Suuri Taistelu

Suuri Taistelu
päivistä tähän asti hänen uskolliset opetuslapsensa ovat herättäneet vihaa ja vastustusta
niissä, jotka rakastavat ja seuraavat synnin teitä. {AO7 36.1}
Miten sitten evankeliumia voidaan nimittää rauhan sanomaksi? Kun Jesaja ennusti
Messiaan syntymän, hän käytti hänestä nimeä »Rauhan Ruhtinas». Kun enkelit ilmoittivat
paimenille, että Jeesus oli syntynyt, he lauloivat Beetlehemin ketojen yllä: »Kunnia
Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä
tahto!» (Luuk. 2: 14). Ilmeinen ristiriita näyttää vallitsevan näiden profeetallisten
ilmoitusten ja Jeesuksen sanojen välillä: »En ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan»
(Matt. 10: 34). Oikein ymmärrettynä niiden kesken vallitsee kuitenkin sopusointu.
Evankeliumi on rauhan sanoma. Kristinusko levittäisi rauhaa, sopusointua ja onnea yli koko
maailman, jos sen sanoma vastaanotettaisiin ja sitä seurattaisiin. Kristuksen uskonto liittää
läheiseen veljesyhteyteen kaikki, jotka vastaanottavat sen opetukset. Kristuksen tehtävän
tarkoituksena oli saada aikaan sovinto sekä ihmisen ja Jumalan välillä että ihmisten
keskinäisissä suhteissa. Mutta suurimmalta osaltaan maailma on saatanan, Kristuksen
katkerimman vihollisen, hallinnassa. Evankeliumi tarjoaa ihmisille elämän periaatteita, jotka
ovat täysin vastakkaisia heidän omille tavoilleen ja toiveilleen, ja he nousevat kapinaan sitä
vastaan. He vihaavat puhtautta, joka paljastaa ja tuomitsee heidän syntinsä, ja he vainoavat
ja hävittävät niitä, jotka julistavat heille sen oikeudenmukaisia ja pyhiä vaatimuksia. Tässä
mielessä koska sen korostamat totuudet herättävät vihaa ja riitaa evankeliumia kutsutaan
miekaksi. {AO7 36.2}
Salaperäinen kaitselmus, joka sallii vanhurskaiden kärsiä vainoa syntisten käsissä, on
hämmentänyt monien uskossaan heikkojen mieltä. Muutamat ovat jopa valmiit luopumaan
luottamuksestaan Jumalaan, koska hän sallii mitä halpamaisimpien ihmisten menestyä,
samalla kun parhaimmat ja puhtaimmat joutuvat heidän ahdistamikseen ja kiduttamikseen.
Saatetaan kysyä, miten Jumala, joka on vanhurskas, armollinen ja kaikkivoipa, sallii
sellaista vääryyttä ja sortoa. Meillä ei ole mitään tekemistä tämän kysymyksen kanssa.
Jumala on antanut meille kylliksi todisteita rakkaudestaan, eikä meidän tule epäillä hänen
hyvyyttään, vaikka emme ymmärtäisikään hänen kaitselmuksensa menettelytapoja.
Nähdessään etukäteen epäilykset, jotka painaisivat opetuslasten mieltä koettelemusten ja
pimeyden päivinä, Jeesus sanoi heille: »Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole
palvelija herraansa suurempi’. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat»
(Joh. 15: 20). Jeesus kärsi meidän edestämme enemmän kuin yksikään hänen seuraajansa on
joutunut kärsimään jumalattomien julmuudesta. Ne, jotka ovat kutsutut osallistumaan
vainoihin ja marttyyrikuolemaan, kulkevat vain Jumalan rakkaan Pojan askelissa. {AO7
36.3}
»Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä» (2 Piet. 3: 9). Hän ei unohda eikä hylkää
lapsiaan. Mutta hän sallii jumalattomien ilmaista todellisen luonteensa, jotta yksikään, joka
tahtoo tehdä hänen tahtonsa, ei tulisi heidän vuokseen petetyksi. Toisaalta vanhurskaat
asetetaan kärsimysten ahjoon, jotta he itse puhdistuisivat, jotta heidän esimerkkinsä saisi
26