Pöllö ja paimenpoika
Paimenpoika Niki on ensimmäistä kertaa yksin vuorilla vuohilaumansa kanssa. Myrsky yllättää ja lennättää paimenmajan ja varusteet taivaan tuuliin. Niki aloittaa pelottavan matkan takaisin kotilaaksoon mukanaan pelkkä peiton riekale. Pimeässä yössä Niki saa turvakseen salaperäisen pöllön, jonka siipien suojassa matkamies uskaltaa lopulta nukkua. Kyläläisten hämmästys on suuri, kun Niki lopulta saapuu takaisin kylään olkapäällään keltasilmäinen pöllö. – Tämä onkin ihmeellinen ystävä, Niki sanoo ja silittää lintua. – Eikä se pelkää ollenkaan pimeää.
Paimenpoika Niki on ensimmäistä kertaa yksin vuorilla vuohilaumansa kanssa. Myrsky yllättää ja lennättää paimenmajan ja varusteet taivaan tuuliin. Niki aloittaa pelottavan matkan takaisin kotilaaksoon mukanaan pelkkä peiton riekale.
Pimeässä yössä Niki saa turvakseen salaperäisen pöllön, jonka siipien suojassa matkamies uskaltaa lopulta nukkua.
Kyläläisten hämmästys on suuri, kun Niki lopulta saapuu takaisin kylään olkapäällään keltasilmäinen pöllö.
– Tämä onkin ihmeellinen ystävä, Niki sanoo ja silittää lintua. – Eikä se pelkää ollenkaan pimeää.
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
FINNISH<br />
EDITION<br />
<strong>Pöllö</strong> <strong>ja</strong> <strong>paimenpoika</strong><br />
Tuula Pere • Catty Flores<br />
W<br />
ickWick
<strong>Pöllö</strong> <strong>ja</strong> <strong>paimenpoika</strong>, suomalainen alkuperäisteos<br />
Teksti Tuula Pere<br />
Kuvitus Catty Flores<br />
Taitto <strong>ja</strong> ulkoasu Peter Stone<br />
ISBN 978-952-325-774-0 (sähköinen kir<strong>ja</strong>)<br />
ISBN 978-952-325-274-5 (painettu kir<strong>ja</strong>)<br />
Ensimmäinen painos<br />
Copyright © 2017 Wickwick Oy<br />
Kustanta<strong>ja</strong> Wickwick Oy<br />
2017, Helsinki<br />
Painettu EU:ssa<br />
The Owl and the Shepherd Boy, original Finnish text<br />
Story by Tuula Pere<br />
Illustrations by Catty Flores<br />
Layout by Peter Stone<br />
ISBN 978-952-325-774-0 (ePub)<br />
ISBN 978-952-325-274-5 (Print)<br />
First edition<br />
Copyright © 2017 Wickwick Ltd<br />
Published 2017 by Wickwick Ltd<br />
Helsinki, Finland<br />
Printed in EU<br />
Originally published in Finland by Wickwick Ltd in 2017<br />
Finnish “<strong>Pöllö</strong> <strong>ja</strong> <strong>paimenpoika</strong>”, ISBN 978-952-325-274-5 (Print), ISBN 978-952-325-774-0 (ePub)<br />
US English “The Owl and the Shepherd Boy”, ISBN 978-952-325-275-2 (Print), ISBN 978-952-325-775-7 (ePub)<br />
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted<br />
in any form or by any means, mechanical, electronic, photocopying, recording, or otherwise, without the prior<br />
written permission of the publisher Wickwick Ltd. The only exception is brief quotations in printed articles and<br />
reviews. For details and written permissions, contact rights@wickwick.fi.<br />
Wickwick books are available at special discounts when purchased in quantity for premiums and promotions as<br />
well as fundraising or educational use. Special editions can also be created to specification. For details, contact<br />
specialsales@wickwick.fi.
FINNISH<br />
EDITION<br />
<strong>Pöllö</strong> <strong>ja</strong> <strong>paimenpoika</strong><br />
Tuula Pere • Catty Flores<br />
W<br />
ickWick<br />
Children’s Books from the Heart<br />
1
Paimenpoika Niki oli juuri kiivennyt isänsä kanssa ylös vuoriniitylle,<br />
jonne hänen piti jäädä yksin vartioimaan vuohilaumaa. Isä<br />
avasi paimenma<strong>ja</strong>n oven <strong>ja</strong> nosti pöydälle villahuopia <strong>ja</strong> evästä.<br />
– Näillä selviät seuraavan viikon. Tulen sitten hakemaan sinua. Muista<br />
a<strong>ja</strong>a lauma aitaukseen yöksi <strong>ja</strong> pane mökin ovi säppiin, niin olet<br />
turvassa, isä neuvoi.<br />
– Mutta minua pelottaa pimeässä, poika valitti. – En ole tottunut<br />
olemaan pitkään yksin.<br />
– Ota tästä pajupilli. Soittelet sitä illalla, kunnes silmäsi menevät<br />
kiinni, isä opasti.<br />
Niki ei ollut ollenkaan varma, että soittaminen auttaisi. Hän ei<br />
tuntenut itseään lainkaan rohkeaksi, kun isä heilautti kättään <strong>ja</strong> lähti<br />
paluumatkalle.<br />
2
3
4
Illalla Niki juotti vuohet vuoripurosta <strong>ja</strong> ajoi ne sitten ma<strong>ja</strong>n vieressä<br />
olevaan aitaukseen. Yön pimetessä hän poltti kuivia risu<strong>ja</strong> nuotiolla <strong>ja</strong><br />
soitteli pajupilliä.<br />
– Synkkä paikka, Niki a<strong>ja</strong>tteli. – Olisin kyllä paljon mieluummin alhaalla<br />
kylässä perheen kanssa.<br />
A<strong>ja</strong>tus äidistä <strong>ja</strong> sisaruksista <strong>ja</strong> omasta lämpimästä sängystä sai Nikin<br />
haikeaksi. Kyynelkin pyrki silmäkulmaan. Hän päätti soittaa vielä yhden<br />
laulun <strong>ja</strong> mennä sitten ma<strong>ja</strong>an nukkumaan.<br />
5
6
Juuri kun Niki lopetteli soittoaan, pimeydestä kuului huhuilua.<br />
Aivan kuin joku olisi vastannut hänen pajupillilleen. Poika kuunteli<br />
hievahtamatta.<br />
Ma<strong>ja</strong>n viereltä pimeästä kuului suhahdus. Suuri lintu lensi hänen<br />
päänsä yli <strong>ja</strong> asettui läheisen puun latvaan. Nuotion loisteessa välähti<br />
keltainen silmäpari.<br />
– Tuon täytyy olla pöllö. Ei se onneksi minua syö, hiiriä vain, Niki<br />
rauhoitteli itseään. – Mutta sen ääni on kyllä pelottava.<br />
Niki sammutti nuotion <strong>ja</strong> livahti kiireesti ma<strong>ja</strong>an. Peiton alta hän kuunteli,<br />
miten pöllö huhuili vielä pitkään pimeässä yössä.<br />
7
Seuraavana päivänä synkät pilvet alkoivat kasaantua <strong>ja</strong> peittivät<br />
vähitellen koko maiseman. Vaikka oli vasta iltapäivä, tuli pimeää.<br />
Vuohet olivat hermostuneita <strong>ja</strong> palasivat laitumelta ma<strong>ja</strong>n lähelle.<br />
Niki meni ma<strong>ja</strong>ansa <strong>ja</strong> kääri peiton ympärilleen. Voimistuva tuuli<br />
kolisteli ma<strong>ja</strong>n ovea.<br />
– Nyt ei pajupillin soittaminen auta, Niki a<strong>ja</strong>tteli lohduttomana <strong>ja</strong><br />
painautui sängyn nurkkaan.<br />
Myrsky yltyi. Sellaisia luonnonvoimia Niki ei ollut vielä koskaan<br />
kokenut. Tuuli tempaisi ma<strong>ja</strong>n oven auki, <strong>ja</strong> vesisade ryöppysi sisään.<br />
Katto natisi liitoksissaan, <strong>ja</strong> laudat antoivat vähitellen periksi. Pian<br />
ilmassa lenteli puunkappaleita <strong>ja</strong> roskia.<br />
Niki pani peltiämpärin päänsä suo<strong>ja</strong>ksi <strong>ja</strong> kietoi villahuovan tiukasti<br />
ympärilleen. Ei auttanut muu, kuin odottaa tuulen laantumista. Siinä<br />
meni koko yö.<br />
8
9
Vasta aamulla luonto rauhoittui. Niki nosti ämpärin<br />
pois päästään <strong>ja</strong> katseli ympärilleen. Vuohet olivat<br />
karanneet aitauksesta, eikä niitä näkynyt missään.<br />
– Isä on nyt kyllä vihainen, Niki a<strong>ja</strong>tteli kauhuissaan.<br />
– Olen hukannut kokonaisen vuohilauman.<br />
10
Mutta paimenpo<strong>ja</strong>lla oli muitakin huolia. Myrsky<br />
oli rikkonut ma<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> vienyt mukanaan kaikki<br />
ruokatavarat, tulentekovälineet <strong>ja</strong> vaatteet. Jäljellä oli vain<br />
riekaleiksi repeytynyt villahuopa. Näillä tavaroilla Niki ei<br />
selviäisi viikkoa. Hänen tulisi nälkä, <strong>ja</strong> kylmät yöt olisivat<br />
vaarallisia.<br />
Oli päästävä alas laaksoon, kotikylään.<br />
11
Niki ei tuntenut tietä, mutta arveli, että oli parasta seurata<br />
vuoristopuroa. Hän tiesi, että se laski alas kotilaaksoon<br />
<strong>ja</strong> liittyi siellä suurempaan virtaan. Mutta kivikkoisessa maastossa<br />
oli vaikea kulkea. Matkaan menisi ainakin pari päivää.<br />
– Parasta lähteä liikkeelle heti, Niki arveli <strong>ja</strong> otti kainaloonsa<br />
sen, mitä villahuovasta oli jäljellä.<br />
Pieni vaelta<strong>ja</strong> seuraili puroa alaspäin. Paikoitellen rinteet olivat<br />
niin jyrkät, että hänen <strong>ja</strong>lkansa lipesivät. Toisinaan po<strong>ja</strong>n oli<br />
kierrettävä tiheitä piikkipensaita. Yöksi oli pakko pysähtyä.<br />
– Onpa kylmä. Onneksi tämä peitto on jo kuivunut, Niki<br />
tuumi <strong>ja</strong> yritti vetää repaleita <strong>ja</strong>lkojensa suo<strong>ja</strong>ksi.<br />
12
13
Uni ei tullut. Poikaa pelotti niin paljon, että hän ei uskaltanut ummistaa<br />
silmiään. Hän painautui kivipaaden suo<strong>ja</strong>an. Siinä oli jäljellä edes<br />
vähän päivän lämpöä.<br />
– Huhuu, kuului jostain aivan läheltä.<br />
– Sinäkö siellä, pöllö, Niki ihmetteli. – Oletko seurannut minua?<br />
Pimeästä hänen viereensä lehahti suuri lintu. Se oli sama pöllö, joka oli<br />
huhuillut edellisenä iltana nuotion lähellä. Kuun valossa Niki erotti, että<br />
sillä oli jotain nokassaan.<br />
– Hyvä ihme sentään, poika taivasteli. – Sinullahan on mukanasi minun<br />
pajupillini.<br />
14
15
Niki alkoi soittaa iloisinta laulua, jonka osasi. Se helpotti vähän.<br />
Samalla hän katseli kuunvalossa välkkyviä pöllön silmiä.<br />
– Tuo pöllö näyttää todella viisaalta. Aivan kuin se ymmärtäisi a<strong>ja</strong>tukseni,<br />
Niki mietti.<br />
– Niin minä ymmärränkin, pöllö vastasi. – Ja sinä ymmärrät minun<br />
a<strong>ja</strong>tukseni.<br />
16
<strong>Pöllö</strong> siirtyi aivan po<strong>ja</strong>n lähelle. Se tuntui Nikistä mukavalta. Enää<br />
häntä ei pelottanut yhtä paljon.<br />
– Miksi olet seurannut minua? Niki ihmetteli.<br />
– Minun kävi niin sääliksi sinua, poikaparkaa. Ei ole helppoa olla yksin<br />
myrskyn kourissa. Tiedän senkin, että sinä pelkäät pimeää, pöllö puheli.<br />
– Totta, Niki myönsi. – Minä en uskalla nukkua, jos <strong>ja</strong>lkani ovat<br />
pal<strong>ja</strong>ana. Nyt tämä huopa ei enää yllä niiden peitoksi.<br />
17
18
<strong>Pöllö</strong> huhuili ystävällisellä äänellä pimeään yöhön. Niki<br />
alkoi kuulla suhinaa joka puolelta. Pian hänen ympärillään<br />
oli parvi pöllöjä, jotka huhuilivat keskenään.<br />
– Pulinat pois, Nikin pöllöystävä komensi. – Ei tässä ole<br />
aikaa jutella koko yötä. Po<strong>ja</strong>lla on kylmä <strong>ja</strong> hänen täytyy<br />
päästä nukkumaan.<br />
Nikin hämmästys oli suuri, kun pöllöt asettuivat hänen vierelleen<br />
<strong>ja</strong> levittivät siipensä hänen <strong>ja</strong>lkojensa suo<strong>ja</strong>ksi.<br />
Lintujen lämmössä väsynyt <strong>paimenpoika</strong> uskalsi<br />
ummistaa silmänsä, <strong>ja</strong> uni tuli nopeasti.<br />
19
20
Aamuaurinko herätti Nikin. Linnut olivat<br />
tiessään.<br />
– Olenkohan minä nähnyt vain unta, poika mietti. – On parasta<br />
<strong>ja</strong>tkaa matkaa kotikylää kohti.<br />
Paimenpoika pani pajupillin taskuunsa <strong>ja</strong> kokosi kainaloonsa<br />
peiton repaleet. Hän suunnisti taas alarinteeseen. Syötävää ei<br />
ollut, mutta onneksi purosta riitti raikasta vettä.<br />
– Kyllä minä jotenkin tämän päivän <strong>ja</strong>ksan. Illaksi ehdin<br />
varmaan jo kotikylään, Niki suunnitteli. – Kunpa näkisin vielä<br />
ystävällisen pöllön.<br />
Kuin vastauksena hänen a<strong>ja</strong>tuksiinsa pöllö lehahti paikalle.<br />
– Taisit nukkua hyvin, lintu arveli. – Äläkä murehdi turhaan<br />
vuohistasi. Ne syövät heinää tuolla ylärinteessä. Jos soittelet<br />
vähän pajupillilläsi, niin ne kuulevat, että olet täällä.<br />
21
22
Kiitollisena pöllöystävän hyvästä neuvosta Niki istui kivelle<br />
<strong>ja</strong> alkoi luritella huilullansa.<br />
– Tämä on nimeltään nälkäisen paimenpo<strong>ja</strong>n laulu, hän virnisti<br />
linnulle.<br />
Iloiset sävelet nousivat ylös vuorenrinnettä, <strong>ja</strong> vuohet höristelivät<br />
korviaan. Pian koko lauma alkoi johta<strong>ja</strong>nsa perässä laskeutua<br />
alas kohti pajupillin ääntä.<br />
– Onpa mukava nähdä teitä, <strong>paimenpoika</strong> käveli vuohia vastaan.<br />
– Onneksi selvisitte myrskystä.<br />
Niki nosti pienimmän kilin syliinsä <strong>ja</strong> silitti sitä hellästi. Enää ei<br />
ollut pitkä matka. Kotikylä näkyi jo, kun joukko pääsi seuraavan<br />
nyppylän yli.<br />
23
Kyläläiset hämmästyivät kovasti, kun Niki lähestyi kylää<br />
vuohilaumansa kanssa. <strong>Pöllö</strong>ystävä lenteli ympäriinsä <strong>ja</strong><br />
istui lopulta hänen olkapäälleen.<br />
Vanhemmat jättivät työnsä kesken <strong>ja</strong> kiirehtivät poikaa vastaan.<br />
Pikkusisarukset hyppivät innokkaina ympärillä. Kaikki hämmästelivät<br />
kesyä pöllöä.<br />
24
– Se oli kamala myrsky, Niki kertoi kokemuksistaan. –<br />
Luulin jo, että en selviä ehyenä takaisin.<br />
– Onneksi olet nyt täällä, äiti huokaili <strong>ja</strong> halasi<br />
poikaansa.<br />
– Olet näköjään saanut myös uuden ystävän, isä totesi<br />
<strong>ja</strong> nyökkäsi pöllöön päin.<br />
<strong>Pöllö</strong> katseli kyläläisiä keltaisilla silmillään. Se oli jo<br />
kovin unelias <strong>ja</strong> halusi päästä päivälevoille.<br />
– Tämä onkin ihmeellinen ystävä, Niki sanoi <strong>ja</strong> silitti<br />
lintua. – Eikä se pelkää ollenkaan pimeää.<br />
25
Paimenpoika Niki on ensimmäistä kertaa yksin vuorilla<br />
vuohilaumansa kanssa. Myrsky yllättää <strong>ja</strong> lennättää<br />
paimenma<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> varusteet taivaan tuuliin. Niki aloittaa<br />
pelottavan matkan takaisin kotilaaksoon mukanaan pelkkä<br />
peiton riekale.<br />
Pimeässä yössä Niki saa turvakseen salaperäisen pöllön,<br />
jonka siipien suo<strong>ja</strong>ssa matkamies uskaltaa lopulta nukkua.<br />
Kyläläisten hämmästys on suuri, kun Niki lopulta saapuu<br />
takaisin kylään olkapäällään keltasilmäinen pöllö.<br />
– Tämä onkin ihmeellinen ystävä, Niki sanoo <strong>ja</strong> silittää<br />
lintua. – Eikä se pelkää ollenkaan pimeää.<br />
wickwick.fi
Change language