Suuri Taistelu

Suuri Taistelu
Kaksi päivää ennen pääsiäistä, lähdettyään viimeisen kerran temppelistä, jossa oli
lausunut tuomion sanoja juutalaisten hallitusmiesten ulkokultaisuudesta, Jeesus meni jälleen
opetuslastensa kanssa Öljymäelle. Hän istui heidän kanssaan sen ruohikkoiselle rinteelle,
josta oli näköala yli kaupungin. Vielä kerran hän katseli sen muureja, torneja ja palatseja.
Vielä kerran hän katseli häikäisevän loistavaa temppeliä, pyhän vuoren ihastuttavaa
kruunua. {AO7 15.3}
Tuhat vuotta aikaisemmin psalmista oli ylistänyt sitä suosiota, jota Jumala oli osoittanut
Israelia kohtaan valitessaan sen pyhäkön asunnokseen: »Saalemissa on hänen majansa ja
hänen asumuksensa Siionissa.» Hän »valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän
rakastaa. Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle» (Ps. 76: 3; 78: 68, 69).
Ensimmäinen temppeli oli rakennettu Israelin historian kukoistavimpana aikakautena.
Kuningas Daavid oli koonnut tarkoitusta varten suuria aarrevarastoja, ja jumalallinen
innoitus oli ohjannut rakennussuunnitelman tekijöitä (1 Aikak. 28: 12, 19). Salomo, viisain
Israelin kuninkaista, oli vienyt työn päätökseen. Siitä temppelistä tuli suurenmoisin
rakennus, mitä maailma oli milloinkaan nähnyt. Kuitenkin Herra oli ilmoittanut profeetta
Haggain kautta toisesta temppelistä: »Tämän temppelin myöhempi kunnia on oleva
suurempi kuin aikaisempi.» »Ja minä liikutan kaikki kansat, ja kaikkien kansojen Toivo on
tuleva, ja minä täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot» (Haggai 2: 9, 7, engl.
käännös). {AO7 15.4}
Nebukadressarin hävitettyä temppelin se jälleenrakennettiin noin viisisataa vuotta ennen
Kristuksen syntymää. Työn suoritti kansa, joka oli palannut ihmisiän kestäneestä
vankeudesta hävitettyyn ja autioituneeseen maahan. Rakentajien joukossa oli iäkkäitä
miehiä, jotka olivat nähneet Salomon temppelin kunnian, ja uuden rakennuksen perustusta
laskettaessa he itkivät sen vähäpätöisyyttä entiseen verrattuna. Profeetta kuvaa sattuvasti
heidän tunteitaan: »Kuka teidän joukossanne on jäljelle jäänyt, joka on nähnyt tämän
temppelin sen entisessä kunniassa? Ja miltä näyttää se teistä nyt? Eikö se ole tyhjän
veroinen teidän silmissänne?» (Haggai 2: 3; Esra 3: 12). Sitten annettiin tuo lupaus, jonka
mukaan tämän myöhemmän temppelin kunnia tulisi olemaan suurempi kuin
edellisen. {AO7 16.1}
Mutta toinen temppeli ei vetänyt vertoja ensimmäisen loistolle, eivätkä sitä pyhittäneet
nuo Jumalan läsnäolon näkyvät merkit, jotka olivat liittyneet ensimmäiseen temppeliin.
Mikään yliluonnollisen voiman ilmaus ei osoittanut sen pyhyyttä. Kirkkauden pilven ei
nähty täyttävän vastapystytettyä pyhäkköä. Taivaasta ei langennut tulta kuluttamaan sen
alttarilla olevaa uhria. Kaikkein pyhimmässä, kahden kerubin keskellä, ei enää näkynyt
Herran kirkkautta. Siellä ei ollut myöskään arkkia, armoistuinta eikä liiton tauluja. Taivaasta
ei kuulunut ääntä, joka olisi ilmoittanut kyselevälle papille Jumalan tahdon. {AO7 16.2}
Vuosisatojen kuluessa juutalaiset olivat turhaan yrittäneet selittää, miten Jumalan
Haggain kautta antama lupaus täyttyisi. Heidän ylpeytensä ja epäuskonsa sokaisi heidän
10