Tiivistelmä

14
sijoittaminen rikoslakiin korostaa tekojen moitittavuutta. Rikoslain ulkopuolisessa, varsinaisessa
ympäristölainsäädännössä kuten jätelaissa, vesilaissa, luonnonsuojelulaissa ja ympäristönsuojelulaissa,
on lukuisia erilaisia ympäristöä koskevia rikkomussäännöksiä, joiden
nojalla voidaan tuomita sakkorangaistukseen.
RL 48 a luvussa tarkoitetut luonnonvararikokset ovat läheistä sukua ympäristörikoksille. Ne
ovat metsästykseen, kalastukseen ja metsän käsittelyyn liittyviä tekoja, joista voidaan tuomita
myös vankeuteen. Yhteisösakko ei näissä asioissa ole mahdollinen lukuun ottamatta 48 a
luvun 1 a §:ssa tarkoitettua törkeää metsästysrikosta. Vähäisemmistä rikkomuksista säädetään
muun muassa metsästyslaissa, kalastuslaissa ja metsälaissa.
Menettämisseuraamuksia koskevia säännöksiä sovelletaan myös ympäristö- ja luonnonvararikoksiin.
Laiton hyöty tulee niissäkin tuomita valtiolle menetetyksi. Kyse voi silloin olla esimerkiksi
laittomalla menettelyllä säästettyjen jätteenkäsittelykustannusten korvaamisesta.
Rikoksella saatu hyöty, rikoksentekovälineet, rikoksella tuotettu, valmistettu, aikaansaatu tai
rikoksen kohteena oleva esine voidaan tietyin edellytyksin tuomita valtiolle menetetyksi.
4.4 Lainsäädännön muutoksia
Luonnonsuojelu- ja ympäristörikoksia koskevia säännöksiä muutettiin vuoden 2016 alusta
(1683/2015). Uudistuksen tavoitteena on, että luonnonsuojelu- ja ympäristörikoksia arvioitaessa
otetaan jatkossa aiempaa paremmin huomioon rikosten luonne talousrikoksina ja että
niistä määrättävät seuraamukset vastaavat paremmin rikosten moitittavuutta. Rikoslakiin
lisättiin uusi säännös törkeästä luonnonsuojelurikoksesta (RL 48 luku 5 a §) . Luonnonsuojelurikos
voidaan arvioida törkeäksi, jos se on kokonaisuutena arvostellen törkeä ja se aiheuttaa
vakavaa vaaraa luonnolle, sillä tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai se on
erityisen suunnitelmallinen. Rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen
vankeutta. Luonnonsuojelurikoksista on tähän asti voitu tuomita enintään kaksi vuotta vankeutta.
Törkeää ympäristön turmelemista koskevaa säännöstä (RL 48 luku 2 §.) muutettiin siten,
että teon törkeyden arviointiperusteet ilmentävät aiempaa paremmin velvoitteiden laiminlyönnin
ja taloudellisen hyödyn tavoittelun laajuutta. Ympäristön turmeleminen voidaan jatkossa
arvioida törkeäksi, jos teko on erityisen suunnitelmallinen tai sillä tavoitellaan huomattavaa
taloudellista hyötyä. Ympäristön turmelemisrikos on usein luonteeltaan talousrikos,
jossa rikoksentekijä yrittää saavuttaa taloudellista hyötyä lainsäädännössä asetettuja velvoitteita
laiminlyömällä.
Uusi ympäristönsuojelulaki (527/2014) annettiin kesäkuussa 2014 ja se tuli voimaan
1.9.2014. Lakia täydentää uusi valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014),
joka tuli voimaan 10.9.2014.
EU:n jätteensiirtoasetukseen (1013/2006) muutosta 660/2014 sovelletaan vuoden 2016
alusta. Pääkohtana on jätesiirtojen valvonnan tehostamiseksi maakohtaisten tarkastussuunnitelmien
teko. Jäsenvaltioiden on viimeistään vuoden 2017 alkuun mennessä otettava käyttöön
tarkastussuunnitelma. Tarkastussuunnitelmien on perustuttava riskinarviointiin, joka
kattaa laittomien siirtojen yksittäiset jätevirrat ja -lähteet ja jossa otetaan huomioon tiedustelutietoja,
kuten poliisin ja tulliviranomaisten tutkimuksista saatuja tietoja ja rikollista toimintaa
koskevia analyysejä. Riskinarvioinnilla on pyrittävä muun muassa määrittämään vaadittavien
tarkastusten vähimmäismäärä, mukaan lukien laitosten, yritysten, välittäjien, kauppiaiden
sekä jätteiden siirron tai siihen liittyvien hyödyntämis- tai loppukäsittelytoimien fyysiset tarkastukset.