Suuri Taistelu

Suuri Taistelu
puhtautensa ja voimansa. Oli kuitenkin muutamia, jotka eivät antaneet näiden erehdysten
johtaa itseään harhaan. He pysyivät uskollisina totuuden Alkuunpanijalle ja palvelivat yksin
Jumalaa. {AO7 32.5}
Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvien joukossa on aina ollut kaksi luokkaa. Toisten
tutkiessa Vapahtajan elämää ja pyrkiessä innokkaasti korjaamaan virheitään ja seuraamaan
Esikuvaansa toiset karttavat selviä, käytännöllisiä totuuksia, jotka paljastavat heidän
erheensä. Parhaimmassakaan tilassaan seurakunta ei muodostunut pelkästään uskollisista,
puhtaista ja vilpittömistä. Vapahtaja opetti, ettei tahallisesti syntiin antautuvia tulisi ottaa
seurakunnan jäsenyyteen. Kuitenkin hän liitti yhteyteensä miehiä, joilla oli luonteen
virheitä, ja salli heidän päästä osallisiksi opetuksistaan ja esimerkistään, jotta heillä olisi
tilaisuus nähdä virheensä ja korjata ne. Kahdentoista apostolin joukossa oli kavaltaja. Juudas
otettiin vastaan hänen luonteensa puutteista huolimatta, ei niiden tähden. Hänet liitettiin
opetuslapsijoukkoon, jotta hän Kristuksen opetuksen ja esimerkin avulla oppisi näkemään,
millainen on kristillinen luonne, ja että hän omat erheensä havaittuaan katuisi ja jumalallisen
armon avulla puhdistaisi sielunsa »totuuden kuuliaisuudessa». Mutta Juudas ei vaeltanut
valossa, jonka suotiin armollisesti loistaa hänen tielleen. Antautumalla syntiin hän kutsui
luokseen saatanan kiusaukset. Hänen luonteensa pahat piirteet tulivat vallitseviksi. Hän
antoi mielensä pimeyden voimien hallintaan. Hän närkästyi, kun häntä nuhdeltiin hänen
virheistään, ja siten hän tuli houkutelluksi tekemään kauhistuttavan rikoksensa, pettämään
Mestarinsa. Samalla tavoin kaikki, jotka hellivät pahaa ulkonaisen jumalisuuden varjolla,
vihaavat niitä, jotka häiritsevät heidän rauhaansa tuomitsemalla heidän syntisen
vaelluksensa. Sopivan tilaisuuden tullen he Juudaksen tavoin kavaltavat ne, jotka heidän
parastaan ajatellen ovat heitä ojentaneet. {AO7 33.1}
Apostolit erottivat seurakunnasta ne, jotka esiintyivät jumalisina vaikka salassa suosivat
syntiä. Ananias ja Safiira menettelivät petollisesti uskotellessaan antavansa Jumalalle
kokonaisen uhrin, vaikka ahneudessaan pidättivätkin siitä osan itselleen. Totuuden Henki
ilmaisi apostoleille näiden teeskentelijöiden todellisen luonteen, ja Jumalan tuomiot
puhdistivat seurakunnan tästä häpeätahrasta. Tämä selvä osoitus Kristuksen kaikkinäkevän
Hengen vaikutuksesta seurakunnassa herätti kauhua ulkokultailijoiden ja pahantekijöiden
keskuudessa. He eivät voineet kauan olla niiden yhteydessä, jotka käytökseltään ja
mielenlaadultaan olivat uskollisia Kristuksen edustajia. Ja kun koetukset ja vainot kohtasivat
hänen seuraajiaan, vain ne, jotka olivat halukkaita hylkäämään kaiken muun totuuden
tähden, halusivat tulla hänen opetuslapsikseen. Tällä tavoin seurakunta pysyi suhteellisen
puhtaana niin kauan kuin vainoa jatkui. Mutta kun se päättyi, seurakuntaan liittyi vähemmän
innokkaita ja pyhittyneitä käännynnäisiä, ja niin aukeni saatanalle mahdollisuus saada siellä
jalansijaa. {AO7 33.2}
Mutta valon Ruhtinaan ja pimeyden ruhtinaan välillä ei ole olemassa mitään yhteyttä,
eikä sitä voi olla myöskään heidän seuraajiensa välillä. Kun kristityt suostuivat yhtymään
niihin, jotka olivat vain puoleksi kääntyneet pakanuudestaan, he astuivat tielle, joka johti
24