Sosiaalitieto 5-2010.pdf - Huoltaja-säätiö
Sosiaalitieto 5-2010.pdf - Huoltaja-säätiö
Sosiaalitieto 5-2010.pdf - Huoltaja-säätiö
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
piirros: Reetta Saturo<br />
lastensuojelutoimenpiteet toteutetaan asiakassuunnitelmaan<br />
kirjatulla tavalla. Hän valmistelee<br />
lapsen ja perheen yksityisyyteen puuttuvia<br />
päätöksiä ja vastaa kiireellisten toimenpiteiden<br />
toteuttamisesta.<br />
Lastensuojelutarpeen selvitys uutena ja runsaasti<br />
aikaa ja työntekijäresursseja vievänä työmuotona<br />
on herättänyt pohdintaa siitä, voidaanko<br />
se siirtää palveluntuottajien vastuulle.<br />
Selvityksen tekeminen on keskeinen osa sosiaalityöntekijän<br />
prosessinjohtamistehtävää. Se<br />
on myös lakisääteisesti hänelle määrätty velvollisuus:<br />
lastensuojelulain 27 §:n mukaan lapsen<br />
asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tehtävä<br />
selvitys lapsen tilanteesta. Tämän vuoksi selvitystä<br />
ei voi ulkoistaa.<br />
Selvitys ratkaisee, jatkuuko lapsen tai nuoren<br />
asiakkuus lastensuojelussa ja onko perhe oikeutettu<br />
lastensuojelun palveluihin. Lastensuojelutarpeen<br />
selvitys voi edellyttää myös kiireellisiä<br />
tahdonvastaisia päätöksiä lapsen tai nuoren kasvun<br />
ja kehityksen turvaamiseksi.<br />
Lastensuojelutarpeen selvitykseen ja huostaanoton<br />
tarpeen arviointiin ostetaan palveluntuottajilta<br />
vanhemmuuden arviointia. Tähän<br />
ei sinänsä liene juridista estettä. Lapsen asioista<br />
vastaava sosiaalityöntekijä on kuitenkin vastuussa<br />
koko selvityksestä tai arvioinnista ja kaikista<br />
sen yksittäisistä osa-alueista ja niiden pohjalta<br />
tehdyistä johtopäätöksistä. Jos jokin osa tuotetaan<br />
muualla, sen sisältö tulee avata ja johtopäätökset<br />
perustella huolellisesti, jotta työskentelyn<br />
laatu ja asiakkaan oikeusturva eivät vaarannu.<br />
Työparina voidaan käyttää kunnan ulkopuolista<br />
työntekijää, mutta vastuu työstä on yksin kunnan<br />
sosiaalityöntekijällä.<br />
Viranhaltija selvittää lapsen mielipiteen<br />
Yksi lastensuojelulain uudistamisen keskeinen<br />
tavoite oli lapsilähtöisen toimintatavan vahvistaminen.<br />
Tämä edellyttää tiivistä työskentelyä<br />
lapsen kanssa hänen ikätasoaan vastaavalla tavalla.<br />
Laki velvoittaa lapsen asioista vastaavan<br />
sosiaalityöntekijän tai kunnan muun lastensuojelun<br />
työntekijän tapaamaan lasta riittävän<br />
usein henkilökohtaisesti lapsen mielipiteen ja<br />
toiveiden selvittämiseksi.<br />
Lapselle tulee antaa tietoa työskentelyprosessista,<br />
mahdollisen huostaanoton syistä ja<br />
sijaishuollon tavoitteista. Sosiaalityöntekijällä<br />
on kokonaisvastuu lapsen tilanteesta ja tapaamisten<br />
kautta hän valvoo lapsen edun toteutumista,<br />
esimerkiksi sijaishuollon laatua ja<br />
vaikuttavuutta. Valvontatehtävä ja -vastuu ovat<br />
julkisen vallan tehtäviä, eikä lapsen henkilökohtaisia<br />
tapaamisia voida sen vuoksi siirtää pois<br />
viranhaltijoilta.<br />
Sijaishuollon järjestäminen sen sijaan on toimintaa,<br />
jonka tuottaminen kunnan ulkopuolella<br />
ei vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa<br />
tai hyvän hallinnon vaatimuksia. Julkisen vallan<br />
vastuulla on valvoa sijaishuollon laatua ja<br />
Lastensuojelun julkiseen<br />
vallankäyttöön sisältyvää<br />
vastuuta näyttää<br />
olevan kunnallisessa<br />
päätöksenteossa vaikea<br />
hahmottaa.<br />
Kunnan tulee ymmärtää<br />
julkisen vallankäytön<br />
merkitys ostopalveluja<br />
hankkiessaan.<br />
lapsen edun mukaisen hoivan ja huolenpidon<br />
toteutumista sijaishuollolle asetettujen tavoitteiden<br />
mukaisesti.<br />
Vaikka sijaishuollossa olevaan lapseen voi<br />
kohdistua myös yksityisten laitosten johtajien<br />
tekemiä rajoituspäätöksiä, julkisen vallan on<br />
valvottava rajoitustoimenpiteiden käyttöä sekä<br />
niiden vaikutusta lapsen asiakassuunnitelmaan<br />
ja sitä kautta hoitoon ja kasvatukseen.<br />
Julkisen vallan vastuu ymmärretty heikosti<br />
Lastensuojelun julkiseen vallankäyttöön sisältyvää<br />
vastuuta näyttää olevan kunnallisessa<br />
päätöksenteossa vaikea hahmottaa. Tätä osoittaa<br />
muun muassa se, miten lastensuojelulakiin<br />
sisältyviin määräaikoihin on kunnissa suhtauduttu.<br />
Niitä ei ole nähty ehdottomina, sitovina<br />
normeina, joiden mukaan lastensuojelua tulisi<br />
hoitaa ja kehittää, vaan viitteellisinä ohjeistuksina,<br />
joista voidaan taloustilanteeseen vedoten<br />
laistaa.<br />
Ilahduttavaa on, että aluehallintovirastot<br />
ovat alkaneet entistä jämäkämmin hoitaa niille<br />
kuuluvaa valvontatehtävää ja edellyttää kunnilta<br />
asioiden laittamista kuntoon. Esimerkiksi Itä-<br />
Suomen aluehallintovirasto velvoitti Kuopion<br />
kaupungin 245 000 euron sakon uhalla huolehtimaan<br />
siitä, että lastensuojeluilmoitukset käsitellään<br />
ja lastensuojelutarpeen selvitykset tehdään<br />
lain edellyttämissä määräajoissa. (Itä-Suomen<br />
AVI:n Kuopiota koskeva määräys 9.2.2010)<br />
Kiinnostavaa olisi silti saada ylimmän laillisuusvalvojan<br />
päätös siitä, missä lastensuojelun<br />
käyttämän julkisen vallan rajat menevät ja mitä<br />
kunnilta voidaan lainsäädännön perusteella ehdottomasti<br />
edellyttää. Selvää kuitenkin on, että<br />
vastuu lain mukaan toimimisesta on kunnalla.<br />
Kunnan tulee ymmärtää julkisen vallankäytön<br />
merkitys ostopalveluja hankkiessaan. Jos kunta<br />
toimii laittomasti tai epäasianmukaisesti, voi<br />
kuka hyvänsä tehdä asiasta hallintokantelun<br />
aluehallintovirastoon.<br />
Ennakkoratkaisua kaivattaisiin myös siitä,<br />
miten vastuukysymykset määritellään lastensuojelun<br />
sijaishuollossa. Kunnallista terveydenhuoltoa<br />
koskevassa ratkaisussaan apulaisoikeusasiamies<br />
totesi, että hoitosuhteen perustuessa<br />
pakkoon, siinä linkittyvät hoidolliset ja<br />
vallankäytölliset elementit. Onko tätä suhdetta<br />
pohdittu riittävästi lastensuojelussa? <br />
sosiaalitieto 5 I10 21
Change language