympäristörikosten määrästä. 

Ympäristörikkomuksesta on kyse kun mainitunlainen teko on kokonaisuutena arvostellen 

vähäinen. 

Lähes poikkeuksetta epäillyt ympäristörikkomukset ilmoitetaan poliisille esimerkiksi silloin, 

kun erilaisia jätteitä tai romua on hylätty tai jätetty vähäisempiä määriä luvattomiin paikkoihin. 

Ympäristörikkomukset ovat luonteeltaan usein sellaisia, ettei niiden tekijä ole ilmoitushetkellä 

tiedossa. Mikäli tekijä saadaan tiedoksi, on seuraamus useimmiten poliisin määräämä 

rangaistusvaatimus. 

Rajavartiolaitoksen esitutkintaan saapuneiden tapausten osalta ympäristörikkomuksina tutkitut 

teot ovat olleet pääosin kokonaisuutena vähäiseksi arvioituja laittomia alusöljypäästöjä. 

Tullissa viime vuosina kirjatut ympäristörikkomukset koskevat romuakkujen vientiä Suomesta 

Viroon tai Viron kautta edelleen muualle Baltiaan. Joissain tapauksissa kyse on ollut myös 

muista vaarallisista aineista, kuten tinneri ja jäteöljy. Kaikki tapaukset ovat pääsääntöisesti

33 

paljastuneet Helsingin satamissa. Kuljetuksissa on käytetty kontteja sekä paketti-, kuormaja 

henkilöautoja. 

6.4.4 Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen RL 48 luku 4 § 

Tuottamuksellista ympäristön turmelemista koskeva rangaistussäännös ulottaa rangaistavuuden 

eräisiin huolimattomiin menettelyihin, jotka eivät syyksiluettavuutta koskevan vaatimuksen 

vuoksi muutoin olisi rangaistavia ympäristön turmelemisena. Perustunnusmerkistön 

mukainen ympäristön turmeleminen on rangaistavaa vain tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta 

tehtynä. Säännöksen soveltaminen edellyttää, että ympäristölle tai terveydelle 

aiheutettu vahinko tai sen vaara on erityisen suuri. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta 

enintään yksi vuosi. 

Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen on harvinainen rikosnimike, joita otetaan poliisin 

esitutkintaan vain muutamia vuosittain. 

6.4.5 Luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5 § 

Luonnonsuojelurikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka oikeudettomasti hävittää tai 

turmelee luonnonsuojelulaissa suojeltavaksi tai rauhoitetuksi määrätyn luonnonalueen, eläimen, 

kasvin tai muun luontoon kuuluvan kohteen. Rangaistavaa on myös muun muassa 

rauhoitettujen eläinten tai kasvien maahantuonti tai maastavienti CITES-sopimuksen vastaisesti. 

Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. 

Poliisin tutkimat luonnonsuojelurikokset liittyvät yleensä luvattomaan eläin- tai kasvilajien 

hävittämiseen. 

Tullissa tutkituissa luonnonsuojelurikoksissa kyse on ollut joko matkustajatuomisina tuoduista 

tai postilähetyksinä saapuneista luvanvaraisista eläin- ja kasviperäisistä tuotteista. Joissain 

tapauksissa kyse on ollut liiketoiminnan yhteydessä tapahtuvasta maahantuonnista. 

Maahan on tuotu muun muassa säilöttyjä kuningaskobria, candelilla -kasvivahaa, korallinpalasia, 

hoodia sisältäviä kapseleita sekä tikkareita, karhunsappea sisältäviä voiteita, krokotiilinnahasta 

valmistettuja tuotteita, agarapuuta sisältäviä pillereitä, perhosia, elefantinnahkainen 

lompakko, rauhoitetun lintulajin kuolleen yksilön hallussapito, kuolleita käärmeitä, krokotiilin 

kallo sekä ravintolisätuotteita. 

Vuonna 2015 Tullissa kirjattiin 3 luonnonsuojelurikosta. Yksi kirjatuista rikoksista käsitteli 

tapausta, jossa henkilö yritti tuoda maahan 7 kappaletta eläviä kilpikonnia lentoliikenteessä. 

Kilpikonnat löytyivät epäillyn ruumamatkalaukusta. Osa maahantuoduista kilpikonnista oli 

punakorvakilpikonnia, joita koskee CITES-yleissopimuksen nojalla tuontikielto eikä niitä siten 

voi tuoda lainkaan EU-alueelle. 

Rajavartiolaitoksen tutkimissa luonnossuojelurikoksissa on tyypillisesti ollut kyse luonnonsuojelulain 

nojalla rauhoitettujen lintujen tappamisesta. Vuonna 2015 Rajavartiolaitoksen 

tukintaan saapui yksi luonnonsuojelurikos, joka kohteena olivat luonnonsuojelulailla rauhoitetut 

valkoposkihanhet. 

Luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5 § 2011 2012 2013 2014 2015 

Poliisi 35 25 34 40 33 

Tulli 2 6 3 5 3 

Rajavartiolaitos 0 1 0 2 1 

Yhteensä 37 32 37 47 37 

Taulukko 8: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat rikoslain luvussa 48 tarkoitetut luonnonsuojelurikokset 

2011–2015.

34 


LUONNONSUOJELURIKOS (RL 48 luku 5 §) 

Etelä-Savon käräjäoikeus 9.7.2015, Tuomio 15/129458, R 15/77 

Syytteen mukaan vastaaja oli törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti hävittänyt luonnonsuojelulaissa 

säädetyn luonnonalueen eli luonnonsuojelulain 49 § 1 momentin mukaisen liito-oravan lisääntymis- 

ja levähdyspaikan. Vastaaja oli teettänyt metsänhakkuita sellaisilla kuvioilla, joilla oli ollut liitooravan 

lisääntymis- ja levähdyspaikka. Käräjäoikeus piti selvitettynä sitä, että hakkuun kohteena oleva 

metsälö oli ollut liito-oravan levähdyspaikka. Tehdyn hakkuun jälkeen liito-oravalla ei ollut enää 

ollut mahdollisuuksia säilyä/selvitä alueella suojapuuston riittämättömyyden johdosta ja näin ollen liitooravan 

levähdyspaikka oli hävitetty. Kuitenkaan metsänkaatoa hoitava henkilö, hakkuutyöt tehnyt 

henkilö, eivätkä tilanhoitaja olleet tehneet havaintoja liito-oravasta alueella. Käräjäoikeus katsoi, ettei 

vastaaja ollut tietoinen, että hakkuun kohteena olevassa metsässä olisi esiintynyt liito-orava. Vaikka 

aikaisemman selvityksen perusteella vastaaja oli ollut tietoinen siitä, että metsälössä todennäköisesti 

esiintyy liito-orava, ei tarkemman selvityksen teettämättä jättäminen ollut hänen puoleltaan törkeää 

huolimattomuutta. Näin ollen syyte luonnonsuojelurikoksesta hylättiin. 

Kuva 12. Tullin löytämiä punakorvakilpikonnia matkatavaroissa. (Tulli) 

6.4.6 Rakennussuojelurikos RL 48 luku 6 § 

Rakennussuojelurikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta 

ilman lupaa purkaa, hävittää, turmelee tai peittää ympäristöön kuuluvan kohteen, 

joka on suojeltu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Varsinaisen rakennussuojelun 

lisäksi säännös koskee myös muun muassa muinaismuistolaissa tarkoitettujen muinaisjäännösten 

hävittämistä. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

35 

Rakennussuojelurikoksia ilmoitetaan poliisin tutkintaan vuosittain 1-5 tapausta. 


RAKENNUSSUOJELURIKOS (RL 48 luku 6 §) 

Rovaniemen hovioikeus 27.3.2015, tuomio 15/113563, R 13/752 (Oulun käräjäoikeus 2. osasto 

20.6.2013 nro 105155) 

Kaupungin rakennusvalvontaviraston virastopäällikkö ja hänen sijaisensa olivat syytteessä rikoslain 

40 luvun 10 §:n mukaisesta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sillä perusteella, että 

ratkaistessaan rakennuslupa-asiaa, he eivät olleet huolehtineet asemakaavassa olevan suojelumerkinnän 

noudattamisesta ja muinaismuistolain mukaisen kiinteän muinaismuiston rauhoittamisesta. 

Syytteen mukaan he eivät rakennuslupa-asiaa ratkaistessaan olleet huomanneet asemakaavassa 

olevaa suojelumerkintää. Tämän seurauksena rakennuslupapäätöksessä ei ollut mainintaa suojelumerkinnän 

mukaisesta vaatimuksesta neuvotella museoviraston kanssa. He eivät myöskään olleet 

ottaneet yhteyttä Museovirastoon tai varmistautuneet siitä, että rakennushankkeeseen ryhtyvä As Oy 

olisi neuvotellut toimenpiteistä Museoviraston kanssa. As Oy:n isännöitsijä ja hallituksen puheenjohtaja 

(joka toimi myös rakennushankkeen pääsuunnittelijana) olivat puolestaan syytteessä rikoslain 48 

luvun 6 §:n rakennussuojelurikoksesta. Muinaisjäännös oli tuhoutunut niiltä osin kun rakennustyön 

vaatimat kaivuutyöt oli toteutettu eli lähes koko rakennettavaksi suunnitellun alueen laajuudelta. 

Käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet. Käräjäoikeus oli todennut, että kysymyksessä olevalla alueella oli 

ollut muinaisjäännös, joka ainakin joiltain osin oli rakennustöissä tuhoutunut. Myös virkamiesten oli 

katsottu menetelleen huolimattomasti mutta tekoa pidettiin kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ja 

syytteet hylättiin. Asunto-osakeyhtiön isännöitsijän osalta syytteet hylättiin, koska vastuun ei katsottu 

kohdentuvan häneen. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan osalta katsottiin olevan kyse ”pelkästä” 

huolimattomuudesta ja rikossyyte hylättiin. Rikkomuksena teko olisi ollut vanhentunut. 

Hovioikeus totesi, että menettelyn vähäisyyden puolesta puhuivat suojamerkinnän harvinaisuus ja se, 

että kaavamerkintä oli asemakaavassa uusi. Virastopäällikön osuus lupa-asioiden ratkaisutoiminnassa 

oli poikkeuksellisen laaja ja asian valmistelun osuus asiassa oli merkittävä, lupa-asiaa oli valmistellut 

kokenut esittelijä ja kaavamerkinnän huomaamatta jääminen oli johtunut rakennusluvan haltijan 

laiminlyönnistä mainita siitä. Teon vähäisyyttä vastaan puhui se, että kaavan noudattamisen valvonta 

on keskeinen osa rakennusvalvontaa, muinaismuistolain suojelukohteet olivat luonteeltaan sellaisia, 

että vähäisyyskynnystä on pidettävä korkeana, laiminlyönti lupaharkinnassa osaltaan oli mahdollistanut 

vahingon aiheutumisen muinaismuistolain suojelemalle kohteelle. Vähäisyyttä vastaan puhui 

myös se, että kyseisessä korttelissa oli aikaisemminkin tehty kaivauksia ja Museovirasto oli tiedottanut 

kaupungille kohteen arkeologisesta merkityksestä. Rakennusvalvontavirastolta voitiin edellyttää 

ajantasaista tietoa paikallisista olosuhteista mukaan lukien suojelumääräykset sekä vastuuta sisäisestä 

tiedonkulusta. Punnittuaan edellä mainittuja seikkoja hovioikeus katsoi, ettei tekoa voitu pitää kokonaisuutena 

arvostellen vähäisenä ja totesi virastopäällikön ja sijaisen syyllistyneen tuottamukselliseen 

virkavelvollisuuden rikkomiseen ja piti varoitusta riittävänä seuraamuksena. Hovioikeus katsoi, 

päinvastoin kuin käräjäoikeus, että isännöitsijä oli rikoslain 48 luvun 7 §:n mukaisessa vastuuasemassa, 

mutta hylkäsi syytteen häntä vastaan sillä perusteella, että hänellä ei ollut ollut tietoa suojelumerkinnästä, 

eikä velvollisuutta ottaa selvää kaavan suojelumääräyksistä. Hovioikeus katsoi myös, ettei 

hallituksen puheenjohtajalla ollut velvollisuutta ottaa selvää kaavan sisällöstä mutta tämän olisi pääsuunnittelijan 

ominaisuudessa pitänyt ottaa selvää asemakaavasta ja suojelumerkinnästä. Hovioikeus 

tuomitsi pääsuunnittelijana toimineen henkilön rakennussuojelurikoksesta 30 päiväsakon suuruiseen 

sakkorangaistukseen. 

6.5 Rikoslain luonnonvararikokset 

Rikoslain 48 a luvussa säädetään luonnonvararikoksista, jotka esitetään taulukossa 9. Luvun 

rangaistussäännökset koskevat metsästystä, kalastusta, metsiä ja puutavaraa sekä Etelämanneralueen 

suojelua. Luvussa säädetään myös metsästyskiellosta, joka voidaan määrätä 

vähintään yhdeksi ja enintään viideksi vuodeksi.

36 

Rikoslain luonnonvararikokset 2011 2012 2013 2014 2015 


Törkeä metsästysrikos RL 48 a luku 1 a § 4 11 17 12 9 


Metsärikos RL 48 a luku 3 § 3 5 3 2 2 

Laiton Etelämanneralueen mineraaliesiintymään 

kajoaminen RL 48 a luku 3 a § 

0 0 0 0 0 

Puutavararikos RL 48 a luku 3 b 0 0 0 0 0 

Laittoman saaliin kätkeminen RL 48 a luku 

4 § 

Törkeä laittoman saaliin kätkeminen RL 48 

a luku 4 a § 

2 2 3 6 1 

0 0 0 0 0 

Yhteensä 277 217 243 244 207 

Taukukko 9: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat luonnonvararikokset 2011–2015. 

6.5.1 Metsästysrikos RL 48 a luku 1 § 

Metsästysrikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta 

metsästää kielletyllä pyyntivälineellä tai -menetelmällä, vastoin riistaeläimen rauhoitusta 

tai ilman pyyntilupaa taikka aiheuttaa metsästäessään vaaraa ihmiselle tai omaisuudelle. 

Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Metsästysrikoksia 

tuli esitutkintaviranomaisten tietoon viime vuonna keskimääräistä vähemmän, yhteensä 

191 kappaletta. 

Rajavartiolaitoksen tutkintaan saapuneet metsästysrikokset ovat tekotavoiltaan moninaisia. 

Vuonna 2015 tutkintaan saapui metsästysrikoksia, joissa epäiltiin muun muassa riistaeläimiä 

ammutun rauhoitusaikana taikka suoraan ajoneuvosta, sen suojasta tai tieltä ajoneuvon läheisyydestä. 

Lisäksi metsästysrikoksina tutkittiin myös laittomien pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien 

käyttöä. Tutkintaan saapuneiden epäiltyjen rikosten kohteena oli useita eri riistaeläinlajeja, 

mutta yleisimmin tekojen kohteena oli hirvi. Tutkintaan tulleiden metsästysrikosten 

kohteina oli myös karhuja ja näätä sekä riistalinnuista metsoja, alleja ja teeri. 


Poliisi 216 176 190 200 176 


Yhteensä 235 195 215 217 191 

Taukukko 10: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat metsästysrikokset 2011–2015. 

Esimerkkejä tuomioista oikeudessa vuodelta 2015 

METSÄSTYSRIKOS (RL 48 a luku 1 §) 

Itä-Suomen hovioikeus 10.9.2015, Tuomio 15/136691, R 15/1082 (Pohjois-Karjalan käräjäoikeus 

6.7.2015 nro 129238)

37 

Vastaaja oli ampunut hirven ilman pyyntilupaa. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että vastaaja oli aloittanut 

hirven jäljestämisen oma-aloitteisesti. Esitetyn näytön perusteella mikään ei tukenut sitä vastaajan 

väitettä, että hirvi olisi ollut loukkaantunut. Vastaaja oli laskenut koiran irti jäljittämään hirveä, seurannut 

hirveä tutkapannan avulla, ajanut autolla metsäteillä seuraten hirveä ja jalkautunut maastoon 

hirvikiväärillä varustautuneena ja lopulta ampunut hirven. Vastaajalla ei ollut alueella metsästysoikeutta 

eikä hirvelle pyyntilupaa. Vastaaja oli saanut kenttäjohtajalta luvan jäljestämiseen, mutta kenttäjohtajan 

tiedot olivat perustuneet ainoastaan vastaajalta saatuihin tietoihin. 

Vastaaja tuomittiin tahallisesta metsästysrikoksesta 40 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. 

Rikoksentekovälineenä käytetty ase, patruunat ja kirves sekä vastaajan haltuun saamat hirven sarvet 

tuomittiin valtiolle menetetyksi. Aikuisen hirven arvo 2 400 euroa tuomittiin valtiolle menetettäväksi. 

Vastaaja määrättiin kolmen vuoden pituiseen metsästyskieltoon ja luovuttamaan metsästyskorttinsa 

riistanhoitoyhdistykselle. Hovioikeus ei myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa ja jätti käräjäoikeuden 

tuomion voimaan. 

METSÄSTYSRIKOS JA LUONNONSUOJELURIKOS (RL 48 a luku 1 § ja RL 48 luku 5 §) 

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 10.7.2015, Tuomio 15/129707, R 15/244 (Lainvoimainen) 

Syyttäjän syyte koski metsästysrikoksen osalta allien metsästämistä itselataavilla aseilla, joiden lippaisiin 

mahtui kolme patruunaa. Metsästys oli tapahtunut käyttäen lyijyhauleja. Lisäksi syyttäjän näkemyksen 

mukaan metsästys oli tapahtunut moottoriveneen ollessa käynnissä. Luonnonsuojelualueella, 

missä metsästys tapahtui, oli lintujen ammunta ja häirintä kielletty. Käräjäoikeus tuomitsi vastaajat 

metsästysrikoksesta ja luonnonsuojelurikoksesta, mutta katsoi jääneen näyttämättä, että moottorivene 

olisi ollut käynnissä metsästyksen aikana. Vastaajat tuomittiin kukin 60 päiväsakon suuruisiin 

sakkorangaistuksiin ja menettämään rikoksentekovälineenä käytetyt aseet valtiolle kuitenkin siten, 

että laina-asetta käyttänyt tuomittiin menettämään aseen sijasta sen arvo. Metsästyskieltovaatimus 

hylättiin, koska tekojen ei kuitenkaan katsottu osoittaneen piittaamattomuutta metsästyslain säännöksistä. 

Allit tuomittiin valtiolle menetetyksi. 

Kuva 13. Luvallisesti metsästetty riekko (Silja Hallenberg)

38 

6.5.2 Törkeä metsästysrikos RL 48 

Törkeä metsästysrikos lisättiin rikoslakiin vuonna 2011. Metsästysrikos määritellään törkeäksi, 

jos se on tehty erityisen julmalla tavalla tai jos kohteena on erityisen suuri määrä riistaeläimiä. 

Törkeästä tekomuodosta voi olla kyse myös silloin, jos teko on suunnitelmallinen tai 

sillä on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Tiettyjen lajien, kuten ahman, ilveksen, 

karhun, metsäpeuran, saukon tai suden tappaminen tai vahingoittaminen voi myös täyttää 

törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistön silloin, jos teko on kokonaisuutena arvostellen 

törkeä. Niin sanottua susivihaa ja susien sekä muiden suurpetojen salakaatoja on viimeisten 

vuosien aikana käsitelty useasti mediassa. 

Rikoslain törkeää metsästysrikosta koskevan voimaantulon jälkeen esitutkintaviranomaiset 

ovat vuoden 2015 loppuun mennessä kirjanneet yhteensä 55 törkeää metsästysrikosta. 

Vuoden 2015 osalta epäiltyjä törkeitä metsästysrikoksia kirjattiin rikosilmoitusjärjestelmään 9 

kappaletta vuoden 2014 tapausten määrän ollessa 12. Kaikkiaan viidessä tapauksessa rikoksesta 

epäilty on tullut poliisin tietoon. 

Törkeissä metsästysrikoksissa laittoman metsästyksen kohteena olevat eläimet olivat viime 

vuonna kolmessa tapauksessa susi ja kolmessa tapauksessa ilves sekä yksi karhu. 

Vuoden 2015 aikana kirjattujen törkeiden metsästysrikosten osalta voidaan todeta seuraavaa: 

 

 

 

Pohjois-Suomi: yksi karhun ja yksi ilveksen kaatoon liittyvä rikosilmoitus. 

Itä-Suomi: kolme susiin liittyvää kirjattua rikosilmoitusta sekä yksi ilvekseen liittyvä 

luvaton kaato. 

Sisä-Suomi: yksi ilveksen kaatoon liittynyt rikosilmoitus 

Metsästysrikollisuuden osalta on syytä olettaa, että piilorikollisuuden (salametsästyksen) 

määrä on erityisen suuri. Metsästysrikosten ilmituloa ja esitutkintaa vaikeuttaa myös alueen 

paikallisten asukkaiden ja metsästäjien parissa mahdollisesti esiintyvä niin sanottu vaikenemisen 

laki. 

Vuonna 2015 Rajavartiolaitoksen tutkintaan saapui yksi epäilty törkeä metsästysrikos, jonka 

kohteena oli karhu. 

Törkeä metsästysrikos RL 48 2011 2012 2013 2014 2015 

Poliisi 2 9 14 10 8 


Yhteensä 4 11 17 12 9 

Taulukko 11: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat törkeät metsästysrikokset 2011–2015. 


TÖRKEÄ METSÄSTYSRIKOS (RL 48 a luku 1 a §) 

Vaasan hovioikeus 20.11.2015, tuomio 150019, R 15/307 (Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus 

15.1.2015, nro 101900)

39 

Vastaajat olivat oikeudettomasti metsästäneet susia ja tappaneet niitä kolme. Susien metsästyksestä 

oli sovittu etukäteen ja noin seitsemän kilometrin pituinen lippusiima oli vedetty tarkoituksin pitää aikaisemmin 

jälkien perusteella havaittu vähintään neljän suden lauma metsästysalueella seuraavana 

päivänä tapahtuvaa susien kaatamista varten. Vastaajista osa oli passimiehinä saartanut metsästysalueen 

ja kaksi miestä oli hiihtämällä ajanut sudet kohti passimiehiä. Metsästys oli syytteen mukaan 

tapahtunut järjestäytyneenä seuruemetsästyksenä, jossa jokaisella vastaajana olevasta viidellätoista 

henkilöllä oli ollut oma tehtävänsä. Susia oli metsästetty pyyntitarkoituksessa moottorikelkoilla ajamalla 

vastoin metsästyslain moottorikäyttöisen kulkuneuvon rajoitusta. Vastaajat kiistivät syytteet mm. 

sillä perusteella, että ammutut eläimet eivät olleet susia vaan koiran ja suden risteymiä ja niiden poistaminen 

luonnosta ei ollut rikos. 

Käräjäoikeus katsoi, että rikoslain 48 a luvun 1 a §:n suojeluobjekti on suomalaisessa luonnossa villinä 

elävä susi. Siten suden ja koiran risteymä voitiin rikosoikeudellisesti tulkita sudeksi, mikäli risteymä 

eli sudenkaltaisena villinä suomalaisessa luonnossa, eikä se enää perimältään vaarantanut villin susikannan 

geneettistä puhtautta ja mikäli sanotussa lainkohdassa tarkoitetulle tekijälle (metsästäjälle) oli 

luonnollisissa metsästysolosuhteissa kohtuudella ennakoitavissa eläimen rinnastaminen metsästyslain 

nojalla rauhoitetuksi sudeksi. Esitetyn näytön perusteella käräjäoikeus piti lähtökohtaisesti erittäin 

epätodennäköisenä sitä, että kyseiset tapetut eläimet olisivat olleet suden ja koiran risteymiä. DNA - 

tutkimusten perusteella käräjäoikeus totesi, ettei asiassa voitu täydellä varmuudella sulkea pois sitä 

mahdollisuutta, että tapetut eläimet ovat sellaisia suden tai koiran risteymiä, joiden perimästä on koiran 

perimää korkeintaan 12,5 prosenttia. Sellaisen suden esiintyminen olisi luonnossa niin epätodennäköistä, 

ettei sitä voisi pitää suomalaista susikantaa uhkaavana. Käräjäoikeus katsoi DNA - 

lausunnon perusteella selvitetyksi, että syytteessä tarkoitetut eläimet olivat susia. 

Kaksitoista vastaajaa tuomittiin törkeästä metsästysrikoksesta yhden vuoden kahden kuukauden pituiseen 

ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Vastaajat tuomittiin menettämään valtiolle rikoksentekovälineinä 

käytetyt aseet sekä lippusiima ja heidät tuomittiin neljän vuoden pituisiin metsästyskieltoihin 

sekä luovuttamaan metsästyskorttinsa riistanhoitoyhdistykselle. Kolmen vastaajan osalta syytteet 

hylättiin. Vaasan hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. 

6.5.3 Kalastusrikos RL 48 a luku 2 § 

Kalastusrikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka kalastaa huomattavassa laajuudessa 

vastoin kalojen tai rapujen rauhoitusta, pyydyksiä tai alamittaa koskevaa säännöstä. Rangaistusasteikko 

on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. 


Poliisi 30 2 4 2 2 



Taukukko 12: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat kalastusrikokset 2011–2015. 

Esimerkki tuomioista oikeudessa vuodelta 2015, lainvoimaisuustietoja ei ole tarkistettu 

KALASTUSRIKOS (RL 48 a luku 2 §) 

Kainuun käräjäoikeus 9.6.2015, tuomio 15/125218, R 14/877. 

Syyte kalastusrikoksesta koski sitä, että vastaajat olivat neljä kertaa kalastaneet huomattavassa laajuudessa 

kolmella verkolla siikaa, madetta, ahventa ja taimenta. Kalastus oli tapahtunut vastoin kalastuslain 

nojalla annettujen pyydyksien määräystä ja vastoin pyyntikieltoa. Siikoja oli pyydystetty noin 70 

kpl ja taimenia 5 kpl. Vastaajilla ei ollut mitään kalastuslupaa verkkopyyntiin kalastusoikeuden haltijal-

40 

ta. Samassa yhteydessä syytettiin rikoslain 28 luvun 10 §:n mukaisesta luvattomasta pyynnistä, koska 

vastaajat olivat kalastaneet luvattomasti Metsähallituksen hallitsemassa kalavedessä. Vastaajat tuomittiin 

kummastakin teosta yhteiseen 60 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Takavarikoidut 

kalat tuomittiin valtiolle menetetyksi ja vastaajat velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan Metsähallitukselle 

luvatta pyydetyn kalaston johdosta aiheutunut vahinko 9 351,50 euroa, lupatulomenetyksistä 

117 euroa ja metsähallituksen oikeudenkäyntikulut. 

6.5.4 Metsärikos ja puutavararikos (RL 48 a luku 3 ja 3 b §) 

Metsärikoksesta tuomitaan se, joka rikkoo suojametsäaluetta tai suoja-aluetta koskevaa 

metsälain säännöstä taikka vahingoittaa metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen 

tärkeää luonnontilaista elinympäristöä. Puutavararikoksesta tuomitaan se, joka EU:n 

puutavara-asetuksen vastaisesti saattaa markkinoille laittomasti korjattua puutavaraa tai siitä 

valmistettuja puutuotteita. Metsärikoksen enimmäisrangaistus on kaksi vuotta ja puutavararikoksen 

kuusi kuukautta vankeutta. 

Metsä- ja puutavararikoksia tulee poliisin tutkintaan vuosittain muutamia tapauksia. 

6.5.5 Laittoman saaliin kätkeminen ja törkeä laittoman saaliin kätkeminen (RL 48 a luku 4 ja 

4 a §) 

Laittomasta saaliin kätkemisestä tuomitaan se, joka kätkee, hankkii, kuljettaa, välittää tai kauppaa 

metsästysrikoksella tai kalastusrikoksella saatua saalista. Rangaistusasteikko on perustunnusmerkistössä 

sakkoa tai enintään vuosi vankeutta, törkeässä tekomuodossa sakkoa tai enintään kolme vuotta 

vankeutta. 

6.6 Ympäristöön liittyvät rikoslain terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset 

Rikoslain 44 luvun terveyttä ja turvallisuutta vaarantaviin rikoksiin sisältyy tekoja, joilla voi 

olla huomattavia vaikutuksia myös ympäristöön. Säännösten suojeluobjekteina ovat muun 

muassa ihmisen henki ja terveys sekä omaisuus. Ympäristön osalta voivat tulla sovellettavaksi 

myös rikoslain edellä mainitut muut rangaistussäännökset. 

Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia 2011 2012 2013 2014 2015 

Terveysrikos RL 44 luku 1 § 1 5 8 1 11 

Terveyden vaarantaminen (RL 34:4) 1 0 1 0 0 

Törkeä terveyden vaarantaminen (RL 34:5) 0 0 0 0 0 

Eläintaudin leviämisvaaran aiheuttaminen (RL 44:4 

a) 0 0 0 8 7 

Geenitekniikkarikos (RL 44:9) 0 0 0 0 0 

Ydinenergian käyttörikos (RL 44:10) 0 0 0 0 0 

Räjähderikos RL 44 luku 11 § 116 116 103 143 117 

Varomaton käsittely RL 44 luku 12 § 352 251 254 303 223 

Radioaktiivisen aineen hallussapitorikos (RL 44:12 

a) 

0 0 0 1 0 

Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44 luku 13 § 18 13 7 7 6 

Yhteensä 1426 1700 1558 696 514 

Taulukko 13: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat rikoslain 44 luvun terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat 

rikokset 2011–2015.

41 

6.6.1 Terveysrikos, terveyden vaarantaminen ja törkeä terveyden vaarantaminen (RL 44 

luku 1 § sekä 34 luku 4 ja 5 §) 

Terveysrikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta 

kasvinsuojeluainelain, kuluttajaturvallisuuslain, kemikaalilain, kosmeettisista valmisteista 

annetun lain, terveydensuojelulain, elintarvikelain tai vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden 

käsittelyn turvallisuudesta annetun lain vastaisesti valmistaa, käsittelee, tuo, pitää 

hallussaan, varastoi, kuljettaa, pitää myynnissä, välittää tai luovuttaa tavaraa tai ainetta siten, 

että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Rangaistusasteikko 

on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. 

Rikoslain 34 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta terveyden vaarantamisesta tuomitaan muun muassa 

se, joka käyttää säteilylähdettä säteilylain vastaisesti, käyttää ydinainetta ydinenergialain 

vastaisesti tai levittää ympäristöön muuntogeenisiä organismeja geenitekniikkalain vastaisesti 

siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa. Rangaistusasteikko 

on vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Jos teko aiheuttaa 

vakavaa hengen tai terveyden vaaraa suurelle ihmismäärälle, tekijä voidaan tuomita törkeästä 

terveyden vaarantamisesta vankeuteen 2—10 vuodeksi. 

6.6.2 Räjähderikos ja radioaktiivisen aineen hallussapitorikos (RL 44 luku 9—11 ja 12 a §) 

Räjähderikoksessa on kyse vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 

annetun lain tai sen nojalla annettujen säännösten rikkomisesta. Rangaistusasteikko on sakkoa 

tai vankeutta enintään kaksi vuotta. 

Räjähderikoksia tutkintaan poliisin toimesta vuosittain noin 100 - 150 eri-ilmoitettua tai poliisin 

paljastamaa tapausta. Räjähderikos paljastuu tavanomaisesti siten, että poliisi suorittaa 

koti- tai paikanetsintää toisen epäillyn rikoksen osalta, jolloin etsinnän yhteydessä löytyy 

myös luvattomia (esim. anastettuja) räjähteitä. 

6.6.3 Varomaton käsittely RL 44 luku 12 § 

Varomattomasta käsittelystä tuomitaan muun muassa se, joka käyttää, käsittelee tai säilyttää 

ampuma-asetta, tulta tai räjähdettä, terveydelle tai ympäristölle vaarallista kemikaalia 

taikka radioaktiivista ainetta siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle 

tai terveydelle tai omaisuudelle. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi 

kuukautta. Poliisin esitutkintaan tulee vuosittain noin 200 - 350 epäiltyä varomaton käsittely 

rikosta. 

6.6.4 Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44 luku 13 § 

Vaarallisten aineiden kuljetusrikoksesta tuomitaan se, joka rikkoo tunnusmerkistössä määritellyllä 

tavalla vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain säännöksiä siten, että menettely 

on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka vaaraa toisen 

omaisuudelle. Viranomaisten tietoon tapauksia on tullut vuosittain hieman alle kaksikymmentä. 

6.7 Vesilain vastaiset menettelyt 

Vesilakia koskevat rangaistussäännökset on koottu lain 16 lukuun. Rangaistavia tekoja ovat 

vesilain luparikkomus ja vesilain rikkominen. Luparikkomuksena pidetään muun muassa 

luvanvaraiseen vesitaloushankkeeseen ryhtymistä ilman lupaviranomaisen myöntämää lupaa, 

vesilain rikkominen koskee muun muassa veden juoksun tai vesistössä kulun estämistä 

tai ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömistä.

42 


Itä-Uudenmaan syyttäjänviraston 29.8.2014 tekemässä ratkaisussa 14/1557 N:n on katsottu syyllistyneen 

vesilain rikkomiseen. Rangaistuksena on ollut 10 päiväsakkoa. N on laiminlyönyt vesilain 2 luvun 

15 §:ssä säädetyn velvollisuuden ilmoittaa ruoppauksesta etukäteen valtion valvontaviranomaiselle. 

Vesilain rangaistussäännökset, 16 luku 

2-3 § 

2011 2012 2013 2014 2015 

Vesilain luparikkomus VL 16 luku 2 § 3 6 4 4 1 

Vesilain rikkominen VL 16 luku 3 § 0 1 3 14 8 


Taulukko 14: Poliisin kirjaamien vesilaissa rangaistavaksi säädettyjen rikosten määrä 2011–2015. 

6.8 Muita lakeja koskevat rikokset 

Ympäristöä välittömästi koskevia tai sitä sivuavia rangaistussäännöksiä on edellä esiteltyjen 

rangaistussäännösten lisäksi yli toistakymmentä. Esimerkiksi jätelain 147 §, ympäristönsuojelulain 

225 §, kalastuslain 118 §, maastoliikennelain 25 §, luonnonsuojelulain 58 §, maaaineslain 

17 § ja kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain 7 § sisältävät kukin 

rangaistussäännöksen. Näitä erityissäännöksiä koskevien vähäisten rikkomusten lukumäärä 

on selvästi suurempi kuin rikoslaissa tarkoitettujen ympäristö- ja luonnonvararikosten. Taulukossa 

16 on esitettynä edellä mainittujen rikkomusten osalta esitutkintaviranomaisten tietoon 

tulleet tapaukset vuosina 20011–2015. Jätelain rikkomisia kirjattiin viime vuonna yhteensä 

193 kappaletta. Vuonna 2015 kirjattiin kalastusrikkomuksia yhteensä 865 kappaletta. Rangaistussäännöksiä 

yksittäin tarkastellen muutamat nimikkeet eivät ole ajankohtaistuneet juuri 

koskaan. Tällaisia ovat esimerkiksi kemikaalirikkomus, rakennussuojelurikkomus ja muinaismuistorikkomus. 

Hyvin harvoin sovellettuja rangaistussäännöksiä ei ole sisällytetty alla 

olevaan taulukkoon. 

Muita lakeja koskevat rikokset 2011 2012 2013 2014 2015 

Jäterikkomus 322 59 0 1 0 

Jätelain rikkominen 2 173 222 201 193 

Kalastusrikkomus 653 613 915 962 865 

Maastoliikennerikkomus 317 282 323 200 233 

Luonnonsuojelurikkomus 37 18 31 47 36 

Maa-ainesrikkomus 6 2 2 5 3 

Kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella 

annetun lain rikkominen 

0 0 0 0 0 

Vaarallisten aineiden kuljetusrikkomus 765 694 555 519 504 

Yhteensä 1337 1147 1493 1416 1330 

Taulukko 15: Esitutkintaviranomaisen kirjaamia muita ympäristöä koskevia rangaistavaksi säädettyjä 

rikoksia 2011–2015.

43 

6.8.1 Jätelain rikkominen 

Suurin osa ympäristöviranomaisten tai kansalaisten ilmoituksista, jotka on kirjattu jätelain 

rikkomiseksi, on todennäköisesti roskaamistapauksia tai jätteiden hylkäämistä tai hallitsematonta 

käsittelyä. Yksityishenkilöt tai yritykset ovat laiminlyöneet velvollisuutensa huolehtia 

omista jätteistään ja jätteet (esimerkiksi kotitalousjätteet, huonekalut, kodinkoneet tai rakennusjätteet) 

on hylätty metsiin tai muihin paikkoihin, jonne ne eivät kuulu. Siivoamisesta aiheutuu 

yhteiskunnalle ja joskus myös yksityisille kiinteistönomistajille kuluja. 

Tullin tutkimissa jätelain rikkomisessa on ollut pääasiassa kyse käytettyjen akkujen viennistä 

Suomesta Viroon ja muualle Baltiaan. Tekijöinä ovat toimineet Viron, Latvian ja Liettuan 

kansalaiset. Yhdessä tapauksessa todettiin jäteöljyn viennin yritys Suomesta Viroon. Edelleen 

yhdessä vuonna 2012 kirjatussa tapauksessa oli kyse suomalaisen yhtiön Ruotsista 

Suomeen tuomista romuakuista. 

Suomesta on viety Kiinaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromua vastoin jätteensiirtoasetusta. 

Kiina on kieltänyt kyseessä olevan ’vihreän jätteen’ maahantuonnin. Tapauksessa on rikottu 

jätteensiirtoasetusta, mutta saatujen selvitysten perusteella jätteensiirrosta ei ole voinut aiheutua 

haittaa terveydelle tai ympäristölle, minkä vuoksi nimikkeeksi on kirjattu jätelain rikkominen. 

6.8.2 Havaitut öljypäästöt ja määrätyt öljypäästömaksut 

Rajavartiolaitoksen suorittama alusöljypäästöjen valvonta ulottuu Suomen merialueiden ja 

talousvyöhykkeen lisäksi Suomenlahdella Viron ja Pohjanlahdella Ruotsin merialueille. 

Alusöljypäästövalvonnan yhteydessä aluemerellä ja talousvyöhykkeellä verekseltään havaitut 

öljypäästöt saadaan tehokkaasti todennettua sekä saatettua päästön aiheuttaja hallinnollisen 

öljypäästömaksusääntelyn piiriin. 

Rajavartiolaitos osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön Itämeren alueen merellisen ympäristönsuojelukomission 

(HELCOM) yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaisesti. Edellä mainittu 

yhteistyö öljypäästöjen havaitsemiseksi on käytännön tasolla osoittanut toimivuutensa. 

Vuonna 2015 Suomen valvontalentokoneet valvoivat Itämerta yhteensä 490 tunnin ajan. 

Vilkkaimpia laivareittejä valvotaan yhteistyössä etenkin Ruotsin ja Viron kanssa. Päästövalvonnassa 

kansainvälinen rajat ylittävä yhteistyö on tärkeää erityisesti kapealla Suomenlahdella, 

jossa laivat kulkevat Viron ja Suomen talousvyöhykkeiden rajalla. Suomi osallistuu 

aktiivisesti myös kansainvälisiin valvontaoperaatioihin, joissa ennalta määriteltyä merialuetta 

tarkkaillaan tehostetusti usean maan valvontalentokoneen voimin. 

Sekä Suomen, Ruotsin että Viron valvontalentokoneissa on viime vuosina uusitut ympäristövalvontalaitteet, 

joilla meriliikennettä voidaan seurata myös huonolla säällä ja pimeässä. 

Sivukulmatutkalla voidaan havaita öljypäästöjä jopa kymmenien kilometrien päästä valvontakoneen 

lentoreitistä. Koneissa on myös alusten tunnistamiseen soveltuvat laitteistot. 

Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) satelliittikuvapalvelun kautta vuonna 2015 Suomen 

alueelta saatiin noin 200 satelliittikuvaa. 

Vuoden 2015 aikana Rajavartiolaitoksen tietoon tuli 66 öljypäästöä (2014: 39) Suomen merialueilla. 

Valtaosa toimintavuonna havaituista päästöistä tapahtui sataman tai rannikon tuntumassa 

ja ne olivat määrältään erittäin pieniä. Öljypäästövalvonnan painopistealueet ovat 

talousvyöhyke ja aluemeri. Näillä tapahtuneet päästöt ovat viimevuosien tapaan pysyneet 

vähäisinä. 

Vuonna 2015 aloitettiin yhdeksän hallinnollista öljypäästötutkintaa öljypäästömaksun edellytysten 

selvittämiseksi. Kaikki päästöt olivat päästetyn öljyn määrällä arvioiden pieniä ja suu-

44 

relta osin satama-alueella tapahtuneita. Öljypäästömaksupäätöksiä tehtiin kaksi kappaletta, 

joista toisen tutkinta oli aloitettu vuonna 2011 ja toisen 2015. Osassa tapauksista tutkinta 

päätettiin, koska päästäjää ei voitu yksilöidä. Viiden tapauksen osalta tutkinta jatkuu edelleen 

vuonna 2016. 

Korkeimmassa oikeudessa oli vireillä Rajavartiolaitoksen vuonna 2011 määräämää öljypäästömaksua 

koskeva valitus. Kyseistä öljypäästömaksua koskeva valitusprosessi on käynnistynyt 

vuonna 2011 ja asiaa on käsitelty eri oikeuskysymysten osalta kaikissa oikeusasteissa. 

Vuonna 2014 Rajavartiolaitoksen valituksesta korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen, 

jolla hovioikeus oli kirjallisessa menettelyssä tekemällään päätöksellä vapauttanut valittajan 

Rajavartiolaitoksen määräämästä öljypäästömaksusta. Samalla korkein oikeus palautti 

asian vielä tietyiltä osin hovioikeuden käsiteltäväksi. Hovioikeus käsitteli asian uudelleen ja 

päätöksellään pysytti Rajavartiolaitoksen määräämän öljypäästömaksun. Vuonna 2015 korkein 

oikeus myönsi valittajalle valitusluvan hovioikeuden viimeisimmästä päätöksestä ja asian 

käsittely korkeimmassa oikeudessa jatkuu edelleen vuonna 2016. 

6.8.3 Alusöljypäästöjen esitutkinta 

Rajavartiolaitoksen ja Poliisihallituksen välisen yhteisymmärrysmuistion mukaisesti alusöljypäästöjen 

esitutkintavastuut siirrettiin poliisilta Rajavartiolaitokselle vuoden 2011 alusta lukien. 

Yhteisymmärrysmuistiolla toimivaltaiset esitukintaviranomaiset sopivat esitutkintavastuun 

siirtämisestä aluevesillä ja Suomen talousvyöhykkeellä Rajavartiolaitokselle. Poliisi suorittaa 

kuitenkin edelleen alusöljypäästöjen esitutkinnan sisävesialueilla sekä myös niissä tapauksissa, 

joissa esitutkintatoimenpiteiden laatu tai laajuus sitä edellyttää tai poliisi vaatii esitutkintaa 

siirrettäväksi itselleen esimerkiksi muuhun vakavaan rikokseen olevan liitynnän johdosta. 

Rajavartiolaitoksessa alusöljypäästöjen esitutkinta, kuten myös öljypäästömaksua koskeva 

hallinnollinen tutkinta, on keskitetty Länsi-Suomen merivartiostoon. Merelliseen ympäristörikosten 

esitutkintaa suorittavat aihealueeseen erikoistuneet tutkinnanjohtaja ja tutkija. Suomenlahden 

merivartiosto ja Vartiolentolaivue tukevat Länsi-Suomen merivartiostoa myös 

alusöljypäästöjen esitutkintaan liittyvissä toimenpiteissä. 

Toimintavuonna aloitettiin kolmen alusöljypäästötapauksen esitutkinta. Yhdessä tapauksista 

esitutkinta käynnistettiin epäillystä Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntötoimivallan alaan 

kuuluvasta ympäristön turmelemisesta (Å) Ahvenanmaalla (Landskapslag (1977:16) om bekämpande 

av oljeskador). Yhdessä tapauksessa annettiin rangaistusvaatimus ympäristörikkomuksesta 

rangaistusmääräysmenettelyssä ja kahden muun tapauksen tutkinta jatkuu 

vuonna 2016.

45 

Kuva 14:Öljypäästö Helsingin pienvenesatama-alueella (Rajavartiolaitos). 

7 Suositukset ja kehitysnäkymät 

Ympäristörikosseurantaryhmä on julkaissut toimintansa aikana 18 raporttia suomeksi ja 

englanniksi. Interpolille toimitettu katsaus on ollut myös Interpolin malliraporttina poikkeuksellisen 

viranomaisyhteistyön vuoksi. Katsauksissa on vuosittain esitetty suosituksia ja kehitysnäkymiä, 

jotka on otettu huomioon niin strategian kuin toimenpideohjelman laadinnassa. 

Vuoden 2014 loppupuolella ympäristöministeriön ja sisäministeriön asettama lähinnä keskeisistä 

viranomaisista koostuva yhteistyöryhmä on strategiallaan ja toimenpideohjelmallaan 

edistänyt aikaisemmin esitettyjen suositusten toteutumista. Toimenpideohjelman toteutumista 

ja edistymistä seuraa valtakunnan tason ympäristörikostorjunnan toimeenpanotyöryhmä. 

Ympäristörikosseurantaryhmä pitää tärkeimpänä tavoitteenaan kansallinen ympäristörikostorjunnan 

strategian ja toimenpideohjelman toteutumisen.

Tiivistelmä

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?