Jääkarhujen matka
Jääkarhunpentu Nanu ihmettelee, miksi hänen liukumäkensä kutistuu päivä päivältä. Emoa ja mummia huolettavat kotijäätikön haurastuvat reunat ja se, että isä karhu viipyy päiväkausia saalistusmatkallaan. Jäälautat hupenevat, ja emo ja Nanu lähtevät etsimään uutta kotia. Heillä on tähystäjänään ystävällinen tiira. Linnun neuvot ja kannustus ovatkin tarpeen, kun yö yllättää väsyneet uimarit.
Jääkarhunpentu Nanu ihmettelee, miksi hänen liukumäkensä kutistuu päivä päivältä. Emoa ja mummia huolettavat kotijäätikön haurastuvat reunat ja se, että isä karhu viipyy päiväkausia saalistusmatkallaan.
Jäälautat hupenevat, ja emo ja Nanu lähtevät etsimään uutta kotia. Heillä on tähystäjänään ystävällinen tiira. Linnun neuvot ja kannustus ovatkin tarpeen, kun yö yllättää väsyneet uimarit.
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
FINNISH<br />
EDITION<br />
<strong>Jääkarhujen</strong> <strong>matka</strong><br />
Tuula Pere • Roksolana Panchyshyn<br />
W<br />
ickWick
<strong>Jääkarhujen</strong> <strong>matka</strong>, suomalainen alkuperäisteos<br />
Teksti Tuula Pere<br />
Kuvitus Roksolana Panchyshyn<br />
Taitto ja ulkoasu Peter Stone<br />
ISBN 978-952-325-812-9 (sähköinen kirja)<br />
ISBN 978-952-325-312-4 (painettu kirja)<br />
Ensimmäinen painos<br />
Copyright © 2017 Wickwick Oy<br />
Kustantaja Wickwick Oy<br />
2017, Helsinki<br />
Painettu EU:ssa<br />
The Polar Bears’ Journey, original Finnish text<br />
Story by Tuula Pere<br />
Illustrations by Roksolana Panchyshyn<br />
Layout by Peter Stone<br />
ISBN 978-952-325-812-9 (ePub)<br />
ISBN 978-952-325-312-4 (Print)<br />
First edition<br />
Copyright © 2017 Wickwick Ltd<br />
Published 2017 by Wickwick Ltd<br />
Helsinki, Finland<br />
Printed in EU<br />
Originally published in Finland by Wickwick Ltd in 2017<br />
Finnish “<strong>Jääkarhujen</strong> <strong>matka</strong>”, ISBN 978-952-325-312-4 (Print), ISBN 978-952-325-812-9 (ePub)<br />
US English “The Polar Bears’ Journey”, ISBN 978-952-325-313-1 (Print), ISBN 978-952-325-813-6 (ePub)<br />
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted<br />
in any form or by any means, mechanical, electronic, photocopying, recording, or otherwise, without the prior<br />
written permission of the publisher Wickwick Ltd. The only exception is brief quotations in printed articles and<br />
reviews. For details and written permissions, contact rights@wickwick.fi.<br />
Wickwick books are available at special discounts when purchased in quantity for premiums and promotions as<br />
well as fundraising or educational use. Special editions can also be created to specification. For details, contact<br />
specialsales@wickwick.fi.
FINNISH<br />
EDITION<br />
<strong>Jääkarhujen</strong> <strong>matka</strong><br />
Tuula Pere • Roksolana Panchyshyn<br />
W<br />
ickWick<br />
Children’s Books from the Heart<br />
1
2
Nanu oli leikkisä jääkarhunpentu. Päivät pitkät se odotteli<br />
pesän lähistöllä, kun vanhemmat kävivät saalistamassa<br />
ruokaa mereltä.<br />
Aiemmin Nanulla oli ollut paljon leikkikavereita, mutta nyt<br />
jääliukumäki oli usein tyhjä. Monet karhuperheet olivat muuttaneet<br />
kauemmaksi pohjoiseen.<br />
– Missä kaikki muut ovat, Nanu kyseli mummiltaan, joka seurasi<br />
pojanpoikansa leikkejä.<br />
– <strong>Jääkarhujen</strong> täytyy asua siellä, missä ruokaa riittää, mummi<br />
selitti.<br />
– Onhan meilläkin ruokaa, Nanu ihmetteli.<br />
– Mutta sitä on yhä vaikeampi pyydystää, jos ei ole jäälauttoja,<br />
joiden päällä voi välillä levätä.<br />
3
Illansuussa emokarhu palasi väsyneenä pyynti<strong>matka</strong>ltaan. Sen<br />
alakuloinen ilme muuttui iloisemmaksi, kun pikkujääkarhu<br />
Nanu ryntäsi häntä vastaan vesirajaan.<br />
– Äiti, äiti! Olen odottanut koko päivän, ja minulla on kiljuva<br />
nälkä! poikanen valitti.<br />
– Katsopa, mitä löysin! Emo laski jäälle suuren kiiltäväkylkisen<br />
kalan.<br />
– Hieno, mutta onko niitä vain yksi, Nanu ihmetteli. – Isä saa<br />
kyllä varmasti enemmän.<br />
4
5
Jääkarhuisää ei näkynyt. Se oli viipynyt retkellään jo monta<br />
päivää.<br />
– Missä isä oikein viipyy? Nanu ihmetteli.<br />
– Ehkä hän tulee huomenna, mummikarhu vastasi. – Odotellaan<br />
rauhassa. Isäsi on ennenkin tehnyt pitkiä saalistusretkiä.<br />
Vaitelias kolmikko jakoi äidin tuoman saaliin. Kun Nanu oli<br />
syönyt vatsansa täyteen, aikuiset hotkaisivat kalan rippeet. Oli<br />
aika mennä levolle. Nanu painautui mukavaan asentoon äidin ja<br />
mummin väliin pesäkuopan perälle.<br />
6
7
Nanu tuhisi tyytyväisenä äidin ja mummin lämpimiä turkkeja<br />
vasten. Kunpa isäkin olisi taas pian kotona. Silloin<br />
kaikki olisi hyvin.<br />
Mutta aikuisilla oli enemmänkin huolia. Nanu kuunteli äidin ja<br />
mummin hiljaista keskustelua.<br />
8
– Kotijäätikön reunat haurastuvat päivä päivältä, mummi<br />
huokasi.<br />
– Merelläkin jäälautat hupenevat jatkuvasti, emokarhu vastasi.<br />
– Pyynti<strong>matka</strong>t alkavat olla tosi raskaita, kun lepopaikkoja ei<br />
löydy helposti.<br />
Uninen Nanu kuunteli jään ääniä ympärillään. Lopulta uni<br />
kuitenkin voitti.<br />
9
Varhain aamulla emon oli taas pakko lähteä etsimään<br />
syötävää. Nanu vilkutti hyvästiksi pienellä tassullaan ja<br />
mietti, miten kuluttaisi päivänsä. Aurinko porotti jo lämpimänä<br />
ja sai koko maiseman hohtamaan valkoisena.<br />
Nanu tallusteli kohti jääliukumäkeä. Se oli hänen lempileikkipaikkansa.<br />
Mummi seurasi poikasen touhuja pienen <strong>matka</strong>n<br />
päästä. Nanu näki, miten jääkarhuvanhus nuuhki ilmaa kuono<br />
koholla.<br />
10
– Tunnetko jo isän tuoksun, Nanu kysyi.<br />
– En vielä, mummi vastasi hiljaa.<br />
Nanu kiipesi liukumäkensä huipulle. Luisto oli<br />
hyvä, sillä jäänpinta oli kostea. Karhunpentu oli<br />
kuitenkin tyytymätön, sillä mäki kutistui päivä<br />
päivältä. Kohta siinä ei voisi enää laskea.<br />
11
Illalla emo, mummi ja perheen ystävä, tiira pohtivat vakavaa<br />
tilannetta. Linnunkin mielestä oli aika muuttaa pois kotijäätiköltä.<br />
Myös Nanu oli huomannut kotijäätikön muuttuvan. Suuria<br />
jäälohkareita irtosi päivittäin auringon paahtamilta rinteiltä.<br />
Pelottavasti rysähtäen ne sukelsivat mereen ja lähtivät kellumaan<br />
pois virtauksen mukana.<br />
12
– Ei teillä ole muuta vaihtoehtoa, tiira vakuutti. – Mutta minä<br />
voin auttaa teitä tähystämisessä. Osaan reitin jäiselle saarelle,<br />
jossa teidän on parempi asua.<br />
Kun vaikea päätös oli tehty, kaikki kävivät nukkumaan.<br />
Emokarhu silitti poikastaan hellästi, kunnes nukahti lopulta<br />
itsekin.<br />
13
14
Aamulla jääkarhut heräsivät varhain. Tähystäjälintu hyppelehti<br />
jo levottomana jäälohkareella.<br />
– Matkaan vain, tiira hoputti. – Ei tässä ole aikaa hukattavana.<br />
– Mutta mummi on ensin saatava lähtemään mukaan, Nanu<br />
intti.<br />
– Minä jään tänne, mummi vastasi. – Olen asunut täällä koko<br />
elämäni enkä enää osaa olla muualla. Ja onhan jonkun jäätävä<br />
odottamaan, kun isäsi palaa. Kerron sitten hänelle, missä te<br />
olette.<br />
Haikein mielin emo ja Nanu jättivät mummin vanhalle kotijäätikölle<br />
ja lähtivät uimaan kohti tuntemattomia vesiä. Onneksi<br />
korkealla kaarteleva tiira oli oppaana.<br />
15
Nanu ei osannut vielä uida kovin hyvin,<br />
mutta sisukkaasti se yritti pysytellä<br />
emon rinnalla.<br />
– Äiti, milloin levätään, Nanu kyseli tämän<br />
tästä.<br />
– Voit kiivetä selkääni, jos et millään jaksa,<br />
äiti kehotti poikastaan.<br />
Emo kauhoi vettä suurilla tassuillaan.<br />
Huolestuneena se katseli ympärilleen.<br />
Jäälauttoja ei näkynyt. Tähystäjälintu kierteli<br />
yläpuolella ja kannusti uimareita kimakoilla<br />
huudoillaan.<br />
– Puoli<strong>matka</strong>ssa ollaan. Kohta saavutaan<br />
jäälautalle, jolla voimme yöpyä, tiira<br />
rohkaisi.<br />
16
17
18<br />
Aurinko oli juuri laskemassa, kun <strong>matka</strong>laiset pääsivät yksinäiselle<br />
jäälautalle. Onneksi iltapala oli hyvä, sillä emo ehti<br />
vielä ennen pimeää saalistaa maukkaan kalanvonkaleen.
19
Emo herätti Nanun varhain, sillä edessä oli pitkä<br />
<strong>matka</strong>.<br />
– Missä tähystäjälintu on? Nanu ihmetteli.<br />
– Tiira meni edeltä katsomaan reittiä. Kyllä hän<br />
palaa taas opastamaan meitä, emo vakuutti.<br />
20
Mutta tähystäjälintua ei kuulunut eikä näkynyt. Vaikka<br />
<strong>matka</strong>nteko auringonpaisteessa tuntui Nanusta välillä<br />
oikeastaan hauskalta, sitä alkoi vähitellen huolestuttaa. Aurinko<br />
lähestyi taivaanrantaa, ja syvä vesi ympäröi uimareita joka<br />
puolella.<br />
– Äiti, milloin levätään, Nanu hätäili. – Minä taidan olla liian<br />
painava täällä sinun selässäsi.<br />
– Pidä vain lujasti kiinni, emo kehotti.<br />
21
Ilta pimeni, mutta maata ei näkynyt. Tiirakin pysytteli<br />
poissa.<br />
Nanu ei jaksanut enää olleenkaan uida, ja sillä oli nälkä.<br />
Poikanen alkoi nyyhkyttää. Matkanteko oli työlästä emollekin,<br />
ja se hengitti raskaasti.<br />
– Kiipeä tähän vatsalleni, emo sanoi pehmeällä äänellä. – Nyt<br />
meidän on aika levätä. Voimme kellua tässä yhdessä ja katsella<br />
tähtitaivasta.<br />
Emo kellui vedessä selällään, kuono kohti tummaa taivasta, ja<br />
Nanu otti mukavan asennon äidin vatsan päältä. Yötaivas oli<br />
täynnä tähtiä.<br />
– Äiti, milloin pääsemme perille, Nanu kysyi varovasti. – Pääsevätkö<br />
isä ja mummikin perille?<br />
– Kaikki pääsevät joskus perille, emo vastasi.<br />
22
23
Yhtäkkiä jääkarhujen yli sujahti<br />
kuunvalossa tumma nuoli. Tähystäjälintu<br />
oli palannut.<br />
– Ihan vähän vielä, seuratkaa! tiira<br />
huuteli pimeässä. – Kuunnelkaa ääntäni,<br />
niin tiedätte suunnan.<br />
Nanukin sai uutta voimaa. Se kauhoi<br />
vettä tassuillaan äitinsä vierellä ja piti<br />
pientä päätään urhoollisesti pinnalla.<br />
24
Tähystäjälintu kannusti uimareita.<br />
Se kertoi niille uudesta kotipaikasta,<br />
joka odotti vähän <strong>matka</strong>n päässä.<br />
Siellä jäisen saaren ympärillä olisi riittävästi<br />
jäälauttoja, joilta käsin emo löytäisi<br />
paljon syötävää perheelle.<br />
– Sinäkin Nanu pääset pian emosi kanssa<br />
kalastusmatkoille. Olethan jo melkoinen<br />
uimari, tiira innosti uupunutta poikasta.<br />
25
Aamun valjetessa jäänreuna tuli lopulta vastaan. Nanu oli<br />
niin uupunut, ettei se enää jaksanut nousta omin voimin<br />
ylös vedestä. Äiti työnsi poikasensa kuonollaan turvaan jäälle.<br />
Tähystäjälintu hyppeli innoissaan heidän ympärillään.<br />
– Mitä minä sanoin, mitä minä sanoin! tiira hihkui.<br />
– Kiitos, tähystäjä! Ilman sinua emme olisi Nanun kanssa päässeet<br />
turvaan, emokarhu kiitteli lintuystäväänsä.<br />
Nanu kömpi silmät puoliummessa jääröykkiön viereen suojaan<br />
ja käpertyi äitinsä kainaloon. Emo nosti väsyneet tassunsa<br />
poikasen suojaksi.<br />
26
27
28
Aurinko nousi taivaalle ja kirkasti koko jäisen<br />
maiseman.<br />
Nanun silmät painuivat kuitenkin väkisin kiinni. Se ei<br />
ollut varma, näkikö se unta, vai lähestyikö heitä mereltä<br />
päin isäjääkarhun tuttu hahmo.<br />
– Isä, isä, pääsimme perille, Nanu huokaisi ennen kuin se vaipui<br />
syvään uneen keskellä kirkasta päivää.<br />
Väsynyt emokarhu kohotti päätään ja käänsi hymyilevät<br />
kasvonsa tulijaa kohti.<br />
29
Jääkarhunpentu Nanu ihmettelee, miksi hänen liukumäkensä<br />
kutistuu päivä päivältä. Emoa ja mummia huolettavat kotijäätikön<br />
haurastuvat reunat ja se, että isä karhu viipyy päiväkausia<br />
saalistus<strong>matka</strong>llaan.<br />
Jäälautat hupenevat, ja emo ja Nanu lähtevät etsimään uutta<br />
kotia. Heillä on tähystäjänään ystävällinen tiira. Linnun neuvot<br />
ja kannustus ovatkin tarpeen, kun yö yllättää väsyneet uimarit.<br />
wickwick.fi
Change language