Pöllö ja paimenpoika

wickwick

Paimenpoika Niki on ensimmäistä kertaa yksin vuorilla vuohilaumansa kanssa. Myrsky yllättää ja lennättää paimenmajan ja varusteet taivaan tuuliin. Niki aloittaa pelottavan matkan takaisin kotilaaksoon mukanaan pelkkä peiton riekale.
Pimeässä yössä Niki saa turvakseen salaperäisen pöllön, jonka siipien suojassa matkamies uskaltaa lopulta nukkua.
Kyläläisten hämmästys on suuri, kun Niki lopulta saapuu takaisin kylään olkapäällään keltasilmäinen pöllö.
– Tämä onkin ihmeellinen ystävä, Niki sanoo ja silittää lintua. – Eikä se pelkää ollenkaan pimeää.

FINNISH

EDITION

Pöllö ja paimenpoika

Tuula Pere • Catty Flores

W

ickWick


Pöllö ja paimenpoika, suomalainen alkuperäisteos

Teksti Tuula Pere

Kuvitus Catty Flores

Taitto ja ulkoasu Peter Stone

ISBN 978-952-325-774-0 (sähköinen kirja)

ISBN 978-952-325-274-5 (painettu kirja)

Ensimmäinen painos

Copyright © 2017 Wickwick Oy

Kustantaja Wickwick Oy

2017, Helsinki

Painettu EU:ssa

The Owl and the Shepherd Boy, original Finnish text

Story by Tuula Pere

Illustrations by Catty Flores

Layout by Peter Stone

ISBN 978-952-325-774-0 (ePub)

ISBN 978-952-325-274-5 (Print)

First edition

Copyright © 2017 Wickwick Ltd

Published 2017 by Wickwick Ltd

Helsinki, Finland

Printed in EU

Originally published in Finland by Wickwick Ltd in 2017

Finnish “Pöllö ja paimenpoika”, ISBN 978-952-325-274-5 (Print), ISBN 978-952-325-774-0 (ePub)

US English “The Owl and the Shepherd Boy”, ISBN 978-952-325-275-2 (Print), ISBN 978-952-325-775-7 (ePub)

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted

in any form or by any means, mechanical, electronic, photocopying, recording, or otherwise, without the prior

written permission of the publisher Wickwick Ltd. The only exception is brief quotations in printed articles and

reviews. For details and written permissions, contact rights@wickwick.fi.

Wickwick books are available at special discounts when purchased in quantity for premiums and promotions as

well as fundraising or educational use. Special editions can also be created to specification. For details, contact

specialsales@wickwick.fi.


FINNISH

EDITION

Pöllö ja paimenpoika

Tuula Pere • Catty Flores

W

ickWick

Children’s Books from the Heart

1


Paimenpoika Niki oli juuri kiivennyt isänsä kanssa ylös vuoriniitylle,

jonne hänen piti jäädä yksin vartioimaan vuohilaumaa. Isä

avasi paimenmajan oven ja nosti pöydälle villahuopia ja evästä.

– Näillä selviät seuraavan viikon. Tulen sitten hakemaan sinua. Muista

ajaa lauma aitaukseen yöksi ja pane mökin ovi säppiin, niin olet

turvassa, isä neuvoi.

– Mutta minua pelottaa pimeässä, poika valitti. – En ole tottunut

olemaan pitkään yksin.

– Ota tästä pajupilli. Soittelet sitä illalla, kunnes silmäsi menevät

kiinni, isä opasti.

Niki ei ollut ollenkaan varma, että soittaminen auttaisi. Hän ei

tuntenut itseään lainkaan rohkeaksi, kun isä heilautti kättään ja lähti

paluumatkalle.

2


3


4


Illalla Niki juotti vuohet vuoripurosta ja ajoi ne sitten majan vieressä

olevaan aitaukseen. Yön pimetessä hän poltti kuivia risuja nuotiolla ja

soitteli pajupilliä.

– Synkkä paikka, Niki ajatteli. – Olisin kyllä paljon mieluummin alhaalla

kylässä perheen kanssa.

Ajatus äidistä ja sisaruksista ja omasta lämpimästä sängystä sai Nikin

haikeaksi. Kyynelkin pyrki silmäkulmaan. Hän päätti soittaa vielä yhden

laulun ja mennä sitten majaan nukkumaan.

5


6


Juuri kun Niki lopetteli soittoaan, pimeydestä kuului huhuilua.

Aivan kuin joku olisi vastannut hänen pajupillilleen. Poika kuunteli

hievahtamatta.

Majan viereltä pimeästä kuului suhahdus. Suuri lintu lensi hänen

päänsä yli ja asettui läheisen puun latvaan. Nuotion loisteessa välähti

keltainen silmäpari.

– Tuon täytyy olla pöllö. Ei se onneksi minua syö, hiiriä vain, Niki

rauhoitteli itseään. – Mutta sen ääni on kyllä pelottava.

Niki sammutti nuotion ja livahti kiireesti majaan. Peiton alta hän kuunteli,

miten pöllö huhuili vielä pitkään pimeässä yössä.

7


Seuraavana päivänä synkät pilvet alkoivat kasaantua ja peittivät

vähitellen koko maiseman. Vaikka oli vasta iltapäivä, tuli pimeää.

Vuohet olivat hermostuneita ja palasivat laitumelta majan lähelle.

Niki meni majaansa ja kääri peiton ympärilleen. Voimistuva tuuli

kolisteli majan ovea.

– Nyt ei pajupillin soittaminen auta, Niki ajatteli lohduttomana ja

painautui sängyn nurkkaan.

Myrsky yltyi. Sellaisia luonnonvoimia Niki ei ollut vielä koskaan

kokenut. Tuuli tempaisi majan oven auki, ja vesisade ryöppysi sisään.

Katto natisi liitoksissaan, ja laudat antoivat vähitellen periksi. Pian

ilmassa lenteli puunkappaleita ja roskia.

Niki pani peltiämpärin päänsä suojaksi ja kietoi villahuovan tiukasti

ympärilleen. Ei auttanut muu, kuin odottaa tuulen laantumista. Siinä

meni koko yö.

8


9


Vasta aamulla luonto rauhoittui. Niki nosti ämpärin

pois päästään ja katseli ympärilleen. Vuohet olivat

karanneet aitauksesta, eikä niitä näkynyt missään.

– Isä on nyt kyllä vihainen, Niki ajatteli kauhuissaan.

– Olen hukannut kokonaisen vuohilauman.

10


Mutta paimenpojalla oli muitakin huolia. Myrsky

oli rikkonut majan ja vienyt mukanaan kaikki

ruokatavarat, tulentekovälineet ja vaatteet. Jäljellä oli vain

riekaleiksi repeytynyt villahuopa. Näillä tavaroilla Niki ei

selviäisi viikkoa. Hänen tulisi nälkä, ja kylmät yöt olisivat

vaarallisia.

Oli päästävä alas laaksoon, kotikylään.

11


Niki ei tuntenut tietä, mutta arveli, että oli parasta seurata

vuoristopuroa. Hän tiesi, että se laski alas kotilaaksoon

ja liittyi siellä suurempaan virtaan. Mutta kivikkoisessa maastossa

oli vaikea kulkea. Matkaan menisi ainakin pari päivää.

– Parasta lähteä liikkeelle heti, Niki arveli ja otti kainaloonsa

sen, mitä villahuovasta oli jäljellä.

Pieni vaeltaja seuraili puroa alaspäin. Paikoitellen rinteet olivat

niin jyrkät, että hänen jalkansa lipesivät. Toisinaan pojan oli

kierrettävä tiheitä piikkipensaita. Yöksi oli pakko pysähtyä.

– Onpa kylmä. Onneksi tämä peitto on jo kuivunut, Niki

tuumi ja yritti vetää repaleita jalkojensa suojaksi.

12


13


Uni ei tullut. Poikaa pelotti niin paljon, että hän ei uskaltanut ummistaa

silmiään. Hän painautui kivipaaden suojaan. Siinä oli jäljellä edes

vähän päivän lämpöä.

– Huhuu, kuului jostain aivan läheltä.

– Sinäkö siellä, pöllö, Niki ihmetteli. – Oletko seurannut minua?

Pimeästä hänen viereensä lehahti suuri lintu. Se oli sama pöllö, joka oli

huhuillut edellisenä iltana nuotion lähellä. Kuun valossa Niki erotti, että

sillä oli jotain nokassaan.

– Hyvä ihme sentään, poika taivasteli. – Sinullahan on mukanasi minun

pajupillini.

14


15


Niki alkoi soittaa iloisinta laulua, jonka osasi. Se helpotti vähän.

Samalla hän katseli kuunvalossa välkkyviä pöllön silmiä.

– Tuo pöllö näyttää todella viisaalta. Aivan kuin se ymmärtäisi ajatukseni,

Niki mietti.

– Niin minä ymmärränkin, pöllö vastasi. – Ja sinä ymmärrät minun

ajatukseni.

16


Pöllö siirtyi aivan pojan lähelle. Se tuntui Nikistä mukavalta. Enää

häntä ei pelottanut yhtä paljon.

– Miksi olet seurannut minua? Niki ihmetteli.

– Minun kävi niin sääliksi sinua, poikaparkaa. Ei ole helppoa olla yksin

myrskyn kourissa. Tiedän senkin, että sinä pelkäät pimeää, pöllö puheli.

– Totta, Niki myönsi. – Minä en uskalla nukkua, jos jalkani ovat

paljaana. Nyt tämä huopa ei enää yllä niiden peitoksi.

17


18


Pöllö huhuili ystävällisellä äänellä pimeään yöhön. Niki

alkoi kuulla suhinaa joka puolelta. Pian hänen ympärillään

oli parvi pöllöjä, jotka huhuilivat keskenään.

– Pulinat pois, Nikin pöllöystävä komensi. – Ei tässä ole

aikaa jutella koko yötä. Pojalla on kylmä ja hänen täytyy

päästä nukkumaan.

Nikin hämmästys oli suuri, kun pöllöt asettuivat hänen vierelleen

ja levittivät siipensä hänen jalkojensa suojaksi.

Lintujen lämmössä väsynyt paimenpoika uskalsi

ummistaa silmänsä, ja uni tuli nopeasti.

19


20


Aamuaurinko herätti Nikin. Linnut olivat

tiessään.

– Olenkohan minä nähnyt vain unta, poika mietti. – On parasta

jatkaa matkaa kotikylää kohti.

Paimenpoika pani pajupillin taskuunsa ja kokosi kainaloonsa

peiton repaleet. Hän suunnisti taas alarinteeseen. Syötävää ei

ollut, mutta onneksi purosta riitti raikasta vettä.

– Kyllä minä jotenkin tämän päivän jaksan. Illaksi ehdin

varmaan jo kotikylään, Niki suunnitteli. – Kunpa näkisin vielä

ystävällisen pöllön.

Kuin vastauksena hänen ajatuksiinsa pöllö lehahti paikalle.

– Taisit nukkua hyvin, lintu arveli. – Äläkä murehdi turhaan

vuohistasi. Ne syövät heinää tuolla ylärinteessä. Jos soittelet

vähän pajupillilläsi, niin ne kuulevat, että olet täällä.

21


22


Kiitollisena pöllöystävän hyvästä neuvosta Niki istui kivelle

ja alkoi luritella huilullansa.

– Tämä on nimeltään nälkäisen paimenpojan laulu, hän virnisti

linnulle.

Iloiset sävelet nousivat ylös vuorenrinnettä, ja vuohet höristelivät

korviaan. Pian koko lauma alkoi johtajansa perässä laskeutua

alas kohti pajupillin ääntä.

– Onpa mukava nähdä teitä, paimenpoika käveli vuohia vastaan.

– Onneksi selvisitte myrskystä.

Niki nosti pienimmän kilin syliinsä ja silitti sitä hellästi. Enää ei

ollut pitkä matka. Kotikylä näkyi jo, kun joukko pääsi seuraavan

nyppylän yli.

23


Kyläläiset hämmästyivät kovasti, kun Niki lähestyi kylää

vuohilaumansa kanssa. Pöllöystävä lenteli ympäriinsä ja

istui lopulta hänen olkapäälleen.

Vanhemmat jättivät työnsä kesken ja kiirehtivät poikaa vastaan.

Pikkusisarukset hyppivät innokkaina ympärillä. Kaikki hämmästelivät

kesyä pöllöä.

24


– Se oli kamala myrsky, Niki kertoi kokemuksistaan. –

Luulin jo, että en selviä ehyenä takaisin.

– Onneksi olet nyt täällä, äiti huokaili ja halasi

poikaansa.

– Olet näköjään saanut myös uuden ystävän, isä totesi

ja nyökkäsi pöllöön päin.

Pöllö katseli kyläläisiä keltaisilla silmillään. Se oli jo

kovin unelias ja halusi päästä päivälevoille.

– Tämä onkin ihmeellinen ystävä, Niki sanoi ja silitti

lintua. – Eikä se pelkää ollenkaan pimeää.

25


Paimenpoika Niki on ensimmäistä kertaa yksin vuorilla

vuohilaumansa kanssa. Myrsky yllättää ja lennättää

paimenmajan ja varusteet taivaan tuuliin. Niki aloittaa

pelottavan matkan takaisin kotilaaksoon mukanaan pelkkä

peiton riekale.

Pimeässä yössä Niki saa turvakseen salaperäisen pöllön,

jonka siipien suojassa matkamies uskaltaa lopulta nukkua.

Kyläläisten hämmästys on suuri, kun Niki lopulta saapuu

takaisin kylään olkapäällään keltasilmäinen pöllö.

– Tämä onkin ihmeellinen ystävä, Niki sanoo ja silittää

lintua. – Eikä se pelkää ollenkaan pimeää.

wickwick.fi

More magazines by this user