Sosiaalitieto 5-2010.pdf - Huoltaja-säätiö

Recommendations

Info

”Sosiaalialan työn ymmärrys ja arvostus ovat lisääntyneet. Asiakkaiden kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen palveluiden kehittämisessä lisää edelleen sosiaalialan asiantuntemuksen tarvetta.” Tunnejohtaminen ei ole onnistunut yhtä hyvin. Tällä Kopra tarkoittaa yhteishengen luomista, jotta henkilöstö tuntisi kuuluvansa yhteen ja kaikilla olisi yhteinen suunta kristallinkirkkaana mielessään. ”Kun organisaatio, työnkuvat ja osin johtokin ovat muuttuneet tiheään tahtiin, on ollut haastavaa saada ihmiset osaksi muutosta. Tällöin syntyy vastahankaa.” Koprasta muutosta ei kuitenkaan olisi pitänyt hidastaa, mutta ehkä suunnitella paremmin, tehdä selvempiä päätöksiä ja viedä niitä jämäkästi eteenpäin. Pahinta on epävarmuus siitä, mihin ollaan menossa. Tärkeää on myös arvioida muutoksia ja korjata suuntaa, jos päätökset osoittautuvat vääriksi. ”sosiaalista” arvostetaan Kun päihde- ja mielenterveyspalveluita yhdistetään, monet päihdehuollossa työskennelleet sosiaalialan asiantuntijat ovat olleet huolissaan hoidon medikalisoitumisesta ja sosiaalisen näkökulman häviämisestä. Kari Kopra oli juuri tällainen ihminen – sosionomi, joka johti aiemmin päihdeongelmaisille tarkoitettua Neppersin huoltokotia. Onko sosiaalialan asiantuntemus jäänyt Empussa terveydenhuollon jalkoihin? Alussa Kopraa hirvitti se, että esimiehiksi tuli lääkäreitä lääkäripainotteisessa organisaatiossa. Joissain asioissa myös edettiin enemmän lääketieteen ehdoilla. Toisaalta terveydenhuollon vahvistuminen kehitti päihdehuoltoa, jossa ei aiemmin ollut lainkaan lääkäriä ja sairaanhoitajiakin vähän. Nyt mielenterveys- ja päihdepalveluissa on sekä psykiatrian että päihdelääketieteen erikoislääkärit ja kymmeniä sairaanhoitajia. ”Joskus terveyspalveluiden johtoryhmässä oma tietämys kuulostaa epätarkalta ja monisanaiselta verrattuna lääketieteen täsmällisesti esitettyyn, tieteelliseen näyttöön perustuvaan 14 sosiaalitieto 5 I10 tietoon. Sosiaali- ja terveyspuolella käytetään erilaista kieltä.” ”Sosiaalialan asiantuntemus ei voi ongelmien luonteen vuoksi olla samalla tavalla tarkkaa kuin lääketieteen asiantuntemus. Sosiaalialan työssä ei aina pystytä ratkomaan ongelmia, esimerkiksi saamaan alkoholistia lopettamaan juomista. Tärkeää on myös kärsimyksen lievittäminen.” Kopralla ei ole huolta siitä, ettei sosiaalialan asiantuntemus näkyisi yhteisessä työssä. Pikemminkin hän kokee, että päihdehuollon moniammatillisesta, myös ihmisen arkea tukevasta työotteesta, on ollut opittavaa mielenterveyspuolella ja opeilla on myös ollut kysyntää. ”Sosiaalialan työn ymmärrys ja arvostus ovat lisääntyneet. Asiakkaiden kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen palveluiden kehittämisessä lisää edelleen sosiaalialan asiantuntemuksen tarvetta.” ”Hyvällä vuorovaikutuksella pidetään yhteistyö hedelmällisenä. Toisen näkemystä arvostava dialogi on ainoa mahdollisuus. Hankalaa on se, että ammattinimike ja koulutus ovat työntekijöillä vahvoja identiteetin rakentajia. Työtä rajataan helposti nimikkeiden mukaan.” saako Espoossa apua? Viimeaikaiset uutiset ja mielipidekirjoitukset antavat mielenterveys- ja päihdepalveluihin pääsystä synkän kuvan. Monia perinteisiä päihdepalveluita on lopetettu tai niiden toimintaa on supistettu. Espoossa katkaisuhoitoon pääsee nopeasti ilman lähetettä. Jonot psykologien ja psykiatristen hoitajien vastaanotoille ovat siedettävät. Laitoshoitoon ja mielenterveyskuntoutujien asumispalveluihin joutuu jonottamaan pitempään. Kopra uskoo, että pettymykset palveluihin johtuvat myös siitä, että pitkistä laitoshoidoista on pääosin luovuttu. Nyt päihdehoidot laitoksissa kestävät 1–3 kuukautta ja kuntoutuja yri- Mitä ajatuksia juttu herätti? www.sosiaalitieto.fi > Palaute YHTeISeT HOITOVaIHeeT Mielenterveys- ja päihdepalvelut on organisoitu akuutti-, hoito- ja tukivaiheen palveluiksi. Kuvassa akuuttivaiheen palvelupäällikkö Kati Gustafsson (vas.) mielenterveys- ja päihdepalvelukeskuksen päällikkö aulikki ahlgren-Rimpiläinen, asiantuntija Kari Kopra ja hoitovaiheen palvelupäällikkö Tiina ahonen. Kuvasta puuttuu tukivaiheen palvelupäällikkö outi Ristimäki. tetään saada nopeasti avohuoltoon. Pitkillä laitosjaksoilla hoidettiin aikanaan osin asunnottomuutta. Lyhyempien hoitojaksojen taustalla on myös säästöjen tavoittelu. ”Jotain pystytään tarjoamaan, mutta ei ehkä sitä, mihin asiakas on tottunut. Jo palveluihin päässeet asiakkaat saavat hyvin hoitoa, mutta kaikki eivät löydä niihin helposti.” Tiedottaminen laahaa jäljessä Kopran mielestä tiedonsaannin ongelmat ovat yksi syy kriittiseen kirjoitteluun. Jos asiakas ohjataan soittelemaan moneen paikkaan, peli on menetetty. Muutosvaiheet ovat vaikeita. Vaikka muutoksista tiedotetaan, yhteistyökumppanit eivät aina pysy niissä mukana eivätkä osaa ohjata asiakkaita oikeisiin paikkoihin. Aina tiedotusaineistokaan ei pysy nopeissa muutoksissa ajan tasalla tai vanhoja esitteitä ei saada kerättyä kaikkialta pois. Apua tiedottamiseen tuo pian avautuva mielenterveys- ja päihdepalveluiden neuvontapuhelin, joka on tarkoitettu niin asiakkaille, omaisille kuin työntekijöillekin: silloin on ainakin yksi paikka, josta saa oikeat tiedot. Toisaalta Kopra muistuttaa, että mielenterveys- ja päihdepalveluiden ydin on ihmisen kohtaaminen. ”Kun netti- ja puhelinpalveluita kehitetään, surettaa se, että mahdollisuudet henkilökohtaiseen kohtaamiseen vähenevät.”
” Tärkeintä on olla jonkun kanssa” kuva: Erja Saarinen Joitain vuosia sitten Kai Lehtinen hiippaili öisin postilaatikolle hakemaan postejaan. Päiväsaikaan hän pelkäsi törmäävänsä muihin ihmisiin. Öiset postilaatikkokäynnit olivat lopulta merkki siitä, että apu on tarpeen. Lehtinen otti yhteyttä terveyskeskukseen ja pääsi puoleksi vuodeksi hoitoon psykiatriseen sairaalaan vaikean masennuksen takia. ”Olin aivan loppu. En jaksanut nousta sängystä, kaikki jäi hoitamatta, vuokrat ja muut. Asunto meni. Kaksi avioliittoa oli mennyt karille.” Lehtinen oli sinnitellyt vuosia työ- ja muussa elämässä sosiaalisista peloistaan ja paniikkihäiriöstään huolimatta. Pelkoja oli jo pitkään lievittänyt alkoholi. Nyt edessäni istuu mies, joka elää vilkasta sosiaalista elämää ilman alkoholia ja katsoo tulevaisuuteen hyvin myönteisesti. Miten tähän on tultu? ”Sairaalassa hoidettiin sekä masennusta että päihdeongelmaa. Aloin pikku hiljaa tervehtyä. Kävin kuntopiirissä kutomassa poppanoita. Se oli virkistävää hommaa.” ”Sosiaalityöntekijä ja lääkärit alkoivat parantaa elämääni. He neuvoivat tekemään edunvalvontasopimuksen, jonka teinkin omasta tahdostani.” Lehtistä ei kotiutettu sairaalasta tyhjän päälle vaan asunto ja asumisen tuki löytyivät Aspa-säätiön kautta. ”Kotini on yksiö Raisiossa tavallisessa vuokratalossa, jossa saa elää itsenäistä elämää. Kerran viikossa ohjaaja käy tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Hän auttaa tarvittaessa siivouksessa ja pyykinpesussa.” Mielenterveyskuntoutujien vertaisryhmässä Lehtinen käy joka viikko neljänä päivänä. Ryhmässä laitetaan yhdessä ruokaa ja syödään, keskustellaan ja pidetään kilpailuja. Yhdessä tehdään retkiä. ”Siellä on samanlaisia ihmisiä kuin minäkin. Tärkeintä on olla jonkun kanssa. Silloin ei tule pelkotiloja.” Lehtinen toimii Aspa-säätiön koulutettuna vertaisarvioijana. Hän käy säätiön asumispalveluyksiköissä ympäri Suomea arvioimassa sitä, miten paljon asukkaat voivat vaikuttaa omaan asumiseensa. ”Se on minulle terapiaa ja kuntoutusta, erittäin tärkeää. Saa auttaa toista ihmistä. Siinä huomaa, että olemme kaikki samanlaisia ihmisiä, vaikka toisilla arvioijilla ja asukkailla on CP-vammaa, liikuntavammaa ja muuta sellaista.” ”On mielenkiintoista kysellä ihmisiltä heidän asumisestaan. Samalla omat sosiaaliset taitoni ja kykyni vaikuttaa omaan asumiseeni ja elämääni ovat parantuneet. Olen päässyt vaikuttamaan minua auttavan Aspan henkilökunnan valintaan.” ”Olisi tärkeää, että mielenterveyskuntoutujat hakeutuisivat vapaaehtoistyöhön ja avustaviin töihin. Suomessa saisi olla paljon enemmän näitä mahdollisuuksia.” ”Ilman vertaisryhmää ja vertaisarviointitoimintaa en olisi näin hyvässä kunnossa. Yksin olemisesta ei kärki MIeLeKäSTä TeKeMISTä Kai Lehtinen kaipaa suomeen mielenterveyskuntoutujille paljon lisää mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä ja avustavia töitä. tulisi mitään. Nyt olen aivan eri ihminen.” ”Tärkeä on myös päiväkeskus, jonne voi mennä. Naantalissa on sellainen, jossa käy mielenterveyskuntoutujia, huumemiehiä ja alkoholisteja. Ei se haittaa, vaikka on erilaisia ihmisiä, kunhan kukaan ei hääri siellä päihtyneenä. Parempi olisi kuitenkin, että mielenterveyskuntoutujille olisi omat aikansa.” Lehtisellä on terveyskeskuksessa hyvä omalääkäri ja -hoitaja, joilta saa aina apua ja jotka kannustavat eteenpäin. Enempää hoitoa, esimerkiksi terapiaa, hän ei kaipaa. Lääkeannoksia hän on onnistunut pienentämään. Sosiaalisten siteiden lisäksi tärkeää on itsenäinen asuminen – että saa päättää, milloin menee ja tulee ja mitä kodissaan tekee. Eniten Lehtistä vaivaa rahan puute: 700 euron eläkkeestä suurin osa menee vuokraan, lääkkeisiin ja vanhoihin velkoihin. ”Joskus tekisi mieli mennä jääkiekko-otteluun tai matkata tyttären perheen luo vierailulle Pohjois-Suomeen, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Viidellä kympillä viikossa ei tahdo edes saada diabeteksen edellyttämää sapuskaa.” ”Olisin tarvinnut apua aiemmin, mutta tahtoa ja oma-aloitteisuutta ei ollut. Elin päivän kerrallaan, tein töitä, sain tilin ja ostin viinaa. Uskoin, että pystyn hoitamaan kaiken, vaikka humalapäissäni. Siinä tahtoni oli voimakas.” Lehtinen sairasti kolme kertaa alkoholin aiheuttaman haimatulehduksen, mutta häntä ei ohjattu hakemaan alkoholismiin apua. Itsekseen hän yritti useamman kerran lopettaa juomisen. Lehtisen kokemuksen mukaan päihde- ja mielenterveysongelmat kulkevat useimmilla käsi kädessä. Hänestä oli vaikeampi hakea apua päihdepalveluista kuin mielenterveyspalveluista. ”Mielenterveyden järkkyminen on paha sairaus. Juominen on enemmän oma valinta, vaikka sairaus sekin on.” Joissain mielenterveyspalveluissa edellytetään, että juominen loppuu ennen kuin mielenterveysongelmia aletaan hoitaa. Se on Lehtisestä väärin: ”Apua pitää aina saada. Jos ei saa, se on heitteillejättö.” Erja Saarinen sosiaalitieto 5 I10 15
Page 1 and 2: 5 | 2010 irtonumero 7,50 e Luottamu
Page 3 and 4: kuva: Lea Suoninen-Erhiö alpo Komm
Page 5 and 6: kuva: Lea Suoninen-Erhiö Luottamus
Page 7 and 8: TäsTä PUHUTaaN Maaliskuussa nousi
Page 9 and 10: kuva: iStockphoto Mielenterveyshäi
Page 11 and 12: ”Terveyskeskuksessa toimivasta p
Page 13: Yhteisiä kuntoutusryhmiä Laskeudu
Page 17 and 18: Koska olen tehnyt enimmäkseen koko
Page 19 and 20: Saksalaista tehokkuutta ja berliini
Page 21 and 22: piirros: Reetta Saturo lastensuojel
Page 23 and 24: dän osallisuuttaan lapsen asioiden
Page 25 and 26: tietoja voidaan silloin käyttää
Page 27 and 28: RekRy . antero Paananen Nopeat syö
Page 29 and 30: sosiaalitieto 5 I10 29 Uusia ilmoi
Page 31 and 32: sosiaalitieto 5 I10 31 Uusia ilmoi

Sosiaalitieto 5-2010.pdf - Huoltaja-säätiö

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?